Tuottaminen ja sovittaminen ›

Mitä jengi ajattelee popmusiikin kulmakivinä, kun ajatellaan tuotannon kannalta?
 
Mulla:
 
The Beach Boys: Pet Sounds (Tuottaja: Brian Wilson, 1966)
- kokoelma upeita rakkauslauluja, hienoja instrumentti- ja laulusovituksia, harvinaisia soittimia kuten bassohuuliharppu, theremin jne.
 
Stevie Wonder: Songs In The Key Of Life (Tuottaja: Stevie Wonder, 1976)
- Tuplalevy täynnä hienoja biisejä ja seitkytluvun hienoja saundeja, Polyfonisyntikan käyttö (Yamaha CS80)
 
Michael Jackson: Thriller (Tuottaja: Quincy Jones, 1982)
- Täydellinen poplevy, kaikki kudit osuu
 
YES: 90125 (Tuottaja: Trevor Horn, 1983)
- mahtavia biisejä, uusia saundeja (DX7, Sämplerit), Orkestraatiot ja köörit kohdallaan

Yksi mielestäni merkittävä teos on Frankie goes to hollywoodin relax. Aikanaan melkoisen uutta soundimaailmaa.

Yksi mielestäni merkittävä teos on Frankie goes to hollywoodin relax. Aikanaan melkoisen uutta soundimaailmaa.
 
Se oli Trevor Hornia myös.

Mulle tossa mielessä kolahtaneita:
 
The Beatles : Stg Pepper's Lonely Hearts Club Band
The Band : The Band (Brown Album)
Kraftwerk : Man Machine
Marvin Gaye : What's Goin' On
Suzanne Vega : 99.9 F
Neil Young : Harvest
Nirvana : Nevermind
Massive Attack : Protection
Air : Moon Safari
Captein Beefheart : Troutmask Replica
Stevie Wonder : Innervisions
Tom Waits : Rain Dogs

No huh, meikän lista olis identtinen Steelysamin kanssa...ja samoin perustein. Lisäisin kuitenkin:

Joni Mitchell: Court & Spark tai Hissing of summer lawns- muutti kokonaisvaltisesti naisten roolin musanteossa, muutti myös käsityksen harmonioista popmusiikissa...ihan oma soundi. Ja saakelin hienoja biisejä ja makeeta soittoa & laulua. Arrijohtoista tuottamista, jossa soundit ja arrit jotenkin palvelee kokonaisuutta. Toinen olis Carol King, mut valitsen silti Jonin :)

Phil Spector: Christmas album...ultimate levy, jonka kaiut (sic!) kuuluvat vieläkin....

Kyl tähän yks Beatleskin pitää pistää...jos vaikka Revolver!

Niin, ja kyllä Frankie muutti aika paljon kaikkea...80-luvun Spector oli TCH.

Tosin tällaista listaa voi lähestyä kahdelta kantilta, henkilökohtaiselta ja yleisemmältä. Jos ottaa jälkimmäisen, niin mukaan pitäisi mahtua sitten esim. Sex Pistolsia ja vaikkapa Nirvanaa....paitsi et täähän on poplista...:)

Mulla taas (random järjestyksessä)
 

Sex Pistols: Never Mind The Bollocks
-älyttömän rouheet kitarasoundit,ihan murhaa!
-loistavaa rokin räimimistä

Rolling Stones: Black'n'Blue
-toi jotenkin enemmän groovea valkoiseen rockmusaan
reggae vaikutteineen
-Stonesien kai yhtenä huonoimmista pidetty.Mulle vaan toimi
aikanaan. Nyt ku tän muistin tulikin levykauppalistaan lisäys.

Topi Sorsakoski& Agents: In Beat
-mun mielestä tässä ensimmäistä kertaa suomalainen Italia- ja Saksalais- vaikutteinen liiterimusa kohtasi rockiin kuuluvan "Kontulationin"
 
Edit: Steely Danin "Gaucho kolahti kyllä...ja kovaa!
Soundit ,soitto,biisit ,tarkkuus,mitä vielä?
Ai niin ,feelis.Sitäkin on,se vaan on erilaista tuskaa :-)
 
Nää ny tälleen pikaisesti mitkä itelle on kolahtaneet...
 
P.S Tota Steelyn listaa on vaikee parantaa...

Topi Sorsakoski& Agents: In Beat
-mun mielestä tässä ensimmäistä kertaa suomalainen Italia- ja Saksalais- vaikutteinen liiterimusa kohtasi rockiin kuuluvan "Kontulationin"
 
...
 
Niin, että Pulliainen piilotti ensimmäisiä kertoja tosissaan humppaa rokin sekaan?

P.S Tota Steelyn listaa on vaikee parantaa...
 

 
Olisin halunut mainita esim. Sgt. Peppersin ja Van Halen I:sen, ja monta muuta, mut ei jaksanu kirjottaa, heh....

Hienoja levyjä, totta totisesti. Itse ottaisin Massive Attackilta ennemmin Mezzaninen, tosin.
 
Muita mieleen tulevia:
 
Peter Gabriel: III ja IV
Little Feat: Dixie Chicken
U2: The Joshua Tree
Jimi Hendrix Experience: Electric Ladyland
 
... jotka kaikki ovat vaikuttaneet soundilliseen ja tuotannolliseen ajatteluun huomattavan paljon.

Niin, että Pulliainen piilotti ensimmäisiä kertoja tosissaan humppaa rokin sekaan?
 
Niin kai sitte. Mä en nyt ihan pysyny messissä.... mut luultavasti,miten sen haluaa muotoilla...Kyllähän joku Nurmion Valo Yössä taas enempi humppaa ja foxia on mutta mitäs näistä ...

Peter Gabriel: III ja IV

Ihan unohdin....noihan on aivan mahtavia!

Ihan unohdin....noihan on aivan mahtavia!
 
Joo, kyllä PG toimii vuodesta vuoteen.

Nyt vasta huomasin tämän koko osaston! Mahtavia juttuja, laatuaikaa todellakin.
 
Hienoa listaa, vaikea lisätä enää mitään... hmm
 
U2: Joshua Tree. Tähän olisi voinut laittaa melkein minkä vaan bändin levyn, mutta kyllä nää biisit on ylivoimaisia (EDIT: tämä olikin jo mainittu)
 
Marvin Gaye: WhatŽs goin on
 
Jellyfish: Spilt Milk. Tässä kohtaa aika moni aiemmin listattu, Queen, Beatles, Beach Boys.
 
Niin, Queenia ei oltu mainittu. Mä oon ikävä kyllä kokoomapohjalta siinä aiheessa liikkeellä joten parasta levyä en osaa eritellä.

Sori, Mikkey, mutta oon eri mieltä. Elä lyö.
 
En, mutta painin! :)

En, mutta painin! :)
 
Haaste on otettu vastaan!

Muutamia kulmia, ei missään järjestyksessä:
 
Buddy Holly & The Crickets: Peggy Sue (single) aloitti valkoisen rockin sellaisena kuin me sen tunnemme.
 
Bob Dylan: Highway 61 Revisited (albumi) toi sähkön folkkiin, mun kirjoissani definitiivinen beatnik-ajan loppu.
 
Beach Boys: Good Vibrations (single) teki studiosta sävellystyökalun.
 
Bo Diddley: Hey Bo Diddley (single) määritteli rock-yhtyeen muodon tuleviksi vuosiksi.
 
Jimi Hendrix Experience: Are You Experienced? (albumi) määritteli kitarasankaruuden ja sankarikitararockin muodon uusiksi.
 
David Bowie: Space Oddity (single) tavallaan aloitti glam-rockin, toi simppeliyden ja purukumin poppiin.
 
Velvet Underground: Velvet Underground (albumi) kapinallisia oli muitakin, mutta tästä lähtee dekadenssin kauneusihanteiden palvonta.
 
Neil Young: Rust Never Sleeps (albumi) toi rään takaisin "hyväksyttyyn" rokkiin.
 
Michael Jackson: Thriller (albumi) yllättävää kyllä, tää palautti mun mielestäni koko kimallediscopopin takaisin maan pinnalle, hyviin biiseihin ja itseironiaan/huumoriin.
 
Ramones: Ramones (albumi). Poisti rockista kaiken turhan.
 
The Police: Reggatta de Blanc (albumi) palautti yhtyesoittoon työnjaon, joka 50-luvulla oli osattu.
 
The Damned: Black Album (albumi) aloitti postpunkin /uusromantiikan, toi barokin rockiin.
 
Muutamia kohokohtia tai kaarensa lakipisteitä:
 
U2: October
 
Beatles: Revolver
 
T.Rex: The Slider
 
Dire Straits: Making Movies
 
Sex Pistols: Never Mind the Bollocks
 
Nirvana: Nevermind
 
Metallica: Black Album

Marvin Gaye: What's Going On & Van Morrison: Astral Weeks
- Käytän näitä esimerkkeinä paasatessani ihmisille aiheesta albumikokonaisuus. "Biisit tykkää tulla soitetuksi yhdessä ja järjestyksessä"
 
Stevie Ray Vaughan: Texas Flood
- SRV tuli ja toi oikeat kitarasankarit takaisin maansuosioon
 
Metallica : Metallica
- Tätä kun poikasena kuunteli, niin huomasi, että voisi alkaa itsekin soittamaan jotakin...
 
Bruce Springsteen : Nebraska
- Pomon parhautta. Ihan hyvä demoksi.. Kiva huomata aina välillä, että studiorunkkaus ja miljoonatuotanto ei ole ainoita keinoja tehdä tappohyviä levyjä.
 
Ja vielä musta hevonen arkistojen kätköistä:
Gilby Clarke : Pawnshop Guitars
- Tää on ihan helvatan hyvä rokkilevy..ei voimitään, aina fiilis paranee tätä luukuttaessa...

Kuinka kukaan ei ole maininnut tätä ?!
 
Pink Floyd: Dark Side of the Moon (1974)
- Aikanaan jopa referenssilevynä käytetty (hifihifi)
 
EDIT: Muita mun mielestä hienoja levyjä joita ei vielä ole mainittu:
 
Steely Dan: Aja (1976?)
- Tarvitseeko tähän perusteluja?
 
Peter Gabriel: So (1985?)
- Aikansa parhaat synasoundit.
 
Tears for Fears: Seeds of Love (1988?)
- Perfektionistisella asenteella tehtyä musaa.

Esitän huikean väitteen, että tänne kuuluu tällainen: The Prodigy - Music for the jilted generation (1994)
 
Tuottajana Liam Howlett ja studioteknikkona Neil McNellan. Tässä oli ihan selkeätä käännettä koneellisen musiikin soundimaailmassa. Reippaasti looppeja päällekkäin ja hyvinkin hienovaraisesti säädeltyä äänimaailmaa. Massive Attackin protectionkin ilmestyi vasta vuoden tämän jälkeen.
 
Tänne varmasti kuuluisi joitain räpin-klassikkojakin, mutta ken niistä tietäisi.
 
Tulee vaan mieleen, että tällaiset ovat nykyisessä äänimaisemassa tuotannollisesti aika suuria käänteitä, että vähän vaikea näitä on jättää huomaamatta.