Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Tähtäisköhän nuo peräti joulumarkkinoille tuolla dvdllä. Kiire tulee.

bedlam: Oli kyllä mielenkiintoisin viestin pÀivitys ikinä. Glass Prison on levynsä huonoin biisi, mutta voittaa kyllä monet myöhemmät DT:n hevipelleilyt helposti.
 
Voikohan mitään bändiä enään yhtään erillä tavalla "fanittaa"? Glass Prison on tuon levyn ainoa hyvä biisi ja 2000-luku muuten täyttä timanttia, paitsi Systemaattinen kaaos on vähän heikompi tekele. 90-luku on ihan kuunneltavaa, mutta ei minun papereissani yllä esim Octavariumin ja Train Of Thoughtin tasolle. Myös kaksi viimeistä ovat erittäin hyviä. En siis oikeastaan hauku ysäriä, mutta eivät ne albumit minulle niin läheisiä ole. "Kaikkien" hehkuttamasta Metropolisista en ole saanut oikein minkäänlaista hippaa. Aina loppuu kesken sen levyn kuuntelu. Toisesta hehkutuslevystä Images And Wordsista tykkään ihan, mutta noin yleisesti pidän sitä hiukan yliarvostettuna.
 
ja tarkennuksena vielä, että nämä ovat ihan omia mielipiteitä.

Basil79: ja tarkennuksena vielä, että nämä ovat ihan omia mielipiteitä.
 
Onneksi. Octavarium on nimittäin selkeästi paskinta paskaa, mitä tämä bändi on Black Clouds & Silver Liningsin ohella tehnyt. Se on kyllä totta, että Metropolis Pt. 2 ei ole erityisen vahva DT-levy.

Stiiq: Se on kyllä totta, että Metropolis Pt. 2 ei ole erityisen vahva DT-levy.
 
Karmea vale! :D

Perro Stupido: Karmea vale! :D
 
Kolme sitä edeltävää päihittävät sen ihan maxitäböl. Myös 6Degrees on himpun verran kuunneltavampi levy ja Train of Thought pääosin paljon onnistuneempi.

Laitetaan ny sitten niiden lätyt top3 listaan:
1. 6 degrees
2. Metropolis 2000
3. Train of Thought
 
Eli synkkä melodinen ja rankka.

joku muu sikko: Laitetaan ny sitten niiden lätyt top3 listaan:
1. 6 degrees
2. Metropolis 2000
3. Train of Thought
 
Eli synkkä melodinen ja rankka.
 
Itsellä lista voisi olla (muokattu seuraavan kirjoittajan vinkistä):
 
1. Images & Words
Eka levy jonka bändiltä hommasin, alkaa olla jo nostalgia-arvokin kohdillaan. Parhaat biisit silti
2. Awake
Parhaat soundit ja jumalattoman kovia biisejä
3. Scenes from a Memory
Tää oli hieman vaikea, sillä Metropolis 2:lla häirittee Beyond this Lifen _täysin_ turha välisoitto-osuus. Myöskin Dance of Eternity on eräs yhtyeen kuvottavimmista kappaleista. Ilman noita levy on täyttä timanttia.
 
Mutta pakko mainita, että Six Degrees ei paljoa häviä

Listaaminen ei ole keskustelua.

Oma "paskan vertaa ei kiinnosta"-lista olis tämmöne:
 
1:Suosikkilevyjen listaukset
2:Minkä tahansa listaukset
3:ja listaukset
4:... Sanoinko jo listaukset?
 
Kerta heitolla vielä pistän paremmaksi ja kerron jopa mielipidettä tälle listaukselle. Listaukset ei ole keskustelua. Ei ole kivaa lukea vain missä parhuusjärjestyksessä joillekkin levyt tulevat. Jep.
 
Awake on minusta paras levy. Muille (ysäri levyille) se on sama missä järjesteyksessä tulevat. :)
 
e: Fuck the list and fuck teh poliisi.

EvilDead: Oma "paskan vertaa ei kiinnosta"-lista olis tämmöne:
 
1:Suosikkilevyjen listaukset
2:Minkä tahansa listaukset
3:ja listaukset
4:... Sanoinko jo listaukset?
 
Kerta heitolla vielä pistän paremmaksi ja kerron jopa mielipidettä tälle listaukselle. Listaukset ei ole keskustelua. Ei ole kivaa lukea vain missä parhuusjärjestyksessä joillekkin levyt tulevat. Jep.
 
Awake on minusta paras levy. Muille (ysäri levyille) se on sama missä järjesteyksessä tulevat. :)
 
e: Fuck the list and fuck teh poliisi.
 
mua kiinnostaa
 
1. muiden listaukset siitä mikä niitä ei kiinnosta
2. metallica
3. driim thiitter

Topa-: mua kiinnostaa
 
1. muiden listaukset siitä mikä niitä ei kiinnosta
2. metallica
3. driim thiitter
 
Muapas kiinnostaa
 
1: Topa-
2: tilulilulii thiitteri

Hämmästyin, kun katsoin last.fm -sivuani, ja totesin DT:n olevan eniten kuunneltu artisti minun sivullani. Jännää etenkin siitä syystä, että olen bändiä aktiivisesti kuunnellut vasta vähän aikaa, sillä ennen vihasin tätä yli kaiken. Tuo tosin kerää kuuntelutiedot vain toiselta koneeltani ja tällä koneella Spotifystä, mutta ei mitään muuta kuunneltua, joten nuo tiedot sinänsä eivät todellakaan pidä paikkaansa, mutta silti.
 
Autossa on soinut pitkästä aikaa Images & Words, ja levy aukeaa jokaisella kuuntelukerralla vähän enemmän. Jostakin syystä levyn päättävä Learning to Live sai tuossa eräänä päivänä töistä kotiin ajaessa kylmät väreet menemään selkäpiissäni. Enkä tuostakaan biisistä ole aiemmin tykännyt pätkääkään, mutta nyt se on yksi suosikeistani. Hyvin jännää.

joku muu sikko: Laitetaan ny sitten niiden lätyt top3 listaan:
1. 6 degrees
2. Metropolis 2000
3. Train of Thought
 
Eli synkkä melodinen ja rankka.
 
Jännäää että joku näkee SDOITin synkkänä. Mulle tulee aina pelkästään hyvä mieli siitä ja sellainen aurinkoinen, kirkas ilma. Ehkä oon jonakin kauniina aamuna sitä kuunnellu aaikanaan. Sanotukset ehkä melko synkät, mutta musiikillisesti mulle tulee aika monesta kappaleesta vaan puhtaan hyvä mieli.
 
Octavarium on hiukan samanmallinen levy omissa kirjoissa.
 
Ysärilevyt myös tulee hlpolla niputettua omaan kategoriaansa, mutta muut ovat kyllä kaikki hyvin uniikkeja soundiltaan ja siksi hankala järjestää mihinkään järjestykseen saati sitten verrata. Paras mieli tulee SDOITia kuunnellessa ja se on se joka mulla vaikuttaa siihen 'parhaaseen' levyyn eniten.

EvilDead: Oma "paskan vertaa ei kiinnosta"-lista olis tämmöne:
 
1:Suosikkilevyjen listaukset
2:Minkä tahansa listaukset
3:ja listaukset
4:... Sanoinko jo listaukset?
 
Kerta heitolla vielä pistän paremmaksi ja kerron jopa mielipidettä tälle listaukselle. Listaukset ei ole keskustelua. Ei ole kivaa lukea vain missä parhuusjärjestyksessä joillekkin levyt tulevat. Jep.
 
Awake on minusta paras levy. Muille (ysäri levyille) se on sama missä järjesteyksessä tulevat. :)
 
e: Fuck the list and fuck teh poliisi.
 
Listaus on keskustelua, kun ohessa on sopivaa perustelua ja oman listaperustelun lisäksi noteerataan toisten listoja/perusteluja.

Geffen: Listaus on keskustelua, kun ohessa on sopivaa perustelua ja oman listaperustelun lisäksi noteerataan toisten listoja/perusteluja.
 
Itseäni ei kiinnosta muiden listaukset eikä mielipiteet eikä edes ne perusteet. Omia mielipiteitäni voisin perustella sillä tavalla, että suosikkini on yleensä se, mistä pidän eniten. Toisena suosikkilistallani on todennäköisesti se, mistä pidän toiseksi eniten.

joku muu sikko: Itseäni ei kiinnosta muiden listaukset eikä mielipiteet eikä edes ne perusteet.
 
Miksi edes olet täällä keskustelemassa, jos ei muiden mielipiteet kiinnosta?

Train of though levy on kyllä melko jännä!
Siis noin yleensä biisit on tosi raskaita ja noin, mutta silti itselle toimii yllättävän hyvin.
Mutta se pääasia eli kitarasoolot (:D) Jää kyllä kauas aikasempien ja myöhempien levyjen jutuista. Esim. As i am ja This dying soul= Soolot aivan hirveää ylös alas pikkingiä lähes kokoajan. Toisaalta Stream of consciousnessiin (oliko se noi? :D) Se kitarasoolo sopii mukavasti, kun biisi on muutenki instrumentaali, mutta mun puolesta esim. jos levyllä on 10 biisiä niin parissa vois olla vaikka ne järkyttävät alternateylösalasswiiptiluliiii soolot ja sitte lopuisa ei niin läpisoitettuja teoksia, vaan jotain vähä melodisempaa ja kiinnostavampaa noin muutenkin.
 
Okei tuo kyllä kuulostaa vähä tymältä, että "järkyttävät swiiptilu soolot" koska niihän ne pukkaa melkei aina olemaa tiitterillä, mutta kyllä se Glass moonin soolo silti peittoaa helposti As i amin soolon, kun siinä on vähä sekotettuna muutakin tekniikaa kuin pelkästään alternatea. Joo kiitos olen puhunut

EvilDead: Miksi edes olet täällä keskustelemassa, jos ei muiden mielipiteet kiinnosta?
 
Sorry, hymiö unohtui. ;)

joku muu sikko: Itseäni ei kiinnosta muiden listaukset eikä mielipiteet eikä edes ne perusteet. Omia mielipiteitäni voisin perustella sillä tavalla, että suosikkini on yleensä se, mistä pidän eniten. Toisena suosikkilistallani on todennäköisesti se, mistä pidän toiseksi eniten.
 
ja mielipiteesi kiinnostaa ketä ja syystä että? :)

Kurkkuviipale: Jännäää että joku näkee SDOITin synkkänä. Mulle tulee aina pelkästään hyvä mieli siitä ja sellainen aurinkoinen, kirkas ilma. Ehkä oon jonakin kauniina aamuna sitä kuunnellu aaikanaan. Sanotukset ehkä melko synkät, mutta musiikillisesti mulle tulee aika monesta kappaleesta vaan puhtaan hyvä mieli.
 
Kyllä ykköslevy on omasta mielestänikin synkkä ja jotenkin "aikuismaisempaa" tavaraa kuin moni muu DT:n levy. Disappear on harvinaisen tunnelmarikas balladi bändiltä, aavemainen ja kaihoisa fiilis. Tuostakin biisistä tosin kuulee vähän liian selkeästi sen hetken vaikuttimet, niinkuin bändin biiseistä yleensäkin.