Keskustelua raskaammasta musiikista ›

ramionparas: Vielä niin tuore juttu, että eiköhän varmistu piakkoin, että ovatko mukana koko kiertueella..
 
myös Ranskaan vahvistettu keikka Kornin kanssa..
 
Ei pidä paikkansa. Virallisista tiedotteissa ei lue, että Korn soittaisi Ranskassa.

rocky0: Ei pidä paikkansa. Virallisista tiedotteissa ei lue, että Korn soittaisi Ranskassa.
 
blaah, noh niinpä tietenkin..vain US ja UK on Korn mukana...Slipknot keikalle varmaan lämppärinä perus Trivium ja In Flames..

ramionparas: blaah, noh niinpä tietenkin..vain US ja UK on Korn mukana...Slipknot keikalle varmaan lämppärinä perus Trivium ja In Flames..
 
Ois ollut kyllä makea nähdä Korn täälläkin. Varmasti paljon yhteisiä faneja ja Korn vetelee tänä syksynä ainakin ekaa levyä kokonaisuudessaan 20v juhlan kunniaksi.

Sain mahdollisuuden kuunnella levyn näin etukäteen. Todella hyvä levy, vuoden parhaimpia. Slipknot on nytte iron maidenin kanssa ainuat, jotka ovat onnistuneet niin sanotun värisuoran tekemään. Suolainen 58e lippuhinta keikalle on siis täysin väärti.
 
ps. Jos kuuntelet tämän levyn transcripellä, notaatiovihko kädessä villapaitoineen, niin elä vaivaidu arvostelemaan tätä tulevaa levyä tänne ainakaan. Levy on oikeasti hyvä, paluu onnistuneesti iova saundiin melodisuuden kanssa. Tämä ei ole sitten mielipide, vaan kiistaton fakta.

haunted: Maailman mitäänsanomattomin toi uus biisi. Onneks oli paskimmat saundit mitä knotilla on koskaan ollu.
 
Vaikken mikään suurkuluttaja ole, niin musta tän bändin ongelma soundien suhteen on aina ollut, että aivan kuin pyrkimyksenä olisi erotella kaikki bändin yhdeksän jäsentä. Paikoin ahdistaa kuunnella, kun pakka on aivan levällään.
 
Biisi tosiaan oli melko mitäänsanomaton. Kun tekee tarpeeksi kauan jotain ihan muuta, niin kaipa sitä sitten alkaakin toistamaan itseään.

-Hexa-: Sain mahdollisuuden kuunnella levyn näin etukäteen. Todella hyvä levy, vuoden parhaimpia. Slipknot on nytte iron maidenin kanssa ainuat, jotka ovat onnistuneet niin sanotun värisuoran tekemään. Suolainen 58e lippuhinta keikalle on siis täysin väärti.
 
ps. Jos kuuntelet tämän levyn transcripellä, notaatiovihko kädessä villapaitoineen, niin elä vaivaidu arvostelemaan tätä tulevaa levyä tänne ainakaan. Levy on oikeasti hyvä, paluu onnistuneesti iova saundiin melodisuuden kanssa. Tämä ei ole sitten mielipide, vaan kiistaton fakta.
 
No jaa... enpä tiedä onko tämä nyt niin erikoinen tapaus. Ihan hyviä juttuja löytyy, muttei kyllä mitään tajuntaa räjäyttävää. Vanhenevat ukot yrittää raivota niinku nuorena, tietäähän sen, ettei se onnistu ihan helpolla. Ei tämä nyt huono ole missään nimessä ja Corey kuulostaa välillä jopa suutahtaneelta. Saundit on itseasiassa aika hyvät, kitarat murisee mallikkaasti ja muutenkin mukavan murea saundimaailma. Ei ole ainakaan sitä djenttipaskaa, mitä jokasuunnasta tulee nykyisin.

Vähän öö-fiilistä aiheuttavista sanotuksistaan huolimatta tuo Greyn "ylistyslaulu" Skeptic iski kyllä koviten eka pyöräytyksellä. Oli eka biisi kun teki mieli laittaa vehkeet täysille ja ruveta heilumaan :D

Burn: Vaikken mikään suurkuluttaja ole, niin musta tän bändin ongelma soundien suhteen on aina ollut, että aivan kuin pyrkimyksenä olisi erotella kaikki bändin yhdeksän jäsentä. Paikoin ahdistaa kuunnella, kun pakka on aivan levällään.
 
En ymmärrä mikä tässä on ongelma - liian selkeä miksaus? Mun makuun tällä ja edellisellä levyllä on ihan kärkipään modernia hevisoundia. (Rumpujen tosi kovat napsut menee överiksi hiukan, mutta muuten.) Vol.3:n Rubin-ritinästä on tultu tosi paljon parempaa suuntaan.
 
Kukin voi kotonaan tehdä tosta miksauksesta vähemmän selkeän. Eikun limitterillä biisejä lujemmalle. Saletisti katoaa selkeys kun kunnolla nostelee.

-Hexa-: Levy on oikeasti hyvä, paluu onnistuneesti iova saundiin melodisuuden kanssa. Tämä ei ole sitten mielipide, vaan kiistaton fakta.
 
"lol"
 
ei virhettä

Decadetroll: No jaa... enpä tiedä onko tämä nyt niin erikoinen tapaus. Ihan hyviä juttuja löytyy, muttei kyllä mitään tajuntaa räjäyttävää. Vanhenevat ukot yrittää raivota niinku nuorena, tietäähän sen, ettei se onnistu ihan helpolla. Ei tämä nyt huono ole missään nimessä ja Corey kuulostaa välillä jopa suutahtaneelta. Saundit on itseasiassa aika hyvät, kitarat murisee mallikkaasti ja muutenkin mukavan murea saundimaailma. Ei ole ainakaan sitä djenttipaskaa, mitä jokasuunnasta tulee nykyisin.
 
Toisaalta tuo "Vanhenevat ukot yrittää raivota niinku nuorena, tietäähän sen, ettei se onnistu ihan helpolla" sopii ihan mihin tahansa metallibändiin joka on tehnyt yhtään pidemmän uran. Soundit on tosiaan hyvät ja hetkittäin aika hyviä juttuja tuolla on mutta ei yhtään selkeää ässäbiisiä.
 
Sarcastrophe olisi sellainen ilman noita "weeee aaar kiiil gaaads"-huutoja. No Killpop on aika kiva.

Fantasmic: Toisaalta tuo "Vanhenevat ukot yrittää raivota niinku nuorena, tietäähän sen, ettei se onnistu ihan helpolla" sopii ihan mihin tahansa metallibändiin joka on tehnyt yhtään pidemmän uran. Soundit on tosiaan hyvät ja hetkittäin aika hyviä juttuja tuolla on mutta ei yhtään selkeää ässäbiisiä.
 
Sarcastrophe olisi sellainen ilman noita "weeee aaar kiiil gaaads"-huutoja. No Killpop on aika kiva.
 
Juu, enpä toki tarkoittanutkaan, että tuo vanhentuminen ja raivokkuuden laantuminen olisi vain slipknotin juttu. Itse jopa pidän tuosta rauhallisemmasta 'knotista. Tuo reuhaaminen vaan tuntuu paikoitellen hieman keinotekoiselta, sellaista "pakko ärjyä vihaisesti ja pelottavasti kun ollaan slipknot"-tyylistä menoa. Vaan onhan tuossa äkäistä soitantaa ja kyllä se Corey on yhä sopiva tyyppi huutamaan sitä motherfuckeria. On tietyllä tapaa ehkä jopa yksi suosikkikarjujistani yhä edelleen, olihan se sitä jo s/t aikoihin. Onneksi tyypiltä kuitenkin löytyy karjumisen lisäksi ihan sikana muitakin värejä paletista, voisi muuten käydä tylsäksi.
 
Nyt kun Coreysta tässä jaarittelin, niin tulipas mieleen sekä snuff, että stone sourin sadist. Taidampa laittaa soimaan molemmat tässä.

Miksi tämän bändin pitää tehdä aina ihan liian pitkiä levyjä.

Kaikinpuolin positiivinen yllätys kyllä tämä uusi levy. Aluksi kun kuulin ne kaks ekaa sinkkua kun ne ilmesty kesti tosi pitkään ennenkun aloin niistä tykkäämään, sitten niitä tulikin kuunneltua aika reilusti. Jotenkin mulla tökki aluksi nuo soundit ensalkuun ja välillä vieläkin tuntuu, että onhan ne kaikinpuolin kyllä hyvät, mutta silti niistä puuttuu joku tietty potku ja särmä. Sitten tuntui, että Coreyn huuto oli jotenkin väkinäisen kuulosta, mutta onneksi siihen tottuu koko levyä kuunnellessa. Kaikki oikeastaan aukesi sitten kun näin sen The Devil In I:n musavideon, kait se sitten vaati jonkun visuaalisen kokemuksen ennenkun homma aukeaa :D
 
Mutta mun mielestä kyllä oikein tasapainoinen levy, jaksaa kuunnella tunnin mitastaan huolimatta. Bonusbiisit ei niinkään kyllä napannut. Parhaat biisit tältä sanomalta AOV, Skeptic, The Devil In I, Killpop, Lech ja Custer. Onhan tässä paljon sitä vanhaa raivoa seassa, mutta mulle on toiminut kaikki levyt ja nuo melodisemmat biisit ihan yhtälailla, niin en olisi kyllä väenvängällä sitä Iowa-soundia takaisin haikaillutkaan. Uusi rumpalikin hoitaa hyvin tonttinsa.
 
Kait se on Helsinkiin sitten lähettävä.

Viikon sulattelun jälkeen tämä levy on osottautunut oikein kelpo lätyksi Slipknotin diskografiassa. Allekirjottaneelle napostelee paljon paremmin kuin edellinen julkaisu, joka tuntui omaan makuun liiankin turvalliselta ollakseen Slipknot levy. Puuttui nimenomaan se Slipknotille ominainen häröfiilis. Mukava myös kuulla, että DJ ja sampleäijä on taas isommassa roolissa sekä myös perkussioitten kolistelua kuullaan enemmän.
 
Eihän tämä mikään mullistava julkaisu ole, mutta sisältää paljon korvakarkkia old school fanittajalle. Suosikeiksi ovat nousseet tällä hetkellä: Sarcastrophe, AOV, Killpop, Skeptic, The Negative One ja Custer. Bonusbiisit olivat kyllä turhia.

Oli kyllä kauhea pettymys tämä uusi levy. Edelliseltäkin levyltä jaksaa kuitenkin vielä kuunnella niitä radiosinkkuja, mutta tällä uudella levyllä ei tunnu olevan edes niitä vaan samanlaista mielikuvituksetonta thrash-mäiskettä melkein koko levy paria astetta "synkempää" rallia jotka kuulostaa joltain b-puolen Stone Sour-tuotannolta.

Noin 2-3 pyöräytystä takana, ja kyllä tämä edellisen levyn päihittää 6-0 !
 
Ainoo miinus tulee rumpusoundeista.. ihme läpsytystä, varsinkin basarisoundi. Hyi helevetti.
 
AOV levyn paras raita, varsinkin C-osa bassosooloineen. Tulee mieleen Machine Headin Burning Red.

timnicebutdim: Noin 2-3 pyöräytystä takana, ja kyllä tämä edellisen levyn päihittää 6-0
 
Samaa mieltä. Itse asiassa jos levykokonaisuuksia ajatellaan, niin taitaa mennä mulla kakkoseksi Vol 3:n jälkeen. Muilla levyillä on kaikista kovimmat yksittäiset tapporallit, mutta IMO turhaa skippailtavaa töyhkää löytyy vastaavasti enemmän. Tällä levyllä oikeastaan The one that kills the least tuntuu tällä hetkellä skippiraidalta. Toisaalta sen alkukitarointi kuulostaa niin huvittavalta aivopierulta, että jäi päähän soimaan :D Vähän samaa sarjaa Opium of the Peoplen alun kanssa siis.
 
AOV levyn paras raita, varsinkin C-osa bassosooloineen.
 
Tällä biisillä olisi potentiaalia olla levyn paras raita, mutta kertsi on ihan kauhea. Kaikki muut biisin osiot toimii viimeisen päälle. Olisivat jättäneet edes sen viimeisen kertsin pois ja lopettaneet siihen hienoon rauhallisempaan osaan.

Lippu hallussa ja pitkät 4kk edessä!
 
Vuonna 1999 olin 11-vuotias kun kuulin "Slipknot"-levyn ja siitä lähtien oon aktiivisesti bändiä kuunnellu, keikalle halunnu ja
vasta nyt tuli ensimmäisen kerran mahdollisuus päästä bändi näkemään.
Harmi, että Joey ja Paul ei valitettavasti ole enää mukana,
mutta uudella levyllä uudet kaverit (Jay Weinberg, Alessandro Venturella?) hoitaa homman omasta mielestäni kyllä mallikkaasti! :)

Nyt tuli väkipakolla melkeen kokolevy kuunneltua alusta loppuun avoimin korvin muttei vaan pysty. On tosiaan tullu kuunneltua s/t levyä vuodesta '99 joka pelaa edelleen, samoin Iowa on ns "täydellinen". Vol 3 oli jo meh ja sen jälkeen oikeen oo enää pelannukaan samalla tavalla ja pahemmin edes kiinnostanutkaan koko bändi.
 
Noh, mitä hyvää ja huonoa: soundit ovat erinomaiset, samoin kuten jo mainittu on nyt samplet ja muut paukuttelut tuotu hieman paremmin ja hyvillä ideoilla mukaan palettiin. Osaltaan myöskin nuo mättöriffit ja soitto ylipäätään toimii. Rumpalin vaihtoa edes huomaa ellei asiaa tiedä. Mutta se suurin notkahdus on tällä kertaa laulut. Cleanit osuudet vaan pilaa tän bändin, huudot menee ja toimii kuten ennenkin mutta välillä ollaan jossain ihme teini stonesour hevilallati maailmassa että hävettää. Harmi koska ois voinu soiton puolesta olla oikeasti hyvä lätty.

phiit: Nyt tuli väkipakolla melkeen kokolevy kuunneltua alusta loppuun avoimin korvin muttei vaan pysty. On tosiaan tullu kuunneltua s/t levyä vuodesta '99 joka pelaa edelleen, samoin Iowa on ns "täydellinen". Vol 3 oli jo meh ja sen jälkeen oikeen oo enää pelannukaan samalla tavalla ja pahemmin edes kiinnostanutkaan koko bändi.
 
Noh, mitä hyvää ja huonoa: soundit ovat erinomaiset, samoin kuten jo mainittu on nyt samplet ja muut paukuttelut tuotu hieman paremmin ja hyvillä ideoilla mukaan palettiin. Osaltaan myöskin nuo mättöriffit ja soitto ylipäätään toimii. Rumpalin vaihtoa edes huomaa ellei asiaa tiedä. Mutta se suurin notkahdus on tällä kertaa laulut. Cleanit osuudet vaan pilaa tän bändin, huudot menee ja toimii kuten ennenkin mutta välillä ollaan jossain ihme teini stonesour hevilallati maailmassa että hävettää. Harmi koska ois voinu soiton puolesta olla oikeasti hyvä lätty.
 
Coreyn puhdas on Slipknotin yksi parhaimpia juttuja, jota todellakin pitää hyödyntää..