Keskustelua raskaammasta musiikista ›

John My: Voisko joku teistä Metallican asiantuntijoista kertoa, mikä on se asia, mikä tässä musassa on oleellinen piirre ja miksi se on teille niin tärkeää?
Mä en kuule Metallican musassa muuta kuin pitkän listan sääntöjä, kieltoja ja rajoituksia, siinä millä musiikillisilla keinolla sitä toteutetaan ja millä alueella liikutaan.
Kaikki elementit on typistetty mahdollisimman ahtaaseen laatikkoon, soinnutuksissa, melodioissa, jos niitä onkaan?
On kuin tarkoituksella yritettäisiin repiä toinen korva irti ja olla takuulla siten mukamas erikoinen bändi.
Mun mielestä se yritys on kääntynyt itseään vastaan.
Onhan se toki erilaista, mutta samalla aikaa todella rajoittunutta touhua.
Ei se edes shokeeraa, kuten alkuaikoina, pikemminkin jo säälittää tuo rimpuilu, että miksi.miksi,miksi?
Siis kertokaa miksi?
 
Miksi? No siksi kun Ride The Lightning ilmestyi -84 ja sen kuuli ekan kerran niin FIGHT FIRE WITHE FIRE- kuulosti nopeimmalta ja raskaimmalta ja aggressiivisemmalta kuin koskaan mikään aikaisemmin ja sitten kun näki "For Whom the Bell toolsin" Livepätkän MTV:ltä -85 niin se oli jotakin erilaista. Ei niissä ollut rajoituksista ja säännöistä tietookaan silloin yli 30 vuotta sitten? Oletko kuunnellut MASTER OF PUPPETS -levyn? Täytyy olla todellinen puukorva jos on sitä mieltä, että levy on jotenkin ahtaaseen laatikkoon typistetty. Sitten niitä biisejä oli mukava soittaa itse kitaralla perässä. Siksi?
Se mitä sen jälkeen on 30 vuoden aikana on sitten eri stoori. Mutta olen käynyt Metallicaa katsomassa ja mielestäni se on livenä parempi kuin monet muut ..tai oikeastaan kaikki uudemmat rock/metal-bändit. Itselle on se "vanhempi" tuotanto se juttu, mutta ei nämä "uudet" levyt vie niitä pois. Onhan Metallican jälkeen tullut satoja nopeempia ja teknisesti varmaan kovempia, mutta mun mielestä Metallican biisit ja riffit on parempia.
Uusiakin kuuntelee kyllä, mutta täysin mahdotonta bändin tehdä MASTER OF PUPPETS 10 kertaa peräkkäin. Eli siksi? Siksi, siksi, siksi! 666!
 
https://www.youtube.com/watch?v=jd85aDzchwM

Kuuntelin taas tuon Ronnie Risingin. Siinähän toimii kaikki.

Molder tuossa oikeastaan jo tiivisti hyvin asian minkä uskon toteutuvan aika monen Metallicaan sekaantuneenkin kohdalla. Kun joku juttu kolahtaa sopivassa iässä ja ajassa ollen kovinta koskaan, niin ei sellaiselle mitään järkiperusteita voi tiukallakaan analyysillä 30 vuotta myöhemmin keksiä eikä ole tarvekaan. Omalla kohdalla Metallica ja erityisesti Hetfield on ollut suurin vaikuttaja ja syy siihen että vaikkapa kitaraan tartuin.
 
Nyt jos kuulisin Metallicaa ensi kerran vaikka viimeisimmältä levyltään niin todennäköisesti ei kovinkaan suurta vaikutusta tekisi ja voisi olla että ne alkupään levytyksetkin jäisivät heikon ensivaikutelman myötä tutustumatta. Vaan kun se ensiosuma tulikin 80-luvulla jolloi nuori sälli oli hevimedalin huumasta sekasin niin eipä siinä silloin ollut paljoa tehtävissä eikä viiden alkupään levyn hohtoa tuoreemmatkaan röytämiset pysty himmentämään. Niistä ei myöskään saa yhtään vähemmän timanttisia vaikka kuinka pohtisi tänään niiden rajoittuneisuutta (?) tms.
 
Livenäkin pyrin vanhat herrat todistamaan mahdollisuuksien mukaan enkä vielä ole huonolla Metallican keikalla onnekseni käynytkään. Nettijuttujen perusteella bändi sellaisiakin joskus vetää...
 
Ja kyllä, olen ikuinen fanipoika jolle kitarajutuissa James on jumala ja Metallica bändi jolla saattoi olla aikoinaan arvaamattomankin suuri vaikutus siihen miten kuviot ovat menneet.
 
Eli siis siksi.

Juu näin on. Nyt skideille kolahtaa pääsääntöisesti Cheek, Elastinen, HIPHOP yms. ja nämä jutut ilmeisesti kovimmin. Niitä voi toivottavasti sitten vuonna 2046 vielä festareille mennä katsomaan ja fiilistellä, että "on nää vieläkin kovia".
-86-> se oli Metallica.
 
Iskariot: Molder tuossa oikeastaan jo tiivisti hyvin asian minkä uskon toteutuvan aika monen Metallicaan sekaantuneenkin kohdalla. Kun joku juttu kolahtaa sopivassa iässä ja ajassa ollen kovinta koskaan, niin ei sellaiselle mitään järkiperusteita voi tiukallakaan analyysillä 30 vuotta myöhemmin keksiä eikä ole tarvekaan. Omalla kohdalla Metallica ja erityisesti Hetfield on ollut suurin vaikuttaja ja syy siihen että vaikkapa kitaraan tartuin.
 
Ja kyllä, olen ikuinen fanipoika jolle kitarajutuissa James on jumala ja Metallica bändi jolla saattoi olla aikoinaan arvaamattomankin suuri vaikutus siihen miten kuviot ovat menneet.
 
Eli siis siksi.

molder: Juu näin on. Nyt skideille kolahtaa pääsääntöisesti Cheek, Elastinen, HIPHOP yms. ja nämä jutut ilmeisesti kovimmin. Niitä voi toivottavasti sitten vuonna 2046 vielä festareille mennä katsomaan ja fiilistellä, että "on nää vieläkin kovia".
-86-> se oli Metallica.
 
Varmasti totta tuo mikä kolahtaa nykynuorisolle Suomessa tänään. Varmaankin jokaisella ikäluokalla on ne omat nuoruuden nostalgiset jutttunsa, joita voi sitten vanhempana kuunnella tai ehkä ihmetellä miksi jotain on niinkin paljon kuunnellut.
Itseltä ainakin noista metallilevyistä löytyy paljon sellaisiakin levyjä, joita kyllä tuli 80-luvulla kuunneltua mutta ne toimivat vieläkin, vaikka silloin aikoinaan niitä ei niin kauheasti kuunnellutkaan. Taas huomattavasti enemmän on sellaisia levyjä, joista silloin pidin todella paljon mutta ei ne enää niin ihmeellisiä ollekkaan.
Tähän on varmasti vaikuttanut oma soittaminen ja musiikin kuuntelun monipuolistuminen. Monet joskus aikoinaan uusilta ja hyviltä kuulostavat jutut onkin huomannut, että ne soittajathan ovat kunneelleet jotain tiettyjä bändejä ja ne vaikutteet voivat paistaa liiankin hyvin.
 
Hiphop muuten tuli aika samoihin aikoihin uutana musiikkina kuin nopeampi metallimusakin 80-luvulla. Jostain kumman syystä sen kultakausi tuntuu Suomessa olevan vasta nyt...
Tai varmaan jotain hiphop ja thrash musiikinkin esiasteita löydetään jo 60-luvulta tai 70-luvulta jos oikein aletaan etsimällä etsimään. Pääsääntöisesti kuitenkin kummatkin 80-luvun kamaa.
Molemmat olivat myös enemmän sellaisia underground hommia, missä oli kyllä omanlaisensa viehätys. Ei paljoa radiossa soitettu Slayerin biisejä esim. 80-luvulla. Nykyään voi radiosta tulla Metallicaa hyvinkin ja sitä ei kukaan ihmettele, puhumattakaan jostain Cheekistä...

Olihan täällä "TurunBeastie Boys".. PÄÄKKÖSET 80-luvun lopulla. Sekin on tullut nähtyä...
 
No Radio Rockista tulee Unforgiveniä ja Enter Sandmania joka päivä. Radio Citystä kanssa saatta tulla. Välillä voi tulla "Puppets". Slayeria saattaa Flaming joskus soittaa.
 

 
mpekkanen:
Hiphop muuten tuli aika samoihin aikoihin uutana musiikkina kuin nopeampi metallimusakin 80-luvulla. Jostain kumman syystä sen kultakausi tuntuu Suomessa olevan vasta nyt...
Tai varmaan jotain hiphop ja thrash musiikinkin esiasteita löydetään jo 60-luvulta tai 70-luvulta jos oikein aletaan etsimällä etsimään. Pääsääntöisesti kuitenkin kummatkin 80-luvun kamaa.
Molemmat olivat myös enemmän sellaisia underground hommia, missä oli kyllä omanlaisensa viehätys. Ei paljoa radiossa soitettu Slayerin biisejä esim. 80-luvulla. Nykyään voi radiosta tulla Metallicaa hyvinkin ja sitä ei kukaan ihmettele, puhumattakaan jostain Cheekistä...

Sanokaas mielipiteenne Load ja Reload - albumeista.

Metall1n JuudaS: Sanokaas mielipiteenne Load ja Reload - albumeista.
 
Load on hyvä. Reload ei ole hyvä.

Metall1n JuudaS: Sanokaas mielipiteenne Load ja Reload - albumeista.
 
Parempi levy olisi tullut yhdistämällä niiden parhaat biisit.
 
Ain't My Bitch
The House Jack Built
King Nothing
Fuel
Devil's Dance
Bleeding Me
Until It Sleeps
Wasting My Hate
Better Than You
The Outlaw Torn
 
tjsp

Metall1n JuudaS: Sanokaas mielipiteenne Load ja Reload - albumeista.
 
Load on Metallican paras levy.

Torniojaws: Parempi levy olisi tullut yhdistämällä niiden parhaat biisit.
 
Ain't My Bitch
The House Jack Built
King Nothing
Fuel
Devil's Dance
Bleeding Me
Until It Sleeps
Wasting My Hate
Better Than You
The Outlaw Torn
 
tjsp
 
+Thorn Within
+2x4
+Low Man's Lyric
+The Unforgiven II
 
The Biggest Shit In Metal History List:
http://www.metalstorm.net/users/list.php?list_id=530

carnation: Load on Metallican paras levy.
 
Tämä on totuus. Reload ois muuten aivan ripulipaskaa, mutta sillä on Unforgiven II ja vissiin joku muukin hyvä biisi. Ehkä.

hullu_ukko: Tämä on totuus. Reload ois muuten aivan ripulipaskaa, mutta sillä on Unforgiven II ja vissiin joku muukin hyvä biisi. Ehkä.
 
Devil's Dance, Better Than You, Fixxxer, Where The Wild Things Are. Perkeleen raskasta riffiä ja komeita biisejä.

carnation: Load on Metallican paras levy.
 
Komppaan tiukasti. Reload on selvä kakkossuosikkini.
 
E: Kill 'em All ja Ride the Lightning julkaistaan uudelleenmasteroituna & lisämateriaaleilla: http://www.inferno.fi/uutiset/kill- … ng-julkaistaan-overiboksiversioina/ .

Mielenkiintoista nähdä saako Justice myös käsittelyn jossain vaiheessa. Hetukka sanoi kyllä joskus, että tehty mikä tehty ja ettei siihen tulla enää palaamaan.

carnation: Load on Metallican paras levy.
 
Sanoo mies jonka mielestä George Lazenby on se Ainoa Oikea James Bond? ;)

joku muu sikko: Sanoo mies jonka mielestä George Lazenby on se Ainoa Oikea James Bond? ;)
 
Paras Bond-leffa On her majesty's secret service.
 
Loadit hemmetin hyviä rokkilevyjä.

Röntgen-Jeesus:
 
Loadit hemmetin hyviä Metallica levyjä.
 
..korjasin

John My: Ei vaan haluan oppia tietämään Metallican musasta niiltä, jotka ovat siihen perehtyneet?
Mielestäni Metallican musa on kuin harmonian hautausmaa, joka ei johda enää mihinkään muuhun suuntaan.
On kuin kitaristilla olisi pakkopaita päällä, joka estää harmonisemman soittotyylin.
Sen takia siitä musasta puuttuvat sävyt, värit, tilalla on vain yksitoikkoinen ankeus ja lohduttomuus.
Se voi olla hyvä tie purkaa omia angstejaan kuuntelemalla sitä, mutta jaksaako sitä loputtomiin, ei se terapiamuotonakaan ole mikään täydellinen ratkaisu.
Mikä on siis Metallican musan tarkoitus?
Kelle se on suunnattu, mihin se johtaa, jos johtaa?
Mä en kuule siitä kuin maailmanlopun ja kuoleman sävyjä.
 
Kuuntelin Ride the lightning levyä pitkästä aikaa ja huomasin heti, että helppo on ollut studiossa äänittäjän saada tukevat rumpusoundit, kun virveliin on lyöty tukevalla otteella ja bassorumpuun myös.
 
Lars oli ensimmäinen mitään ja ketään kumartelematon heavy-äijä tässä maailmassa. Larsillahan on aina ollut hyvä korva sille mikä toimii ja mikä ei tai ainakin oli nuorempana.
 
Rumpalina Lars on maailman paras Lars ei sitä soittoa voi jäljitellä. Metallican kulta-aikoina Lars veti ihan hyvällä Lars tatsilla ja draivilla ja hyvinhän tuo toimi. Larsin tyylihän on juuri se oikea, aito, hieno tapa soittaa vanhaa heavy metallia.
 
Mielestäni, vaikka Larsilta puuttuu samanlaista tekniikkaa, on kuitenkin Phil Taylor vaikuttanut Larsin rytmiajatteluun, siihen miten Lars vanhantyylisesti fraseeraa soittaessaan tuplabasarikomppia metallissa.
 
Kirkillä oli paksut sormet, joissa paljon voimaa soittaa legatomaisesti sooloissa. Samoin yhden kielen tremolotekniikka plekulla soittaessa oli hyvä ja tukeva. Etusormen vibraatto oli tunnusomainen piirre hänelle, joka oli todella vahva ja vaikutti koko tulkintaan paljon.
 
Vaikka legatona soitto oli hänelle helppoa, hän usein iski plekulla, varsinkin pääiskut, joista tuli fiilis, että heavyn soitossa on voimaa ja soittaja seisoo sanomansa takana tanakasti. Etusormen vibraaton voimakkuudesta johtuen, on melkein mahdotonta saavuttaa samanlaista autenttista Kirk Hammetin tyylistä kitaransoittoa ja soundia.
 
Kirk Hammet oli monessa suhteessa poikkeuksellisen lahjakas kitaristi. Jazzin puolella John Scofield on sanonut ideoiden liittämisen loogisesti yhteen, olevan vaikeinta soolojen soitossa. Bluesin ja Rockin puolella, Hammetilla on se taito.
 
Kirkin wah wahit olivat harvinaista herkkua soolojen ystäville ja niissä oli pidemmälle viety rakenteellinen seikka, joka viittasi bebopin formuloihin eli melodiamuotoihin hänen improvisoinnissaan. Lisäksi hänellä oli pitkälle kehittynyt taju rakentaa pitkää melodiakaarta bluesasteikon pohjalta, vaikka hänellä oli paljon hyviä ideoita niin ei lyöty kaikkea kerralla tiskiin, vaan kärsivällisesti punottiin soolokudosta vahvemmaksi, jolloin harmonialataus vahvistui entisestään.
 
Kirk loihti kitarallaan sooloissaan sävelsanoman jossa oli mieltä, selkeästi sanottavaa jossa seuraava idea oli koko ajan loogisessa suhteessa edeltävään kuviointiin samalla koko ajan lisäten soolon kiehtovuutta nerokkailla yllätyksillä jotka eivät olleet päälleliimattuja vaan kuuluivat selvästi osana "tarinaan" vaikka olivatkin usein todella hatkähdyttäviä, esim "Whiplashissa". Ja soittaessaan bändin kanssa yhteen Kirk säilytti täysin persoonallisen ja tunnistettavan saundinsa kuitenkin niin että yhtyeen oma kokonaissaundi säilyi samanarvoisena.

lapio: Kuuntelin Ride the lightning levyä pitkästä aikaa ja huomasin heti, että helppo on ollut studiossa äänittäjän saada tukevat rumpusoundit, kun virveliin on lyöty tukevalla otteella ja bassorumpuun myös.
 
Lars oli ensimmäinen mitään ja ketään kumartelematon heavy-äijä tässä maailmassa. Larsillahan on aina ollut hyvä korva sille mikä toimii ja mikä ei tai ainakin oli nuorempana.
 
Rumpalina Lars on maailman paras Lars ei sitä soittoa voi jäljitellä. Metallican kulta-aikoina Lars veti ihan hyvällä Lars tatsilla ja draivilla ja hyvinhän tuo toimi. Larsin tyylihän on juuri se oikea, aito, hieno tapa soittaa vanhaa heavy metallia.
 
Mielestäni, vaikka Larsilta puuttuu samanlaista tekniikkaa, on kuitenkin Phil Taylor vaikuttanut Larsin rytmiajatteluun, siihen miten Lars vanhantyylisesti fraseeraa soittaessaan tuplabasarikomppia metallissa.
 
Kirkillä oli paksut sormet, joissa paljon voimaa soittaa legatomaisesti sooloissa. Samoin yhden kielen tremolotekniikka plekulla soittaessa oli hyvä ja tukeva. Etusormen vibraatto oli tunnusomainen piirre hänelle, joka oli todella vahva ja vaikutti koko tulkintaan paljon.
 
Vaikka legatona soitto oli hänelle helppoa, hän usein iski plekulla, varsinkin pääiskut, joista tuli fiilis, että heavyn soitossa on voimaa ja soittaja seisoo sanomansa takana tanakasti. Etusormen vibraaton voimakkuudesta johtuen, on melkein mahdotonta saavuttaa samanlaista autenttista Kirk Hammetin tyylistä kitaransoittoa ja soundia.
 
Kirk Hammet oli monessa suhteessa poikkeuksellisen lahjakas kitaristi. Jazzin puolella John Scofield on sanonut ideoiden liittämisen loogisesti yhteen, olevan vaikeinta soolojen soitossa. Bluesin ja Rockin puolella, Hammetilla on se taito.
 
Kirkin wah wahit olivat harvinaista herkkua soolojen ystäville ja niissä oli pidemmälle viety rakenteellinen seikka, joka viittasi bebopin formuloihin eli melodiamuotoihin hänen improvisoinnissaan. Lisäksi hänellä oli pitkälle kehittynyt taju rakentaa pitkää melodiakaarta bluesasteikon pohjalta, vaikka hänellä oli paljon hyviä ideoita niin ei lyöty kaikkea kerralla tiskiin, vaan kärsivällisesti punottiin soolokudosta vahvemmaksi, jolloin harmonialataus vahvistui entisestään.
 
Kirk loihti kitarallaan sooloissaan sävelsanoman jossa oli mieltä, selkeästi sanottavaa jossa seuraava idea oli koko ajan loogisessa suhteessa edeltävään kuviointiin samalla koko ajan lisäten soolon kiehtovuutta nerokkailla yllätyksillä jotka eivät olleet päälleliimattuja vaan kuuluivat selvästi osana \"tarinaan\" vaikka olivatkin usein todella hatkähdyttäviä, esim \"Whiplashissa\". Ja soittaessaan bändin kanssa yhteen Kirk säilytti täysin persoonallisen ja tunnistettavan saundinsa kuitenkin niin että yhtyeen oma kokonaissaundi säilyi samanarvoisena.
 
Täh?
 
Ei virhettä