Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Kun kerran sivuillamme ei vielä keikkaraporteille aluetta ole, niin enköhän kirjoittele tänne joitakin mietteitä viikonlopusta, jonka aikana vierailin kahdesti Tavastialla Opethin keikkojen merkeissä.
 
Matka alkoi erittäin kiireisesti perjantaina, kun oli koko päivän aluksi mieletön hässäkkä muutamien järjestelyjen ja työkiireiden kanssa. Lopulta saattoi kuitenkin huokaista helpotuksesta, kun ehti ajoissa oikeaan junaan ja tapasi siellä ensimmäisen matkakumppanin, eli harvinaisen hyvän musiikkimaun omaavan paremman puoliskonsa, joka oli hypännyt junaan jo Tampereelta. Matka jatkui Helsinkiin, missä tapasimme muita keikalle saapuvia tuttuja, mutta oma tieni erosi tässä vaiheessa muusta porukasta muutaman tunnin ajaksi, sillä minun oli matkattava etuajassa kohti Tavastiaa, hoitelemaan muutamia haastatteluja ja järjestelyjä, joiden jälkeen vietin vielä jonkin aikaa paikallisia kauppoja tutkien. Kun päivän tärkeimmät hommat olivat hoidossa, oli aika heittää vaihde vapaalle ja huokaista toisen kerran päivän aikana tyytyväisesti. Levykaupasta tuli tarrattua tämän päivän aikana mukaan Kingston Wallin tuore livetripla, eikä aika käynyt Helsingissä todellakaan pitkäksi, kunnes oli jo aika tavata muut ja siirtyä Tavastian sisuksiin.
 
Jännitys alkoi kieltämättä kohota jo tässä vaiheessa sietämättömän kovaksi. Tiedossa oli jo hyvin varhaisessa vaiheessa, että Opethin keikkaan olisi vielä aikaa kaksi ja puoli tuntia, eikä matka narikan ja paitatiskin kautta oville kestänyt kovin kauaa. Tuskallisen odotuksen jälkeen ovet vierivät auki ja hyökkäsimme suoraan keskelle eturiviin ja jännitys sen kuin koveni, eikä enää meinannut edes muistaa, että Extol soittaisi ensin. Monia ei tuntunut yhtye kiinnostavan yhtään, mutta itse koko tuotannon tuntevana nautin keikasta, vaikkei siinä mukana kovin paljoa jaksanutkaan vaappua, kun halusi säästää voimia myöhempään. Joka tapauksessa varsinkin suosikkilevyjeni Burialin ja The Blueprint Divesin kappaleet toimivat hienosti, vaikka soundeissa pientä puuroisuutta olikin, bändin jaksaessa kuitenkin heilua kiitettävästi aina eläimellistä rumpalia myöten. Puhtaat laulut eivät ehkä toimineet niin hyvin kuin olisi voinut toivoa, mutta ärinät sitten sitäkin paremmin ja muutenkin Extol toimi tällä kertaa lähinnä uudemman materiaalinsa ansiosta paljon paremmin Opethin lämppärinä, kuin vuonna 2003. Ei ehkä elämää suurempi kokemus, mutta ehdottoman hyvä peruskeikka Extolilta.
 
Tuskallisen jännittyneen odotuksen jälkeen se kuitenkin tapahtui, kun valot himmenivät, savua nousi lavalle ja Opeth saapui aloittamaan keikkansa tunnelman noustessa välittömästi kattoon. Opeth vangitsi ainakin koko eturivin välittömästi, eikä itselläni ollut yhtään tietoa muun klubin meiningistä, eikä sillä ollut oikeastaan väliäkään. The Baying Of The Hounds käynnisti yllättäen setin, vaikka oletin aloituskappaleen olevan Deliverance. Hurmos oli väistämätöntä, Whenin ja Deliverancen seuratessa pian perässä. Vaikkei kaikkia Opethin sanoituksiakaan muuten osaisi ulkoa, niin jostain ne kaikki lyriikat vain tulivat mieleen ja mukana tuli huudettua kuin viimeistä päivää. Rauhoittuminen sujui mukavan herkästi In My Time Of Needin ja To Rid The Diseasen aikana, joiden jälkeen The Grand Conjuration murhasi jälleen rytmeineen ja punaisine valoineen. Seuraavaksi pääsi jälleen hellittämään hieman Face Of Melindan nostatettua tunnelmaa, jonka lopullisena kliimaksina toimi äärimmäisen upea Blackwater Park, joka kasvoi lähes infernaalisiin mittoihin, mutta onneksi encorena tulleen Demon Of The Fallinkin aikana jaksoi vielä ottaa kaiken irti keikasta, jonka jälkeen tunnelmat olivat märät.
 
Uskomattoman hyvin sujunut päivä jatkui kiireisesti, sillä tarkoituksena oli ehtiä linja-autoon ennen kahta, jotta saavuttaisimme majapaikan ilman turhia yömaksuja. Onneksi tämäkin sujui mukavasti ja porukalla bussissa oli tasan tarkkaan yksi puheen aihe: Opeth. Keikka oli kaikille vähintään yhtä mahtava kokemus kuin se oli itselleni, mikä oli tietenkin mukavaa, sillä eihän siinä olisi jaksanut yksin hehkuttaa. Kummastusta kaikissa herättivät vain The Drapery Fallsin pois jääminen, sekä tietenkin kiusallaan soitetut Master's Apprenticesin ja Ghost Of Perditionin pätkät, mutta muuten ilmassa huokui täysin yksimielistä tyytyväisyyttä ja onnellista väsymystä. Kämpille päästyään kukaan ei oikein ollut valmis menemään nukkumaan, joten mitäs sitten muutakaan olisi tehty, kuin laitettu raskasta soimaan ja vietetty vielä hieman äärimmäisen myöhäistä iltaa, kunnes oli pakko päätyä ottamaan hieman lepoa ennen seuraavana päivänä odottavia kokemuksia, sillä suunnitelmissa oli ottaa vielä ihan toinen näkökulma toiselle tulevalle keikalle.
 
Seuraava päivä sujui leppoisasti kämpillä ja kaupungilla, joista jälkimmäisestä tarttui jälleen levyjä matkaan ja tällä kertaa tuli ostettua Cathedralin kauan kaivattu Forest Of Equilibrium, sekä keikalta vieläpä Extolin Burial, aiemmin ilmaiseksi saamani uudemman levyn lisäksi. Tällä kertaa suuntasimme katsomaan keikkaa Tavastian yläparven eturiviin lähes keskelle, mistä näkikin sitten yhä paremmin koko bändin toiminnan ja erityisesti valoshown koko keikan läpi. Aluksi oli kuitenkin jälleen vuorossa Extol, joka ei taaskaan vaikuttanut herättävän kovin paljoa lämpimiä tunteita ihmisissä, mutta eiköhän se ole lähes aina lämppärin virka, mutta itse tuli jälleen kuunneltua setti mielenkiinnolla läpi. Jälleen löyty harmonista moshaamista ja energistä esiintymistä, sekä tiukkaa perusvetoa, jonkalaista monelta bändiltä ei löydy alkuunkaan kaikkien löysäilijöiden joukosta. Monissa myönteisen oloiset lyriikat ja puheet vaikuttivat herättävän hämmennystä, mikä oli oikeastaan ihan hauskaa seurattavaa. Toisen kerran peräkkäin kuultuna vakuutuin siitä, että Extol oli todellakin pätevä lämppäri bändille, jolle on mahdotonta valita oikeasti todella loistavasti sopivaa lämmittelijää millekään keikalle.
 
Opethin aloittaessa tunnelmat nousivat jälleen automaattisesti kattoon ja hieman ylikin, minkä lisäksi oli erittäin myönteistä, ettei keikka ollut edellisen illan toisinto setiltään, eikä varsinkaan välipuheiltaan tai ekstroiltaan. Setissä ei ollut juuri muita eroja, kuin To Rid The Diseasen korvautuminen kauan kaivatulla The Drapery Fallsilla, mutta vaikka paikat olivat todella kipeät, osasi toisesta keikasta ottaa yllättäen ehkäpä jopa enemmän irti kuin edellisen illan vastaavasta, vaikkei kumpaakaan osaa enää asettaa toisen edelle. Edellisen keikan tavoin illan kohokohdaksi voisi kohottaa ihan jokaisen kappaleen, sillä kaikki toimi kerta kaikkiaan mahtavasti aina Deliverancen, Blackwater Parkin, Whenin ja The Grand Conjurationin tajuttomasta infernaalisuudesta Face Of Melindan, In My Time Of Needin ja The Drapery Fallsin herkkään moniulotteisuuteen. Keikan aikana oli tarkoitus ottaa hieman rauhallisemmin, kun edellisenä iltana oli pistänyt itsensä ihan totaalisen karmeaan kuntoon, mutta vielä mitä. Heti ensimmäisistä tahdeista lähtien sitä huomasi olevansa taas mukana menossa entiseen malliin, eikä mistään rauhallisuudesta ollut tietoakaan tällä mahtavalla keikalla.
 
Yleisesti ottaen Opethin keikat olivat kerta kaikkiaan orgastisen mahtavia kokemuksia, vaikkeivät settilistat olleetkaan täydellisiä tai edes sellaisia, kuin vuonna 2003 kuultiin. Yhtyeen soitto on joka kerta aivan uskomatonta kuultavaa elävänä, sillä sen luulisi sujuvan huomattavasti tasaisemmin tai yksinkertaisemmin, kuin levyllä kuultuna, vaan sellaisestapa ei ole minkäänlaista tietoa, yhtyeen soittaessa uskomattoman monipuolisesti, tasokkaasti, intensiivisesti ja jopa improvisoivasti erittäin hyvässä mielessä. Soundeissakaan ei ollut todellakaan mitään vikaa, ainoana hämäryytenä toimiessa jotkin ratkaisut kosketinsoundeissa, jotka eivät niin paljoa häirinneet. Jossakin vaiheessa soundit saattoivat sekoittua hieman, mutta yleisesti kaikki toimi loistavasti, kitaroiden muristessa raskaasti ja soidessa heleästi, bassojen kuuluessa juuri oikealla tavalla ja rumpujen jytistessä kuin viimeistä päivää. Jos tälle kaikelle suo vielä jonkin kruunun, niin sellaiseksi lukisin Mikael Åkerfeldtin täydellisyyttä hipovat vokalisoinnit örinävenytyksineen, sekä tietenkin leppoisat välispiikit Smoke On The Watereineen, Paranoideineen, hissimusiikkeineen ja rumpusooloineen, vaikkeivät kaikki niistä pitäneetkään.
 
Jos jostain nauttii, niin siitä on myös innostunut, minkä huomaa varmasti nytkin tekstin määrästä. Elämäni parhaita musiikkikokemuksia jälleen, joita Opeth on suonut minulle enemmän kuin paljon. Yksi maailman parhaista yhtyeistä.

Ei siellä eturivissä niitä statisteja mun mielestä ollu. ei sitä nyt kukaan tietysti kokoaikaa riehu :) Mulle oli oikeestaa ensimmäinen heavykeikka, eikä siinä ollu ihan varma miten siellä käyttäydytään :)

Mikä se juttu oli siitä, että Mike Portnoy olisi ollut kattomassa Nosturin keikkaa. Tällaista huhua kuulin. Keikka itsessään oli aivan mahtava. Meinasi pää räjähtää kun Blackwater Park lähti soimaan.
 
Kaveri kätteli portnoytä ja labrieta ku tulivat ulos viimesten joukossa..

Sunnuntain keikalla olleena voin todeta, että keikka oli kauttaaltaan varsin mainiosti vedetty. Niinkuin moni on jo sanonut, Åkerfeldtin välispiikit olivat melkoisen hupaisia ja soitto sujui kaikilla osapuolilla hyvin. Varsinkin kosketinsoittaja (nimeä en voi muistaa) oli mukana aivan uudenlaisella asenteella, viime vuoden Tampereen keikkaan nähden. Johtuen ehkä vakinaistamisesta. Äijän välillä melko agressiivinenkin tyyli sopi bändiin, kuin nenä päähän.
 
Ja sitten hieman marmatusta:
 
Kummastelen kuitenkin, että miksi biisit vedettiin melko hitaanlaisesti EDIT: mielestäni hitaammin kuin levyllä?. Johtuuko sijaisrumpalista, vai itsestäni, sitä en tiedä. Joka tapauksessa se häiritsi.
Myös yleisöä oli hieman liikaa omaan makuuni...
...ja taisivat hieman tekniset ongelmatkin vaivata. Mutta tämä viimeinen tekijä ei ollut minulle haitta.
 
Kuitenkin itselläni jäi viimevuotisesta Tampereen keikasta parempi fiilis kuin tästä. Vaikka oikein kelpo veto tämäkin oli!

Kuitenkin itselläni jäi viimevuotisesta Tampereen keikasta parempi fiilis kuin tästä. Vaikka oikein kelpo veto tämäkin oli!
 
Toissavuotisesta, viimeiset kolme keikkaahan soitettiin syksyllä 2003.

Kaveri kätteli portnoytä ja labrieta ku tulivat ulos viimesten joukossa..
 
Mie kättelinkin sunnuntaina extolin keikan aikana Mendezia ja Peter Lindgrenia. Iloinen poika olin. Mendez oli minuakin lyhyempi :O ihmettelin. Ja Lindgren oli aivan jumalattoman pitkä, kehuin edellisillan keikkaa ja hän lupasi tänään parempaa ;) Näkyipä myös calliston miehiä yleisön seassa. Ehkä myös amoralin rumpali jos oikein näin.
 
Ja lauantaina kättelin extolin solistia.
 
Perjantaina cause for effectin rumpalia :D julkkisviikonloppu indeed.

Omat 0.02:
 
Perjantain keikka oli aivan fantastinen. Vaikka settilistaltaan hävisikin 2003-settiin, niin livemeiningiltään Opeth oli tällä kertaa aivan eri planeetalta kuin pari vuotta sitten. Varsinkin Åkerfeldtin rentous ja vitsailu olivat paikoitellen erittäin hauskoja, tosin vitsejä vähentämällä olisi saanut ehkä hieman tiiviimmän keikkatunnelman. Lopezin poissaoloa ei jäänyt kaipaamaan niin paljoa kuin odotti, sillä settilista oli kuitenkin sen verran murhaava.
 
Ja sitten pari kommenttia, josta saan varmasti kaikkien true-evil-black-metal-homojen vihat:
Musta tämä taputus-purnaus on aivan naurettavaa, sillä Opeth on kuitenkin omasta mielestä aina ollut enemmänkin proge- kuin mikään pingviinibändi, joten nämä true-metal-warriorit voivat painua valittamaan vaikka jonnekkin Utajärven hautausmaalle. Muutenkin ennen keikkaa oli hieman "kuulunkohan mä tänne"-olo kaikken maailman goottien sun muiden joukossa. Onneksi musiikki ratkaitsee ja keikalla oli kaikilla varmasti mukavaa. Ja näkyipä ilokseni mm. Freak Kitchen-, Porcupine Tree - ja Born to Shred -paitojakin.
 
Mutta rauhaa ja raskautta kaikille!

Lauantaina olin Tavastialla. Helvetin hieno keikka. Axenrotista ei muuta kuin rauhalliset osuudet eivät ehkä yhtä tyylikkäästi kuin Lopez ja pari biisiä aavistuksen liian hitaasti (Deliverance), mutta hienosti paikkasi muuten. Ketkä muuten olivat lauantaina siinä lavan oikeassa reunassa (yleisöstä katsottuna) ihan eturivissä? Ainakin yksi old skool m.net -paita siinä näkyi olevan.
 
+Setti
+Bändi
+Välispiikit
 
-Pari idioottia, jotka huutelivat jatkuvasti jotain typeryyksiä
-Se eukko, joka puski väkisillä mun eteen ja tallo vielä varpaille. Jos haluaa eturiviin, kannattaa tulla ajoissa, eikä puskea läpi periaatteella "mulla on tissit, mää voin mennä tästä". Joku roti.
 
Ja sitten oma nöyrä mielipiteeni, Opethin keikalle ei pitti sovi. Moshaus, nyrkin/pirunsarvien heiluttaminen ja taputtaminen ok, mutta pitti ei vaan mun mielestä istu siihen musiikkiin. Ja rauhallisissa kohdissa voisi jättää ne "kuuntele, määkin osaan öristä" -murahdukset pois. Muuten ainakin etualan yleisö oli mukavasti mukana ja pääasiassa käyttäytyi "etiketin" mukaisesti. Tosin yksi tyyppi tyttökaverinsa kanssa seisoi täysin tönkkönä koko keikan ajan, mulkaisi ihmisiä vihaisesti jos nyt joku sattui vaikka moshaamaan (gasp). Tyttökaverinsa kyllä innostui hilsettään linkoamaan.
 
Pähkinänkuoressa: jälkikäteen pari asiaa vähän negatiivisia, mutta pääasiassa keikka oli pala taivasta. Bändi soitti helvetin hyvin, biisit olivat helvetin hyviä (ylläri) ja meininki oli kohdillaan.

Välillä jotain ohi keikka-keskuskustelun:
 
Tunnustaako kukaan omistavansa Damnation -vinyyliä?
 
Olosuhteiden pakosta lähinnä kiinnostaa, ehtikö niitä kukaan hankkia, kun kukaan ei todennäköisesti halua omastaan kuitenkaan luopua.

Välillä jotain ohi keikka-keskuskustelun:
 
Tunnustaako kukaan omistavansa Damnation -vinyyliä?
 
Olosuhteiden pakosta lähinnä kiinnostaa, ehtikö niitä kukaan hankkia, kun kukaan ei todennäköisesti halua omastaan kuitenkaan luopua.
 
Kaikki muut paitsi Blackwater Park löytyvät sekä CD- että LP-formaatissa, mutta kuten arvata saattaa, en yhdestäkään levystä luovu. Sen sijaan uskoisin, että levyjä löytyy vielä joistakin kaupoista, sillä olen kyllä nähnyt sekä Damnationin normiversioita että esimerkiksi Deliverancen kuvavinyyleitä Swamp Musicissa ja muualla parin kuukauden sisällä, Orchid-Still -akselin albumeista nyt puhumattakaan. Jos siis hankkimassa olet, niin eiköhän löydy.

Kaikki muut paitsi Blackwater Park löytyvät sekä CD- että LP-formaatissa, mutta kuten arvata saattaa, en yhdestäkään levystä luovu. Sen sijaan uskoisin, että levyjä löytyy vielä joistakin kaupoista, sillä olen kyllä nähnyt sekä Damnationin normiversioita että esimerkiksi Deliverancen kuvavinyyleitä Swamp Musicissa ja muualla parin kuukauden sisällä, Orchid-Still -akselin albumeista nyt puhumattakaan. Jos siis hankkimassa olet, niin eiköhän löydy.
 
Jep. Omakin mielipide/kokemukset osoittavat, että kyllä näitä vielä aika hyvin liikkuu. Itsellä tosin kiinnoistaisi erityisesti Damnation ja BWP, jotka alkavat olla aika kiven alla - paitsi ehkä ebayssä...

Onko ne LP-versiot esim Morningrisesta vielä alkuperäisiä vai onko re-issue versioista tullut myös LP-versiot?

Kaveri kätteli portnoytä ja labrieta ku tulivat ulos viimesten joukossa..
 
Portnoyn minäkin tuolta Nosturin keikalta bongasin. Rennon oloinen heppu, pipo päässä ja verkkarit jalassa. Kovasti tuntui Opethista tykkäävän, vaikkei koko keikkaa ehtinytkään kuulemma katsomaan.
Ja Opeth oli aivan loistava!

Onko ne LP-versiot esim Morningrisesta vielä alkuperäisiä vai onko re-issue versioista tullut myös LP-versiot?
 
Reissue- ja vinyylipainokset ovat sisällöltään samat.

Ketkä muuten olivat lauantaina siinä lavan oikeassa reunassa (yleisöstä katsottuna) ihan eturivissä? Ainakin yksi old skool m.net -paita siinä näkyi olevan.
 
Mie tunnustan olleni. Tucca pyöri koko keikan ajan. Extolissa nojailin jonkun aikaa siihen eturautaan ja sit siirryin vähän kauemmas kun soundit oli mitä oli ;) mahtu liikkumaan vähän paremmin vaikka jalka nyt vähän pashana olikin.
 
Old-skool paita taisi olla tapani_l:llä. Myös samassa porukassa oli KTR ja Ruoste.

Jep. Omakin mielipide/kokemukset osoittavat, että kyllä näitä vielä aika hyvin liikkuu. Itsellä tosin kiinnoistaisi erityisesti Damnation ja BWP, jotka alkavat olla aika kiven alla - paitsi ehkä ebayssä...
 
Ei Ebayssäkään tällä hetkellä näkynyt olevan yhtään Damnationia tarjolla, mutta siellä toki vaihtuvuus on tiheää.
 
Käytettyinä noista ilmeisesti revitään järkyttäviä summia, ainakin sen pienen otannan perusteella, mitä olen nähnyt. VG+ -vinyyliä Damnationista tarjottiin 156$:lla. Siis nimenomaan tarjottiin. Posketonta, sano.
 
No, onneksi sentään jotain on tarjolla. Kiitoksia kuitenkin itse kullekin toivon herättelystä.

Meni sunnuntai sitten ihan vituiksi. Meistä riippumattomista syistä saavuimme Nosturille aivan liian myöhään ja yli puolet keikasta meni sivu suun. Grand Conjurationista, Blackwater parkista, Demon of the fallista ja eräästä Still Lifen kappaleesta (en muista, mikä oli nimeltään) oli vaikea nautti, kun päällimäisenä tunteena oli äärimmäinen vitutus.

Tuolta löytyy jotain ja ihan eurohinnoilla:
 
http://www.crazy-diamond.nl/dizq/
 
edit: Ja Damnationiakin sai kuukausi, kaks sitten hintaan 30 e...

Ketkä muuten olivat lauantaina siinä lavan oikeassa reunassa (yleisöstä katsottuna) ihan eturivissä
 
Minä olin myös. Sain pari kuvaakin napsittua.
http://koti.mbnet.fi/katiska/opeth/

Old-skool paita taisi olla tapani_l:llä. Myös samassa porukassa oli KTR ja Ruoste.
 
Olin se CFE-paitainen miekkonen siinä vieressä.
Tosiaan keikka oli mitä parhain, mutta suunnaton väsymys ja pääkipu heikensi hieman fiilistä.
Settihän oli suurinpiirtein tiedossa, onneksi soittivat edellisiltana pois jätetyn The Drapery Fallsin. Face Of Melinda ja When olivat ehkä upeimmat vedot, itkuhan siinä meinas tulla.
Lavakoomikko Mikaelin jutut olivat ihan hauskoja, jotka tosin venyivät ehkä vähän liian pitkiksi välillä.
Devastator (=Legolasin näköinen heppu) klaarasi setin yllättävän hyvin, eikä eräiden biisien hitaammat temmot suuremmin haitanneet.
Lämppäri Extol yllätti positiivisesti, pitänee tutustua tarkemmin.