Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Derek Riggsin tekemät kansitaiteet ovat nykyään täyttä paskaa. Käy katsomassa jostain jos haluat sitä kuraa nähdä. Alas on tultu 80-luvusta.
 
No kyllä Brave New Worldin kansi oli komea kun vertaa kahteen sitä edeltäneeseen (tai neljään, oli siinä välissä pari huonoa Riggsiäkin) ja myös kahteen sitä seuranneeseen.

Kertakuuntelun jälkeen ei tietysti pitäis vielä mitään kovin syvällistä analyysiä tehdä, mutta eka vaikutelma oli se että tasaisen hyvä levy on kyseessä. Ei mitään aivan järisyttäviä juttuja muttei floppejakaan. En nyt ihan parhaaksi rankkaisi mutta top 5:een ainakin. Täytyy nyt vielä paremmin paneutua levyyn, mutta yksi pieni kritiikki kumpuaa jo tässä vaiheessa; kun levyn kymmenestä biisistä yhdeksän ensimmäistä ovat samassa sävellajissa, niin se rupeaa väkisin ennen pitkää puuduttamaan. Varmaan se on e-mollissa mukava riffitellä kun sitä niin viljellään, mutta pieni variointi tässäkin suhteessa voisi tehdä terää. Toki samana pysyvä sävellajimaailma luo tietynlaista jatkuvuuden tuntua kokonaisuuteen, jos sitä tässä on haluttu hakea. Ja biisimateriaali sinänsähän on laadukasta.

No kyllä Brave New Worldin kansi oli komea kun vertaa kahteen sitä edeltäneeseen (tai neljään, oli siinä välissä pari huonoa Riggsiäkin) ja myös kahteen sitä seuranneeseen.
 
Derek Riggs ei ole tehnyt maidenin kansia sitten NPFTD. Fear Of The Darkista lähtien on kannet muistaakseni kyhännyt Melvyn Grant.

Derek Riggs ei ole tehnyt maidenin kansia sitten NPFTD. Fear Of The Darkista lähtien on kannet muistaakseni kyhännyt Melvyn Grant.
 
Brave New World on Riggs, Fear of the Dark ei.

No kyllä Brave New Worldin kansi oli komea kun vertaa kahteen sitä edeltäneeseen (tai neljään, oli siinä välissä pari huonoa Riggsiäkin) ja myös kahteen sitä seuranneeseen.
 
Brave new world on kansia myöden Maidenin hienoimpia levyjä koskaan.

True.
 
Virhe! Tyhjä tai liian lyhyt kirjoitus!

http://video.google.com/videoplay?d … 8806903&q=iron+maiden+aces+high
 
Nyyh, on se kova biisi, on se.
Tällaista vauhtipalaa olisi uudellekkin kaivattu katkaisemaan keskitempoisen menon.

Missä on reippaat ja tarttuvat lyhyet raidat?
 
80-luvulla.
 
Missä on Maiden-eepoksille tyypilliset vaihtuvat tuplakitarariffit?
 
80-luvulla
 
Miksei Derek Riggs:iä käytetä kansitaiteessa, onhan mies hengissä ja taiteilee yhä.
 
Ei olla 80-luvulla. Kuuntele hyvä mies vanhoja levyjä, jos noita kaipaat!
 
Näin kärjistäen.

Benjamin video nyt voicella jos kiinnostaa

80-luvulla.
 
80-luvulla
 
Ei olla 80-luvulla. Kuuntele hyvä mies vanhoja levyjä, jos noita kaipaat!
 
Näin kärjistäen.
 
No näinhän siinä juuri käy. Onneksi Brucella on myös muutamia hyviä soololevyjä...

Samaan asiaan tuli kiinnitettyä huomiota. :-D Eipä imperiumin levyarvosteluissa yleensäkään ole kehumista ollut, tuoreessa muistissa tapaus Helloween - Keeper Of The Seven Keys: The Legacy. Tämä arvio meni juurikin tutuksi asennevammailuksi ja "tämä on väärä kokoonpano"-vääntämiseksi. .
 
Hyvin sanottu siellä päässä. Muutenkin näitä nettiarvioita leimaa se, että siellä tekstejä on kirjoittamassa tyypit, joilla ei siihen ole edellytyksiä. Se, että genren peruspylväät tietää ei tarkoita sitä, että on valmiuksia journalistiseen työhön.
 
Lisäksi nämä saitit ovat saaneet hieman liian suuren painoarvon. Parhaimmillaan ne toki haastavat hyvin esimerkiksi printtimedian. Huonoimmillaan ne ovat vastaavaa provoamista mitä harrastetaan keskustelupalstoilla. Tätä sarjaa on harmittavan usein juuri Imperiumi.

Haistattaa vitut ja pelimarkat kiinni lättyyn ja kuuntelee ite. Piste ja ugh.

Minä en ole vielä saanut oikein otetta tästä uutuudesta. Enpä ole kyllä keskittyneesti kuunnellutkaan vasta kuin kaksi kertaa ja pari kertaa häiriötekijöiden haittaamana. Selkeää jatkumoa "uudelle" Maidenille, eli sille joka aloitti uransa X-factorilla. Tämän aikuismaisemman Maidenin huippuhetket ovat mielestäni Virtual XI ja etenkin Brave new world. En ainakaan tässä vaiheessa vielä nosta AMOLADia niiden rinnalle. Minulle kuitenkin riittää jo pelkästään se, että Maiden on tehnyt ihan kuunneltavan levyn ja jonka uskon kestävän kuuntelua vielä pitkään. Ja onneksi Dickinson on hyvässä vedossa. Ne vanhat levyt on aina helppo kaivaa kaapista, jos ei tämä kelpaa.
 
80-lukua on todellakin turha haikalla. Maiden eli silloin nuoruuttaan ja teki nuoruuden innolla hienoja levyjä. Paitsi paljon kehuttu Seventh son ei minulle iske, se on yksinkertaisesti tylsä. Fear of the dark taasen järkyttävän huono, mutta sehän olikin jo 90-lukua.
 
Se tästä, olen avautunut Maidenista ja sen merkityksestä itselleni jo pariin kertaan aiemmin, en jaksa tällä kertaa toistaa samoja juttuja.

Joku 10+ kuuntelua on nyt takana, ja vihdoin voin sanoa, että levy alkaa olla suht auki. En osaa vielä ollenkaan sanoa, mihin kohtaa tämä asettuu parhausjärjestyksessä, mutta neljää tähteä tarjotaan jo, ja joka kuuntelulla toimii hitusen paremmin kuin edellisellä. On jo pitkään tehnyt mieli kuunnella aiempaa tuotantoa vertailumielessä, mutta kun kaikki muut levyt ovat prkl toisella puolella Suomea kesken olevan muuttoprosessin takia.

Joku 10+ kuuntelua on nyt takana, ja vihdoin voin sanoa, että levy alkaa olla suht auki. En osaa vielä ollenkaan sanoa, mihin kohtaa tämä asettuu parhausjärjestyksessä, mutta neljää tähteä tarjotaan jo, ja joka kuuntelulla toimii hitusen paremmin kuin edellisellä. On jo pitkään tehnyt mieli kuunnella aiempaa tuotantoa vertailumielessä, mutta kun kaikki muut levyt ovat prkl toisella puolella Suomea kesken olevan muuttoprosessin takia.
 
Kävin piruuttani vertailumielessä ostamassa vihdoinkin cd-muodossa Powerslaven ja laitoin sen soimaan. Olin koko viikon kuunnellut päivittäin vain tätä uutta. Järkytyksekseni huomasin, kuinka tanakasti rummut ja basso soundasivat Powerslavella. Kuin potku mahaan! Kun vertaa tätä soundipuolta erityisesti rumpujen ja basson osalta tähän uuteen, niin luulisi että nykypäivän tekniikalla pääsisi vähintään samaan.
 
No kyllä tekniikan puolesta pääseekin, mutta avainasemassa on myös äänityksen lisäksi tuotanto/miksaus. Miksi uutukaisen soundi ei potki yhtä kovaa munille, vaikka se teknisesti onkin hyvin äänitetty (kaikki soittimet erottuvat ja soundi on selkeä eikä mitään mössöä)?? Miksi rumpu- ja bassosoundi eivät potki?
 
Pistin myös tuon Dance Of Death -lätyn soimaan ja sama juttu. Eikös tuo Kevin Shirley ole näissä uusimmissa tuottajana?? Oli kuka oli (en jaksa kaivaa levyä esille) ei hyvä homma. Harrisin pitäisi antaa pitkä potku perseeseen sille, joka on vastuussa siitä, että rytmin kivijalka on murentunut. Nyt pitäisi saada Powerslaven rytmisoundia edes sinne viimeiselle studiolätylle, niin saataisiin ainakin näilta osin oikea hevirock-levy!!!

Kuuntelin tuossa kirjastoon kävellessäni Edward the Greatilta (sillä ja AMOLADilla on nyt pärjättävä jonkun aikaa) The Wicker Manin, ja se kuuntelu vahvisti sen, mitä olin jo ajatellutkin: Dance of Deathin ja AMOLADin aloitusrykäisyt ovat tosi valjua kamaa sen rinnalla.

Paras versio Eisiishaista vuosiin: http://video.google.com/videoplay?d … 4039981&q=iron+maiden+aces+high
 
Sympaattista.

Kuuntelin tuossa kirjastoon kävellessäni Edward the Greatilta (sillä ja AMOLADilla on nyt pärjättävä jonkun aikaa) The Wicker Manin, ja se kuuntelu vahvisti sen, mitä olin jo ajatellutkin: Dance of Deathin ja AMOLADin aloitusrykäisyt ovat tosi valjua kamaa sen rinnalla.
 
Kyllähän se vähän näin tahtoopi olla.... Tosin Wicker on sen verta kova rykäisy, että paremmaksi tuskin voisi laittaakaan.

Miksi uutukaisen soundi ei potki yhtä kovaa munille, vaikka se teknisesti onkin hyvin äänitetty (kaikki soittimet erottuvat ja soundi on selkeä eikä mitään mössöä)?? Miksi rumpu- ja bassosoundi eivät potki?
 
Tällä levyllä skippasivat masteroinnin ja sen huomaa ennen kaikkea siitä että yleisvolumea ei ole kompressoitu/limitoitu täysille, vaan levy soi vähän hiljempaa. Tietoinen ratkaisu Steveltä.
 
Tosin tuo ei selitä sitä miksi DOD ei mielestäsi myöskään potki kuten Powerslave :-)

Minä taas pidän enemmän näiden uudempien levyjen äänimaailmasta. 80-luvun äänitteet ei mun mielestäni ns. potki munille todellakaan yhtä kovaa kun nämä uudemmat, mutta makukysymyksiähän nämä ovat. Uuden levyn kitarasoundit on kynnä nannaa korvile, tykkään.