Keskustelua raskaammasta musiikista ›

https://kaaoszine.fi/parasomnia-on- … rtnoyn-kunnianhimoinen-taidonnayte/
 
Albumin huippuhetkiin kuuluvat keskivaiheen Dead Asleep ja Midnight Messiah.
 
Jos Midnight Messiah kuuluu albumin huippuhetkiin, niin odotukset laski kyllä entistäkin alemmas.

Voi herranjumala.
 
En odottanut mitään ja petyin siitä huolimatta.

No niin, eka kuuntelukerta takana. Ei kyllä vakuuttanut sitten yhtään millään tavalla - todella tasapaksu, puuduttava ja mitäänsanomaton kokonaisuus. Portnoyn levyistä ehdottomasti heikoin esitys.
 
Vaikea uskoa että sama bändi on joskus saanut aikaan niinkin timanttiset tuotokset kuin I&W ja SFAM.

Loppupeleissä aika hajuton mauton väritön pakkaus. Saa nähdä, aukeaako muutaman kuuntelukerran jälkeen.
 
Komppaan edellistä; toistaiseksi ainakin vaikuttaisi Portnoyn aikaisista levyistä heikoimmalta.
 
E: Petruccin soolo Bend the Clockissa oli loistava.

Kääntyy kelkka, eka kuuntelu takana ja erittäin positiivinen yllätys. Vähän pitää Portnoyn ohi kuunnella koska tulee sitä samaa filliä pakotellen aivan vaa liikaa samanjunausta mut biisit osottautuu oikein hyviks.
 
Edit. isona plussana ettei yhtäkään juustoballadia tyylii Wither tai Walk Beside You mukana

temander: Loppupeleissä aika hajuton mauton väritön pakkaus. Saa nähdä, aukeaako muutaman kuuntelukerran jälkeen.
 
Komppaan edellistä; toistaiseksi ainakin vaikuttaisi Portnoyn aikaisista levyistä heikoimmalta.
 
E: Petruccin soolo Bend the Clockissa oli loistava.
 
Bend the Clock oli harvoja valonpilkahduksia, mut sekin oli niin ennalta-arvattava ja kaavamainen että suurin osa pisteistä meni siinä. The Shadow Man Incidentissä oli jossain siellä lopussa joku kymmenen sekuntia ihan kivan kuuloisia melodioita.
 
Siinäpä ne oli tämän pökäleen huippuhetket.

Vahingossa lähti juutuubista pyörimään päätösbiisi ja ne kappaleen ekat minuutit kuulosti mun korvaan paremmalta kuin mikään mitä ovat vuosikymmeniin tehneet. Tarttuvia melodioita ja riffejä. Joo, jokainen osio oli vähän kuin jostain vanhasta biisistä varastettu mutta siksi kai siitä tulikin lämpimän nostalgiset vibat. Pitää ainakin kyseinen kipale makustella illemmalla ihan kunnolla.

bedlam: Vahingossa lähti juutuubista pyörimään päätösbiisi ja ne kappaleen ekat minuutit kuulosti mun korvaan paremmalta kuin mikään mitä ovat vuosikymmeniin tehneet. Tarttuvia melodioita ja riffejä. Joo, jokainen osio oli vähän kuin jostain vanhasta biisistä varastettu mutta siksi kai siitä tulikin lämpimän nostalgiset vibat. Pitää ainakin kyseinen kipale makustella illemmalla ihan kunnolla.
 
Nostalgia on sairaus ;) on tällä levyllä siellä täällä kyllä todella paljon leikkaaliimaa osia vanhoista biiseistä, vielä ei osaa sanoa onko hyvä asia vai ei mut ylipäätään aina pitäs mennä eteenpäin eikä taaksepäin. Toinen kierros kuunteluun ja sit saa hetken aikaa jäädä mehustumaan takaraivoon.

bedlam: Vahingossa lähti juutuubista pyörimään päätösbiisi ja ne kappaleen ekat minuutit kuulosti mun korvaan paremmalta kuin mikään mitä ovat vuosikymmeniin tehneet. Tarttuvia melodioita ja riffejä. Joo, jokainen osio oli vähän kuin jostain vanhasta biisistä varastettu mutta siksi kai siitä tulikin lämpimän nostalgiset vibat. Pitää ainakin kyseinen kipale makustella illemmalla ihan kunnolla.
 
Mulle se suurin ongelma on just se, että mä en parhaalla tahdollanikaan onnistu löytämään tästä levystä mitään tarttuvaa. En melodioita eikä riffejä, en yhtään mitään. Tää on vaan ihan sellasta makkaraa, joka menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta ulos.
 
Kuvaavaa on, että Night Terrorin "meh, ihan ok" -kertsi on ainoa, missä tuntuu olevan edes mitään yritystä. 20 vuotta sitten sitä ois pitänyt levyn paskimpana.

Vessajono: Mulle se suurin ongelma on just se, että mä en parhaalla tahdollanikaan onnistu löytämään tästä levystä mitään tarttuvaa. En melodioita eikä riffejä, en yhtään mitään. Tää on vaan ihan sellasta makkaraa, joka menee toisesta korvasta sisään ja tulee toisesta ulos.
 
Kuvaavaa on, että Night Terrorin "meh, ihan ok" -kertsi on ainoa, missä tuntuu olevan edes mitään yritystä. 20 vuotta sitten sitä ois pitänyt levyn paskimpana.
 
Tarttuvuuskin on kuulijan korvassa, mulle toi Night Terrorin kertsi ei millään tavalla muistuta tarttuvaa melodiaa mutta ton The Shadow Man Incidentin alusta tarrasi heti päähän pari riffiä.

bedlam: Tarttuvuuskin on kuulijan korvassa, mulle toi Night Terrorin kertsi ei millään tavalla muistuta tarttuvaa melodiaa mutta ton The Shadow Man Incidentin alusta tarrasi heti päähän pari riffiä.
 
The Shadow Man Incidentissä se intron kertaus siellä loppupuolella on hyvä ja ehkä levyn huippuhetki mitä melodioihin tulee. Harmi, että ne loput 19 minuuttia siinä ympärillä on jokseenkin turhanpäivästä huttua.

Vessajono: The Shadow Man Incidentissä se intron kertaus siellä loppupuolella on hyvä ja ehkä levyn huippuhetki mitä melodioihin tulee. Harmi, että ne loput 19 minuuttia siinä ympärillä on jokseenkin turhanpäivästä huttua.
 
Juu, täytyy tutustella paremmin tosiaan viinin kera iltasella. Mutta mulle tää biisi hakkaa jo jonkun Octavariumin mennen tullen noilla ekoilla minuuteilla.

Ihan hyviä juttujahan tuolla on joukossa, Petruccin hommat toimii edelleen ja Portnoy on lapsuuden sankari joten saa paljon anteeksi. Kyllä niitä huippuhetkiä saa toisaalta etsiä suurennuslasin kanssa.
 
Liuhuparrasta en oo koskaan välittäny (Derek oli paras DT:n kiipparisti, fight me) ja lauluitta levy ois parempi.
 
On tässä silti joku muovisuus usein läsnä, kuulostaa samalta miltä kannet näyttää. Hyi.

Sinkkubiisien vuoksi ei ollut mitään odotuksia, mutta tässähän olikin ihan kelpo juttuja. Kaksi viimeistä biisiä on sitä DT:tä mitä olen kaipaillutkin ja biisien välissä olevat siirtymät olivat hyvin ja hyvällä maulla tehtyjä.

Shredator: Sinkkubiisien vuoksi ei ollut mitään odotuksia, mutta tässähän olikin ihan kelpo juttuja. Kaksi viimeistä biisiä on sitä DT:tä mitä olen kaipaillutkin ja biisien välissä olevat siirtymät olivat hyvin ja hyvällä maulla tehtyjä.
 
Jos nyt draaman kaaresta puhutaan niin In the Arms of Morpheus jää kyllä aivan irralliseksi. Joo, toki siinä pyöritellään teemoja muista biiseistä, mut kun Night Terrorinkin intro on sellanen, että sillä vois aivan hyvin avata levyn niin tuntuu jotenkin siltä, että joku vaan skippaa takaisin alkuun heti intron jälkeen.

Pari kertaa nyt kuunneltu kokonaan ja kyllä täytyy myöntää että sellainen "välimallin" DT-levy noin kokonaisuutena tällä kertaa. Jo tuo In The Arms Of Morpheus oli aika hämmentävän irrallinen muihin verrattuna. Miksiköhän tuo sitten valittiin mukaan levylle? Vain DT itse tietää. Ei tämä muuten sentään ihan sysipaskakaan ole eli ihan hyviäkin hetkiä löytyy sieltä täältä. En vielä osaa sanoa ihan biisikohtaisesti mikä olisi parempi kuin joku toinen tässä vaiheessa joten ei kun lisää kuuntelua;)...

Ranggaa hewiähän sieltä tuli vieläkin rajummilla lyriikoilla varustettuna. Kertooko Night Terror Petruccin yöllisistä eturauhasvaivoista ?

JeKo: Vaikea uskoa että sama bändi on joskus saanut aikaan niinkin timanttiset tuotokset kuin I&W ja SFAM.
 
Parasomnia kuulostaa ihan samalta kuin SFAM (ja kaikki DT-levyt sen jälkeen) ja/eli todella erilaiselta kuin I&W.
 
Sellainen yksi ja sama jatkuva monotoninen SFAM-surina.

Muuten korvasta sisään, korvasta ulos perusheviä. Paitsi tokavika biisi jäi sen verran mieleen että piti kuunnella uudestaan. Tekisipä DT levyllisen tommosta vähän hempeepää ja raikkaampaa kamaa, vailla järjetöntä tilua.

Randomizer: Muuten korvasta sisään, korvasta ulos perusheviä. Paitsi tokavika biisi jäi sen verran mieleen että piti kuunnella uudestaan. Tekisipä DT levyllisen tommosta vähän hempeepää ja raikkaampaa kamaa, vailla järjetöntä tilua.
 
Yksi ongelmahan tässä levyssä on että sitä tilua ei ole tarpeeksi. Sillä näet voisi kompensoida sävellyksien puutteita.