Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Onko joka biisiin pakko tunkea soolo-osio joka on yleensä vielä täysin irrallinen koko biisistä noin muuten. Strutsin nykysoolot on vaan sitä tilulilua. Tossa jokiaika sitten kuuntelin Awakea, hienoja sooloja. Kuuntelin myös FII:ä. Lines In The Sand, vittu miten hieno soolo. Niin, ja Rudesin sooloista tarvi edes sanoa mitään....

pehko: Niin, ja Rudesin sooloista tarvi edes sanoa mitään....
 
Tästä tulikin mieleen, onko Rudess vetänyt yhtään hyvää sooloa 2000-luvulla? Scenesillä ja kahdella ekalla LTE:llä löytyy hyvää, tosin One Last Timen intro on sellainen, joka tulee ainoana välittömästi mieleen, mutta nämä menee edelliselle vuosituhannelle joka tapauksessa.

Ali: Tästä tulikin mieleen, onko Rudess vetänyt yhtään hyvää sooloa 2000-luvulla? Scenesillä ja kahdella ekalla LTE:llä löytyy hyvää, tosin One Last Timen intro on sellainen, joka tulee ainoana välittömästi mieleen, mutta nämä menee edelliselle vuosituhannelle joka tapauksessa.
 
Octavarium nyt tulee ensimmäisenä mieleen, toki sekin on varmaan liian tilua joidenkin makuun.

En ehkä ymmärrä sitä, miksi DT on jumittanut tässä rangassa hewissä jo näin pitkään. Voisivat progebändinä kokeilla taas pitkästä aikaa vaikka vähän rokimpaa linjaa. Petruccilla oli paljon gruuvaavia juttuja riffien ja soolojen puolesta juurikin esim. falling into infinityllä ja vielä scenesilläkin.

rakula: En ehkä ymmärrä sitä, miksi DT on jumittanut tässä rangassa hewissä jo näin pitkään. Voisivat progebändinä kokeilla taas pitkästä aikaa vaikka vähän rokimpaa linjaa. Petruccilla oli paljon gruuvaavia juttuja riffien ja soolojen puolesta juurikin esim. falling into infinityllä ja vielä scenesilläkin.
 
No siis tää, musta esim. Magini-kauden huippuhetkiä oli just ne aor-pastissit tyyliin The Looking Glass ja Transcending Time.

pehko: Onko joka biisiin pakko tunkea soolo-osio joka on yleensä vielä täysin irrallinen koko biisistä noin muuten. Strutsin nykysoolot on vaan sitä tilulilua. Tossa jokiaika sitten kuuntelin Awakea, hienoja sooloja. Kuuntelin myös FII:ä. Lines In The Sand, vittu miten hieno soolo. Niin, ja Rudesin sooloista tarvi edes sanoa mitään....
Lines mainittu, mainio biisi. Ja jostain syytä noin puolet FII:n matskusta uppoaa vaikka sitä on jotku haukkunu huonoksi. En tiedä oliko kiipparistivaihdoksen syy vai mikä. No on sillä pari biisiä mitkä on itsekin pakko skipata.
 
Images ja Awake on mulle se pohja ja päälle tuo FII (ja kelpaa EP välistä). Sitten vaan hyytyy jotenkin että kokonaisuudet ei toimi ja levyillä on se 1-4 ok biisiä. Viimeiseen 15 vuoteen on ihme jos edes se 1 löytyy.

Vessajono: No siis tää, musta esim. Magini-kauden huippuhetkiä oli just ne aor-pastissit tyyliin The Looking Glass ja Transcending Time.
 
Nuo oli kyllä todella vahvasti Rush henkeä ja kyllä kelpais lisääki kuulla tätä osastoa

Hokkane: Huvittavaa kuinka tuolla Portnoyn paluulla ja reunionilla lypsetään ihan kyllästymiseen asti.
 
Tätä vasten Ola Englundin Portnoy/Petrucci-haastis on hauskaa katsottavaa, kun äijät itse vakuuttelee, että bändillehän tämä on itse asiassa jo vanha juttu, kun reunion tapahtui ties milloin, mutta yleisö hiffaa asian vasta nyt kiertueen ja levyn myötä. Ja sitten kaikissa mahdollisissa yhteyksissä mainostetaan Portnoyn paluuta.
 
Markkinointiahan se on. Huomiota sillä saa ja huomio toivon mukaan myy levyjä, mörtsendaissia ja keikkalippuja.

Ali: Tästä tulikin mieleen, onko Rudess vetänyt yhtään hyvää sooloa 2000-luvulla? Scenesillä ja kahdella ekalla LTE:llä löytyy hyvää, tosin One Last Timen intro on sellainen, joka tulee ainoana välittömästi mieleen, mutta nämä menee edelliselle vuosituhannelle joka tapauksessa.
 
Beneath the Surface kohdassa 3:20:
 
https://youtu.be/34abrwv2n7E?t=195
 
Tyylikäs, hillitty, kokonaisuutta tukeva. Harvemmin voi Rudessin työskentelystä näitä kuvailuja käyttää, mutta tässä toimii.

Ali: Tästä tulikin mieleen, onko Rudess vetänyt yhtään hyvää sooloa 2000-luvulla? Scenesillä ja kahdella ekalla LTE:llä löytyy hyvää, tosin One Last Timen intro on sellainen, joka tulee ainoana välittömästi mieleen, mutta nämä menee edelliselle vuosituhannelle joka tapauksessa.
 
Itelle kyl uppoaa Six Degreesin setit. Osasyy voi olla että se oli eka DT levy mitä kuulin ja se on sitä myöten omissa kirjoissa myös tärkein ja paras. Onko sillä ehkä yhtä muistettavia sooloja kun vaikka Lines, ei ehkä, vaikka esim. Solitary Shell parhautta. Levy yleusesti putoaa ehkä tohon DT hevi hommien ekaka levyks, mutta siinä on myös tiettyä kokeilevuutta. Ja Petrucci/Rudess yhteis tiluilu Blind Faithin lopussa jees.
 
Mut sit sen jälkeen....ehhhh....
 
Six Degrees myös viimenen hyvä basso levy DT:ltä. Sen jälkeen sitä ei juuri edes kuulu.
 
Guitaristi: Beneath the Surface kohdassa 3:20:
 
https://youtu.be/34abrwv2n7E?t=195
 
Tyylikäs, hillitty, kokonaisuutta tukeva. Harvemmin voi Rudessin työskentelystä näitä kuvailuja käyttää, mutta tässä toimii.
 
Ihan jees. Soundit tosin jotain kasarin Casio panhuilua hitaan tremolon läpi tms.

pehko: Onko joka biisiin pakko tunkea soolo-osio joka on yleensä vielä täysin irrallinen koko biisistä noin muuten. Strutsin nykysoolot on vaan sitä tilulilua. Tossa jokiaika sitten kuuntelin Awakea, hienoja sooloja. Kuuntelin myös FII:ä. Lines In The Sand, vittu miten hieno soolo.
 
Alamäki alkoi, kun Portnoy ja Petrucci alkoivat tuottajiksi? Ja jyrkkeni edelleen, kun Petrucci tuotti itsekseen.
 
Niin kova soittaja Petrucci on aikanaan ollut, että on Yngwien kanssa kuitenkin kitaramaailman merkkipaaluja.

Kontiak: Alamäki alkoi, kun Portnoy ja Petrucci alkoivat tuottajiksi? Ja jyrkkeni edelleen, kun Petrucci tuotti itsekseen.
 
Niin kova soittaja Petrucci on aikanaan ollut, että on Yngwien kanssa kuitenkin kitaramaailman merkkipaaluja.
 
Luulin että Six Degrees olis ollu niiden eka tuottama mutta kappas, Scenes on jo Pornolelu/Strutsi akselin tuotanto. Mut totta, lähti kyllä aika nopsaa alaluisuun. Rupes menemään vaan ihan liikaa heviin. Piti saada olla rankka bändi.

Soundin arviossa että "Parasta DT:tä sitten Awaken"..... Ehhhehh

Shredator: Sitten tuli tämä wtf-tahtivaihdos joka melkein nauratti. Lopulta kappaleesta jäi mieleen vain soolo-osio.
 
Ei omaan korvaan osunut yhtään wtf-tahtilajivaihdosta? Eihän biisin pohjatempo muutu lainkaan kertsin kohdalla. Ihan kiva vaan, että vaihteeksi mennään tuplavauhdilla kertosäkeessä, monesti DT:n biisit tuppaa menemään päinvastoin half-timeen kertsissä aiheuttaen tietynlaisen lässähdyksen. Mut tosiaan sama tempohan tässä on alusta loppuun.
 
Dream Theaterilla ei oikeastaan koskaan ole yhtäkkisiä tempomuutoksia, tahtilajit vaihtelee mutta ne pysyy aina sen pohjabiitin rajoissa. Ehkä liian insinöörimäistä progeksi. Mun mielestä parhaat tahtilajivaihdokset on just sellasia jotka tulee ihan täysin puskista eikä noudata mitään logiikkaa. Hangar 18 ja The Last Baron esim.

pehko: Itelle kyl uppoaa Six Degreesin setit.
 
6DOIT oli kyllä kokonaisuutena ihan ryhdikäs, jopa tyylikäs paikoitellen, joten ehkä sieltä hyviä juttuja löytyy. Edellisestä kuuntelusta on vaan niin paljon aikaa, että muistikuvat ovat erittäin vähäiset.
 
Beneath the Surfacen soolo ei ainakaan nyt paska ole, mutta liidisoundi on aivan järkyttävää kuraa, ei sovellu biisiin ollenkaan.

Guitaristi: Beneath the Surface kohdassa 3:20:
 
https://youtu.be/34abrwv2n7E?t=195
 
Tyylikäs, hillitty, kokonaisuutta tukeva. Harvemmin voi Rudessin työskentelystä näitä kuvailuja käyttää, mutta tässä toimii.
 
Mahtava binäärisaundi T. Nintendonörtti

pehko: Onko joka biisiin pakko tunkea soolo-osio joka on yleensä vielä täysin irrallinen koko biisistä noin muuten. Strutsin nykysoolot on vaan sitä tilulilua. Tossa jokiaika sitten kuuntelin Awakea, hienoja sooloja. Kuuntelin myös FII:ä. Lines In The Sand, vittu miten hieno soolo. Niin, ja Rudesin sooloista tarvi edes sanoa mitään....
 
Mun mielestä strutsilla on nykyään usein semmoisia hitaita melodisia sooloja enemmän kuin alkuaikoina. Toki pakollisia tilusooloja on myös.

Kampela77: Mun mielestä strutsilla on nykyään usein semmoisia hitaita melodisia sooloja enemmän kuin alkuaikoina. Toki pakollisia tilusooloja on myös.
 
Meikä kaipaa niitä nopeita kitara/kiippa unison juoksutuksia jotka on nykyään vähenevissä määrin.
 
Samalla otan kantaa tohon Rudessin sooloiluun. Piti kuunnella pitkästä aikaa Rite of Passage. Ei jumalauta mikä kiippasoolo. Varmaan paskin mitä oon ikinä kuullu. Muistan , että aikanaan vähän hävetti jos joku kuuli , että kuuntelen sellaista :D .

martti.k:
Varmaan paskin mitä oon ikinä kuullu. .
 
Se on kyllä överi. Samaan kastiin Panteran Becomingin kitarasoolon kanssa.

Shredator: Se on kyllä överi. Samaan kastiin Panteran Becomingin kitarasoolon kanssa.
 
Jotenkin vaikea kuvitella, Rudess pois lukien, että tyypit kuunteli sen ja mietti, että on painokelposta kamaa.