Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Jumankeuta, kaiken toiseen suuntaan osoittaneen videoevidenssin ja edelliskiertueiden huonojen kokemusten jälkeen LaBrie oli ihan päällikkö. Ylivoimaisesti paras suoritus kolmen viimeisimmän kiertueen Suomen keikoista. Aiemmilla kahdella kerralla on välillä ihan oikeasti säälittänyt, kun mies ei vaan fyysisesti kykene omaan työhönsä, mutta nyt meni pääasiassa todella upeasti putkeen. Imagesin biisit ja ainakin As I Amin säkeistöt meni puskemisessaan vähän kailotukseksi, mutta rauhallisemmalla äänenpaineella lauletut biisit meni erittäin kelvosti kaikin puolin, ja välillä hämmästyin, jopa vielä Pull Me Underissa illan lopuksi, miten puhtaasti joihinkin tosi korkeisiinkin nuotteihin osuttiin.
 
Äärimmäisen iloinen yllätys. Tämä oli varmaan juuri optimaalinen aika nähdä bändi, eli aikaisessa vaiheessa kiertuetta (lämmennyt, ei vielä rasittunut) ja parin vapaapäivän jälkeen.

Jumantsuikka tosiaan! Viimeksi olen näin hyvää keikkaa bändiltä todistanut 2000! Aivan liekeissä, settilista täydellisyyttä hipova ja LaBriekin veti ihan hyvin.
 
Edit. Soundit eteen oli välillä tosiaan puuroa ja tuli todella lujaa, mutta videotuomarin tarkistus osoitti että oli vain tulpissa vika :) . Nimittäin hyvältä kuulosti kaikin puolin. Bändi kuulosti jälleen siltä bändiltä miltä sen pitääkin.

Huhhuh, miten kova veto kaiken kaikkiaan. Aiemmin DT:n nähnyt 2017 & 2020, mutta tämä kyllä paineli valovuosien mitalla ohi. Setlististä olisi ehkä This is the Lifen ja Barstool Warriorin voinut vaihtaa, mutta kyllä nämäkin toimi aika mukavasti.
 
DT:n ainut oikea rumpali on jälleen back.

Ihan asiallinen keikka, LaBrie yllättävän hyvässä vedossa. Settilistassa Stream Of Conciusness meni vaa jo niin puuduttavaks muniin puhalteluks että oli vaa lähinnä loppuis jo... Barstool Warrior ja This Is The Life meni myös Portnoylta hyvin ja ehdottomasti lisää Manginin aikasia lisää settiin niin ois aikalailla täydellistä.
 
Soundit ei vaan täysin pelannu, tuli jotenki vaisusti lavan eteen ja Petruccin kitara kuulosti välillä ihan paskalta varsinki Night Terrorissa ja LaBrielläki oli välillä kaikua laulussa kummeli akselilla.
 
Ei sillä loppujen lopuks kyllä o mitää merkitystä kumpi Mike siellä o kannujen takana, samaa lätkytystä se o livenä. Toinen oli vaan tiukempi. Molemmat hyviä eikä sulje toisiaan pois. Nytku o molemmat herrat todistanu 5x DT kanssa ni ainoo mitä toivoo jatkossa että settilista kunnioittais koko DT tuotantoa enemmän. Siitä syystä vahva 8 ja puoli, ei paras DT keikka muttei huonoinkaan.

temander: Huhhuh, miten kova veto kaiken kaikkiaan. Aiemmin DT:n nähnyt 2017 & 2020, mutta tämä kyllä paineli valovuosien mitalla ohi. Setlististä olisi ehkä This is the Lifen ja Barstool Warriorin voinut vaihtaa, mutta kyllä nämäkin toimi aika mukavasti.
 
DT:n ainut oikea rumpali on jälleen back.
 
Näin just. Settilista todella kova, bändi iskussa ja kyllähä Portnoyn groove tuo ihan eri fiiliksen mitä Manginilla. Paitsi Jamesilla oli kaikua mut ei kyllä myöskään Petruccin soolosoundista saanu selvää wahin ja dilsan alta.
 
Kukaan ei oo kommentoinu että soittivat todella lujaa? Peräpenkissä mitattiin 106db. Tän lisäks kuului ihmeellistä ärsyttävää kihinää minkä aattelin johtuvan peltikatosta mut tiiä nyt sitte mikä homma.

phiit: Settilistassa Stream Of Conciusness meni vaa jo niin puuduttavaks muniin puhalteluks että oli vaa lähinnä loppuis jo...
 
Heh, itselle tämä oli ehkä se suurin kohokohta. Sen sijaan Octavariumin suosio jaksaa edelleen ihmetyttää, omilla listoilla se on ehkä huonoin noista parikymppisistä tai pidemmistä eepoksista.

Pedroz: Heh, itselle tämä oli ehkä se suurin kohokohta. Sen sijaan Octavariumin suosio jaksaa edelleen ihmetyttää, omilla listoilla se on ehkä huonoin noista parikymppisistä tai pidemmistä eepoksista.
 
No mutta niinhän sen kuuluuki mennä, onneks on ihmisillä erilaisia makuja :) Octavarium ku o itelle taas ihan top 5 biisejä koko DT tuotannosta ja olihan se taas hieno kuulla uudelleen livenä sitte vuoden 2005

Oli kyl hyvä keikka!
Soundit joo hieman puuroa. Labbis veti hyvin eikä sen puolesta jääny mitään hampaan koloon.
Petruccista huomas että nopeat kohdat meni aika suttusesti ja muutenki tekniikka iän myötä kärsiny.
Portnoy selvästi ainoa oikea mies rumpujen takana. Loistava lavapresenssi ja ottaa kokoajan kontaktia yleisöön.
Kahdesti nähny Manginin aikana livenä ja kyllähän tää on niinku yö ja päivä; meno paljon kovempi ja energisempi Portnoyn kanssa.
Illan highlight oli Stream of Consciousness!

Pedroz: Heh, itselle tämä oli ehkä se suurin kohokohta. Sen sijaan Octavariumin suosio jaksaa edelleen ihmetyttää, omilla listoilla se on ehkä huonoin noista parikymppisistä tai pidemmistä eepoksista.
 
En ollut keikalla (hienoa että porukka diggasi LaBriestäkin;)) mutta miten olisi esim. Six Degrees... -biisi toiminut Octavariumin sijasta livenä? Sehän kestää muistaakseni 45 min. joten olisi varmaan vaatinut pitemmän soittoajan (tai jonkun biisin vähentämisen)... Itse pidän Octavariumista kuitenkin enemmän.

Nyt kun kommentteja olen lukenut, niin harmittaa kyllä että en lähtenyt tsekkaamaan keikkaa. Lippujakin oli vielä tarjolla kun viime viikolla funtsailin lähtisinkö vai en. Ehkä ensi kesänä sitten Tallinnan rockfesteille.

Näitä viestejä lukiessa harmittaa että keikka jäi väliin. Enskerralla sitten.

Infernon raporttia keikasta tullut linjoille:
 
https://www.inferno.fi/live/nahtiin … t8Fg8Dog_aem_zCk8Yjxf4kLV-6MformvCg
 
Olin itse nähnyt viimeksi 2005 bändin livenä ja näin melkein parin vuosikymmenen jälkeen toimi yllättävänkin hienosti! Kannatti lähteä!

Oli kova setti ja mukava oli piippuhyllyltäkin diggailla istuallaan, aloitus ei olisi oikeastaan parempi voinut olla kun kolme ekaa biisiä oli kovia suosikkeja. Paljon on tuotannossa tavaraa josta en välitä paljoa tai alkunkaan, niitä ei tähän settiin paljoa mahtunut.
 
Octavariumin olisin mieluusti vaihtanut johonkin Six Degrees-tavaraan, sen uupuminen oli vähän miinusta. Mangini-biisejä en tuntenut juurikaan, mutta kyllähän niitäkin pitää setissä olla jos meinaa tasaisesti valikoida.

https://www.youtube.com/watch?v=NrXq9DKI4uY
 
Hatunnosto Portnoylle, kun kesken biisin huomaa että joku yleisöstä pökertyy, ja keskyettää biisin tuosta noin vaan.

Tuomoo: https://www.youtube.com/watch?v=NrXq9DKI4uY
 
Hatunnosto Portnoylle, kun kesken biisin huomaa että joku yleisöstä pökertyy, ja keskyettää biisin tuosta noin vaan.
 
Hyvä jätkä. Rokkia voi soittaa koska vaan, mutta ihmishengen osalta voi olla sekunneista kyse.

"I have this on CD - it's brilliant. Dream Theater is, by far, one of the best bands to come out recently. Musically, I think they're really clever, and the guitarist and keyboardist are very good. A great band with the right attitude. They're musical, technical, interesting, and tasteful - one of my absolute favorite bands at the moment. I have just one reservation about them: their drummer. His choice of beats is terrible! He's obviously listened to too much Neil Peart over the years and needs to take a valium.
 
"As for the song, a great intro. I actually like even the drumming there. Another thing I like about this band, and this song, is that the group likes to use a lot of keyboards - everything from synthesizers to Hammond organs. Almost like Jan Hammer, which I think is great.
 
"The guitar solo is very interesting; it's like a who's who of guitar playing. It starts off reminiscent of Steve Vai's humbucky, distorted tone. Then the guitarist plays something similar to a harmonic minor run that I would do. Then he goes into a Stevie Ray Vaughan/Hendrix thing, which is splendid. I also hear some Brad Gillis and Michael Schenker.
 
"I'm not too crazy about his tone, however. Sounds like he's using a Floyd Rose tremolo, humbucking pickups, and the string action is below the frets. I prefer lower-output pickups, no Floyd Rose, and very high strings. Therefore I get a more acoustic-type sound. But I really cant say anything bad about the guitarist in Dream Theater, because he's good and very ambitious. I think in a couple more years he'll have his own identity."

Kiitos tästä. Mikälie levy kyseessä ja kukalie kirjottanu.

Nettihaun perusteella kirjoittaja on Yngwie Jodokus Malmsteen, Guitar World -lehdessä vuonna 1994, ja biisi on Under A Glass Moon.

Ynkän salanimi?

Kontiak: "I have this on CD - it's brilliant. Dream Theater is, by far, one of the best bands to come out recently. Musically, I think they're really clever, and the guitarist and keyboardist are very good. A great band with the right attitude. They're musical, technical, interesting, and tasteful - one of my absolute favorite bands at the moment. I have just one reservation about them: their drummer. His choice of beats is terrible! He's obviously listened to too much Neil Peart over the years and needs to take a valium.
 
"As for the song, a great intro. I actually like even the drumming there. Another thing I like about this band, and this song, is that the group likes to use a lot of keyboards - everything from synthesizers to Hammond organs. Almost like Jan Hammer, which I think is great.
 
"The guitar solo is very interesting; it's like a who's who of guitar playing. It starts off reminiscent of Steve Vai's humbucky, distorted tone. Then the guitarist plays something similar to a harmonic minor run that I would do. Then he goes into a Stevie Ray Vaughan/Hendrix thing, which is splendid. I also hear some Brad Gillis and Michael Schenker.
 
"I'm not too crazy about his tone, however. Sounds like he's using a Floyd Rose tremolo, humbucking pickups, and the string action is below the frets. I prefer lower-output pickups, no Floyd Rose, and very high strings. Therefore I get a more acoustic-type sound. But I really cant say anything bad about the guitarist in Dream Theater, because he's good and very ambitious. I think in a couple more years he'll have his own identity."
 
joku linkki / lähde tällasiin ois aina kiva