Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Virkistävää kuulla Portnoyta taas rummuissa. Kyllä Portnoyn soitossa on enemmän fiilistä ja groovea kuin Manginilla. Taitava rumpali Mangini tietysti on ja teknisesti Portnoyta etevämpi, mutta kovin robottimaiselta hänen soittonsa kuulosti ainakin Dream Theaterissa.
Biisissä ei kyllä ole kehumista, tylsää tilutusta.

No juum, ei tämä nyt mikään erikoinen ralli ollut. Todella peruslaatuista dream theateria, niin hyvässä, kuin pahassakin.
 
Ainoat asiat, mitkä jäi mieleen, olivat... Todella ankean itseään toistava riffi KitaraJeesukselta ja ihan miellyttävän kuuloinen hitaampi fiilistelysoolo tuossa loppupuolella.
 
Jotenkin vaan jäi sellainen "mekaaninen suorittaminen, jotta kuulostetaan dream theaterilta" -fiilis kaiken kaikkiaan.

Guitar_Miller: Ainoa ihan hyvä juttu on Portnoy, mut pakko sanoo et sekin vähän alisuorittamista. Huomas heti et alun rumpufillit on otettu suoraa "As I Am":stä.
 
No siis koko intro nyt muutenkin: mun ensimmäinen ajatus oli, että ei vittu jos tää koko biisi on vaan joku kevytleviteversio siitä.

Tämä jos mikä on sitä kuuluisaa väsynyttä. DT parodioimassa itteään. Tosin sitä ne ovat tehneet jo viimeiset 10-15 vuotta...

Rudess vetää nuoteista videokuvauksissakin. 666

jtpennane: Rudess vetää nuoteista videokuvauksissakin. 666
 
Tunkis vähemmän iskuja niihin hommiin ni vois muistaakkin.

pehko: Tunkis vähemmän iskuja niihin hommiin ni vois muistaakkin.
 
Kappale soitetaan juuri, kuten on ylös kirjoitettu ja ennalta sovittu.

jtpennane: Rudess vetää nuoteista videokuvauksissakin. 666
 
Ja joltain pädiltä vieläpä. Muuten vedetään videolla kynttilät ja hämyinen kummitustalo -meiningillä. Olis vaan edes näön vuoksi soittanut kellastuneelta nuottipaperilta.

Muutaman kerran ku kuunnellu ei tää biisinä niin huono ole, perusvarmaa ja paljon nojaillaan 15-20v taakse, vähän liikaaki mutta vielä ei oo päässy Portnoysta makuun vaan kyllä rehellisesti odotti paljon enemmän. Kaikki kliseet filleistä ja splasheista lähtien on kuultu niin moneen kertaan joka ikisessä bändissä missä soittanu.
 
Noh, kohta o keikka ja eiköhä se fiiliksellä mene kuitenki

Hyvä biisi tuo olisi, jos siinä ei olisi laulua, eli säkeistöjä ja kertsiä.

phiit: Kaikki kliseet filleistä ja splasheista lähtien on kuultu niin moneen kertaan joka ikisessä bändissä missä soittanu.
 
Kieltämättä jo siinä introfillien kohdalla tuli vähän sellanen olo, että "joo, kaikki tietää että sä oot tullut takaisin, ei tartte ihan noin paljoa alleviivata sitä asiaa enää tässä vaiheessa."

Eli kun teidän kommentteja lukee niin kaikki tehty väärin?

Regalis Apertura: Eli kun teidän kommentteja lukee niin kaikki tehty väärin?
 
Jos ei 10-minuuttisessa biisissä ole yhtään hyvää riffiä tai melodiaa niin kyllä mun mielestä silloin aika paljon on mennyt vikaan. Se kimalaisenlento-soolo oli melkein parasta antia minusta. Tää on niinku progefaneille tehtyä hissimusiikkia. Toivoin isosti että Portnoyn paluu aiheuttaisi jotain sähköistymistä ja piristymistä bändissä, mutta tän perusteella päinvastoin geneerisemmäksi vain meni.
 
Pitäis kahlata nuo edeltävät albumit joskus uusiksi läpi, se ihan viimeisin taisi olla yllättävänkin hyvä mutta jäi siihen yhteen kuuntelukertaan silti.

Regalis Apertura: Eli kun teidän kommentteja lukee niin kaikki tehty väärin?
 
Ei sentäs, tuli toi deluxe paketti jo tilattua.. tää o vaa tätä normi parjaamista :D

phiit: Ei sentäs, tuli toi deluxe paketti jo tilattua.. tää o vaa tätä normi parjaamista :D
 
Meneekös tämä niin että tässä vaiheessa pitää ensin ikään kuin varmuuden vuoksi dissata ja sitten kun levy ilmestyy niin sitten vasta saa ihan kehuakin:P...

Aika perinteinen DT-sinkku. Tuntuvat aina olevan levyn heikointa antia.
Mutta ihan menevä biisi ja tuntui hyvältä kuulla kaikki nämä "portnoyismit".
Jos nyt jostakin pitää parjata niin soolo-osiot olisi voineet olla lyhyemmät ja oikeastaan koko biisi. Kertsi oli jotenkin huomaamaton ja ehkä sitä oltaisiin voitu vaikka tykittää enemmän.
Erityisesti huomioin sen kuinka tylsiä noi Labrien laulumelodiat voivat olla; Esim. toi eka säkeistö. Ei mitään melodiaa. Viimeisen 10v aikana ollut ihan normi DT:ssä.
 
Innolla odotan tulevaa Helsingin keikkaa ja uutta levyä. Tuskin tulen pettymään kummastakaan!

Kuten sanottua, kyllähän tämä kuulosti heti alusta Black Cloudsilta. Ja sitten tuli mieleen As I Am.
 
Aika ei ole tehnyt hyvää LaBrielle. Ja kaikkien näiden vuosien jälkeenkään kukaan ei ole kaiketi kertonut Rudessille että voisit hei koittaa saada jotakin tyylitajuakin tuohon soittoon mukaan. Ainoa omaan korvaan sopinut kohta oli siinä kuuden minuutin kohdalla kun tuli vähän urkusoundia mukaan. Kuulosti jopa siltä että DT matkii Opethia, huonosti.
 
Joskus johonkin ketjuun sanoin, että Portnoyn soitto on viimeisen 15 vuoden aikana kuulostanut parhaalta Neal Morsen kanssa. Jotenkin niissä Morsen touhuissa tuntui monin paikoin siltä, että mies pääsi ehkä parhaiten toteuttamaan itseään. Ehkä kevyempi musiikkityyli sai aikaan sen, että noita hevimiesmaneereita ei päässyt joka paikassa toteuttamaan niin vapaasti. Ja taas sitten DT:n kanssa, noh, onhan tuo rumpalointi aivan helkkarin tiukkaa ja Portnoylle tunnistettavaa, mutta jotenkin tunkkaista. En tiedä. Esim. Morsen kanssa Author of Confusion on aivan selkeästi tunnistettavissa Portnoyn soittamaksi, mutta tässä soitossa on jotenkin aivan eri tavalla tyyliä ja svengiä mukana. Ainakin mun mielestä. https://www.youtube.com/watch?v=wKahs-xqbic
 
En tiedä, odotanko varsinaisesti uutta albumia pätkääkään. En muista viimeisiltä... ööö... moneltakohan levyltä yhtään mitään. A dramatic turn of eventsiltä jäi jotakin mieleen, mutta eipä sitäkään ole tullut kuunneltua juurikaan ilmestymisensä jälkeen.

Regalis Apertura: Meneekös tämä niin että tässä vaiheessa pitää ensin ikään kuin varmuuden vuoksi dissata ja sitten kun levy ilmestyy niin sitten vasta saa ihan kehuakin:P...
 
Eka paheksutaan koska Portnoy. Sit sulatellaan ja sit ollaan taas fania ehkä.

Tuomoo: https://www.youtube.com/watch?v=wKahs-xqbic
 
Huhhuh, olipa makeeta veivaamista tässä!

Tuomoo: Joskus johonkin ketjuun sanoin, että Portnoyn soitto on viimeisen 15 vuoden aikana kuulostanut parhaalta Neal Morsen kanssa. Jotenkin niissä Morsen touhuissa tuntui monin paikoin siltä, että mies pääsi ehkä parhaiten toteuttamaan itseään. Ehkä kevyempi musiikkityyli sai aikaan sen, että noita hevimiesmaneereita ei päässyt joka paikassa toteuttamaan niin vapaasti. Ja taas sitten DT:n kanssa, noh, onhan tuo rumpalointi aivan helkkarin tiukkaa ja Portnoylle tunnistettavaa, mutta jotenkin tunkkaista. En tiedä. Esim. Morsen kanssa Author of Confusion on aivan selkeästi tunnistettavissa Portnoyn soittamaksi, mutta tässä soitossa on jotenkin aivan eri tavalla tyyliä ja svengiä mukana. Ainakin mun mielestä. https://www.youtube.com/watch?v=wKahs-xqbic
 
Samaa, mutta eri mieltä: oon jo vuosia sanonut, että Portnoyn huippu oli Transatlantic: https://youtu.be/TWC2I9TNuco?si=po5tpOrxiF9k7Tog&t=890
 
Aikoinaan ku konsalla harjoiteltiin rumpujen äänittämistä, niin meidän opettaja pyysi kaikkia tuomaan tunnille kuunneltavaksi jonkun levyn, jolla on hyvät rumpusoundit. Mä vein The Whirlwindin ja sit käytiin seuraava keskustelu:
 
- Kuka tässä soittaa?
- Arvaa.
- Marco Minnemann?
- Ei.
- Gavin Harrison?
- Ei.
- No kuka?
- Mike Portnoy.
- No hyi vittu, pistä pois.