Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Lappis: Mä nyt vilpittömästi suosittelen, että keskitytään jokainen siihen, miten itse levynsä/musansa kuuntelee. Tässä on niin monta vuotta musiikin ja Theaterin kanssa pelailtu, että mä kyllä tiedän ensi kuuntelemalla, diggailenko vai en. Ei mulla ole aikaa "kuunnella paskaa hyväksi".
Scenesiä kuulin -99 ihan vahingossa silloisen frendin autossa ja ei siinä mitään useampia kuunteluita tarvittu. Erinomainen musa vie kyllä mennessään heti ilman lisäkokeiluja. Six Degreesiä aikoinaan yritin kuunnella hyväksi, ei onnistunut. myönsin tappioni ja myin levyn.
 
Mulla ei jäänyt yhtään mitään mieleen kuuntelun jälkeen tästä uudesta levystä. Moment of Betrayal levyn selkeästi parhaimpana biisinä ja älyttömästi pianoapimputtelua, akustista, LaBrien yli-imelää kuiskuttelulaulua, yleistä siirappiosastoa ja Manginin paskat saundit ja perusrumpalointi. Yhtään ainoaa kitarariffiä en muista. Kitarariffit, rumpufillit, rytmittelyt, överiksi vedetty kikkailu. Asiat, mistä mä diggailen ja mitä tällä levyllä ei ole.
Jos nyt sovittaisiin, että tämä levy oli mun kohdalla tässä? Ei kait sen muilta pitäisi pois olla.
 
NP: The Winery Dogs
 
Portnoyn saundi edelleen toimii.
 
Mutta jotkut levyt on niin vaativia, että ne pitää kuunnella monta kertaa ja alkavat toimimaan pikkuhiljaa. Sitten ne toisaalta kestävät pidempään. Tyhmien ihmisten musiikki yleensä on semmoista helposti imaistavaa. Mutta Dream Theater on musiikillisesti kehittyneiden ihmisten musiikkia. On ne pari kertaa trollanneet ja tehneet semmoista helppoakin musiikkia :-------------------D

En tiedä semitrollaako Kampela, mutta DT:n 2000-luvun albumit eivät kyllä missään nimessä ole olleet mielestäni "vaativia" (paitsi kuin että onhan ollut suoritus, jos on jaksanut levyn kuunnella loppuun). Kyllä itse muistan selkeästi, kun bändiä joskus aivan 90-luvun lopulla ekaa kertaa kuulin (oisko ollut biiseinä Pull Me Under ja Metropolis Pt. 1), niin ajatukset oli "hmm, aika mielenkiintoista, ihan hyviä juttuja, mutta enpä tosta laulusta oikein tiedä, ei tästä nyt aivan saa otetta", mutta sitten kuukausien (vai vuoden) päästä tuli palattua levyjen pariin ja sitten vasta kolahti. Ja sama tapahtui esim. Toolin kohdalla muutaman vuoden päästä (Lateralus). Eli kyllä "vaativakin" musiikki joitain positiivisiä kokemuksia herättää aina ensikuulemallakin, ainakin minun tapauksessani.
 
Näitä uusimpia kuunnellessa fiilikset ovat kyllä olleet "huoh, onpa väsynyttä, ei tätä kyllä jaksa erkkikään". Uusinta en ole vielä tsekannut, mutta varmaan mielenkiinnosta niin teen tässä jossain vaiheessa. Edellisen DT:n levyn jaksoin jopa kuunnella yhden kerran läpi, mikä on sinänsä ihan positiivinen juttu - esim. Black Cloudsia jaksoin kuunnella aikoinaan ehkä minuutin jokaista biisiä.

Lappis: Mä nyt vilpittömästi suosittelen, että keskitytään jokainen siihen, miten itse levynsä/musansa kuuntelee.
 
Joo, tottakai. DT:stä tykkään itse, ne ei huonoo musiikkii tee tai sit minun korvat ja aivot ei sitä tajua, ehkä sitä vähän närkästyy jos joku muu ei siitä tykkää :D Mulle ei ykskään DT albumi ole kolahtanut kertakuuntelulla, ainoastaan tarttuvat kohdat jää mieleen, esimerkiks A rite of passagen tai Chosenin kertosäe tai The answer. Sama on myös Opethin kanssa. Eli levyt avautuu hitaasti mutta Dream Theater ja The Astonishing albumit avautuneet paljon nopeemmin kuin yksään muu Dt:n levy, varmaan siksi että on jaksanut keskittyä ja on ollut innossaan. Rupesin miettimään onko koskaan kenekään albumi kolahtanut kertakuuntelulla, ehkä At the Gatesin-At War with Reality.
 
Kyllä mielummin kuuntelen 4 uusinta DT albumia kuin 4 vanhinta. Uusi DT vaan toimii minun kohdalla, vaikka vanhoistakaan ei löydy hirveesti valitettavaa.

Ali: En tiedä semitrollaako Kampela
 
:-----------D

En lähtisi tästä nostelemaan mitään yksittäisiä biisejä, koska tämähän on tarkoitettu kuunneltavaksi kokonaisuutena. Jokainen osio vie tarinaa eteenpäin. Joo on hempeilyä yms. ja erilaista mitä bändi on tähän asti tehnyt, mutta mitä sitten? Jos olette koskaan käyneet esim. Broadwaylla katsomassa musikaaleja, niin tämähän on juurikin sellainen. Progemetallimusikaali ja siinä(kin) mielessä erittäin kunnianhimoinen eepos. Tällaista ei kai metallin saralla ole koskaan tehty?

Shredator: Jos olette koskaan käyneet esim. Broadwaylla katsomassa musikaaleja, niin tämähän on juurikin sellainen.
 
Joo, mutta tuo on oikeastaan tämän levyn suurin ongelma, niinku tuossa arviossani sanoinkin.
 
Pojat halus tehdä musikaalin, mutta kun rahkeet ei oikein riitä. Puolet levystä kuulostaa siltä, että La'Brie vetää klikin päälle improlla jotain random rallatusta suoraan sanotuksista ja sitten bändi yrittää vetää voimasointuja siihen päällä overdubbina. Ei se varmastikaan näin ole mennyt, mutta aika kosmista, että se kuulostaa täsmälleen siltä.
 
Nuo musikaaliosuudet ovat levyn kaikkein tylsintä antia. Heti kun alkaa tulla jotain mielenkiintoisia riffejä tai oikeasti mietittyjä säkeistöjä tai kertsejä tms. niin taso nousee kertaheitolla. Jos tämä levy ois väkisin tuotettu tunnin mittaseksi, niin se ois todellakin ihan helvetin kova lätty.
 
Edit: Ja onko se nyt sitten metallilevy, jos kahdesta tunnista viis minuuttia on metallia?

Ianuarius:
 
Edit: Ja onko se nyt sitten metallilevy, jos kahdesta tunnista viis minuuttia on metallia?
 
Onko Ghost doom bändi vaikka soittavat puhdasta poprokkia?

Shredator: En lähtisi tästä nostelemaan mitään yksittäisiä biisejä, koska tämähän on tarkoitettu kuunneltavaksi kokonaisuutena. Jokainen osio vie tarinaa eteenpäin. Joo on hempeilyä yms. ja erilaista mitä bändi on tähän asti tehnyt, mutta mitä sitten? Jos olette koskaan käyneet esim. Broadwaylla katsomassa musikaaleja, niin tämähän on juurikin sellainen. Progemetallimusikaali ja siinä(kin) mielessä erittäin kunnianhimoinen eepos. Tällaista ei kai metallin saralla ole koskaan tehty?
 
En ole vielä ehtinyt/jaksanut kuunnella loppuun asti, mutta toi pointti tuosta Broadwaysta tuli itsellenikin mieleen. Tämä saattaisi toimia paremmin jonkinlaisena musikaalina tai operettina tarinan kera.
 
EDIT: tai ehkäpä jotain samantyylistä kuin The Wall - animaatiota, näyttelijöitä, psykedeliaa...joissain kohdissa tuli tuo floydi mieleen - olisiko ollut se marssikohta (worms...)

phiit: Onko Ghost doom bändi vaikka soittavat puhdasta poprokkia?
 
Hmm, hyvä kysymys. Ehkä se on doom poppia?

Jos nyt käsitin oikein niin DT tekisi jonkinlaisen kiertueenkin tämän levyn tiimoilta. Mahtaakohan tulla oikein Broadway-tuotanto eli näyttelijät yms. mukaan vai ihan perinteisesti bändin voimin? Ja onko tiedossa että tehtäisi jopa dvd/bluray?

Regalis Apertura: Jos nyt käsitin oikein niin DT tekisi jonkinlaisen kiertueenkin tämän levyn tiimoilta. Mahtaakohan tulla oikein Broadway-tuotanto eli näyttelijät yms. mukaan vai ihan perinteisesti bändin voimin? Ja onko tiedossa että tehtäisi jopa dvd/bluray?
 
Mitään taloudellisesti plus-merkkistä kiertuetta ei ainakaan ammattinäyttelijöillä voida saada aikaan, joten vastaus on helppo. Toki joku pari TET:tiläistä showbisnes-huoraa (tai bändiläisten lapsia, serkkuja yms) saatetaan laittaa LaBrien kanssa vähän tunnelmaa luomaan, mutta veikkaan kuitenkin että ihan bändin voimin mennään.
 
DVD tulee aivan varmasti.

Ianuarius:
Pojat halus tehdä musikaalin, mutta kun rahkeet ei oikein riitä. Puolet levystä kuulostaa siltä, että La'Brie vetää klikin päälle improlla jotain random rallatusta suoraan sanotuksista ja sitten bändi yrittää vetää voimasointuja siihen päällä overdubbina. Ei se varmastikaan näin ole mennyt, mutta aika kosmista, että se kuulostaa täsmälleen siltä.
 
Okei, no ilmeisesti mun korvissa on vikaa, kun kuulen tiettyjen teemojen toistuvan halki teoksen ja kehittyvän tarinan mukaisesti :) Sävellyksenä ei häviä lainkaan esim. Book of Mormonille tai vastaaville IMO.
 
E. Puhumattakaan The Wallista...;)

Shredator:Joo on hempeilyä yms. ja erilaista mitä bändi on tähän asti tehnyt, mutta mitä sitten?
 
Sitä sitten että jollain Scenes From a Memorylla homma oli paremmin balanssissa. Joo, siellä oli Through Her Eyes ja The Spirit Carries On, mutta tällä uudella levyllä vähintään joka toinen biisi on tuota! Ja kun levy kestää 130 minuuttia niin kyllä siitä tulee yliannostus, ei mahda mitään. Välillä tulee mieleen että jätkät on halunneet tehdä jonkun Disney-soundtrackin, välillä tulee mieleen videopelimusiikki (ei hyvällä tavalla).
 
Eilen kuuntelin levyn kolmannen kerran ja tuntui että ykköslevyllä on itse asiassa aika hyvin vaihtelua ja ihan hyviä melodioita. Kakkoslevy alkoi puuduttamaan tosi pahasti.

Peoplez: Välillä tulee mieleen että jätkät on halunneet tehdä jonkun Disney-soundtrackin, välillä tulee mieleen videopelimusiikki (ei hyvällä tavalla).
 
No siellähän se näköjään seisookin...:D
 
http://www.rollingstone.com/music/n … ious-new-concept-lp-20151203?page=4

"...It's something that would be fantastic I would love it to happen. All of the elements and ingredients are in place. Hey, it could be the next Disney movie musical laughs! Everything is geared up, and the sky's the limit."

Shredator: Okei, no ilmeisesti mun korvissa on vikaa, kun kuulen tiettyjen teemojen toistuvan halki teoksen ja kehittyvän tarinan mukaisesti :)
 
Tämän kanssahan valtaosa kuulijoista on todennäköisesti pihalla kuin lumiukot. Ei välttämättä samassa suhteessa tällä palstalla :)

Shredator: Okei, no ilmeisesti mun korvissa on vikaa, kun kuulen tiettyjen teemojen toistuvan halki teoksen ja kehittyvän tarinan mukaisesti
 
No, ehkä ne oli sitten vain niin kuivia teemoja, etteivät jääneet mieleen millään tavalla. Hyvät osat levyltä muistan kyllä vieläkin.
 
E: The Answer on kyllä meikän suosikkeja tältä levyltä. Lyriikat on vain niin kauheita, ettei voi ku nauraa. :D
 
E: Aloin lukea tässä noita lyriikoita ihan mielenkiinnosta kun monet sanovat, että pitäis niitten kanssa käydä tämä levy läpi. Ei herranen aika. :D Vertasin jotain biisiä aikaisemmin saippuasarjadialogiin, mutta kyllä saippuasarjatkin on yleensä paremmin kirjoitettu. Tämä on kaikki niinku jonku 13-vuotiaan kynästä.

Ianuarius: Aloin lukea tässä noita lyriikoita ihan mielenkiinnosta kun monet sanovat, että pitäis niitten kanssa käydä tämä levy läpi. Ei herranen aika. :D Vertasin jotain biisiä aikaisemmin saippuasarjadialogiin, mutta kyllä saippuasarjatkin on yleensä paremmin kirjoitettu. Tämä on kaikki niinku jonku 13-vuotiaan kynästä.
 
Onhan tuo tarina itsessään aikamoista juustoa, mutta se ei edelleenkään ole se pointti. Nämä on kuitenkin muusikkoja eikä käsikirjoittajia ja hyvä niin, heh.
 
E: Sanoit näköjään tuolla että levystä 5 minuuttia on metallia. Olet arviossasi vähintään puoli tuntia pielessä, vaikka saatoitkin heittää puoliksi vitsillä :D

Sanojen merkitys nolla. Kappale ei mene pilalle jos sanat ei miellytä. Muuttuuko melodia, riffit, rummut yms.huonommaks jos sanat on paskoja?

fadetoblack_: Sanojen merkitys nolla. Kappale ei mene pilalle jos sanat ei miellytä. Muuttuuko melodia, riffit, rummut yms.huonommaks jos sanat on paskoja?
 
Voisi olla parempi jos laulaisivat kielellä, jota ei ymmärrä (haltiakielellä, hei!) - nyt kyl riipii kun sieltä tulee poimittua tota höpinää.
Biisit on kokonaisuuksia ja jos sanat on ihan mössöä niin ei sellaisia biisejä jaksa kuunnella vaikka soitto olis kuinka priimaa.

qal: Voisi olla parempi jos laulaisivat kielellä, jota ei ymmärrä (haltiakielellä, hei!) - nyt kyl riipii kun sieltä tulee poimittua tota höpinää.
Biisit on kokonaisuuksia ja jos sanat on ihan mössöä niin ei sellaisia biisejä jaksa kuunnella vaikka soitto olis kuinka priimaa.
 
Juu, samaa mieltä. Siksi olenkin tehnyt päätöksen, etten osta tätä fyysisenä koska en halua vahingossakaan lukea sanoituksia koska fiilis levystä voisi mennä niiden myötä piloille. Nytkin tietyt kohdat irvistyttää vaikka kuinka yrittää olla kuuntelematta sanoja.
 
Just muuten eilen mietin samaa, että olisi Petrucci kunnianhimoissaan keksinyt oman kielen tuolle kansalle, niin ois vielä parempi :D