Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Guitar_Miller: Ei hyvyyttä mitata rahalla tai varsinkaan rahalla kun kaikki ladataan nykyään netistä. Mutta sanotaanko näin että jos seuraajia on facebookissa 3,6 miljoonaa, niin kyllä ne jotain on myöskin tehnyt todennäköisesti oikein eikä vaan "ihan paskaa"
 
Jos vaikka 3,6 miljoonaa tai vaikka 4:kin miljoonaa uskoo että joku on hyvä, niin sehän ei myöskään vielä tarkoita että se välttämättä on oikeasti hyvä. Voi hyvin olla ihan paska silti (en väitä että olisi mutta voisi). Ei auta suosituimmuuteen vetoaminen (argumentum ad populum).

varpio: Jos vaikka 3,6 miljoonaa tai vaikka 4:kin miljoonaa uskoo että joku on hyvä, niin sehän ei myöskään vielä tarkoita että se välttämättä on oikeasti hyvä. Voi hyvin olla ihan paska silti (en väitä että olisi mutta voisi). Ei auta suosituimmuuteen vetoaminen (argumentum ad populum).
 
No mikä auttaa? Sinä kerrot mikä on hyvää ja mikä huonoa?

Kuuntelisin mieluusti Dream Theateria enemmänkin, mutta LaBrien määkimistä ei vaan pysty. Hyviä melodioita ja muita juttuja löytyy biiseistä, mut ei mahda mitään.

sustain65: No mikä auttaa? Sinä kerrot mikä on hyvää ja mikä huonoa?
 
Nyt happea välillä :P eikös jokanen kuitenki kuuntele sitä mistä ite pitää? Aika aivokääpiö saa olla jos Muusikoiden.netin perusteella musavalinnat tekee :D

sustain65: No mikä auttaa? Sinä kerrot mikä on hyvää ja mikä huonoa?
 
Voin kertoa, mutta en koe sitä kovin tarpeelliseksi. Tai oikeastaan en voikaan kertoa koska siihen menee turhaa aikaa.
 
Kuunnelkaa mitä haluatte, ja voi kuunnella myös huonoa. Tylsäksi käy jos pelkkää hyvää kuuntelee.

radilapsi: Kuuntelisin mieluusti Dream Theateria enemmänkin, mutta LaBrien määkimistä ei vaan pysty. Hyviä melodioita ja muita juttuja löytyy biiseistä, mut ei mahda mitään.
 
Toi on kyllä alkanu rassaan oikein viimesen päälle. Spotifyn discoverissa tuli joku Ayreonin biisi. Ja siellähän se sankari taas hoilasi. Pakko oli skipata.
 
Emt onko niissä nykyään enää niin hyviä melodioita. :D On kait siellä aina välissä jotain, mutta se on vähän, että jos niitä täytyy lapion kanssa kaivaa, niin onko ne biisit sitten ihan itelle tarkotettu.
 
Soittavat vaan nykyään liian erilaista musaa ku mistä alunperin alko tykätä. Kyllä mä senki ymmärrän, että jos ihastu johonki varhais-Genesikseen, niin ne Phil Collinsin poppibiisit ei sitten ihan välttämättä iskeneet. Ite kyllä ennemin Collinsin juttuja kuuntelen ku Gabrielin nykymenoa. Kai mä vaan tykkään popista. En kyllä kuuntele radiota yhtään. Ehkä mä tykkään jostain 80-luvun popista. Sitähän se Dream Theateriki teki välissä.

phiit: Nyt happea välillä :P eikös jokanen kuitenki kuuntele sitä mistä ite pitää? Aika aivokääpiö saa olla jos Muusikoiden.netin perusteella musavalinnat tekee :D
 
No niin saa, samaa mieltä. Et tainnut oikein tajuta että kyselin suosiota paremman hyvyyden mittarin perään tuossa.

sustain65: No niin saa, samaa mieltä. Et tainnut oikein tajuta että kyselin suosiota paremman hyvyyden mittarin perään tuossa.
 
Ei tuollaista mittaria ole olemassakaan :)

radilapsi: Kuuntelisin mieluusti Dream Theateria enemmänkin, mutta LaBrien määkimistä ei vaan pysty. Hyviä melodioita ja muita juttuja löytyy biiseistä, mut ei mahda mitään.
 
Kuuntele liquid tension experiment ykköstä ja kakkosta. Ne kuullostaa nykyään tosi hyvältä, sopivan rento meno, paljo impropohjaista ja kappalerakenteet ovat eheän yhtenäisiä. Ja portnoyllä pienempi setti ja Rudess ei vielä hirveänä niitä sirkussoundeja käytä. Esim when the water breaks, suorastaan nerokas kappale sävellyksenä, oikein progressiivinen ja tiluakin löytyy, mutta koko paketti toimii alusta loppuun smoothisti.
 
Tykkään enempi kuunnella noita LTE mitä DTn levyjä, tosin ne DTn piisit tuli aikanaan aika puhki kuunneltua.

Noi on kyllä hyviä. Ite oon aina tykänny Biaxidentista, Kindred Spiritistä (jossa on ehkä oma lempparisoolo Petruccilta) ja Universal Mind.
 
Nyt oon myös alkanu diggaileen Osmosista. En tiiä miksi se eka levy jotenki iskee paljon kovempaa ku toka. Vissiin tokalla oli enempi vaan sitä improilua, joka ei ikinä mennyt mihinkään. Tyylii joku Chewbacca on vähän semmonen, että miksi se on koko levyllä. :D

Ianuarius: Noi on kyllä hyviä. Ite oon aina tykänny Biaxidentista, Kindred Spiritistä (jossa on ehkä oma lempparisoolo Petruccilta) ja Universal Mind.
 
Nyt oon myös alkanu diggaileen Osmosista. En tiiä miksi se eka levy jotenki iskee paljon kovempaa ku toka. Vissiin tokalla oli enempi vaan sitä improilua, joka ei ikinä mennyt mihinkään. Tyylii joku Chewbacca on vähän semmonen, että miksi se on koko levyllä. :D
 
Älä nyt, Chewie on kova biisi. Kyl mä väittäisin että ekalla levyllä oli enempi improa, olivat kuitenki viis päivää studiossa eikä nuottiakaan ollu kirjotettu ennen sinne menoa. 'A Three Minute Warning' on ehdoton oma suosikki.
 
Kuuntelin töissä shufflella musaa ja pölähti korville 'Nightmare To Remember'...onhan se todellla kökkö ja korni biisi mut sen rauhallinen väliosa on hyvä, Strutsikin taitaa soittaa samaa näppäilyä muutaman minuutin. Ja hyvät laulumelodiat siinä! PS. Tämä oli minun mielipiteeni, ei "yleinen totuus".

Nyt kun sivuprojekteista puhutaan, niin Mullmuzzler-levyistä tykkäsin kyllä. Varsinkin kakkoslevyllä päätösraita iski lujaa. Ei ole tullut vuosiin kyllä kuunneltua noitakaan.

Mitäs mieltä porukka on muuten LaBrien soololevyistä? Elements Of Persuationia tuli kuunneltua paljon aikanaan... Uusinta sitten vähemmän;).

http://www.dreamtheater.net/theastonishing#mini_track
 
No nyt

-Hexa-: http://www.dreamtheater.net/theastonishing#mini_track
 
No nyt
 
No nyt kyllä huh huh

-Hexa-: http://www.dreamtheater.net/theastonishing#mini_track
 
No nyt
 
Mikähän larppauslevy sieltä mahtaa nyt sitten oikein tulla.

phiit: Ei tuollaista mittaria ole olemassakaan :)
 
No nyt hoksasit!
 
Aivan viimeisin DT:n tuotos on jäänyt vielä kuuntelematta, joten en henkilökohtaisesti vielä tiedä onko se "aivan huippua" vai "täyttä paskaa" vai jotakin siltä väliltä.

Act of Faythe?
Losing Faythe?
Machine Chatter... wtf
The Gift of Music
Our New World
A Whole New World
Hakuna Matata
My Heart Will Go On
The X Aspect
 
Nää biisien nimet on kyllä vähän mitä sattuu. :D Onneksi niitä on paljon, niin varmaan mukaan mahtuu jotain ihan kuunneltaviaki tekeleitä. Toivottavasti on keskimäärin sellasia kolmen minuutin ralleja, ettei tarvi aina kelata sinne johonki 30 minuutin biisin keskelle, että saa kuunnella ne hyvät 3 minuuttia.
 
Toisaalta vaikuttaa ihan positiiviselta jutulta. Tietty saattaahan ne julkasta noi kuudella CD:llä ja sitten osa on jotain puhekohtauksia ja sitten välissä pitää heittää 3d20, että tietää kuka hahmoista kuoli ja sitten välissä laitetaan VHS-kasetti ja katsotaan 3d-renderöityjä maisemia suoraan babylon 5:stä.
 
Kyl tää tästä. Ainaki on jotain erilaista. Joku vois jopa sanoa että progressiivista.

Ianuarius:
 
Kyl tää tästä. Ainaki on jotain erilaista. Joku vois jopa sanoa että progressiivista.
 
Tää on just mitä DT:n pitääki tässä kohtaa tehdä, omalla tavallaan iso HV kaikille :)

Regalis Apertura: Mitäs mieltä porukka on muuten LaBrien soololevyistä? Elements Of Persuationia tuli kuunneltua paljon aikanaan... Uusinta sitten vähemmän;).
 
Just sun viestiä ennen mainitsin oman mielipiteeni LaBrien levyistä ;) Olen siis ne kaks ekaa kuullut ja tykkäsin kovasti, tuon Elements of Persuationin hankin kans hyllyyn mutta jäi kuuntelematta kun oli minusta ihan hirveän tylsää verrattuna edeltäjään.