Keskustelua raskaammasta musiikista ›

PsychedelicWarlord: En takua höpinääsi Seppo Hovista eikä kiinnostakaan.
 
No sehän on puhtaasti sinun murheesi. Varmaan juuri siksi et ymmärrräkkään mikä potentiaali Maidenilla olisi käytössään, jos paneutuisivat enemmän biisen sovittamiseen.
 
Sen sijaan sen verran tajuan minäkin ettei Maidenin biisejä vedetä läpi soittamalla E,D ja C-sointuja tai ylipäätään soittamalla pelkkiä sointuja.Jos vedetään niin oiotaan kyllä mutkia paljon.
 
Tätä en ole koskaan väittänytkään. Minun yhdistäminen tuohon väitteeseen on taas seurausta yllämainitusta tajuttomuudestasi.
 
Hienommin sanoen: Sointuanalyysi ei ole kovin hedelmällinen tapa lähestyä Maidenin tyyppistä musiikkia ,koska tällöin suurin osa musiikillisesta sisällöstä jää huomioimatta.
 
Vähänkään monimutkaisempaa musiikkia kannattaa lähestyä useammalla tavalla. Muuten voi jäädä jotain huomioimatta. Samalla tavalla yhtyeen ilamisu pääsee täyteen lostoonsa, jos yhtye toisinaan ottaa uuden näkökulman musiikkinsa - ja en tarkoita että Maidenin pitäisi soittaa jazzia tai WASP:in vaihtaa viuluihin.

Tuskin Harris ja kumppanit tätä edes miettivät.Tekevät sellaista kamaa kuin itsestä hyvältä tuntuu.Tuttuja elementtejä kehissä ,koska samat ukotkin kehissä.Kuten Harris toteaa Soundissa: Proge on aina ollut siellä (Maidenin musassa).
 
Niin no. Miksipä sinä siä mietit, jos ne eivät mieti.
 
Ja onhan bändi coveroinutkin progea.
 
Nii. Mutta jos viitttaat siihe Hockus Pocus-hommaan, oishan sen voinu tehdä kunnollakin eikä vitsinä.
 
Ei menetetä jos ei sössitä soundeissa.
 
Puhuvat tuolla kylillä että oikein tiukasti soitettaessa vetelevät yhdellä kitaristilla, jotta saa ne riffit justiinsa kohdilleen. Näin esim Scott Ian on soitellut ainakin Sound of White Noisen. Tuplannut kitararaidat muutamaan otteeseen ja jättänyt Spitzille vain soolot. Se kun voi kultakorville joskus olla häiritsevää jos kaveri soittaa riffin vähänkään eri lailla.

bfoc: Nii. Mutta jos viitttaat siihe Hockus Pocus-hommaan, oishan sen voinu tehdä kunnollakin eikä vitsinä.
 
Puhuvat tuolla kylillä että oikein tiukasti soitettaessa vetelevät yhdellä kitaristilla, jotta saa ne riffit justiinsa kohdilleen. Näin esim Scott Ian on soitellut ainakin Sound of White Noisen. Tuplannut kitararaidat muutamaan otteeseen ja jättänyt Spitzille vain soolot. Se kun voi kultakorville joskus olla häiritsevää jos kaveri soittaa riffin vähänkään eri lailla.
 
Jos biisi on alunperinkin vähintään humoristinen, ellei nyt ihan suoraan koominen, niin ei kovin yllättävää jos sen uusintaversiotkin tuntuvat vitseiltä. Maidenhan on coveroinut muutakin progea, esim Jethro Tullia.
 
Kirk Hammett soittaa Metallican viidellä ensimmäisellä levyllä vain ja ainoastaan sooloja, kaikki rytmiraidat ovat Hetfieldin.

Voi jeesus, jos maiden ois nykyään tällaista. Nämä on maidenia enempi kuin maiden itse. Varsinkin Jacob's Dreamin laulaja kuulostaa Dickinsonilta pari sävelaskelta ylempää. Steel Prophet on muuten tehnyt pari kovaa maiden coveria kuten Purgatory ja Gangland (joka on paska maiden viisu IMO).
 
Steel Prophet - Vengeance Attained
http://www.youtube.com/watch?v=hoC21_zOfw4
 
Jacob's Dream - Kinescope
http://www.youtube.com/watch?v=d_ukFSe3XVc
 
EDIT: Nyt soi Seventh Son levy. Ai helvetti kun on kova!!!!!

Linkittäkääs videoita johonki tosi epävireisiin Brucen lirutuksiin viime vuosilta. Mua kiinnostais, että mistä kaikki vouhottaa. Itse en oo ikinä mitenkään pannu merkille tota kovasti mainostettua epävireisyyttä. Ehkä mul ei vaan oo minkäänlaista säveltajua.

Kylläpäs täällä käydään kuumana. Ja Metallicaakin sivutaan. Jäitä hattuun nyt jookosta. :D
 
Täytyy sanoa että olen ainakin tyytyväinen uuteen tuotantoon, jos kohta omasta mielestäni Brave New World on se uusista komein. Ja löytyy sitä paskaa Maidenin uralta vähän joka puolelta. Powerslavella esim on minusta anteeksiantamattoman monta "Miten ne on tämänkin päästäneet levylle?"-rallia.

Karipiirto: Ja löytyy sitä paskaa Maidenin uralta vähän joka puolelta. Powerslavella esim on minusta anteeksiantamattoman monta "Miten ne on tämänkin päästäneet levylle?"-rallia.
 
Melkein kaikilla levyillä noita on enemmän tai vähemmän.
 
Iron Maiden -levyllä ei oikeastaan ollu muuta kuuntelemisen arvosta ku Strange World ja ehkä toi kaikkien kehuskelema Phantom of the Opera, mikä ei sekään kyllä meikäläisen korvaan oo mikään kovin erikoinen. Killersiltä ehkäpä nimikkobiisi, Purgatory, Murders in the Rue Morgue ja Wrathchild. Siltiki yli puolet biiseistä on kauheeta kurakkoa.
 
The Number of the Beast on omassa tyylissään ihan ok lätty ja ainoo vähän siitä poikkeava biisi on toi Gangbang, mutta ite oon aina rumpalina tykänny siitä. Sellanen tosi menevä veto. 22 Acacia Avenue on iteasiassa mun mielestä ihan paska biisi. Mut joo, oon ehkä kuunnellu noita jo liikaa ja on tullu kyllästys, mutta ite antasin tolle levylle silti tässä vaiheessa vaan jotain kolme tähteä, vaikka ne biisit onki itessään tosi hyvin väsättyjä. Tällä hetkellä noista jaksaa sietää enää ehkäpä vain Hallowed Be Thy Namea.
 
Piece of Mind on hyvin samankaltainen mun kirjoissa Number of the Beastiin verrattuna. Siellä on vaan toi Sun And Steel hirveän kitarasoolonsa kera ja Quest for Fire, ugh. Muuten noi biisit on ihan toimivia kokonaisuuksia (vrt. nykyisiin) ja varsinki Revelations on meikän suosikki edelleenki. Powerslavella taas ainoat jotka muhun ei oikein iske on Los fer words ja Flash of the Blade. Duellists ehkä myös vähän heikommasta päästä. Muuten varsin loistavia biisejä. Toiki levy on kuitenki kärsiny vähän inflaatiosta. En mä enää jaksa mitään Aces Highta tai varsinkaan 2 Minutesia kuunnella, ku se on soitettu joka ikisellä keikalla 1984 jälkeen. Sama homma truuppereiden yms. kanssa.
 
Ainoa levy, jolla ei mun mielestä oo yhtään huonoa biisiä, on Somewhere in Time. Yksinkertasesti loistava levy, jolta voin kuunnella koska tahansa minkä tahansa biisin ja nauttia siitä. Monet haukkuu Alexander the Greatia, mut mun mielestä se on vitun loistava kappale.
 
Seventh Son on monille se paras levy, mut mä en tosta nimikkobiisistä välitä yhtään ja se onki ehkä levyn huonoin biisi. Sitä edeltävät Prophecy ja Can I Play With Madness -- joka, joskin ihan toimiva kokonaisuus, on vaan paskan kuulonen. Tietty ymmärrettävää, että kun levyllä on nelikko: The Evil That Men Do, The Clairvoyant, Infinite Dreams ja Only the Good Die Young -- on se ihan saatanan kova levy, vaikka se ois muuten kokonaan pelkkää paskaa.
 
No Prayer ja Fear of the Dark menee aika pitkälti samaan kategoriaan noitten Powerslaven ja Number of the Beastin kanssa siinä mielessä, että niillä on paljon sellasia toimivia kappaleita, mut niitä ei vaan jaksa kuunnella. Jos joku pistää Fugitiven tai Be Quick or be Deadin soimaan jossain baarissa, niin kyllä mä fiilistelen sitä ihan kympillä. En vaan koskaan kotona soita niitä, ku ne ei vaan oo sellasia biisejä, joita alkaa kuuntelemalla kuuntelemaan. Ainoana poikkeuksena tuolta löytyy Afraid to Shoot Strangers, jonka livevedot on ihan kultaa. Ehkä myös Fear of the Dark ois ihan kova, mut vrt. 2 Minutes ja Trooper.
 
X Factor taas on näitä levyjä, että puolet biiseistä on hyviä ja puolia en osaa edes nimetä. Jos joku pistää Unbelieverin tai Aftermathin tai Edge of Darknessin keskeltä soimaan, niin en mä tiedä mikä biisi on soimassa. Sign of the Cross loistava kappale, Lord of the Flies toimiva, Man on the Edge menevä ja Judgment of Heaven haikea. Onnistunu kirjo tollasia ei-rasittavia biisejä. :D Ja ihan niinku tälläki levyllä, Virtual XI:stä puolet on ihan täyttä paskaa. Silti sielläki on niitä hyviä biisejä: Como Estais Amigos, The Clansman, Educated Fool, Futureal (ihan ok).
 
Brave New Worldin ainoa heikko lenkki on mun mielestä The Mercenary ja lisäksi toi Nomad tuntuu vähän puuduttavalta. Siinä ei oo sellasta kunnon tunnistettavaa melodiaa. Tämä levy onki ehkä se kaikkein vähämelodisin Maidenilta, mutta riffejä kyllä on paljon. Silent Planet ja Thin Line ehottomasti parhaat raidat koko levyltä.
 
Sitten taas Dance of Deathilta ja AMOLADilta noita paskoja biisejä löytyy vaikka millä mitalla. Journeyman ja Rainmaker on mun mielestä parhaimpia biisejä, mitä bändi on ikinä tehnyt, mutta Seventh Sonista poiketen ne ei kuitenkaan onnistu vetään DoDia pois sieltä suosta. Niissä kaikissa biiseissä on liikaa jotakin. No More Lies ois helvetin hyvä biisi, mutta jotenki se on vaan liian massiivinen. Ehkä täs on kyse sit just näistä hiljasista introista, mut Rainmaker taas toimii. Se on yksinkertanen (ehkä vähän liianki), nopea, lyhyt ja menevä. AMOLADin raidoista taas ei oo oikein mitään hyvää sanottavaa. Paljon on näitä kokeellisia riffejä sun muuta ja ne ei vaan oikein taho toimia. Sovitus kusee. Benjamin Breeg on makean kuulonen biisi, mut toimis vain jos se ois about puolet lyhyempi. Nyt se on vähän tollanen laahaava, kuten joku Where Eagles Dare.
 
Uusimmalla levyllä taas menee vähän 50/50 noi biisit. Puolet hyviä, puolet paskaa. Kokonaisuudessaan kuitenki tuntuu just siltä, että uusia biisejä ei osata sovittaa kunnolla, joten niistä tulee tollasia hirmu pitkiä progehtavia riffijättiläisiä. Paskoja biisejä löytyy joka levyltä, mut uusimmissa tuntuu enemmänki siltä, että niitä paskoja biisejä on tungettu toisten biisien sisälle. Jos noi pisimmät biisit halkasis kahtia, niin varmasti jäljelle jäis muutama paska biisi, mut sit siellä ois myös niitä hyviä ralleja.
 
Emt. Somewhere in Time jyrää edelleen. Ei nää uudet levyt oo onneksi sitä muuttanu miksikään. :)

bfoc: No sehän on puhtaasti sinun murheesi. Varmaan juuri siksi et ymmärrräkkään mikä potentiaali Maidenilla olisi käytössään, jos paneutuisivat enemmän biisen sovittamiseen.
 
Keskustelua helpottaisi jos pysyisiy asiassa.Minä puhuin soinnuista ja sointuanalyysistä.Sinä ryhdyit selostamaan jotain sekavaa Seppo Hovista joka ei liittynyt asiaan mitenkään.
 
Mahdatko itsekään tajuta mistä puhut?
 
Vähänkään monimutkaisempaa musiikkia kannattaa lähestyä useammalla tavalla. Muuten voi jäädä jotain huomioimatta.
 
Juuri niin: Jos Maidenia lähestyy sointuanalyysin pohjalta jää paljon huomioimatta.
 
Nii. Mutta jos viitttaat siihe Hockus Pocus-hommaan, oishan sen voinu tehdä kunnollakin eikä vitsinä.
 
En viittaa.Otapa selvää asioista.
 
Puhuvat tuolla kylillä että oikein tiukasti soitettaessa vetelevät yhdellä kitaristilla, jotta saa ne riffit justiinsa kohdilleen. Näin esim Scott Ian on soitellut ainakin Sound of White Noisen. Tuplannut kitararaidat muutamaan otteeseen ja jättänyt Spitzille vain soolot. Se kun voi kultakorville joskus olla häiritsevää jos kaveri soittaa riffin vähänkään eri lailla.
 
Mitä sitten? Mitä tällä on tekemistä sointuanalyysin kanssa?
 
Aika turha keskustella.Opiskelepa hieman lisää niin palataan asiaan.

PsychedelicWarlord: Aika turha keskustella.Opiskelepa hieman lisää niin palataan asiaan.
 
Ollaan mielestäni aika rankasti väärillä jäljillä jos väitetään että pitäisi jotain opiskella voidakseen keskustella Iron Maidenista. Ainakaan musiikkia. Historiasta ja kirjallisuudesta ja/tai elokuvista on ehkä hyvä jotain tietää ymmärtääkseen mistä niissä piiseissä kerrotaan, mutta toisaalta näitäkin asioita voi oppia ihan kuuntelemalla musiikkia.
 
Ianuarius tuossa analysoi hieman joitain levyjä ja piisejä, ja on jännä huomata miten eri tavalla ihmiset kuuntelevat Maidenia ja mistä piiseistä tykätään. Heikommiksi piiseiksi mainitut Phantom of the Opera, 22 Acacia Avenue, Sun and Steel, Duellists, Seventh Son ja etenkin Nomad on ainakin minusta ihan saatanan hyviä. Noista kuluneimmista klassikoista on tietyllä tapaa hankala olla oikeasti jotain mieltä, koska ne ovat, noh, kuluneita.
 
Minua eivät kyllä häiritse heikommatkaan piisit oikein millään 80-luvun levyllä, johtuen ehkä siitä että niitä erittäin hyviä piisejä löytyy tarpeeksi mikä kompensoi joitain puutteita, tai sitten ihan puhtaasti siitä meiningistä ja energiasta joka näiltä levyiltä välittyy. Esim. ensimmäisellä levyllä piisit eivät Phantomia lukuunottamatta ole erityisen ihmeellisiä, mutta tunnelma, energia ja asenne ovat enemmän kuin kohdillaan. Tykkään kovasti. Somewhere in Timesta olen aikalailla samaa mieltä Ianuariuksen kanssa.
 
No Prayerilla sitten mielestäni heikompi piisimateriaali ylitti sietokynnyksen ja koko homma alkoi vaikuttaa hieman väsyneeltä. Uusilla levyillä noin Brave New Worldista alkaen taas on vähemmän väsynyttä menoa. AMOLAD alkaa olla jo kasariklassikoiden tasoa vaikkakin kovasti erilaista. Esimerkiksi Lord of Light on helvetin kova piisi. En aio keskustella tästä jos joku julkeaa olla eri mieltä.

No noista hittiralleista vielä sen verran, että vaikka Rainmakerista tykkäänki, niin Wildest Dreams ei jaksa kiinnostaa yhtään ja Different World on jopa tietyllä tavalla kuvottava kappale. Yksinkertainen ei aina ole kaunista.

Ianuarius: No noista hittiralleista vielä sen verran, että vaikka Rainmakerista tykkäänki, niin Wildest Dreams ei jaksa kiinnostaa yhtään ja Different World on jopa tietyllä tavalla kuvottava kappale. Yksinkertainen ei aina ole kaunista.
 
Tämä on melkolailla totta noiden kahden jälkimmäisen osalta. Rainmakeria en jotenkin itse edes miellä hittiralliksi. Ehkä se on niin hyvin tehty ettei sitä tyhmempi tajuakaan. Ihmettelin jopa kun nyt tarkistin että se on alle 4-minuuttinen. Tuntuu paljon pidemmältä ja paremmalta kuunnellessa.

Dance of Death on kyllä meikän kirjoissa 80-luvun jälkeen paras Maidenin levy. Ja Wildest Dreams Invadersin jälkeen kaikkein tykein aloitusbiisi..heikkoja biisejä ei levyllä oikeastaan ole, paitsi ehkä Gates of Tomorrow..

markku jokela: No eihan sitä virettä tarvi laskea hyvänen aika, ku muutais vaa sävellajia Brucen äänelle sopivaks. Sen sijaan et vetää E-C-D-kaavaa, ni voiskin vetää esim. vaik Cis-A-H-kaavalla.
 
Maiden on alkanut 2000-luvulla kirjoittamaan melodioita, jotka menee ylös korkeaan perussäveleen (esim. D'' D-mollissa) ja pysyvät siellä pitkään. Klassikkobiiseissä ei yleensä mennä kaksiviivaisen oktaavin puolelle kuin harvoin, tai lyhyeksi aikaa, esim. E:stä menevissä biiseissä (Trooper tms.) H' on tyypillisesti ylin sävel.
 
Osittain laulajan rääkkäys uusissa biiseissä sopii teksteihin IMO (esim. The Talisman)

Teepussi: Dance of Death on kyllä meikän kirjoissa 80-luvun jälkeen paras Maidenin levy.
 
Olen samaa mieltä.
 
Teepussi: Ja Wildest Dreams Invadersin jälkeen kaikkein tykein aloitusbiisi..heikkoja biisejä ei levyllä oikeastaan ole, paitsi ehkä Gates of Tomorrow..
 
Minusta taas Wildest Dreams ja nimikappale on levyn heikoimmat esitykset.

PsychedelicWarlord: Keskustelua helpottaisi jos pysyisiy asiassa.Minä puhuin soinnuista ja sointuanalyysistä.Sinä ryhdyit selostamaan jotain sekavaa Seppo Hovista joka ei liittynyt asiaan mitenkään.
 
Mahdatko itsekään tajuta mistä puhut?
 
Ei vaan sinä viittasit opittuun dissaukseen ja viittasit sointuanalyysiin kun puhuttiin sovittamisesta. Ja tuo Seppo Hovi anekdootti on nimenomaan sovituksellinen asia. Lue huvikses se kahdeksas (e-> eikun yhdeksäs) sivu uudestaan.
 
Juuri niin: Jos Maidenia lähestyy sointuanalyysin pohjalta jää paljon huomioimatta.
 
Älä lähesty, ei sitä tehnyt kukaan muukaan ennen sinua tai sinun jälkeen.
 
En viittaa.Otapa selvää asioista.
 
Hyvä. Pidä tuo kryptinen linja. Puhu eri asioista kuin muut ja niin ettei kukaan ymmärrä. Hyvä! Onnea! Jari Sarasvuo! Ruutanastrategia!
 
Mitä sitten? Mitä tällä on tekemistä sointuanalyysin kanssa?
 
Ei yhtään mitään. Liittyy aloittamaasi kitaravalliasiaan.
 
Aika turha keskustella.Opiskelepa hieman lisää niin palataan asiaan.
 
Siltäpä tuntuu. Tumppaa sointuanalyysi takaisin penaaliisi tai muuhun työkalupakkiin ja lue tämä rattoisa keskustelu ihkasen alusta lähtien uudestaan niin teidät mistä puhutaan. Ota vaikka printit ja yhdistele leikkaamalla (jos sulle on annettu sakset siellä) ja liimaamalla (tai sinitarralla, mutta älä syös sitä) eri kommentit asiaankuuluviin pötköihin jos on liian työlästä seurata useampaa asiaa yht'aikaa.

Aika reilua...
 
http://www.iltalehti.fi/viihde/2010091612359798_vi.shtml

Tosi reilua. Noh, ennemin näin ku että jakaisivat rahojaan jonnekki afrikkaan. :)

Maailman hienoin yhtye.

Tosi hyvin kestää kuuntelua tämä uusin levy. Nyt kun sen on kuunnellut varmaan 20+ kertaa niin alkaa se myös hahmottua täydellisesti. Pidän sitä edelleen 2000-luvun parhaana albumina. Jotkut 80-luvun nimeen ikuisesti ja aina vannovat voivat pitää minua kahelina, mutta The Man Who Would Be King nousi Sign Of The Crossin rinnalle meikäläisen suosikkibiisiksi Maidenilta (Jos sellaista voi ylipäätään valita). Biisi tuo mieleen Somewhere In Time tunnelmat, mutta samalla siinä on paljon uutta ja hienoja melodioita. En ole vielä saanut tarpeekseni tuosta kappaleesta.
 
Rankataanpa tämän albumin biisit.
 
1. The Man Who Would Be King (Meikäläisen makuun täyttä parhautta koko biisi)
2. Starblind (Ei mitään valitettavaa)
3. The Talisman (Muuten loistava, mutta Bruce ei oikein loista tässä)
4. When The Wild.. (Ihan mukava eeppinen teos. Keskivaiheen riffit tuntuvat liiaksi jonkun vanhan kertaukselta)
5. Coming Home (Erittäinkin hyvä, mutta tasoa laskevana tekijänä kertsi)
6. Final Frontier (Ei oikeastaan pahaa sanottavaa, ehkä hieman liian yksinkertainen)
7. Mother Of Mercy (Ihan hieno biisi, mutta se kertsi laskee tasoa)
8. El Dorado (Loistobiisi, mutta olisi pitänyt tiivistää alle 4 minuuttiin)
9. Isle Of Avalon (Alku on ehkä liian puuduttava ja sen jälkeenkin ei mielestäni mitään huikeaa)
10. Alchemist (Alkuriffi on menevä ja hieno, mutta biisi lässähtää ensimmäisiin laulumelodioihin)
 
Sateellittia en jaksa ajatella biisinä. Introksi ihan OK vaikka jää kieltämättä kuuntelematta tätä nykyä.

Iron Maiden saapuu Olympiastadionille ensi kesänä. Saa nähdä menenkö tälläkään kertaa paikalle. http://www.rumba.fi/iron-maiden-olympiastadionille-heinakuussa-10549/

Plääh, hallikeikka olisi napannut huomattavasti enemmän.