Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Joo. Pitää vielä tulla uutta lättyä hehkuttamaan. Nyt oon pari kertaa pyöräyttäny tuolta MySpacesta läpi ja kyllä kuulostaa kokoajan paremmalta.
 
In Requiem on lähellä top3 Paradise Lost levyjä.

Mulle toi uus ei taas tarttunu yhtään. Ehkä pitää kuunnella vielä toiseenkin kertaan, mutta kovin tylsältä ekalla kerralla kuulosti.

Perhana!
 
Enpä olisi enää osannut odottaa tällaista levyä Lostilta. Draconian Times on minullakin kärkipäässä kaikkien aikojen suosikkilevyjen joukossa. Sen jälkeisiä tuli jonkin verran diggailtua, mutta pariin viimeiseen en ole edes jaksanut tutustua kunnolla.
 
Tästä uudesta kiekosta henkii vihdoinkin taas sitä tunnelmaa, johon bändin hienous on minusta perustunut. Riffeistä löytyy selvästi sitä PL:n omaa soundia jolle maine alun perin rakentui. Moneen vuoteen ei ole samaa tunnelmaa kuultu.
 
En nyt sanoisi että tässä välillä ilmestyneet levyt olisivat välttämättä huonoja, mutta ne eivät edusta sitä Paradise Lostia jota minä olen teinistä asti diggaillut.
 
Levy kuulostaa jokseenkin joka suhteessa siltä kuin se olisi voitu tehdä 90-luvun puolivälin kieppeillä DT:n jälkeen. Tämä soundimaailma sopii mielestäni levyn tunnelmaan kuin nyrkki sinne. Täytyypä käydä levykaupassa.

Jumaklavita!
 
The Enemy ja Beneath Black Skies kuulostivat jo jokin aika sitten bändin Myspace-sivustolta kuunneltuna perhanan hyviltä ja odotuksia herättävältä mutta nyt kun on kerran kuunnellut läpi tuon mainitulta Myspace-sivustolta löytyvän koko levyn niin ei voi muuta sanoa kuin että Paradise Lost nousee tämän levyn ansiosta vuosien jälkeen takaisin meikäläisen Top5-bändien joukkoon!
 
Kun Requiem-biisi jyrähti soimaan ja varsinkin Holmesin laulut niin meinasi tukka lähteä päästä ja tippa tulla linssiin; tätä oli odotettu! Jossain määrin nostalgista, tulee huolettomat yläaste-ajat mieleen kun kuunneltiin kaverin kanssa Draconian Timesia ja diggailtiin ns. kympillä. Tietyllä tavalla tässä aivan herkistyy; vaikka bändi on jälleen kahdella viimeisimmällään kuulostanut kiinnostusta herättävältä ja helvetin hyvältä, kuulostaa tämä levy täsmälleen siltä miltä Paradise Lostin tahtoo kuulostavan!
 
Nyt ei vaan saa kuunnella nuita näytteitä liikaa vaan pitää jättää vähän nälkää ensi keskiviikkoon jolloin saa levyn hakea kaupasta ja tuutata kunnon volyymillä kotosohvalla maaten.
 
Toinen pitkän ajan suosikkibändini Megadeth julkaisi myös juuri uuden levyn mutten olisi koskaan uskonut että asetelma kääntyisi vuonna 2007 siihen suuntaan, että Paradise Lost tekisi näistä kahdesta itselleni tärkeämmän levyn...

Shades of God lähinnä kolahtaa.

Shades of God lähinnä kolahtaa.
 
joo ja Icon ja Draconian Times, One Second oli viimeisin hyvä levy

Korroosio.fi & Paradise Lost haastattelu: http://korroosio.fi/interviews.php?id=148

Itselläni kanssa soinut In Requiem kohtalaisen tiuhaan tahtiin. Paluu takaisin kulta-aikojen materiaalin pariin, niin soundien kuin kappalemateriaalinkin muodossa.
 
Ja vihdoin myös PL:lle ominaiset kitaramelodiat tekivät paluun Holmesin rankemman tulkinnan myötä.
 
Onhan levyllä tietenkin keskivertoja "täytebiisejä" mutta itselleni tämä levy iskee juuri oikeaan kohtaan. Synkkää ja raskasta dynamiikkaa unohtamatta. Nähtäväksi jää miten levy kestää kuuntelua.

Nähtäväksi jää miten levy kestää kuuntelua.
 
Niinpä. Esim. Draconian Times kuulosti kuukauden verran tosi hyvältä, sen jälkeen sitä ei pystynyt ees kuuntelemaan. Eikä uppoa vieläkään.

Niinpä. Esim. Draconian Times kuulosti kuukauden verran tosi hyvältä, sen jälkeen sitä ei pystynyt ees kuuntelemaan. Eikä uppoa vieläkään.
 
Aika yllättävää. Just vähänaikaa sitten puhuttiin kaverin kanssa, kuinka Dragonian TImes kestää kuuntelua vielä tänäkin päivänä, vaikka sitä on tullut luukutettua paljon vuosien varrella. Tuo uusin on kyllä ehdottomasti hankintalistalla!

joo.
draconian times ei oikeasti vanhene. kyseessä on nimittäin erittäin loistelias albumi.

draconian times ei oikeasti vanhene.
 
Väärä mielipide. Ja nyt kiistellään tosiasioista ;)

CDONilla on In Requiem erikoistarjouksessa 9,95 €. Tuskin kestää enää kauaa tämä alennus
http://www.cdon.com/main.phtml?prod … 00&navroot=905&page=product
 
Laitoin itsekin tulemaan vaikken ekalla kuuntelulla vakuuttunutkaan. On niin halpa, että pakko ottaa parempaan tutkiskeluun.

Nyt kun on ehtinyt vähän pyöriä soittimessa tuo In Requiem, alkaa levyn kokonaisuus hahmottua. Mukavasti löytyy kaikuja ja tunnelmia vanhojen levyjen painostavasta fiiliksestä, mutta siitä huolimatta uutukainen erottuu selvästi omanlaisekseen kokonaisuudeksi. Haastatteluissa äijät ovat puhuneet jos minkälaisista hämäristä etnovaikutteista. Itse en niitä oikein vieläkään osaa levyltä suoraan erottaa, mutta jotain uuttakin siellä seassa selvästi on.
 
Muistan vielä oikein hyvin kun aikanaan laitoin ensimmäistä kertaa Draconian Timesin soimaan. Sitä ennen olin diggaillut jonkin verran Shades of Godia. Ensimmäisellä kuuntelulla DT:stä ei jäänyt oikein mitään mieleen, taisin olla jopa vähän pettynyt. Levy piti kuunnella muutaman kerran läpi ennen kuin kokonaisuus alkoi hahmottua, ja vähitellen siitä tuli yksi suosikkilevyistäni kautta aikojen, nimenomaan kokonaisuutena. Levyllä ei suuremmin ole ilmiselviä hittibiisejä, mutta sen sijaan laatu pysyy tasaisen erinomaisena alusta loppuun. Se on levy jonka minä kuuntelen aina kokonaan.
 
No, tuli vähän karattua sivupolulle. Tarkoitus oli kuitenkin sanoa että jos PL:n soundi ei olisi ennestään tuttu, tämä uusikaan levy tuskin olisi kolahtanut suuresti ensimmäisellä kuuntelulla. Nyansseja ja tunnelmia täytyy työstää ja niihin täytyy keskittyä että levystä saa sen irti mitä sillä on annettavana. Siinä mielessä ainakin nyt tuntuu siltä että IR:stä voi tulla kuuntelua kestävä teos samaan tapaan kuin DT.
 
Enpä tosiaan olisi minäkään uskonut vielä vähän aikaa sitten että nykyään tulee kuunneltua näin ahkerasti Paradise Lostin uutta levyä.

Keikkaa pukkaa, Helsingin Nosturissa 18.12. ja Tampereen Pakkahuoneella 19.12. Harmillisesti menee vaan Helsingin keikka päällekkäin Roky Ericksonin kanssa... What are the odds =(
 
http://www.tiketti.fi/tapahtumat?q=paradise%20lost

Uutta pukkais taas, myspacessa yks ralli kuultavana:
http://www.myspace.com/paradiselostuk
 
Harmittaa kyllä tämäkin bändi. Jotenkin sympaattinen porukka jonka nyky-tekemisiäkin todella haluais diggailla... mutta kun ei vaan lähde vaikka miten yrittää. 'In Requiem' oli kyllä monista positiivista arvioista huolimatta melkoista mitäänsanomattomuutta täynnä, joku 'Ash & Debris' nyt vähän henki sitä hyvää, mutta joo...
 
Vissiinhän tuo tuleva on taas "raskain ja pimein lätty ikinä". Samapa tuo mulle ois onko se nyt raskasta vai kevyttä, kun ois nyt vaan saatana hyvä levy! Tuo yksi biisi ei vaan nytkään kyllä intohimoja herätä.
 
Jokatoinen metallibändihän jossain vaiheessa lähtee sille kevyemmälle linjalle, ja sitten yhtäkkiä U-käännös ja kaivetaan ne vanhat tukat ja logot takas niinkuin ei eilistä olisikaan, ja ollaan muutenkin että "tätähän me just haluttiinkin aina tehdä". No, se on ehkä joskus ihan oikeinkin, mutta Paradise Lostin kohdalla kyllä tuntuu että musiikillisesti ois voinut parempia tuloksia tulla luontevasti jatkaen sillä Host -linjalla. Eihän se nyt ehkä ikimuistoinen klassikko ole, mutta äijien musamaku tuntui hyvinkin vahvasti sinne vetävän, kehitys oli luonteva ja ne tukatkin oli leikattu ettei "näyttäis keski-ikäiseltä akalta".
 
Nyt sitten rystyset valkosena väännetään sitä näinhän-sen-piti-mennä seuraajaa jollekkin Draconian Timesille mutta kun eihän ne hommat taida niin toimia.

Viimeisin levy, josta itse olen diggaillut edes jonkin verran, on Symbol of Life. Nämä kaksi viimeisintä kuulostavat meikäläisen korvaan liikaa väkisin väännetyltä "paluu juurille"-meiningiltä. Niin kyllä kuulosti osittain myös Symbol of Lifekin, mutta siinä oli sentään ihan hyviä biisejä. Paradise Lostin levyillä ennen konepoppiin siirtymistä oli kuitenkin se oma uniikki tunnelmansa, josta silloin diggailin. Nykyäänhän yhtyettä ei meinaa edes erottaa nykymetallin harmaasta suosta. Vielä julkaisematonta tekelettä kohtaan ei meikäläisellä ole laisinkaan odotuksia.

Paradise Lost on ollut itselleni aika iso juttu sieltä Iconin ilmestymisestä lähtien, Iconin ja Draconian Timesin sekä Sentencedin Amokin ja Downin ollessa varmastikin eniten kuuntelemiani levyjä 90-luvun puolivälin tietämissä. Vuosien varrella pettymyksen tuottaneita levyjä on tullut kuin oikeastaan yksi, Believe in Nothing on toiminut mulla yhtä huonosti kuin Moonspellin Sin/Pecado.
 
Paradise Lostin levyt ovat taas minulla kestäneet aikaa erinomaisesti, hyllyssä eniten pölyä keräilee tosiaan tuo Believe in Nothing yhdessä Paradise Lostin kanssa, joka tuli kuunneltua ilmestyttyään täysin puhki. Asia, jota ei tapahtunut In Requiemille, vaikka kuuntelin sitä ilmestymisestä lähtien varmaankin vuoden ajan joka päivä vähintään kerran ja nykyisinkin aika usein.
 
Ja jos vielä pari sanaa tuosta uudesta levystä. Mua vähän jännittää, että miten se lähtee, vaikuttaa ainakin tuon yhden biisin (kerran kuuntelin) perusteella siltä, että sieltä voi tulla joko loistava levy tai sitten "paluu 90-luvun alkupuolelle" maistuu väljähtyneelle. Mutta pitää jännittää. Vielähän tässä on pari kuukautta aikaa.

Tulipahan hommattua debyytti. Ihan mukavan limasta ja laahaavaa death metallia, ei tarjoa mitään kovinkaan erikoista mutta toimivaa ja perusvarmaa ja hyvä levy onkin. Voishan sitä tuon seuraavan levynkin jostain talteen poimia kun sattuu eteen tulemaan.

mskazer: Tulipahan hommattua debyytti. Ihan mukavan limasta ja laahaavaa death metallia, ei tarjoa mitään kovinkaan erikoista mutta toimivaa ja perusvarmaa ja hyvä levy onkin. Voishan sitä tuon seuraavan levynkin jostain talteen poimia kun sattuu eteen tulemaan.
 
Ei tarjoa nykypäivänä mitään erikoista, mutta aikoinaan tarjosi paljonkin. Tuli teininä luukuttettua tota levyä aika helvetisti.