| | | | | | Jäsenkuvaus: Miihkis (#25344)Rekisteröitynyt: | 01.06.2004 | Viim. kirjautunut: | 25.10.2013 | Viim. aktiivinen: | 25.10.2013 11:52 (10vuotta, 148vrk ja 4h sitten) | | Kotisivu: | http://www.matkakuume.net | | Avatar: | | | Kuvaus: | Kitaraan tartuin ensimmäisen kerran muistaakseni vuonna -91, se oli kaverilta ostettu Rocky-merkkinen, pensselillä taivaansiniseksi maalattu kapistus. Eihän sillä hintaa paljon ollut, mutta kyllä sillä kelpasi kitaratunnit aloittaa. Vahvana vaikuttimena toimi Metallica ja kaverini, joka oli juuri aloittanut soittamisen. Idoliksi nousi tämän kaverin kaveri, joka soitti ...And Justice For All -levyn mukana kaikki biisit sooloja myöten (!)
Sittemmin Rockyn tilalle tuli Tokain stratokopio, josta tuli ihan kelpo peli muutaman ammattilaisen tekemän säädön jälkeen. Sillä soiteltiin muutama kuukausi, kunnes joku kaveri oli taas kauppaamassa hieman parempaa kitaraa.
Tokai vaihtui siis Charvel Model 1:een. Niihin aikoihin oli myös bändiviritystä ja demoa nauhoitellessa studiosetä kehui Charvelin soundia komeaksi ja sanoipa vielä haluavansa lainata sitä joskus omiin nauhoituksiinsa. Nuori poika oli tietysti aivan myyty moisesta kunnianosoituksesta enkä ajatellut ikinä luopuvani Charvelista.
Sitten osui kohdalle se Iso Juttu. Olin musiikkiliikkeessä työharjoittelussa, ja kaverin kaveri oli ostanut pari vuotta sitten Straton ja häneltä oli jäänyt vuoden -89 mallia oleva Ibanez JEM 777 VDY lojumaan käyttämättömäksi. Sen lunastin itselleni (vanhempien kanssa käytyjen pitkällisten neuvottelujen jälkeen toki) 3500 markalla. Hieman myöhemmin kaveri tarjosi Charvelistani 1500mk, eli 300mk enemmän mitä olin itse siitä maksanut. Eihän siitä voinut kieltäytyä kun kerran niin hyvään hintaan meni, iso raha kuitenkin kyseessä.
JEM oli uskollinen kumppani noiden parin aktiivisen soittovuoden aikana, mutta sittemmin bändi hajosi, soittoinnostus hiipui ja kitaraan tuli tartuttua yhä harvemmin. Ja aina kun siihen tartuin, huomasin fiilisteleväni enemmän juurevampaa kamaa kuin tilutusta ja kikkailua mitä varten JEM on luotu. Niinpä alkoi elää haave kiinteätallaisesta kitarasta, ja Gibson on ollut ikuinen unelma siitä lähtien.
Kului vuosi, toinenkin ja lopulta kymmenen. Soittoinnostus heräsi uudelleen kun oltiin kaverin luona viettämässä vappua ja tyypit soittelivat siellä huvikseen. Aattelin että testaanpa minäkin, ja siinä sitten muutama tunti fiilisteltiin Metallican ja bluesin tahdissa. Sen jälkeen JEM on ollut taas vähän ahkerammassa käytössä, mutta vuosia takaraivossa muhinut haaveeni konkretisoitui kesäkuussa 2006 kun Englannista tilaamani Gibson saapui lähipostiin. JEM sai siis rinnalleen vuonna 2004 valmistetun Gibson Les Paul Standard Trans Amberin 50's kaulaprofiililla.
Enää pitäisi opetella soittamaan. | Allekirjoitus: | — |
| | | Omat kuvat |
|
|