Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Gamma Ray on aina kuulostanut meikäläisen korvaan huonolta kopiolta Helloweenista. Toki tykkään monesta heidän kappaleestaan mutta pääosin levyt ovat liian mielikuvituksettomia ja kappaleet itseään toistavia. Sellainen keskiverto powerbändi, joka ei ole koskaan tehnyt mitään sen suurempaa vaikutusta.
 
Miksiköhän se saattaa kuulostaa Helloweenilta...
 
Gamma Ray nimenomaan on The powerbändi, kaikki kliseet ja kumppanit on hallussa ja tehdään sitä itseään. Se on myös ainoa bändi, jolta sen voi sallia. Hansen on myös aina tehnyt niin simppelin toimivia kappaleita, ettei siihen ole oikein mukisemista.

Niin eihän se Markus Kroskopffkaan minnekään oo mennyt?
 
Markuksen soittoa ilolla kuuntelee ja katselee. Tosi veikeitä kuvioita välillä noissa biiseissä ja keikoilla mies ennen kaikkea esiintyy. Basisteissa näitä harvemmassa on.

Mielestäni Helloween pieksee Gamma Rayn mennen tullen. Kaikilla osa-alueilla homma natsaa vain paremmin. Helloween on tehnyt mielestäni myös paljon monipuolisempaa musiikkia, kun taas Gamma Ray... no samat kuviot tuntuvat toistuvan aivan liikaa. Tämä siis vain mielipiteeni. Olenkin täysin Helloween miehiä :)

Miksiköhän se saattaa kuulostaa Helloweenilta...
 
Gamma Ray nimenomaan on The powerbändi, kaikki kliseet ja kumppanit on hallussa ja tehdään sitä itseään. Se on myös ainoa bändi, jolta sen voi sallia. Hansen on myös aina tehnyt niin simppelin toimivia kappaleita, ettei siihen ole oikein mukisemista.
 
Niin, siis Gamma Ray on näistä kahdesta se, joka jäi polkemaan paikoilleen kun Helloween nosti kytkintä. Joskus tietty tyyli tai samaan muottiin piisien asettaminen toimii mutta kyllä itse ainakin arvostan monipuolisuutta ja kokeilua. Helloween ehkä palasi pitkästä aikaa siihen muottiinsa itsekin ja siinähän se reisille menikin.

Niin, siis Gamma Ray on näistä kahdesta se, joka jäi polkemaan paikoilleen kun Helloween nosti kytkintä. Joskus tietty tyyli tai samaan muottiin piisien asettaminen toimii mutta kyllä itse ainakin arvostan monipuolisuutta ja kokeilua. Helloween ehkä palasi pitkästä aikaa siihen muottiinsa itsekin ja siinähän se reisille menikin.
 
Ei se ole ihan noin yksiselitteistä. Minusta se on myös arvostettavaa, että tekee sitä, mitä parhaiten osaa ja mistä itse pitää. Rehellisyydellään ja elinvoimaisuudellaan Gamma Ray yllättää levy levyltä. Hirveän monesta muusta saman tuuttaajasta ei voi sanoa samaa. Siitä minun kunnioitukseni yhtyettä kohtaan. Ja onhan nuo aina osannut tehdä hyviä kappaleita, notta.

Molemmat ovat hyviä. Itse tykkään Gamma Raystä enemmän kuin Helloweenistä. Gamma Rayllä on hienoja riffejä, vaikka onkin kliseistä. Helloween huononi kun laulaja vaihtui siihe. Derrikseen. En vai tykkää miehen äänestä ollenkaa.

Molemmat ovat hyviä. Itse tykkään Gamma Raystä enemmän kuin Helloweenistä. Gamma Rayllä on hienoja riffejä, vaikka onkin kliseistä. Helloween huononi kun laulaja vaihtui siihe. Derrikseen. En vai tykkää miehen äänestä ollenkaa.
 
No sanotaan että musiikillisesti ehkä parempaan riippuen siitä pitääkö Helloweenin metallituotannosta enemmän kuin Kisken poppisvaikutteisesta kamasta. Mutta totta on että Kiskeä kuuntelee mieluummin vokaaleissa kuin Derisiä. Mutta täytyy sanoa että Vaikkakaan en ole pitänyt kuin muutamista kappaleista Helloweenin nykytuotannossa niin Gamma Ray ei myöskään ole onnistunut kahdella viimeisellään vakuuttamaan minua samalla lailla kuin No world orderilla. Kappaleet tuntuvat olevan hiukan kieliposkella väsättyjä ja saundit ainakin Land of the free II:lla olivat mielestäni tunkkaiset. Ainoat plussat levyllä on annettava kitarasooloista jotka olivat maukkaan rokkaavia. From the ashes muuten on karmivaa kertosäetekelettään lukuunottamatta kovasti Iron Maidenin kuuloista. :)

Gamma Rayn ongelma on epätasaiset levykokonaisuudet, vain No World Order toimii kunnolla. Mutta siitä ei pääse mihinkään, että biismateriaaliltaan bändi menee Helloweenin ohi ja rytinällä. Biisit kuten Lust for Life, Heaven Can Wait, One with the World, No Return, Rebellion in Dreamland, Man on a Mission, Land of The Free, Tribute to the Past ja niin edelleen ja niin edelleen ovat yksinkertaisesti niin loistavia, ettei paremmasta väliä.

 
En voisi olla enempää eri mieltä kanssasi. Minun mielestäni Helloween jyrää Gamma Rayn biisimateriaalissa. Biisit, kuten Eagles Fly Free, KOTSK, The Chance, Time Of The Oath, The Dark Ride, King For A Thousand Years, Where The Rain grows, Immortal, Halloween jne ovat vain niin hyviä ettei paremmasta väliä.
 
Minun korvaan tuo säteily on enemmän junnaavaa ja tasapaksua. Ei niin idearikasta kuin Helloweenin musiikki. En minä sano, että se huono bändi on, kyllähän sitäkin silloin tällöin kuuntelee.
 
Mutta se lienee fakta, että jos nämä heput joskus haluavat vielä paistatella suurissa otsikoissa olisi herrojen Kiske, Hansen, Weikath, Grosskopf soitettava samassa bändissä ja bändin nimi lienee itsestään selvä. Helloween kyllä mielestäni ansaitsisi nykyiselläänkin suurempaa suosiota. Liikaa vaikuttaa Kisken haamu bändin historiassa.
Siltikin tästä reunionista haaveilen toisinaan, vaikka se varsin mahdottomalta näyttääkin ja Kiskeä tuntuu inspiroivan käsittämättömän tylsä musiikki.

Mutta se lienee fakta, että jos nämä heput joskus haluavat vielä paistatella suurissa otsikoissa olisi herrojen Kiske, Hansen, Weikath, Grosskopf soitettava samassa bändissä ja bändin nimi lienee itsestään selvä. Helloween kyllä mielestäni ansaitsisi nykyiselläänkin suurempaa suosiota. Liikaa vaikuttaa Kisken haamu bändin historiassa.
Siltikin tästä reunionista haaveilen toisinaan, vaikka se varsin mahdottomalta näyttääkin ja Kiskeä tuntuu inspiroivan käsittämättömän tylsä musiikki.
 
No en nyt sanoisi tylsä. Hän vain ei pidä metallista. Mutta kyllä Kisken lähteminen reunion keikoille kaatuu siihen tosiasiaan että hän loukkaantui verisesti siitä ettei Weikathilla ja muilla ollut pokkaa tulla sanomaan itse potkuista vaan asialle pantiin joku manageri. Grapowille annettiin fudua tekstarille ja noista rumpaleista en edes tiedä miten ovat lähteneet. Kisken tuotoksista voi olla mitä mieltä hyvänsä samoin kuin Grapowin soitosta mutta kyllä minusta molemmat olisivat ansainneet sen verran kunnioitusta että tullaan suoraan sanomaan. Ei muuten mutta tuollainen kohtelu on ainakin haastattelujen perusteella katkaissut tyyppien välit täysin. Eipä taida reunionia olla tulossa. :(

noista rumpaleista en edes tiedä miten ovat lähteneet
 
Ingo taisi kävellä omin jaloin junan alle.
 
Otetaas nyt osaa tähän, kun bändi on kuitenkin vaikuttanut aikoinaan mun musiikilliseen kehitykseen aika tavalla. Helloweenia tuli seurattua Walls of Jericho-levystä saakka, oli teiniArpalle kova juttu kun kaverilta ekaa kertaa levyn kuuli. Keeper 1 tuli sitten ilmestyessään hankittua vinyylinä ja jestas että se vasta olikin maailmojamullistava levy. Kaikki koulukirjat ja vihot olivat hetken täynnä käveleviä kurpitsoja. Keeper kakkonen oli kova myöskin, mutta Pink bubbles go ape oli jo hienoinen pettymys vaikka siltä hemmetin hyviäkin biisejä löytyi ja Chameleon jäi sitten hankkimatta kokonaan. Eikä Kisken lähtö ja Derisin mukaantulo hirveästi riemunhuutoja kirvoittanut, en silloin tykännyt Andin laulusoundista lainkaan. Uudemmista levyistä ei täten ole juuri mitään hajua, tosin nyt voisi ottaa tarkastelun alle kun ei Deris enää inhota ihan niin paljon.
 
Gamma Rayn eka jatkoi aikoinaan minusta hyvin Helloweenin jalanjäljissä pienoisilla omilla mausteilla. Scheepers oli hieman Kisken tyylinen laulaja ja hienot melodiat sekä huumori olivat läsnä tuolla levyllä (tosin Free time on sysipaska biisi). Sigh no morea tuli sitten diggailtua vähemmän kun homma meni totisemmaksi eikä tähänkään bändiin ole tullut sen koommin tutustuttua kuin satunnaisesti. En varsinaisesti tykkää Hansenin laulustakaan, tosin kahdelle ekalle Helloweenille en voisi muuta laulajaa kuvitella.
 
Mutta tosiaan Jericho ja etenkin Keeper 1 ovat oikeastaan aika tärkeitä osasia mun musiikillista DNAta. Hassua kyllä, kumpaakaan levyä ei löydy enää hyllystä kun vinyylit joskus myin. Etenkin Keeperit pitäisi hankkia vinyylinä avattavilla kansilla ihan niitten kurpitsakuvien ja nostalgian takia, ei oikein pysty taipua CD-versioihin niissä.

Ingo taisi kävellä omin jaloin junan alle.
 
Joo no ton sentään tiesin mutta nämä sen jälkeiset ei oo niin tiedossa. :)

Joo no ton sentään tiesin mutta nämä sen jälkeiset ei oo niin tiedossa. :)
 
Arvelinkin kyllä että tää on tuttu tapaus. Mutta pitää vääntää rautalangasta=)

Siltikin tästä reunionista haaveilen toisinaan, vaikka se varsin mahdottomalta näyttääkin ja Kiskeä tuntuu inspiroivan käsittämättömän tylsä musiikki.
 
Positiivista on tosin se, että Hansen ja Weikath tuntuvat olevan väleissä ja Kiskekin laulaa silloin tällöin heviä. Mun kristallipallo on vahvasti sitä mieltä, että seuraavan Helloweenin miehistörumban jälkeen nähdään tuttuja jäseniä bändin riveissä. Jos ei sitten Kiskeä, niin puolet Gamma Raysta. Olisi aika jees.

Markuksen soittoa ilolla kuuntelee ja katselee. Tosi veikeitä kuvioita välillä noissa biiseissä ja keikoilla mies ennen kaikkea esiintyy. Basisteissa näitä harvemmassa on.
 
Niin totta tämä väittämä! Ja jotenkin miehen soitto on saanut vielä enemmän lentoa alleen livenä, kun on uusia, vähemmän väsyneitä soittajia tullut mukaan. Harvoin millään keikalla tulee niin hyväntuuliseksi kuin Helloweenin keikalla:)

Kiskekin laulaa silloin tällöin heviä.
 
Kuulin radiosta jonkun niistä Revolution Renaissance -levyn biiseistä joilla Kiske laulaa, ja hyvältä se mies kuulosti edelleen... toimisi Helloweenin kanssakin varmasti vielä hienosti. :)

Kuulin radiosta jonkun niistä Revolution Renaissance -levyn biiseistä joilla Kiske laulaa, ja hyvältä se mies kuulosti edelleen... toimisi Helloweenin kanssakin varmasti vielä hienosti. :)
 
Kiskehän on vieraillut useilla levyillä, mm. Avantasian, Edguyn, Place Vendomen, AINAn... kyllä vaan kelpaa kuunnella edelleen

Kuulin radiosta jonkun niistä Revolution Renaissance -levyn biiseistä joilla Kiske laulaa, ja hyvältä se mies kuulosti edelleen... toimisi Helloweenin kanssakin varmasti vielä hienosti. :)
 
Toimisi ja toimisi... Luin jonkun Kisken haastattelun, jossa se sanoi välien olevan Michael Weikathiin sen verran viileät ja "Weikin" olevan sellainen persoona, jonka kanssa hän ei välitä olla missään tekemisissä.
 
Ei sen puoleen, Kiske on mun mielestä varmaan kaikkien aikojen paras hevilaulaja, ainakin näistä "new school" -laulajista. Sääli, että se ei enää itse halua esittää heviä omilla levyillään, jotka ovat olleet aika skeidaa.
 
Itse asiassa jos tähän pitäisi nopeasti keksiä 3+3 suosikkilaulajaa akselilta "old school" vs. "new school", niin lista olisi varmaan seuraava (ja silti moni suosikkilaulaja jäisi pois listalta):
 
Old school (ei järjestyksessä):
-Ronnie James Dio
-Graham Bonnet
-David Coverdale
 
New school (ei välttämättä järjestyksessä):
-Michael Kiske
-Lizzy Borden (en muista tähän hätään kaverin oikeaa nimeä)
-Tony Martin (lauloi aikanaan mm. Black Sabbathissa)
 
Ja sitten olisi tietty vielä Rob Halford, Geoff Tate, Ian Gillan jne. jne... Huh, ehkä ei sittenkään olisi kannattanut kasata tuota listaa ;-)

Toimisi ja toimisi... Luin jonkun Kisken haastattelun, jossa se sanoi välien olevan Michael Weikathiin sen verran viileät ja "Weikin" olevan sellainen persoona, jonka kanssa hän ei välitä olla missään tekemisissä.
 
No, ehkä sikäli ei sitten toimisi. Mutta ajattelin lähinnä äänen puolesta.

Nuoren iän takia en ole Helloweeniä niin kauaa kerennyt kuuntelemaan, kuin ehkä olisi suotavaa. Ekoja levyjä mitä isän levyhyllystä löytyi taisi olla Metal Jukebox (alussa kuulosti mainiolta, jälkikäteen en ole jaksanut pahemmin välittää. Aika turhia covereita) sekä The Dark Ride, joka on loistava. Lähes kaikki Helloweenlevyt mitkä omistan on loistavia. Chameleon on ainoa, jota en kuuntele yhtä biisiä (Windmill) lukuunottamatta vaikka sekin on jossain tuolla levyhyllyssä. En tiedä miksei iske edes Kisken äänestä huolimatta.
 
Kaikki kolme laulajaa ovat loistavia, Deris on kyllä kirkkaasti suosikkini. Sen miehen lauluäänessä vain on Sitä Jotain, kun tyyppi hallitsee sekä perinteisen korkealta ja kovaa -tyylin, mutta osaa joukkoon sekoittaa sopivassa määrin myös kaikenlaista kikkailua ja tekniikkaa. Onneksi Hansen perusti Gamma Rayn, jotta hänen ääntään ja hengentuotoksia on yhä mahdollisuus kuulla livenä. Kiske saa kyllä minkä tahansa piisin kuulostamaan edes hyvältä, vaikka muuten olisikin kuin huono tahansa (ainakin se Tolkin biisi, jota ne soittavat nyt radiossa ei olisi mitään ilman Kiskeä).
 
Nykykokoonpano on mielestäni varsin hyvä, ehkä omalla tavallaan paras, vaikkakin Löble on rumpujensa kanssa turhan suoraviivainen verrattuna Kuschin (vai miten kirjoitetaankaan) sooloilujen jälkeen. Noh, loppujen lopuksi tykkään lähes kaikesta Helloweenistä, lempibiisejä löytyy tasaisesti kaikilta aikakausilta, enkä oikeasti varmaan ikinä osaa sanoa parasta levyä tai kappaletta.

Itse myös fanitellut Helloweenia kasariajoista lähtien ja bändi on tullut kahdesti nähtyä livenä Oulussa, molemmat teatrialla.
Eka keikalla yleisö koostui kolmekymppisistä humalaisista diggareista, jotka oli pitkin Lappia tullut kattomaan bändiä.
 
Deriksen spiikkauksista päätellen, bändi oli ihmeissään loistavasta ja joraavasta yleisöstä ja vankasta fanimäärästä Oulussa. Pari vuotta eka keikan jälkeen muisti Deris Oulun ja bändi oli valmistautunut tarjoamalla vesipulloja lavalta janoiselle yleisölle.
 
Mutta soitto kulki, keikat toimivat ja bändi oli jees.