Keskustelua raskaammasta musiikista ›

bedlam: Ja nimikappale on melkein naurettavinta huttua ikinä. Ja Never Enough on liian Musea. Ja joku biisi oli liian U2:ta. Ei sillä, Systematic Chaos oli muistaakseni vieläkin huonompi.
 
Paitsi Octavarium biisi on DT:n parhaimmistoa, helvetin hieno kipale

phiit: Paitsi Octavarium biisi on DT:n parhaimmistoa, helvetin hieno kipale
 
No juu, saattaa se olla silleen samalla tavalla nautittava kuin joku Ed Woodin leffa, jos semmosesta tykkää.

bedlam: Ja nimikappale on melkein naurettavinta huttua ikinä. Ja Never Enough on liian Musea. Ja joku biisi oli liian U2:ta. Ei sillä, Systematic Chaos oli muistaakseni vieläkin huonompi.
 
Ne on kyllä molemmat levyt sellasia pohjanoteerauksia että voi vittu. Mutta ei se train of thought ole kyllä paljoa sen parempi. Peruspaskaa yläastemetallicaheviä ja sellasta nyt ei ihan välttämättä haluais kuulla bändiltä joka kuitenkin on tehnyt oikeasti ihan helvetin kovia levyjä.

bedlam: No juu, saattaa se olla silleen samalla tavalla nautittava kuin joku Ed Woodin leffa, jos semmosesta tykkää.
 
Ei, Woodin leffat ei innosta mutta Octavarium on silti erittäin hieno biisi.

Anti-Social: Ne on kyllä molemmat levyt sellasia pohjanoteerauksia että voi vittu. Mutta ei se train of thought ole kyllä paljoa sen parempi. Peruspaskaa yläastemetallicaheviä ja sellasta nyt ei ihan välttämättä haluais kuulla bändiltä joka kuitenkin on tehnyt oikeasti ihan helvetin kovia levyjä.
 
Toivottavasti et viittaa tässä I&W "kovana levynä"....? :(

phiit: Ei, Woodin leffat ei innosta mutta Octavarium on silti erittäin hieno biisi.
 
No onneksi makuja on monia, kai ;) Jos itse olisin kuullut ton biisin ekana bändiltä ja vielä sillä suosituksella että tämä on orkesterin huippuhetkiä, niin olisin kyllä pysytellyt kaukana muusta tuotannosta sen jälkeen...

phiit: Toivottavasti et viittaa tässä I&W "kovana levynä"....? :(
 
Onhan se bändin paras että miksikäs ei. E: Ellei A Change of Seasonsia laske.

Stiiq: Onhan se bändin paras että miksikäs ei. E: Ellei A Change of Seasonsia laske.
 
Tähän sopii "lol", 3 semihyvää biisiä muuten kyllä heikko suoritus. Change taas on kyllä erittäin hyvä levy.

Images & Words.

Kolme kovinta: Images and Words, Six Degrees of Inner Turbulencen eka levy ja A Dramatic Turn of Events.
 
???

UltimateGreedo: Kolme kovinta: Images and Words, Six Degrees of Inner Turbulencen eka levy ja A Dramatic Turn of Events.
 
???
 
Jotenki vaan ei ymmärrä tota I&W ylistämistä, olkoonki eka "oikea" DT lätty mutta aika amis meininkikiähän se vielä oli. Awakenkin kun vielä skippaa osittain niin ollaan oikeillä jäljillä tän bändin suhteen.

Onhan toi Bridges in the Sky edelleen hemmetin hyvä biisi.

Jos noista levykokonaisuuksista puhutaan, niin Falling into Infinity on itsellä heittämällä kolmen parhaan levyn joukossa. Vähiten skaalaurheilua ja ylimääräistä perseilyä ja fokus säilytetään enemmän biiseissä. "Peruvian Skies", kamoon onhan se vittu niin eeppinen teos kaikkinensa että saa hakea.

Punisher: Jos noista levykokonaisuuksista puhutaan, niin Falling into Infinity on itsellä heittämällä kolmen parhaan levyn joukossa. Vähiten skaalaurheilua ja ylimääräistä perseilyä ja fokus säilytetään enemmän biiseissä. "Peruvian Skies", kamoon onhan se vittu niin eeppinen teos kaikkinensa että saa hakea.
 
tämä on fakta, jota on kenenkään turha kiistää. jos niin tekee, on väärässä.

Punisher: Jos noista levykokonaisuuksista puhutaan, niin Falling into Infinity on itsellä heittämällä kolmen parhaan levyn joukossa. Vähiten skaalaurheilua ja ylimääräistä perseilyä ja fokus säilytetään enemmän biiseissä. "Peruvian Skies", kamoon onhan se vittu niin eeppinen teos kaikkinensa että saa hakea.
 
Allekirjoitan Falling into Infinityn tiukkuuden kokonaisuutena, mutta jällleen kerran itseäni toistaen kuitenkin kuulutan taas Lines in the Sandin perään, joka on allekirjoittaneen mielestä yksi bändi parhaista yksittäisistä biiseistä.

No nyt ollaan oikeilla jäljillä. Itse pidän myöskin fallingia heittämällä bändin parhaana levynä. Hell's kitchen ja Lines in the sand - kaksikko on oikeasti jotain aivan helvetin hienoa. Muutenkin levyllä on todella ilmava fiilis ja jopa efektejä on osattu käyttää ns oikein. Harmi vaan että siellä loppupäässä on sitä paskaa. Raise the knife niiden kolmen turhuuden tilalle niin puhuttaisiin jo melkolailla täydellisestä levystä.

Onkos muuten bändi koskaan kertonut syytä miksei Raise The Knife päässyt ikinä "viralliselle" levylle asti? Ei vaan istunut (sen hetkiseen) levykokonaisuuteen vai eikö kaikki äijät diganneetkaan siitä niin paljoa?

Anti-Social: No nyt ollaan oikeilla jäljillä. Itse pidän myöskin fallingia heittämällä bändin parhaana levynä. Hell's kitchen ja Lines in the sand - kaksikko on oikeasti jotain aivan helvetin hienoa. Muutenkin levyllä on todella ilmava fiilis ja jopa efektejä on osattu käyttää ns oikein. Harmi vaan että siellä loppupäässä on sitä paskaa. Raise the knife niiden kolmen turhuuden tilalle niin puhuttaisiin jo melkolailla täydellisestä levystä.
 
mitäs vikaa Trial of Tearsissa on? vai meinaatko Take Away My Pain/Just Let Me Breathe/Anna Lee-kolmikkoa? Take Away My Pain on hyvä biisi, noista kahdesta muusta en liikaa välitä mutta ei ne mua haittaakkaan, ihan jees biisejä. Ite laittaisin vaihtoon mieluiten Burning My Soulin ja You Not Men.

pehko: mitäs vikaa Trial of Tearsissa on? vai meinaatko Take Away My Pain/Just Let Me Breathe/Anna Lee-kolmikkoa? Take Away My Pain on hyvä biisi, noista kahdesta muusta en liikaa välitä mutta ei ne mua haittaakkaan, ihan jees biisejä. Ite laittaisin vaihtoon mieluiten Burning My Soulin ja You Not Men.
 
Trialissahan ei mitään vikaa olekkaan, hieno biisi. Juurikin tuota mainitsemaasi kolmikkoa tarkoitin. Tulee vähän kontrastia kun lines in the sandin perään tulee tommosta huttua kolmen biisin verran. Take away my pain nyt vielä jotenkin menee mutta ne kaks seuraavaa on kyllä aika kauheeta kakkaa. You not me ja burning my soul menee itelle ihan hyvin.

Anti-Social: Trialissahan ei mitään vikaa olekkaan, hieno biisi. Juurikin tuota mainitsemaasi kolmikkoa tarkoitin. Tulee vähän kontrastia kun lines in the sandin perään tulee tommosta huttua kolmen biisin verran. Take away my pain nyt vielä jotenkin menee mutta ne kaks seuraavaa on kyllä aika kauheeta kakkaa. You not me ja burning my soul menee itelle ihan hyvin.
 
Mitä hemmettiä? Anna Lee on bändin ehdotonta parhaimmistoa. Burning My Soul taas on järkyttävää paskaa (sitä on analysoitu muutama sivu taaksepäin muistaakseni). Take Away My Pain ja Just Let Me Breathe eivät ole ihan silkkaa jöötiä mutta olisi ne silti saanut jättää pois levyltä.