Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Regalis Apertura: Onkos kukaan jo bongannut Losfer Words-ripoffia about 5:58 min. kohdalla nimibiisissä;)?
 
Toki, se pomppasi korvaan heti ensimmäisellä kuuntelukerralla. Shadows of the Valleyssä siinä noin minuutin kohdalla alkava riffi tuo todella vahvasti mieleen The Fallen Angelin. Aloitusraita kuulostaa ihan siltä, että se voisi olla suoraan Dickinsonin soololevyiltä.
 
Empire of the Clouds ei ole vielä avautunut mulle millään tavalla, mutta muuten aloin jo jollakin tavalla tykätä tästä levystä. Joku räyhäkkyys tästä kuitenkin vielä puuttuu, Speed of Lightissä oli sellaista potkua jota vähän jäin kaipaamaan levyltä, mutta hyvin tämä näinkin toimii. Ja myönnettäköön, että nimiraita on ehkä paras Maidenin tekemä biisi sitten Brave New Worldin nimikkoraidan.
 
Kuuntelin samalla laitteistolla levyä Spotifyn (premium ja äänenlaatu paras mahdollinen) kautta ja CD:ltä mp3:ksi (320kbps) ripattuja biisejä, ja pakko kyllä myöntää että Spotifyn versiot kuulostaa aivan erilaisilta kuin fyysiseltä tallenteelta napatut. Ja sitten kun tuon fyysisen tallenteen kuuntelee suoraan itsessään, siinäkin on toki eroa mp3-laatuun, mutta yleensä tuo mp3-laatu on meikäläiselle näin taustahälinänä riittänyt. Jotenkin tuo Spotifyn kautta tuleva on ihmeellisen ponnettoman kuuloista, ja joku siinä äänenlaadussa mättää muutenkin.
 

 

 
bfoc: No just tätä argumentointia mä oon ihmetelly jo pitkään? Bändin kehitys on ollu 15 vuotta samaan suuntaan ja joka levyllä tyypit märmättää ku ei tulukkaan uutta Number of the Beastia. Ihmiset kuuntelee selkeestä väärää bändiä ja sehän on kuulijan, ei bändin vika.
 
Hitto kun en mistään ole löytänyt sitä Steve Harrisin haastattelua ajalta kun Dickinson tuli takaisin bändiin. Steve tuolloin sanoi, että vaikka miehistö onkin suunnilleen sama kuin alun perin, niin bändi on eri kuin ennen. Tavoitteena ei suinkaan ole tehdä samoja albumeita kolmen vuoden välein uudelleen, vaain aikomuksena oli kehittää bändin tyyliä ja otetta samankaltaiseksi, kuin Harrisin ihannoimilla 60-70 -lukujen progebändeillä oli. Eli bändi on sama, mutta kuitenkin tyylisuunta on hieman muuttunut.
 
Ja tottahan tuo toisaalta on ollut, ja en ihmettele yhtään miksi Harris on tuolle linjalle lähtenyt. Olisihan se nyt suoraan sanoen itsensä huijaamista tehdä samaa levyä uudelleen ja uudelleen, ja sitten kun se sama lätyskä on julkaistu jo kymmenen kertaa, niin mitä ne fanit sitten sanoisi? Jos tämä Book of Souls olisi samanlaista kuin The Number of the Beast, varmaan jäisi itseltä kuuntelematta tämä levy kokonaan, sillä sehän vain osoittaisi ettei bändi ole kehittynyt yhtään mihinkään suuntaan, ja kunnianhimo on haudattu 80-luvun kultavuosiin. Paljon mieluummin sitä kuuntelee bändiä, joka aina joskus tuo jotakin uutta ja tuoretta henkäystä omaan tyyliinsä, mutta kuitenkin samalla jauhaa siinä tutussa ympyrässä, jossa on jo vuosikymmeniä pyörinyt.

Tässä vaiheessa (viiden kuuntelun jälkeen) nostaisin levyn kärkiraidoiksi If Eternity Should Failin, Tears of a Clownin ja The Man of Sorrowsin. Muista kappaleista on jäänyt mieleen joitain yksittäisiä hetkiä, kuten nimibiisin Losfer Words -laina, mutta muuta tästä ei toistaiseksi osaa vielä sanoa. Jatketaan perehtymistä...

Steve on muuten Ed-Ph0n3sit päässä miksannut uuden levyn. Vetäkää siitä johtopäätöksenne. On kyllä niin komeet luurit että täytyy joulupukilta toivoa mikäli siihen mennessä on myyntiin tulleet.

Ianuarius: Eipä se Brucen viimesinkään ollu mikään kovin kummonen. Vähän samaa osastoa ku nää viimesimmät Maidenit. Tais siinä olla pari ihan tykkiä biisiä (abduction ja power of the sun). Mut uuden Chemical Weddingin uskon sitten ku näen. Sillä levyllä oli niin loistavat kappaleet, kaikin puolin tasapainoset, toimivat kokonaisuudet, että ei näissä Book of Soulsin kahdessa biisissä ole kyllä mitään vivahdettakaan niistä.
 
Olen aikas lailla samaa mieltä kanssasi. Tosin sillä erolla, että tuo vika soolokin menee näiden ropellusten edelle. Olikos Smith enää mukana tuossa vikalla soololla?
 
Enivei. Hassua, kun osalle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa se, että sanoo oman mielipiteensä, vaikka joku olisi ollut aiemmin jo samaa mieltä. Eh?

Rhapa:
 
Enivei. Hassua, kun osalle tuntuu olevan ylitsepääsemättömän vaikeaa se, että sanoo oman mielipiteensä, vaikka joku olisi ollut aiemmin jo samaa mieltä. Eh?
 
Tämä Ianuarius aloitti tuon negailun jo ennen book of soulsin ilmestymistä ja kirjoitellut tänne jotain negatiivista melkein joka päivä. Kyynisenä ihmisenä taivun uskomaan, että ei välttämättä ole ihan vilpitöntä ja objektiivista tuo jatkuva paskan viskominen. Viesti olisi helpompi niellä ja uskoa vähemmällä paatoksella. Pidän jo vähän vitsinä k.o kaverin tilityksiä(anteeksi nyt vain).
 
En ole vielä tutustunut tarpeeksi levyyn, että sanoisin mitään. Vaikuttaa hyvältä

Rhapa: Olikos Smith enää mukana tuossa vikalla soololla?
 
Ei ollu. Roy Z hoitaa kitarat.

Onhan tätä tässä pyöritelty. Hämmentävä spektaakkeli. No, kyllä tuolta jotain jää jo mieleenkin. Yksittäinen hyvä hetki on When The River Runs Deep vaikka siinä alussa hieman tommoista epätarkkuuden kaltaista onkin. Onpahan vauhtia ja soolojakin kuuntelee.
 
Muuten siellä täällä on hyvää menoa mutta onhan nuo biisit massiivisia. Soundeista täällä onkin jo jauhettu. Tottuuhan tuohon kun kuuntelee, mutta bändiltä jolta tulee melkein joka kiertueelta livetallenne vois odottaa että studiolevyt ois ihan reilusti studiolevyjä tuotannon osalta. Ei siinä jos livenä voi porukalla vetää sisään niin hyvä, mutta kyllä niitä raitoja voi säätää. Rummut on pahvilaatikkoa ja basso ei kolise. No, kitarat erottaa ja niissä on kyllä liven tuntua.
 
Kyllähän joku Janickin biisi on ihan kuin joku aiemmin 2000-luvun biisi samalta herralta, se linja on kyllä pitäny. Harmi ku Steve ei oo tehny mitään lyhyttä iskevää rokkaavaa biisiä, enempi se on suuntautunu tommoseen monimutkaisempaan 2000-luvulla.
 
Vaan ei se auta, lisää on soitettava. Katotaan miltä se lopussa näyttää että mitkä biisit jää vielä soittolistalle.

Basil79: Tämä Ianuarius aloitti tuon negailun jo ennen book of soulsin ilmestymistä ja kirjoitellut tänne jotain negatiivista melkein joka päivä. Kyynisenä ihmisenä taivun uskomaan, että ei välttämättä ole ihan vilpitöntä ja objektiivista tuo jatkuva paskan viskominen. Viesti olisi helpompi niellä ja uskoa vähemmällä paatoksella. Pidän jo vähän vitsinä k.o kaverin tilityksiä(anteeksi nyt vain).
 
Ei siinä mitään. Vilpitöntä se kyllä on, mutta ei se mitenkään voi olla objektiivista. Mielipiteet ihan noin niinku määritelmänsä mukaan ei ole objektiivisia. Enteilin, että luultavasti en tule pitämään tästä uudesta levystä ja tottahan se oli. Kuitenki siellä oli paljon sellasia yllättäviä asioita, mitä en osannu oikein edes odottaa. Jos riffit tai biisien rakenteet vaan olis ollu tylsiä, niin se ois ollu vielä aika helppo niellä, mutta sitten siellä oli vielä kaikkea muutaki.
 
Noh, tuntuu siltä, että viesti on menny perille, niin ei uudesta levystä sen enempää. Harmi, ettei tuollasia Brave New Worldeja enää tehä. Mutta niin se tuntuu käyvän vähän kaikkien bändien kanssa. Aina se suunta muuttuu ja aletaan tekeen jotain ihan erityylistä ja sitten se ei vaan enää nappaa ku bändiä alko kuunteleen ihan erilaisen musiikin takia. Pitäis alkaa fanittaan AC/DC:tä.

Ianuarius: Ei siinä mitään. Vilpitöntä se kyllä on, mutta ei se mitenkään voi olla objektiivista. Mielipiteet ihan noin niinku määritelmänsä mukaan ei ole objektiivisia. Enteilin, että luultavasti en tule pitämään tästä uudesta levystä ja tottahan se oli. Kuitenki siellä oli paljon sellasia yllättäviä asioita, mitä en osannu oikein edes odottaa. Jos riffit tai biisien rakenteet vaan olis ollu tylsiä, niin se ois ollu vielä aika helppo niellä, mutta sitten siellä oli vielä kaikkea muutaki.
 
Noh, tuntuu siltä, että viesti on menny perille, niin ei uudesta levystä sen enempää. Harmi, ettei tuollasia Brave New Worldeja enää tehä. Mutta niin se tuntuu käyvän vähän kaikkien bändien kanssa. Aina se suunta muuttuu ja aletaan tekeen jotain ihan erityylistä ja sitten se ei vaan enää nappaa ku bändiä alko kuunteleen ihan erilaisen musiikin takia. Pitäis alkaa fanittaan AC/DC:tä.
 
Ookoo, peace
 
Itse taivun tykkäämään tästä uudesta albumista. Se ei ole niin hyvä kuin ennakkohehkutukset olisivat antaneet ymmärtää. Se on kuitenkin n. 4/5 omalla asteikolla. Tämän levyn kunkku on Dickinson. Harrisin panokseen täytyy olla hieman pettynyt. Varmaan heikoin suoritus Steveltä pitkiin aikoihin. Mutta vaikka olen pettynyt, niin levy sisältää hyviä Harris sävellyksiä. Sanoin jo British Lionin aikoihin, että nyt on Steve tuhlannut pari jäätävää Maidenillekin toimivaa riffiä siihen melko ponnettomaan albumiin. Ok. sekin on ihan mukava kuunnella silloin tällöin. Mutta johtuisiko sitten siitä omasta levystä, että ei tälle levylle saanut ihan täysin onnistunutta suoritusta. Sieltä (British Lionin riffipakista) olisi kuitenkin helposti saanut toimivan, miksei jopa paremman rockerin, kuin tältä levyltä löytyy, kasaan.
 
Olen pettynyt myös Gersin panokseen. Hän on kuitenkin säveltänyt 2000-luvulla melko kirkkaita helmiä. Tälle levylle ei oikein häneltäkään irronnut.
 
Mutta olen kuunnellut levyn vasta 3-4 kertaa, enkä kertaakaan alusta loppuun täydellä huomiolla. Joten sille biisien kasvamiselle on annettava aikaa, eikä ihan lopullista tuomiota voi vielä antaa.

Noni, joko täällä on päätetty että saako mitään negatiivista sanoa?
 
Eka kuuntelu oli kyllä melkoinen pettymys. Ei jäänyt sellainen hyvällä tavalla ymmärtämätön fiilis että haluaa kuunnella uudestaan, enempi tuntui tylsältä -- itse asiassa jäi kesken koko levy aluksi. The Final Frontierin ohi taitaa sentään mennä, mutta vähän heikolta vaikuttaa näin muutaman kierron jälkeen.
 
Saas nähdä.

Oan: Noni, joko täällä on päätetty että saako mitään negatiivista sanoa?
 
On. Ei saa. Ei ole arvokasta keskustelua sellainen. Arvokas keskustelu pitää sisällään ainoastaan positiivisia näkökulmia asioihin. Jos sellaisia ei ole, on vaiettava.

On kyllä erinomainen levy. Tällä hetkellä kovimmat biisit: If eternity should fail, Book of Souls, Tears of a Clown, Man of Sorrows ja Empire of the Clouds. Yksistään noi kappaleet nostaa kokonaisuuden paremmaksi, mitä viimeisimmät.
 
Mutta mihin viittaa Empire of the Cloudsin 1840(?) sielua? Eikö aluksessa ollut noin 50 ihmistä?

Lastinen: Mutta mihin viittaa Empire of the Cloudsin 1840(?) sielua? Eikö aluksessa ollut noin 50 ihmistä?
 
Siinä lauletaan että "eight and forty", eli 48. 48 54:stä kuoli.

varpio: Siinä lauletaan että "eight and forty", eli 48. 48 54:stä kuoli.
 
No niin, kiitokset. Mä luin netistä lyriikoita ja ihmettelin.

Tuomoo: Aloitusraita kuulostaa ihan siltä, että se voisi olla suoraan Dickinsonin soololevyiltä.
 
Tämähän itseasiassa on Brucen soolotuotantoa joka sitten julkaistiinkin Maidenina.

Annan oman lyhykäisen mielipiteeni levystä näin seitsemän kuuntelukerran jälkeen:
 
If Eternity Should Fail: Tiukka avausraita. Tehty tosiaan Brucen sooloalbumille ja se kuuluu. Olenko väärässä vai onko tässä D-vire? Raskas ja hyvä biisi ja erilainen aloitusraita kuin useammissa Maiden-levyissä. Ei silti mene albumin parhaimpien biisien joukkoon. 3.5/5
 
Speed of Light: kuuntelin tätä jo useamman kerran kun sinkkujulkaisu tuli. Kertsi on hyvä ja mukaansatempaava mutta muutoin biisi jättää aika kylmäksi. Ei parasta sinkkuantia Maidenilta. 2.5/5
 
The Great Unknown: No nyt. Tästä biisistä tulee vahvat BNW vibat oikein hyvällä tavalla. Yksi levyn parhaimpia biisejä ja toivottavasti kuuluu livesettiin ensi kiertueella. Takuuvarmaa tykittelyä. 5/5
 
The Red And The Black: Lisää tykittelyä. En osaa vieläkään päättää mistä pidän enemmän, tästä, päätösraidasta vai great unknownista. Joku haukkui kuorohuutelua hölmöksi mutta itse en voi muuta kuin hymyillä miettiessä tämän hoilaamista livenä. Myönnettäköön että instrumentaaliosia on turhan monta putkeen ja poiskin olisi voinut jonkun osan jättää. Kokonaisuus silti toimii. 4.5-5/5
 
When the River Runs Deep: perusvarma biisi. Ei jätä mitään arvailun varaan, mutta ei myöskään anna tarpeeksi. Jos jonkun biisin olisin jättänyt levyltä pois, se olisi ehkä tämä. 3/5
 
The Book Of Souls: Nimikkobiisiksi tämä oli pettymys. Hyvä kappale ja hienoja juttuja siellä täällä, mutta kokonaisuus ei jää tarpeeksi mieleenpainuvaksi näin pitkällä levyllä. Kertosäe toimii kuin nyrkki päähän mutta muuten 3/5 tasoa.
 
Death Or Glory: Tätä moni on kritisinoinut turhan tasapaksuna ja mitä kaikkea. Mielestäni kuitenkin todella hyvä kappale, levyn ainoa nopeampi ralli ja takuuvarmaa Iron Maiden laatua. Vahvat The Mercenary-vibat tästä ja vain hyvällä tavalla. 4/5
 
Shadows of the Valley: Olen tästä biisistä ristiriitaisilla tunteilla. Biisi on muuten aika perus tasapaksu tekele, mutta loppua kohden tulee yksi kohta (Into the valley of death fear no evil /We will go forward no matter the cost /Into the valley of death follow me now /Bring me your souls and Ill make it our last) aiheuttaa joka kerta kylmät väreet ja siksi haluan kuulla biisin joka kerralla. Wasted years riffi häiritsee silti. 3/5
 
Tears of A Clown: Levyn parhaimmistoa sanoituspuolelta. Sanojen ja kappaleen toimiminen yhdessä pelastaa tämän biisin ja nostaa sen keskitason yläpuolelle. Joka kerta kylmät väreet. 4/5
 
The Man of Sorrows: Tästä en oikein osaa olla vielä mitään mieltä. Joka toisella kerralla pidän tästä älyttömästi ja joka toisella taas haluan melkein skipata. Annan tässä vaiheessa varauksella 3/5
 
Empire Of The Clouds: Levyn parhaita biisejä. Kokonaisuus toimii paremmin kuin yksikään Harrisin pitkä kappale vuosiin. Missään vaiheessa tätä kuunnellessa ei tule sellainen fiilis, että biisi kestäisi 18 minuuttia ja loppuu mielestäni jopa liian aikaisin. Voisin kuunnella tuota piano-osuutta pelkästään jo yhden pitkäsoiton verran. Harmittaa uskomattoman paljon etteivät ilmeisesti tule soittamaan tätä keikoilla. 5/5
 
Näillä arvosanoilla keskiarvo olisi 3.6/5. Nostan sen kuitenkin neloseen koska koko paketti toimii yhdessä todella hyvin, mielestäni huomattavasti paremmin kuin The Final Frontier. Yhtäkään biisiä en ole vielä halunnut skipata ja haluan kuunnella levyn aina alusta loppuun. Fanilasithan tässä on silmillä ja voi olla että osaan antaa objektiivisemman arvion muutaman viikon kuluttua mutta tällä hetkellä pystyn sanomaan että tämä levy on todella hieno teos. Pari asiaa yleisestä näkökulmasta vielä jotka jäivät häiritsemään:
 
Kitarasoolojen mitäänsanomattomuus. Vain muutama hieno soolo, muuten tuntuu kuin sooloihin ei olisi juuri panostettu ja moni soolo kuulostaa hyvin samalta.
 
Virheet soitossa. Siellä täällä kuulee virheitä soitossa jotka olisivat varmasti olleet todella helppo korjata. En tajua miksei näitä ole voinut soittaa uudelleen kun kyse on tämän luokan yhtyeestä.
 
Eli koko levy 4/5

Empire of the Clouds.
 
Menee kyllä heittämällä mukaan niiden kirkkaiden eeposbiisien helmiin, joita 2000-luvulla bändi on suoltanut. Paschendale, When the Wild Wind Blows, jne..
 
Tosi hieno kipale, jossa tapahtumien kulkua kerrotaan hienosti musiikilla. Kaikkea ei tarvitse selittää lyriikoilla.

Ruutukunkku: Empire of the Clouds.
 
Menee kyllä heittämällä mukaan niiden kirkkaiden eeposbiisien helmiin, joita 2000-luvulla bändi on suoltanut. Paschendale, When the Wild Wind Blows, jne..
 
Tosi hieno kipale, jossa tapahtumien kulkua kerrotaan hienosti musiikilla. Kaikkea ei tarvitse selittää lyriikoilla.
 
Juuri näin. Minustakin on samaa jatkumoa noiden piisien kanssa. Jotka on myös minun lemppareita 2000-luvun tuotannosta.

Landstr:
 
Empire Of The Clouds: Levyn parhaita biisejä.... Harmittaa uskomattoman paljon etteivät ilmeisesti tule soittamaan tätä keikoilla. 5/5
 
Sääli tosiaan, jos näin on. Minusta se voisi ihan onnistuakin. Ei olisi kuitenkaan eka kerta, kun bändillä olisi kiipparisti kulisseissa soittamassa. Vai onko se ollut siellä koko ajan viimeset 10-15 vuotta!?

Ruutukunkku: Sääli tosiaan, jos näin on. Minusta se voisi ihan onnistuakin. Ei olisi kuitenkaan eka kerta, kun bändillä olisi kiipparisti kulisseissa soittamassa. Vai onko se ollut siellä koko ajan viimeset 10-15 vuotta!?
 
Kyllä se pitäisi tehdä livenä niin että Bruce soittaa itse pianoa.