Keskustelua raskaammasta musiikista ›

-Hexa-: Dramatic taistelee kyllä deeteen parhaan levyn tittelistä awaken kanssa
 
Awake on "ok" osastoa, osa biiseistä toimii osa vaan ei.. Imagesia taas en oo koskaan oikeen sietäny, jokseenki tää bändi löys toimivan soundinsa vasta Scenes From A Memorylla ja en yhtään vähättele Rudessin osuutta asiassa.

phiit: Awake on "ok" osastoa, osa biiseistä toimii osa vaan ei.. Imagesia taas en oo koskaan oikeen sietäny, jokseenki tää bändi löys toimivan soundinsa vasta Scenes From A Memorylla ja en yhtään vähättele Rudessin osuutta asiassa.
 
Näin ne mielipiteet eroaa. Meikästä Scenes on ehkä heikoin DT-lätty aikavälillä eka-Octavarium ja Rudess on yksi iso syy miksi ei nyky-DT uppoa enää lain. Tietty ne paskat biisit ovat pääsyy.

arppah8: Näin ne mielipiteet eroaa. Meikästä Scenes on ehkä heikoin DT-lätty aikavälillä eka-Octavarium ja Rudess on yksi iso syy miksi ei nyky-DT uppoa enää lain. Tietty ne paskat biisit ovat pääsyy.
 
Näinhän se menee, tosin alko noi Portnoyn kanssa tehdyt pari vikaa olemaan hieman väsyneitä mut onneks nää 2 uusinta toimii erittäin hyvin

Awake on vieläkin paras, Images & Words ei ole vieläkään sen kummempi kuin ensikuuntelussa, eli jotenkin todella imelä, geneerisen oloinen ja muovinen. Muista mä kauheasti osaa sanoa mitään, paitsi nämä kaksi viimeisintä on ihan hyviä. Dramatic varsinkin ja tämä uusinkin on pikku hiljaa alkanut näyttämään parhaat puolensa. Kaupassa jokin biisi soi päässäni todella sitkeästi ja kämpillä oli sitten pakko päästä kuulemaan se. Bigger Pictures oli kyseessä.

EvilDead: geneerisen oloinen ja muovinen.
 
Ne on ne rumpusoundit.
 
e: Surrender to Reasonin kitarasoolohan on ihan silkkaa Tom Sawyeria.

arppah8: Näin ne mielipiteet eroaa. Meikästä Scenes on ehkä heikoin DT-lätty aikavälillä eka-Octavarium ja Rudess on yksi iso syy miksi ei nyky-DT uppoa enää lain. Tietty ne paskat biisit ovat pääsyy.
 
Minullekin Scenes oli siihen mennessä ilmestyneistä levyistä se heikoin ja 6 Degrees taas parannus siihen verrattuna. Scenesin rumpusoundit ovat minusta aina olleet omituiset, basari hemmetin lujalla ja pelleistä varsinkin haitsu suhisee erittäin omituisesti välillä. Mutta jotenkin niistä soundeista tuli semmonen orgaanisempi rokkifiilis kuin näistä Mangini-levyistä, vaikka soitanta varmaan oli niilläkin levyillä yhtä millintarkkaa.

"Illumination Theory" -biisin intro/teema-sävelmä on kuin eräästä Chaplinin filmistä... en vaan muista mistä.. :D

molder: "Illumination Theory" -biisin intro/teema-sävelmä on kuin eräästä Chaplinin filmistä... en vaan muista mistä.. :D
 
Täällä mainittiin jo kaksi, mutta toi menee kieltämättä vanhemmaksi:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=44&t=203771&o=1360

bedlam: Täällä mainittiin jo kaksi, mutta toi menee kieltämättä vanhemmaksi:
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … ts.php?c=44&t=203771&o=1360
 
Heh! Hyviä mielleyhtymiä nuo muutkin. Tuo Twin Peaks-varsinkin!

Along The Ride on muuten ihan toimiva kipale, mutta tuo Rudessin synasoolo hyiss.
 
Ajattelin että en tätä levyä osta, mutta parin kuuntelukerran jälkeen päätin että käyn sittenkin hommaamassa tämän joku kaunis päivä.

Kuuntelin tuossa eilen Soundin sivuilta uutta levyä. Intro oli ainoa biisi jonka pystyin kuuntelemaan kokonaan. Kyllä mun nyt täytyy luovuttaa lopullisesti tämän bändin suhteen, ei vain enää lähde yhtään. Ei biisin biisiä tässäkään jöötissä taaskaan, neljä levyä samaa kakkaa jo takana.

arppah8: Kuuntelin tuossa eilen Soundin sivuilta uutta levyä. Intro oli ainoa biisi jonka pystyin kuuntelemaan kokonaan. Kyllä mun nyt täytyy luovuttaa lopullisesti tämän bändin suhteen, ei vain enää lähde yhtään. Ei biisin biisiä tässäkään jöötissä taaskaan, neljä levyä samaa kakkaa jo takana.
 
Hmm..koitan aina välttää kommentoimatta tähän keskusteluun, mutta tämä kyseinen kommentti oli jo hyvin outoa. En oo itse kuullut kuin vähän, mutta ei tuo nyt ihan samanlaista ole kuin monet edelliset levyt. Edellinenhän oli erittäin hyvä kuten myös black clouds, jota ennen ei jaksanut oikein innostua.

kärsä: Hmm..koitan aina välttää kommentoimatta tähän keskusteluun, mutta tämä kyseinen kommentti oli jo hyvin outoa. En oo itse kuullut kuin vähän, mutta ei tuo nyt ihan samanlaista ole kuin monet edelliset levyt. Edellinenhän oli erittäin hyvä kuten myös black clouds, jota ennen ei jaksanut oikein innostua.
 
Minusta vaan DT on kadottanut musassaan punaisen langan, en mä löydä näistä neljästä vikasta levystä enää samanlaista tarttumapintaa ja melodioita kuin jossain Learning to livessä tai A change of seasonsissa (noin niinko esimerkiksi). Tyhjänpäiväisiä melodiayritelmiä, soitinmasturbaatiota ja kamalia soundeja vain nää viimeiset levyt pullollaan (DT-vihaajien mielestä tietty niin olivat vanhatkin levyt :P), ei sisältöä lain. Mä kuitenkin olin fanipoika I&Wsta Octavariumiin saakka (monien hehkuttama Scenes ei tosin koskaan oo oikein kolahtanut) ja kävin useammallakin keikalla.
 
Voiskin laittaa varastosta löytyneen Awake-rundin Japaninkeikka-bootlegVHSn pyörimään pitkästä aikaa.

Ei ole tullut vasta kuin kahdesti uutukainen kuunneltua, mutta kyllä tää nyt varmaan bändin levyissä menee parempaan puolikkaaseen.
 
arppah8: Minusta vaan DT on kadottanut musassaan punaisen langan, en mä löydä näistä neljästä vikasta levystä enää samanlaista tarttumapintaa ja melodioita kuin jossain Learning to livessä tai A change of seasonsissa (noin niinko esimerkiksi).
 
Mä kuitenkin olin fanipoika I&Wsta Octavariumiin saakka
 
Toi Octavariumin mainitseminen taas itseä kummastuttaa, mun mielestä siinä nyt kaikista vähiten on minkäänlaista punaista lankaa. Nimibiisissä varsinkaan. Uutukaisen 20-minuuttinen lopetusbiisi on mun mielestä melkein mestariteos siihen verrattuna, vaikken siitä nyt kyllä mitään muistakaan :D

bedlam: Toi Octavariumin mainitseminen taas itseä kummastuttaa, mun mielestä siinä nyt kaikista vähiten on minkäänlaista punaista lankaa. Nimibiisissä varsinkaan. Uutukaisen 20-minuuttinen lopetusbiisi on mun mielestä melkein mestariteos siihen verrattuna, vaikken siitä nyt kyllä mitään muistakaan :D
 
Piti pikakuunnella Octavarium muistin virkistämiseksi. Eihän sillä nyt mitään mestariteoksia ole mutta kyllä noita sen kyhäelmiä voi vielä minusta kutsua biiseiksi (ei se nimibiisi kyllä mullekaan uppoa, lopussa tais olla jotain ihan jees melodiakehittelyitä) joita en juuri ton jälkeisiltä levyiltä ole enää löytänyt. Muoto on korvannut sisällön. Mutta tää on vain mun henkkoht mielipide, ei siitä kannata kauheasti stressata :)

Vaikkei näitä uudempiakaan varsinaisesti musiikiksi voi sanoa, niin onhan se Octavarium kuitenkin toistaseks bändin ylivoimaisesti paskin levy.

Octavariumin parjaamista en kyllä ymmärrä. Minusta se on varsin kelpo levy. Siinä sentäs on oikeita biisejä, hyviä kaiken lisäksi. Nimibiisikin loistava!

Mitä on ne kaikkien peräänkuuluttamat oikeat biisit? Tällä levyllähän DT karsi biisien pituuksia ja satsasi enemmän melodioihin mikä on kyllä kuultavissa.. ja mun mielestä ennen kaikkea positiivisena asiana.

arppah8: Piti pikakuunnella Octavarium muistin virkistämiseksi. Eihän sillä nyt mitään mestariteoksia ole mutta kyllä noita sen kyhäelmiä voi vielä minusta kutsua biiseiksi (ei se nimibiisi kyllä mullekaan uppoa, lopussa tais olla jotain ihan jees melodiakehittelyitä) joita en juuri ton jälkeisiltä levyiltä ole enää löytänyt. Muoto on korvannut sisällön. Mutta tää on vain mun henkkoht mielipide, ei siitä kannata kauheasti stressata :)
 
En toki stressaa :) Itse asiassa en nyt kyllä noita muita biisejä hirveästi edes muista kun tarkemmin miettii. Mulla on vain muistikuva, että tuolla levyllä kuului vaikutteet jo niin överinä että sekin pilasi fiilistä. Oli U2-poppia ja Muse-rokkia. DT on aina antanut vaikuttimien kuulua reilusti läpi ja yhtään peittelemättä, mutta jostain syystä ne vanhan liiton progelevyjen myötäilyt ei mua häiritte niin paljon kuin modernimpien bändien apinointi.
 
Nimibiisi on niin karsea ja päämäärätön sillisalaatti että sillä ei minulle ole muuta kuin huumoriarvoa. Ensimmäisten kuuntelukertojen myötähäpeä vaihtui viimeisellä kuuntelulla jo avoimeen huutonauruun.

bedlam: En toki stressaa :) Itse asiassa en nyt kyllä noita muita biisejä hirveästi edes muista kun tarkemmin miettii. Mulla on vain muistikuva, että tuolla levyllä kuului vaikutteet jo niin överinä että sekin pilasi fiilistä. Oli U2-poppia ja Muse-rokkia. DT on aina antanut vaikuttimien kuulua reilusti läpi ja yhtään peittelemättä, mutta jostain syystä ne vanhan liiton progelevyjen myötäilyt ei mua häiritte niin paljon kuin modernimpien bändien apinointi.
 
Nimibiisi on niin karsea ja päämäärätön sillisalaatti että sillä ei minulle ole muuta kuin huumoriarvoa. Ensimmäisten kuuntelukertojen myötähäpeä vaihtui viimeisellä kuuntelulla jo avoimeen huutonauruun.
 
Hupaisaa koska itellä Octavarium biisi menee heittämällä DT:n parhaimmistoon, ei todellakaan ole mikään sillisalaatti vaan oikeasti hieno biisi ja oli Octavarium kiertueella livenä niin helvetin hieno että jäi ihan mieleen loppusynineen. Muuten levyllä on pari heikompaa veisua nimenomaan nuo Muse vaikutteiset jotka kyllä tulee aina skipattua.