Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Levy paranee joka kuuntelulla (niin kuin toki pitääkin), mutta en ihan allekirjoita tätä suuntaa mihin bändi on lähtenyt: tuntuu kuin yrittäisivät joka biisillä tehdä radiohitin :) kiipparit on liian pienessä osassa levyllä, tai ne soittaa mun makuun vääriä juttuja.
 
Ai niin ja The Bigger Picture on varmaan huonoin kappale mitä Dream Theater on koskaan levyttänyt. Korni, pompöösi, tyhjä aor-heavy powerballadi? Eikä tää Behind The Veil oo kummonen biisi myöskään. Muut on sitten vähintään ihan hyviä. Vika epic ei oo vielä auennut mutta jos se iskee niin levystä tulee mulle positiivinen.

Peoplez: kiipparit on liian pienessä osassa levyllä
 
ehkä tämä on juuri se syy, miksi levy maistuu.

pehko: ehkä tämä on juuri se syy, miksi levy maistuu.
 
Syy miksi DT aikanaan iski oli se, että kiipparit toi siihen sitä karkkista väriä ja makua. Nykyään on vaan sitä jousimattoa ja kuorosamplea, hohhoijaa. No on tällä levyllä oikeitakin jousia, mutta itse tykkään rock- ja heavymusassa enemmän ihan elektronisista kiippareista ja vaikka nintendosyntikoista kuin näistä "sinfonisista" jutuista. En halua DT:stä mitään Nightwishiä.
 
Joku kysyi että mitä leyltä kannattaa kuunnella jos ei ole (muka) aikaa kuunnella kokonaan. Nyt kerron absoluuttisen totuuden:
 
The Looking Glass ja levyn kolme viimeistä biisiä on hyvä resepti. The Bigger Picture ja Behind The Veil voi skipata suoraan menettämättä mitään, ja loput biisit on ihan ok.

Peoplez: En halua DT:stä mitään Nightwishiä.
 
Tämä. TÄMÄ!
 
Turhahan se on haikaille menneiden perään mutta mielestäni vaikka Scenesillä oli ihan huippusynat.

Ei pelkoa että noin kävisi;)... Jollei sitten LaBrie korvata jollakin naislaulajalla?
 
PS. Behind The Vail on kova biisi. Absoluuttinen totuus;).

Veikkaanpa että harva on samaa mieltä kanssasi noista The Bigger Picturesta ja Behind the Veilistä, niitä ei nimenomaan pidä jättää välistä. Surrender To Reason joka on loistava, 5:05 alkaen jää soimaan päähän aika purevasti.
 
Behind the Vail ja The Enemy Inside kitarasoolot juurikin Petruccin parhaimmistoa.
 

 
...soi päässä Someone save me.....

Kyllä tää uusin albumi menee Black Clouds and Silver Liningsin ja A Dramatic turn of Eventsin kanssa samalle viivalle eli loistava albumi.
 
Behind the Vail ja The Enemy Inside kitarasoolot juurikin Petruccin parhaimmistoa.
 
Veikkaanpa että harva on samaa mieltä kanssani noista...
 
Mistähän lie johtuu...
Black clouds ja dramatic lienee hirveintä sontaa mitä DT on ikinä työntänyt pihalle. Uudella levyllä sentään selkeä parannus ja ero noihin. Vähän hittihakuisia biisejä toki tuntuu olevan ja Rudessin soundin osassa pilaa tunnelman mutta kyllä tätä kuuntelee jonkin aikaa.

Loistolevy lukuunottamatta avausraitaa joka on täyttä paskaa. Enigma machine ei myöskään erityisemmin nappaa. Ensikuulemalta jäi enemmän käteen kuin ensimmäisestäkään aiemmasta dt lätystä. Ja positiivista myös se että se hevimeteli on jätetty vähemmälle. Kyllä kelpaa.

Kasu-_-: Mistähän lie johtuu...
Black clouds ja dramatic lienee hirveintä sontaa mitä DT on ikinä työntänyt pihalle.
 
Eikä ku Black Clouds ja Systematic Chaos.

Ai niin ja The Bigger Picture on varmaan huonoin kappale mitä Dream Theater on koskaan levyttänyt. Korni, pompöösi, tyhjä aor-heavy powerballadi?
 
Niin ne mielipiteet vaihtelee näköjään.. mun korvaan bigger picturen loppupuolisko on melkein levyn parasta antia. Mahtavaa tunnelman rakentelua puolestavälistä eteenpäin

Onpas perkeleen hyvä levy, kunnon DT:tä eikä mitään väkisin yrittämistä. Sounditkaan ei paljoa vois paremmat olla olematta muoviset.

Kasu-_-: Mistähän lie johtuu...
Black clouds ja dramatic lienee hirveintä sontaa mitä DT on ikinä työntänyt pihalle. Uudella levyllä sentään selkeä parannus ja ero noihin. Vähän hittihakuisia biisejä toki tuntuu olevan ja Rudessin soundin osassa pilaa tunnelman mutta kyllä tätä kuuntelee jonkin aikaa.
 
Dramatic taistelee kyllä deeteen parhaan levyn tittelistä awaken kanssa

-Hexa-: Dramatic taistelee kyllä deeteen parhaan levyn tittelistä awaken kanssa
 
Kuuntelepa molemmat levyt läpi. Toisessa on punainen lanka, toisessa ei. Toisessa LaBrie laulaa siedettävästi, toisessa ei. Toiseen on tehnyt kompit rumpali, toiseen ei.

Todella ihmeellisen laahaava levy tämä on. Poppibiisejä karaokekertseineen monta biisiä putkeen keskellä levyä. Parasta antia on Enemy Inside ja Looking Glass. Edes mammutti jolla on yleensä ollut tapana pelastaa paskempikin levy(Silver Linings) ei oikein nappaa. Mun mielestä se jousikonsertti keskellä biisiä on aivan helvetin korni eikä kuulostaa ollenkaan siltä miltä yrittää(koskettavalta). Melko keskinkertaista tavaraa kyllä. Sanoitukset tuntus olevan taas kerran täyttä paskaa yhdistettynä Labrien juustolla. Myung sais sanoittaa tästä lähin joka ikisen kappaleen. Soundeista plussaa, eteenkin rummut kuulostavat hyviltä. Edellinen on ainakin tällä hetkellä ihan helvetisti parempi kokonaisuus.

Stiiq: Kuuntelepa molemmat levyt läpi. Toisessa on punainen lanka, toisessa ei. Toisessa LaBrie laulaa siedettävästi, toisessa ei. Toiseen on tehnyt kompit rumpali, toiseen ei.
 
Sehän on täynnä loistavia kipaleita toi A Dramatic.
 
Millä helvetin tavalla LaBrie laulaa eri tavalla kuin edellisellä levyllä?
 
Ois voinut vähän metallisempi levy olla tuo uusi mutta.......
.....Train of Though kakkosta odotellessa.

Stiiq: Toisessa LaBrie laulaa siedettävästi, toisessa ei.
 
Mun mielestä LaBrien laulanta oli melkolailla hirveimmillään juuri Awakella. Oli opetellut edellislevyn jälkeen laulamaan "rokisti" ääntä särkien ja kiekui kuitenkin samalla ylikorkealta.

Hyvä levy tämä on. Pari höttöbiisiä mutta paras DT-levy pitkään aikaan. Soundit kohillaan, biiseissä tarpeeksi vaihtelua. Jengillä vaan jää ehkä päähän pyörimään helpoiten ne pari höttöpoppibiisiä sieltä. Todella maukkaita kohtia löytyy useammastakin levyn kappaleesta.

joo, kyllä meiti diggailee tästä uudesta, ehkä enempi kun tuosta edellisestä.
 
asiasta kolmanteen, kuuntelin muutama päivä sitten pitkästä aikaa Octavariumin, ja totesin että Sacrified Sons on melko hyvä biisi, jos nyt ei lyriikoita liika tarkasti kuunnella.... siinä on tosi hyvä se kikkaväliosakin, poisluettuna Rudesin soolo siinä alussa, mutta...korvaani pisti, kuinka se töksähti siihen. jotenkin hempeilystä yhtäkkiä kaikki loppuu seinään ja bassolla vaan lähtee jotain ja kikat käyntiin. jotenkin se ryssii sen herkän tunnelman tyystin. mut sitten siitä väliosasta tullaan kyllä komeasti kertsiin.

-Hexa-: Dramatic taistelee kyllä deeteen parhaan levyn tittelistä awaken kanssa
 
DTOE on hyvä levy jos otetaan huomioon esim. sitä edeltänyt kolmikko. Mutta että mainita nyt tuota samassa lauseessakaan Awaken kanssa...juu ei.
 
fadetoblack_: Ois voinut vähän metallisempi levy olla tuo uusi mutta.......
.....Train of Though kakkosta odotellessa.
 
Ei ois. Ne metallisuudet on toivon mukaan jo käsitelty loppuun Systematic Chaosilla ja Black Cloudsilla ja todettu huonoksi ja väsyneeksi ideaksi. Train of Thought on ilman muuta bändin parhaita levyjä mutta sen juju onkin siinä, että se oli oikeasti raskas levy eikä pelkkää yläaste-droppivire-riffittelyä.

ohan tää ny six degreesin ohella helposti 2000-luvun parasta antia, hakkaa viime levynkin mennen tullen.. the looking glass + 3 viimestä kyllä kiitos! muutkin ihan kelvollisia tekeleitä :) lisäksi mainittakoon että behind the veilin intro on kyllä mahtava.