Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Onkos muuten Opeth auennut sinulle vielä, south of heaven?
 
En oo viime aikoina yrittäny, mutta pystyisin kyllä kuunnella kaikkia levyjä jos haluaisin

Tuskassa tää nyt kolahti sit lopullisesti. Aikaisemmin tullu kuunneltua sillon tällöin kaverin luona, mutta nyt lähti levyt hankintaan.
Anttilasta lähti jo deliverance ja damnation, blackwater park ja ghost reveries seuraavaksi.
 
Tietääkö kukaan settilistaa mitä ne tuskassa soittivat 1.7 ?
 
parasta porgee heti pink floydin jälkeen.

Tietääkö kukaan settilistaa mitä ne tuskassa soittivat 1.7 ?
 
Tuolla Tuska-ketjussakin se lukee, mutta:
 
The Grand Conjuration
The Amen Corner
White Cluster
Closure
The Leper Affinity
Deliverance
Ghost of Perdition
 
Varsinkin MAYH- ja Still Life- vedot olivat nannaa. Leper Affinityssä hidas tempo tuntui vähän tylsältä, mutta kokonaisuutena erittäin hyvä keikka.

Leper Affinityssä hidas tempo tuntui vähän tylsältä
 
Mitä hä, sä oot väärässä. Kohokohtia sen vikan piisin lisäksi. Maailma meinas perkele räjähtää ku Ghost of Perdition pärähti.
 
Olis voinu pari levyllistä kamaa kuulla vielä......

Mitä hä, sä oot väärässä. Kohokohtia sen vikan piisin lisäksi.
 
No kyllä se minusta toimii paremmin hieman nopeampana :) Hyvä biisi se toki aina on, vaikka tempo olisi 2.

Olis voinu pari levyllistä kamaa kuulla vielä......
 
Joo, ihan liian lyhyeksi jäi setti :(

Opeth aukesi minulle Tuskassa. Voi hyvä *elvetti tätä musiikkia. Jotain aivan uskomatonta. Yhtään huonoa biisiä ei ole vielä tullut vastaan.

Opeth aukesi minulle Tuskassa. Voi hyvä *elvetti tätä musiikkia. Jotain aivan uskomatonta. Yhtään huonoa biisiä ei ole vielä tullut vastaan.
 
Halleluja! Todistamme herätystä!
Tervetuloa joukkoon. Se on todella aivan uskomatonta.

Halleluja! Todistamme herätystä!
Tervetuloa joukkoon. Se on todella aivan uskomatonta.
 
Ensi viikonloppuna vielä ruisrockissa. En malta odottaa!

Ensi viikonloppuna vielä ruisrockissa. En malta odottaa!
 
Sitten vielä ostat koko Opethin tuotannon niin avot!

Sitten vielä ostat koko Opethin tuotannon niin avot!
 
Tänään ajattelin levykauppaan mennä. Jostain on aloitettava. Onko muutamaa levyä ehdottaa?

Tänään ajattelin levykauppaan mennä. Jostain on aloitettava. Onko muutamaa levyä ehdottaa?
 
Ghost Reveries, Still Life ja etenkin Blackwater Park.

Tänään ajattelin levykauppaan mennä. Jostain on aloitettava. Onko muutamaa levyä ehdottaa?
 
Käy Anttilasta hakemassa 2xCD 15e -tarjouksesta.
Ainakin damnation ja deliverance löytyy. Blackwater Parkia on kuulemma myös näkynyt.
Riippuu tietty mestasta onko niitä vielä :)

Tänään ajattelin levykauppaan mennä. Jostain on aloitettava. Onko muutamaa levyä ehdottaa?
 
Aloittaisin Blackwater parkilla. Sitten vaikka Ghost reveries ja Deliverance.
Hyvä puoli on että et voi ostaa huonoa levyä.

White Cluster
Ghost of Perdition
 
No hitto, nyt vähän jo harmittaa kun en paikalle päässyt. Varsinkin tuo GoP on selkeästi Opethin parhaita biisejä.
 
E:
Tänään ajattelin levykauppaan mennä. Jostain on aloitettava. Onko muutamaa levyä ehdottaa?
 
Milkop tuossa jo antoikin varteenotettavat suositukset, mutta yritän kirjoittaa vielä hieman lisää.
 
Blackwater Park on kenties se helpoin tutustumislevy, sillä kohtaavat hyvin Steven Wilsonin luoma selkeä soundimaailma ja hienot biisit. Liki pitäen kaikki tuntemani Opeth-diggarit ovat aloittaneet Blackwater Parkista. Biiseistä vaikka Bleak, Drapery Falls ja Blackwater Park.
 
Still Life on puolestaan Opethin paras levy, mutta tutustumiseen BWP:tä hieman huonompi johtuen juuri erilaisista soundeista. Mutta mikäli jo tuntuu, että pidät, eikä konseptilevy ideana pelota, niin ehdottomasti Still Life mukaan mahdollisimman pian. Parhaita metallilevyjä ikinä. TJEU Godhead's Lament, Moonlapse Vertigo, The Moor.
 
Ghost Reveries on myös hyvä tutustumislevy, ja viimeinen levy jolla Martin Lopez toimi rumpalina. Kosketinsoittaja Per Wiberg tuli bändiin ennen Ghost Reveriesin nauhoittamista, ja tällä levyllä koskettimet ovatkin saaneet piristävästi lisää tilaa. Loistavan aavemaista tunnelmaa, ja Opethin ehjin levy sitten Blackwater Parkin. TJEU Ghost of Perdition, Baying of the Hounds, Isolation Years.
 
Sitten, kun nuo kolme on hallussa, voi siirtyä ostelemaan loput levyt.
 
Deliverance on omalla asteikkollani Opethin levyistä tylsin ja hengettömin. Åkerfeldt pyrki tekemään yhtyeensä raskaimman levyn edellisiä kevyemmän Blackwater Parkin jälkeen, mutta valitettavasti Deliverance on väärällä tavalla raskas. Kappaleet ovat pääasiassa turhan junnaavia, ja keskittyvät enemmän tekniseen puoleen kuin tunnelman luomiseen. Ei mitään Meshuggahia tai Dream Theateria kuitenkaan, ja levyllä on silti hetkensä. Kirkkaimpina esimerkkeinä A Fair Judgment ja Master's Apprentices.
 
Damnation on edellisen vastakohta, Opethin pastissilevy 70-luvun progesta. Tällä levyllä Åkerfeldtin mieltymys Cameliin ja Andy Latimerin kitaransoittoon kuuluu selvimmin, joskaan ei mene missään vaiheessa plagioinnin puolelle. Erittäin hieno levy, joka kärsii lähinnä siitä, ettei koko levyn kattavaa yhtenäistä kaarta pääse syntymään. Damnation onkin pikemminkin kokoelma yksittäisiä (hyviä) kappaleita kuin ehjä kokonaisuus. TJEU Windowpane, To Rid the Disease, Closure.
 
My Arms, Your Hearse on tavallaan Still Lifen sisarlevy. Astetta raaemmat soundit tuntuvat jakavan kuulijoita kahteen joukkoon. Itse pidän levyä eräinä Opethin parhaista. Konseptilevy tämäkin, ja kokonaisuutta tauotetaan muutamilla välisoitoilla. Sisältää yhtyeen kenties tunnetuimman biisin, Demon of the Fallin. TJEU Demon of the Fall, April Ethereal, When.
 
Morningrisea ja Orchidia on sitten vähän hankalampi suositella uudemman Opethin ystävälle. Molemmat levyt kärsivät tietystä tilkkutäkkimäisyydestä, eli hienoja melodioita ja riffejä löytyy kyllä paljon, mutta ehjiä biisejä niistä ei oikein tahdota saada aikaiseksi. Orchid kärsii tästä ongelmasta selvästi enemmän, ja mielestäni kyseessä onkin Deliverancen ohella Opethin vähiten hyvä levy. Morningrise puolestaan on jo astetta parempi, hyvin kylmä levy sekä soundeiltaan että tunnelmaltaan. Näihin kannattanee tutustua vasta kun uudempi tuotanto on hyvin hallussa.
TJEU In Mist She Was Standing, Forest of October (Orchid)
Black Rose Immortal, To Bid You Farewell (Morningrise)
 
Toivottavasti tuosta nyt jotain apua on jollekin. Loppujen lopuksi jokainen Opethin levy on omistamisen arvoinen, vaikka kaikki eivät yhtä hyviä olisikaan.

Oli kyllä niin mahtavaa että ei voi sanoin kuvailla. Vielä kun pääsisi keikoille. Aivan mahtava setti. Aivot meinasivat räjähtää kun Leper Anfinity pärähti ja luultavasti räjähtivätkin lopulta kun Ghost of Perdition lopetti keikan mainiosti.
 
Ehkäpä joka kymmenellä tuskassa lauantaina olleella oli joku Opeth paita. Eli kaupaksi menivät.

No hitto, nyt vähän jo harmittaa kun en paikalle päässyt. Varsinkin tuo GoP on selkeästi Opethin parhaita biisejä.
 
E:
 
Milkop tuossa jo antoikin varteenotettavat suositukset, mutta yritän kirjoittaa vielä hieman lisää. ...
 
Kiitos arvioista, eiköhän tästä liikkeelle päästä :)

Blackwater Park on kenties se helpoin tutustumislevy, sillä kohtaavat hyvin Steven Wilsonin luoma selkeä soundimaailma ja hienot biisit. Liki pitäen kaikki tuntemani Opeth-diggarit ovat aloittaneet Blackwater Parkista. Biiseistä vaikka Bleak, Drapery Falls ja Blackwater Park.
 
Heh, pitää mun kohdalla 100% paikkansa. Tutustuin Opethiin ensi kertaa juuri noiden kolmen kappaleen osalta. Velipoika oli imustellut Kazaalla koneelle 'bout 5 vuotta sitten juurikin nuo gipaleet. Sitten kuuntelin ensin Draperya ja ajattelin että ihan jees. Tuohon aikaan en vielä kovin paljoa pitänyt örinästä ja death metallista. Muutos on tosin ollut huima lyhyessä ajassa, Opeth ollut siinä varmasti suurin vaikuttaja. Nopeasti Opeth kuitenkin aukeni ja sille tielle jäätiin :)

Itse aloitin Damnationilla ja jatkoin Blackwater Parkilla, joka ei kuitenkaan örinän takia kolahtanut kunnolla, mutta lopullinen kolahdus tapahtui Ghost Reveriesin kautta. Tiedän pari kaveria joilla on mennyt suunnilleen sama kaava, tai sitten ovat jo tykästyneet Blackwater Parkiin. Mutta Damnation on aika yleinen tutustumislevy myöskin.

Itse aloitin Damnationilla ja jatkoin Blackwater Parkilla, joka ei kuitenkaan örinän takia kolahtanut kunnolla, mutta lopullinen kolahdus tapahtui Ghost Reveriesin kautta. Tiedän pari kaveria joilla on mennyt suunnilleen sama kaava, tai sitten ovat jo tykästyneet Blackwater Parkiin. Mutta Damnation on aika yleinen tutustumislevy myöskin.
 
Mulle on puhuttu Damnationista sellasena että siitä joko tykkää paljon tai sitten ei tykkää ollenkaan.

Mulle on puhuttu Damnationista sellasena että siitä joko tykkää paljon tai sitten ei tykkää ollenkaan.
 
True kvlt -metalmiehet eivät tietenkään voi siitä pitää (paitsi ehkä kaapissa) koska se ei ole metallia. Vähänkään laajemman musiikkimaun omaavalle voi hyvinkin iskeä, vaikka etenkin 70-luvulla tuollaista kamaa on tehty tonneittain ja useampaan otteeseen paremminkin. Itse lokeroidun tuohon ensin mainittuun porukkaan (väärinkäsitysten välttämiseksi quoten ensimmäiseen porukkaan, niihin tykkääjiin), toimiva levy on se on tunnelmointiin ja muutenkin.