Keskustelua raskaammasta musiikista ›

rapture: Sekään ei kyllä ole paljoa vaadittu kun suurin osa uudesta musiikista on luokatonta paskaa.
 
Täytyy nyt ihan totuuden nimissä muistuttaa, että kyllä suurin osa ihan siitä vanhastakin musiikista on luokatonta paskaa.

Nyt on sitte Surgical Steeliltä lirahtanut youtubeen kappaleita!
 
Pakko myöntää, että mitä tähän mennessä näitä kappaleita on pyöritellyt, niin kyseessä on melko varmasti yksi parhaimmista metallilevyistä pitkiin aikoihin! Steerin riffikynä on ollut melkoisessa terässä, teki juurikin sitä mitä lupasi, eli riffit takaisin metalliin matalimmalla kielellä junttaamisen sijaan.
 
Ei ole pitkiin aikoihin metallilevy nostattanut niskakarvoja pystyyn, mutta nyt!
Todennäköisesti vanhan koulukunnan jäärät tulevat pettymään, koska eihän tämä mitään pörinägrindiä ole, mutta jos Necrotism ja Heartwork kolahtivat niin tämä levy tulee olemaan melkoista korvahunajaa.

Tomi_R:
Todennäköisesti vanhan koulukunnan jäärät tulevat pettymään, koska eihän tämä mitään pörinägrindiä ole, mutta jos Necrotism ja Heartwork kolahtivat niin tämä levy tulee olemaan melkoista korvahunajaa.
 
Juurikin näin. Vähän spekulointia piti itekin tehä promon pohjalta:
 
http://brewnytunes.wordpress.com/20 … eviews-carcass-with-surgical-steel/
 
Vaikka fani uskals pikkasen odottaa ennakkoon hyvää niin painotettava on että sissos kun puskista tuli miten kova levy onkin kyseessä.

Tomi_R: Nyt on sitte Surgical Steeliltä lirahtanut youtubeen kappaleita!
 
Pakko myöntää, että mitä tähän mennessä näitä kappaleita on pyöritellyt, niin kyseessä on melko varmasti yksi parhaimmista metallilevyistä pitkiin aikoihin! Steerin riffikynä on ollut melkoisessa terässä, teki juurikin sitä mitä lupasi, eli riffit takaisin metalliin matalimmalla kielellä junttaamisen sijaan.
 
Ei ole pitkiin aikoihin metallilevy nostattanut niskakarvoja pystyyn, mutta nyt!
Todennäköisesti vanhan koulukunnan jäärät tulevat pettymään, koska eihän tämä mitään pörinägrindiä ole, mutta jos Necrotism ja Heartwork kolahtivat niin tämä levy tulee olemaan melkoista korvahunajaa.
 
Tää on just sitä Carcassia josta aina digannu, perkele! Oiskohan vuoden kovin lätty tulos?

Unfit for human consumption -biisissä on lievät Megadethin Holy Wars ja Wake Up Dead -vibat. Intron viboista lienee ihan turha edes erikseen mainitakkaan!

Tubesta en enää löytänyt, mutta tuolta voi kuunnella Unfit for Human Consumptionin: http://www.thegauntlet.com/article/ … Carcass-Unfit-For-Human-Consumption
 
Helvetin maukasta kitarointia, Steer on kingi!

On sieltä kyllä hurjaa kamaa tulossa! Huhhuh kun ei jaksais odottaa.

On muuten siistin kuulosta tavaraa että teen kuperkeikan.

Rahkonen: Tubesta en enää löytänyt, mutta tuolta voi kuunnella Unfit for Human Consumptionin: http://www.thegauntlet.com/article/ … Carcass-Unfit-For-Human-Consumption
 
Helvetin maukasta kitarointia, Steer on kingi!
 
Nyt o hyvää menoa!

Tää ei auennut sitten kyllä yhtään. Sääli, odotan aika paljon tulevalta matskulta.

Perkele, että on kova kiekko alusta loppuun! Kiipesin melkein seiniä pitkin. Näin niitä comebackeja tehdään!

http://www.youtube.com/watch?v=cMzPxHieFmU
 
Tässä ihan virallinen versio youtubesta. Ihan hyvältä kuulostaa näin ensimmäisen pyöräyksen jälkeen.
 
Lisäys: Tokan pyöräyksen jälkeen kuulosti jopa paremmalta. Hyvät soundit ja yllättävän paljon nopeita tykittelypaloja.

Tänään tuli viimein laitettua digipäk tilaukseen. Toivottavasti Itella hoitaa homman kotiin, jotta pääsee perjantaina töistä tullessa laittamaan tuoreen Kalmon tulille parin oluen säestämänä.
 
Näin etukäteen odotukset ovat hieman ristiriitaiset. Näistä muutamista tirkistelemistäni Youtube-maistiaisista ei varsinaisesti vielä mitään välitöntä boner-efektiä ole tullut. Tuosta Unfit For Human Consumption -biisistä tuli varsinkin ensikuulemalta hieman sellainen irtonaisista ideoista kasaan kursitun riffikokoelman vaikutelma. Uskallan kuitenkin luottaa, että Steerillä on vielä purevimpiakin riffikulkuja tarjoiltavanaan.

Ja nyt kuunneltavissa myös Spotifyssä. Kyllä kelpaa...

Huikeä plätty on. Ei ehkä sisällä sellaisia välittömiä hittibiisejä kuin Incarnated Solvent Abuse tai Buried Dreams, mutta joka biisistä löytyy loistavia osia tai kitarasooloja. Ehkä johtuu juuri tuosta mitä edellä sanottiin, välillä sellainen tunne että vähän hätiköidysti kursittu riffejä yhteen jotta saataisiin kokonainen biisi aikaiseksi. Mutta joka tapauksessa helvetin hyviä riffejä niin mitäpä tässä ruikuttamaan.

aika moista kitara pornoa kyllä.

Comebackin arvoinen levy, joka ei avaudu kokonaan ekalla kuuntelulla. Kerta kerralta toimivamman kuuloista räimettä. Mielenkiinnolla odotan jo seuraavaa ...

Täähän on kuin joku rinnakkaistodellisuus jossa Carcass ei ikinä ruvennut rokkibändiksi, vaan teki Heartworkille vähän rankemman jatko-osan. Kelpaa! Ja Steerin soundi on vitun mehukas.

Levy on kyllä äärimmäisen kovan eikä näin 20v fanituksen jälkeenkään löydä oikeastaan mitään suurempaa kritisoitavaa. Todella tiukkaa soitontaa, mielenkiintoisia sävellyksiä ja sanoituksia puhumattakaan yksittäisistä riffeistä.
 
Muistan vieläkin sen päivän kun kävin silloisesta paikallisesta levykaupasta hakemassa Swansongin melkoisen odotuksen ja viivästyksen jälkeen tietäen, että bändi oli ehtinyt jo hajoamaan. Se hetki hajoitti, sillä uskoin pitäväni kädessä viimeiset uudet kappaleet, mitä Carcasselta on saatavissa... Onneksi kävin kuitenkin näin erityisesti siksi, koska bändin taso on aivan jotain muuta kuin yleisollä puolivillaisilla comebackeilla.

EilaPertti: Täähän on kuin joku rinnakkaistodellisuus jossa Carcass ei ikinä ruvennut rokkibändiksi, vaan teki Heartworkille vähän rankemman jatko-osan. Kelpaa! Ja Steerin soundi on vitun mehukas.
 
Oivasti kiteytetty.
 
Nyt kun plättyä on pariin otteeseen tässä päivän aikana makustellut, niin ensimmäisiä huomioita oli tosin levyn kaksijakoisuus: ensimmäiselle puoliskolle on sijoitettu enemmän Necroticism-hengessä runnovaa kamaa kuten suorastaan hengästyttävän intensiivinen Thrasher's Abbattoir, kun taas loppua kohden Swansongmaiset rokkifibat voimistuivat. Mount of Executionissa otetaan jopa roima irtiotto Carcass-kaanonista mahtipontisilla akustisilla fiilistelyillä.
 
Ennakkoon väläyttelemäni epävarmuuden tunteet osoittautuivat tosin melko aiheettomiksi. Onhan tämä ihan ehtaa Carcassia, joka nyökyttelee suhteellisen sopusuhtaisesti death 'n roll -perinteelle visvanhajuista menneisyyttä täysin unohtamatta. Ehkä hieman olisin jäänyt kaipaamaan lisää A Congealed Clot of Bloodin kaipaista kieroilua, ja muutamassa kohdassa biisit hieman sakkaavat rakenteellisten outouksien vuoksi, mutta hyvä näinkin. Täytyypä nautiskella lisää.