Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Black metallin klassikot ovat kaikkien tuntemat ja rakastamat (eli Emperor, Immortal, Darkthrone, Burzum, Mayhem ja Dimmu Borgir. Lisäksi tunnemme proto-BM bändit Venomin, Mercyful Faten, Bathoryn ja Celtic Frostin).
 
Vähän epäselvempää sen sijaan on, että mitä bläkkistä kannattaa kuunnella sen jälkeen kun nuo on käyty läpi.
 
Internetistä voi tietysti löytää muutaman näkemyksen asiasta, kuten vaikka tämä:
http://www.anus.com/metal/about/blackmetal.html
 
Aiheesta voisi kuitenkin keskustella myös täällä. Vanhalla metallipalstalla oli myös joku thread, mutta se on nyt mennyttä, joten laitetaanpa alulle tämä uusi.
 
Eli ehdotelkaapas artisteja ja levyjä niiltä. Ja kertokaa minkälaista BM:ää on kyseessä (melodista vai trashimpaa jne.)

Dark Funeralin kaksi ensimmäistä. Sellaista ääriblack metallia. Nopeaa ja täynnä saatanaa :)
Secrets of the black arts. Kokeile.
 
Mardukin koko tuotanto. Raakaa ja perkeleen nopeaa mäiskettä. Teemat lentelee Draculasta sotaan ja sitä kautta seitanaan. Loistava basisti, ilmiömäinen rumpali ja tunnistettavaa riffittelyä kitaristilta ja tunnistettava vokalisti.
Nyt bändi taitaa olla jo heikommalla hapella.
Kokeile vaikka Panzer division mardukkia, heaven shall burnia ja nightwingia.
 
Nämä nyt tuli heti mieleen.

Dark Funeralin kaksi ensimmäistä. Sellaista ääriblack metallia. Nopeaa ja täynnä saatanaa :)
Secrets of the black arts. Kokeile.
 
Allmusic Guide tietää kertoa, että "Unlike its more adventurous Norwegian neighbors Mayhem, Emperor, et al., Dark Funeral seems to know only one speed (full) and one volume (11), resulting in a continuous, unchanging aural bludgeoning that will simply bore all but those most committed to pissing off their parents. (...) Dark Funeral's all-out assault leaves nothing to the imagination, and much less to the senses. Still, if 41 minutes of sonic hell is your idea of a good time, look no further."
 
heh heh...

Yksi parhaista norja-scenen bändeistä Gorgoroth on varmastikin kaikille jo tuttu? Pitkä ura monine vaikeuksineen tuntuu vain jatkuvan ja jatkuvan, eikä meno ole vuosien saatossa lainkaan seestynyt. Hifi -tuotantoisista uusimmista levyistä löytyy edelleen sitä misantropiaa ja pahuutta jotka jo ensimmäisiltä levyiltä on kuultavissa. Selkeästi kaksijakoisesta tuotannosta (pre- ja post-Destroyer) löytää niin huippuhetkiä kuin jokunen suvantokin. Paras kokonaisuus onkin mielestäni tuo vedenjakajana toimiva Destroyer -levy, joka on täynnä upeita riffejä, hyvää laulua...soundeiltaan täysi kymppi. Väkivaltaa, voimaa ja pakottamista. Jos tästä yhtyeestä pitää, voi katsastaa myös Tulus - ja Hades- (se Norjan Hades) -bändit, joilla on mielenkiintoiset sekoitukset thrashia / heviä / black metallia.
 
Jo mainitut Dark Funeral ja Marduk ovat ruotsalaisen kaahausblackin kärkinimiä, joittenka tuotoksia voi suositella. Näissäkin yhtyeissä eniten minua viehättää se jatkuva periksiantamattomuus, bändit ovat ikääntyessään vain kiristäneet mustuuttaan ja nopeuttaan. Etenkin Dark Funeralille on lyöty (tarpeettomasti) 'lasten-bm' -leima; mahtavia levyjä joittenka pariin palaa usein. Secret of Black arts ja Vobiscum Satanas ovat pirun hyviä kokonaisuuksia, hyviä kappaleita ja armotonta menoa. Marduk on minulle ollut vuosien saatossa yksi suurimmista innoittajista, siksi haikeata onkin ollut seurata yhtyeen monivuotisten jäsenien lähtöä yksi kerrallaan. Uutta levyä on kuitenkin tulossa, joten mielenkiinnolla jään odottamaan. Yleinen konsensus sanoo, että Mardukin huippuhetki alkaa Heaven shall burn...when we are gathered levyltä. Oma ykköseni tulee todennäköisesti aina olemaan Nightwing, jonka pientä arvostuksen puutetta en oikein ymmärrä. Panzer Division Marduk yltää putken mitan päähän Nightwingistä, eikä siitäkään oikeastaan voi moitittavaa keksiä. Puoli tuntia panssarisotaa blast beatilla, konsepti ei olisi voinut epäonnistua! Jos kaahausblack miellyttää, voi katsastaa myös ruotsalaiset Setherialin sekä In Battlen, joka on itseasiassa Setherialin tyyppien sivuprojekti, viikinkiteemaista black metallia. Etenkin In Battlen ensimmäinen (In Battle) on mahtava teos.
 
EDIT: Puola-skenestä osannee joku kirjoittaa enemmän. Paikallisen skenen omaleimaisin seikka on NSBM, uusnatsi-bm, joka tosin tarkoittaa useimmissa tapauksissa wanhojen aikojen kaipuuta ennen kristinuskoa...ja tietysti antisemitismiä. Rob Darkenilla ja Capricornuksella on (oli?) projekteja hyvinkin huomattava määrä, vaikkei niillä kaikilla ollut mitään musiikillista eroa. Täältä voisi kuunnella ensimmäisenä ehkä suurinta nimeä Puola-bm:stä, Gravelandia. Todella hyvä yhtye, pieniä folk-vaikutteita mustuuden seassa. Infernumiin jos jossakin törmää, kannattaa myös kuunnella. Liekö bändin ainokaiseksi jäänyt levy Taur-Nu-Fuin? Upea levy.

Tuohon alotusviestiin kommentoiden sen verran että nuo anus.comin jutut nyt on vähän mitä on, ei kannata välttämättä uskoa kaikkea mitä siellä syötetään.

Tuohon alotusviestiin kommentoiden sen verran että nuo anus.comin jutut nyt on vähän mitä on, ei kannata välttämättä uskoa kaikkea mitä siellä syötetään.
 
No se on ihan kakkasivusto. At the gatesin "slaughter of the soul"-istakin sanotaan:
 
"Despite the sleek package and amazing production, this is the At the Gates sellout album."
 
Hitto mitä muka-troo paskaa tommonen.

Tuohon alotusviestiin kommentoiden sen verran että nuo anus.comin jutut nyt on vähän mitä on, ei kannata välttämättä uskoa kaikkea mitä siellä syötetään.
 
No se on yksi näkemys asiasta.

Idljarn - Aikamoista primiä
Taake - Täällä on ollut ketju Taakesta, kannattaa kaivaa se esiin niin saa hyvän kuvan.
Nargaroth - Burzumin kaltaista menoa. Pitkiä, simppeleitä ja tunnelmallisia biisejä.

No tässäpä omat suosikkini:
 
Darkthrone - Primitiivistä
Burzum - Hypnoottista, synkkää, agressiivista ja primitiivistä
Gorgoroth - Tästä ei truemmaksi pääse
Bathory - Varhaisbläkkiä
Von - Primitiivistä isolla P:llä
Emperor - Agressiivista ja samalla hyvin kaunista ja melodista
Satyricon - Niin ikään agressiivista ja melodista
Thyrane - Suomen Satyricon
Graven - Pimeää, vihaista ja primitiivistä
Dimmu Borgir - Ööh...vanha menee kyllä melobläkistä.
Ancient - Wanha tuotanto on jotain käsittämättömän hienoa.
Summoning - Mukavan eeppistä (Lugburz lähentelee eniten black metallia)
Nehëmah - Eeppistä ranskalaismustaa norjalaisella asenteella (osittain myös Norjalaisilla lyriikoilla)
 
Lisäilen joitain jos unohdin..

Tässäpä omat suosikkini:
 
Venom. Sen jälkeen menikin mun mielestä Black Metal huonoon suuntaan Bathorya lukuunottamatta.

Ei näitten lisäksi mitenkään hirveästi tule tätä osastoa aktiivisesti kuunneltua:
 
-Forgotten Tomb: Varmaankin yksi "suicide BM:n" kuuluisimpia nimiä (Abyssic Haten ohella). Mukavan ahdistavaa ja masentavaa musaa. Doom metal fanit saattavat tykätä.
-Akercocke: Black/Death/mikälie hybridi suatanallisilla sanoituksilla varustettuna.
-Burzum: Lähinnä Filosofemin takia listalla. Kyllä tunnette.

Tässäpä omat suosikkini: Venom. Sen jälkeen menikin mun mielestä Black Metal huonoon suuntaan Bathorya lukuunottamatta.
 
Ootsä kokeillu esim Ildjarnin levyä "Det Frysende Nordariket"?

Ranskalaiset Mütiilation, Nehëmah ja Deathspell omega ovat tutustumisen arvoisia. Itse olen vain Mütiilationin Majestas leprosus levyä kuullut ja en siitä mitään pahaa osaa ainakaan sanoa. Ilkeän kuuloista musiikkia surisevilla soundeilla. Nehëmahin kaksi ensimmäistä levyä Light of a dead star ja Shadows from the past muistuttavat Darkthronen tuotoksia ja uusin Requiem tenebrae on vähän enemmän Burzum / Nargaroth linjalla. Myös Deathspell omegan ensimmäiset levyt pikaisen kuuntelun perusteella ovat Darkthronemaisia. Uusin Si monvmentvm reqvires, circvmspice eroaa aikaisemmista ainakin soundien puolesta. Enpä nyt noista paremmin osaa selostaa.
 
Norjasta sitten 1349 on loistava.
 
Nehëmah olikin näköjään jo mainittu mutta ei kai kertauksesta haittaa ole.

Ootsä kokeillu esim Ildjarnin levyä "Det Frysende Nordariket"?
 
En ole kokeillut. Nimikin on jo varsin epäilyttävä. Ja jos suoraan sanotaan niin en mä Bathoryakaan kuuntele. Venom on ainut. Jos toi Ilkdksja on samantyylistä kun Venom niin voisin kuunnellakkin.

Mardukin minäkin nostaisin esille. Itse olen kuunnellut lähinnä tuota Panzer Division Marduk -lättyä, ja se ei kyllä anna senttiäkään periksi. Aivan mahtavia riffejä ja erittäin sotaista meininkiä.

Bathory, Samael ja Mercyful Fate on ihan hyviä.

-Forgotten Tomb: Varmaankin yksi "suicide BM:n" kuuluisimpia nimiä (Abyssic Haten ohella). Mukavan ahdistavaa ja masentavaa musaa.
 
Ei sovi unohtaa myöskään ruotsalaista Shiningia. Kuuluisan tästä bändistä tekee paitsi ainutlaatuisen synkkä ja painostava tunnelma, myös Hellhammer rumpujen takana.

Anorexia Nervosa. Vissiin ranskalainen yhtye. Drudenhaus on loistava levy, muut tuotokset täyttä paskaa.

Voitteko kertoa mitä levyjä Venomilta ja Mercyful Fate:lta kannattaa ostaa?

Voitteko kertoa mitä levyjä Venomilta ja Mercyful Fate:lta kannattaa ostaa?
 
Eiköhän se Black Metal ole kuitenkin se MUST Venomin levy.