Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Se on siis harmonisen mollin viides eli fryyginen moodi.
Eli harmoninen molli alkaen 5. asteelta.
Eli fryyginen #3.
Eli 1 b2 3 4 5 b6 b7.
 
Niin voi kai sitä fryyginen#3:ksikin sanoa, mutta jos sillä on jo helpompi nimi niin miksi keksiä uusia?
 
nimim."ei tää oo c-duuri, vaan c-alt#2#3#4#5#6#7":)

Tabit sanoo että "Main Riff in Phrygian Mode", ja tabien säveletkin tukee tätä ja piti ihan vielä tarkastaa hidastettuna Ynkän soitostaki ja kyllä seki kuulostaa enemmän fryygiseltä ku harmoniselta mollilta.
 
Ootko ihan varma että toi on harmoninen molli eikä fryyginen moodi?
 
Harmonisen mollin 5. moodi, yksi mahdollinen nimitys on "Phrygian dominant". Sitä tuo "Main Riff in Phrygian Mode" tarkoittanee.

Olen ihan varma. A:ta ei soiteta vaan A#.
 
Mihinkä tämä väite perustuu?
Vaikka vaikeetahan se on tuosta tilutuksesta varmuudella sanoa ni mun mielestä se Ynkkä kyllä soittaa siinä iha fryygistä.

Mihinkä tämä väite perustuu?
 
Vaikka vaikeetahan se on tuosta tilutuksesta varmuudella sanoa ni mun mielestä se Ynkkä kyllä soittaa siinä iha fryygistä.
 
No, minun korvissani tapaus on täysin selvä ja kuulohavaintoihin perustan väitteenikin.
 
Onko tabulatuuri jota tutkit netissä? Saisiko linkin?

Valitettavan usein tuppaa olemaan niin nuottijulkaisuissakin kuin netistä saatavissa tabeissa yms. virheitä. Ihmiset kun niitä kirjoittelee... on tervehenkistä suhtautua em. lähteisiin sopivan kriittisesti.
 
Mitä tulee tilutukseen, skaalavärin voi aistia vaikka kuinka helvetin nopeasta paikasta. Kokeilkaa vaikka MIDIllä tehdä joku pidempi tilu esim. vaikka fryygisenä ja vaihtakaa kaikki terssit suuriksi ja kuunnelkaa rinnakkain. Sävyero on tosi helppoa kuulla jos on vähänkin harjaannuttanut tämäntyyppistä kuuntelua.
 
Komppaan siis nahkista ja kumppaneita ...

Onko tabulatuuri jota tutkit netissä? Saisiko linkin?
 
tabi löytyy täältä:
 
http://www.mysongbook.com/tab-tab_download-id_tablature=3686.htm
 
Valitettavan usein tuppaa olemaan niin nuottijulkaisuissakin kuin netistä saatavissa tabeissa yms. virheitä. Ihmiset kun niitä kirjoittelee... on tervehenkistä suhtautua em. lähteisiin sopivan kriittisesti.
 
Jooh, oon kyllä tohon iteki törmänny usein varsinki tekstimuotosten tabien kanssa, mutta nyt on kyseessä guitar pro file josta kuulee onko nuotinnettu oikein.

Komppaan siis nahkista ja kumppaneita ...
 
Komppaat nahkista ja kumppaneita?
Siis komppaat nahkista ja muita sen takia että vaikutan noobilta (kuten sanoin threadin alussa) näitten asioitten suhteen ja sen takia mun pitäs kuunnella nahkista ja muita, vai sen takia että tiedät kyseisen kappaleen pääriffin menevän harmonisen mollin mukaan? Jos sanot "komppaan jotain tyyppiä" se kuulostaa siltä et..
a) oot jotain mieltä muttet oo täysin varma asiasta
b) haluut haluut mielistellä jotain tyyppiä (joka ei ilmeisesti ollut tässä tapauksessa kyseessä koska lisäsit siihen "ja kumppaneita")
c) vaikutan liian tietämättömältä (lue noobilta) jonka takia mun pitäs uskoa nahkista ilman sen kummempia mutinoita.
 
Komppaa siis mieluummin jotain asiaa kuin henkilöä ja vielä perustelujen kera. Jos en aiemmissa sanonu tarpeeks selvästi ni siis se minkä takia se mun mielestä menee fryygisestä on se että se kuulostaa samalta miten se kappale menee.
 
Tarkotus ei siis oo oppia soittamaan tota kappaletta, sillon oisin pikemminki kysymässä tätä kitarat: soittaminen palstalla, vaan tarkotus on oppia ymmärtämään skaalojen suhdetta sointuihin.
 
Anteeksi kaikille jos olen liian vaativa, mutta en tykkää opiskella asioita jos jotkin asiat jää epäselviksi. En oo "ulkolukutyyppiä", joten koitan saada kaikki maholliset faktat selville perusteellisesti jotta hommaa ois helpompi ymmärtää.

Mitä tulee tilutukseen, skaalavärin voi aistia vaikka kuinka helvetin nopeasta paikasta. Kokeilkaa vaikka MIDIllä tehdä joku pidempi tilu esim. vaikka fryygisenä ja vaihtakaa kaikki terssit suuriksi ja kuunnelkaa rinnakkain. Sävyero on tosi helppoa kuulla jos on vähänkin harjaannuttanut tämäntyyppistä kuuntelua.
 
Muutin tosta guitar pro:n midistä ne A#:t A:ksi eikä se kappale siitä kyllä hirveesti muuttunu ku toiki sävel soi vaan hirveessä tilussa yhen kerran muiden joukossa. Kyllähän siinä pieni vivahde ero on mutta ei sitä kyllä varmuudella voi mennä sanomaan kummin ynkkä sen soittaa. Jos toi kipale ois korkeemmalt soitettu ni tunnistaminen helpottus kummasti. Mutta siltikin väitän edelleen että kyllä toi Ynkän vaikuttaa enemmän fryygiseltä kun tuolta toiselta harmoniselta mollilta (se perusmoodi tms.)
 
Otin vielä kappaleesta klipinki jos joku kaipaa ynkän versiota.
 
Se löytyy täältä: http://koti.mbnet.fi/svk/Yngwie%20Malmsteen%20-%20Little%20Savage.mp3
 
En tiiä miten laillista toi on mutta en usko että tosta Ynkkä tai kukaan muukaan pahastuu jos se tarjolla muutaman päivän on ku kyseessä ei oo ees kokonainen kappale. Verrataan vaikka Symphony X:ään joka sentään tarjoo kotisivuillaan kokonaisia 192 kbps kappaleitaan.

Latasin ton Guitar Pron. Kyllä musta toi fryyginen käy jostain syystä, vaikka sointu onkin duuri. Niin siis kyllä mä ainakin totesin, ett se sointu ois F#7.
Kyllä mun mielestä toi fryyginen käy duurioinnun päälle, vaikka siinä se pieni terssi onkin. Tietysti myös se harmonisen mollin viides astekin.

Latasin ton Guitar Pron. Kyllä musta toi fryyginen käy jostain syystä, vaikka sointu onkin duuri. Niin siis kyllä mä ainakin totesin, ett se sointu ois F#7.
Kyllä mun mielestä toi fryyginen käy duurioinnun päälle, vaikka siinä se pieni terssi onkin. Tietysti myös se harmonisen mollin viides astekin.
 
Jos nyt kuiteski siirryttäs tästä kysymyksestä eteenpäin. Sain siihen jo vastauksen elikkä siis jommassakummassa on virhemerkintä, kyseessä ei ole duurisointu tai fryyginen moodi.
 
Tossa duurisoinnussa ei mee ku yks sävel "väärin" joten sen takia se kuulostaa suht oikeelta, mutta kyseisessä kappaleessa tuskin edes muita kun vitossointuja tuossa alussa soitetaan. Ite en kuule siinä ton riffin lisäks muuta kitaraa joten ehkä siihen jotain F#-säveltä vois hakata päälle jos haluais paksumpaa ääntä. Innostusta tuon soittamiseen ei kuitenkaan ole ja nämä kysymykset olen esittänyt ihan vaan musiikinteorian ymmärtämiseksi. Mua jäi tästä kappaleesta vaan tuo kohta vaivaamaan ja se että 2 väittää että tuossa riffissä se A-sävel soitetaan ylennettynä A:na (eli siis ei fryyginen vaan harmoninen molli), vaikka mun korva väittää ihan muuta.
 
Oon sen verran täsmällinen kaveri että jos täällä teoriapalstalla ois filtteri joka jättäis näyttämättä viestit joista löytyy sanat "mun mielestä" niin mä käyttäsin sitä. Tällöin jäisi tämäkin viesti huomiotta, josta sinänsä ei paljoakaan haittaa koska kaipaan tässä nyt eksaktia varmaa tietoa. Kuten jo aiemmin sanoin, jos haluisin oppia soittamaa Ynkän Little Savagen kysyisin sitä ennemmin Kitarat: soittaminen palstalla.
 
Oon jo 2 kertaa tätä kysyny ja olettaisin että tähän threadinkiin osallistuneista moni tietäs tähän vastauksen, mutta eipä ole vielä tullut ainuttakaan vastausta.
Kysymys kuuluu: sanokaa kirja joka selittää perusteellisesti skaalojen ja erityisesti moodien suhteen sointuihin.
Eikö täältä löydy yhtäkään teoriagurua joka ois skaaloista tai moodeista lukenu kirjoista?
 
Mulle ei vieläkään oo selvinny esim. miksi C-duuriin voi soittaa C,F,G sointuja mutta jooniseen näiden lisäksi myös Em ym. niinkun tossa yhessä aiemmassa viestissä sanottiin.

Oon jo 2 kertaa tätä kysyny ja olettaisin että tähän threadinkiin osallistuneista moni tietäs tähän vastauksen, mutta eipä ole vielä tullut ainuttakaan vastausta.
Kysymys kuuluu:
Eikö täältä löydy yhtäkään teoriagurua joka ois skaaloista tai moodeista lukenu kirjoista?
 
Yhtään suomenkielistä kirjaa ei ole toistaiseksi olemassa joka selittäisi tyhjentävästi skaalojen ja sointujen keskinäiset suhteet.
 
Enklanniksi niitä löytyy, Mark Levinen Jazz Theory book on varsin kattava, Berklee Pressiltä löytyy kirjasarja otsikolla "Harmony" osat 1-muistaakseni 6. Niissä on sointujen ja skaalojen suhteet varsin perusteellisesti käyty läpi. Niitä pitää varmaan tilailla jenkkilästä. Jos joku haluaa, niin voin ottaa selvää ja postata tänne.
 
Mulle ei vieläkään oo selvinny esim. miksi C-duuriin voi soittaa C,F,G sointuja mutta jooniseen näiden lisäksi myös Em ym. niinkun tossa yhessä aiemmassa viestissä sanottiin.
 
Pyrin olemaan nyt tyhjentävä ja ytimekäs. (Ehkä mahdotonta...)
 
C-duurisävellajissa olevassa biisissä voi esiintyä kaikki C-duurin eri asteille muodostuvat soinnut (kuten C, Dm, Em, F, G, Am), samat laajennettuna nelisoinnuiksi Cmaj7, Dm7, Em7 jne... Näiden lisäksi samassa biisissä voi olla myös roppakaupalla sointuja jotka eivät muodostu suoraan sävellajin omista sävelistä.
 
"Duuri"-sanalla viitataan asteikon lisäksi sävellajiin. Biisi joka on C-duurissa, perustuu siihen että kaikki äänet mitä niin melodia kuin soinnut sisältävät, ovat C-duuriasteikon säveliä tai purkautuvat niihin. Olennainen osa duuri- tai mollisävellajia on sointujännitteen luominen ja purkaminen. Taas yksinkertaistaen mennään poispäin C-duurisoinnusta joka on siis sävellajin perussävelen päälle muodostettu sointu (=lisätään jännitettä) ja ajaudutaan takaisin sinne C-duurisointuun (=vähennetään jännitettä).
 
Modaalisuus tarkoittaa pähkinänkuoressa sitä, että toisin kuin duuri- tai mollisävellajiin perustuvassa nk. tonaalisessa musiikissa, sointujännitteellä ei leikitä lainkaan. Siinä siis _vältetään_ tonaaliselle musiikille ominaisia sointuyhdistelmiä jotka aiheuttavat vaikutelman sointujännitteen vaihtelusta. Tämän vuoksi modaalinen musiikki kuulostaa eräällä tapaa "pysähtyneeltä", kullakin moodilla on oma omintakeinen tunnelmansa johon jäädään kellumaan.
 
Jokaiseen sointuun on liitettävissä asteikko. C-duurisävellajin mukaisia säveliä käyttäen C-duurisointuun liittyy C-jooninen. F-duurisointuun liittyy F-lyydinen. G-duurisointuun liittyy G-miksolyydinen.
 
Tällä tapaa kolme duurikolmisointua (jotka ovat siis rakenteeltaan identtiset soinnut) ovat eri soundisia. Voimme siis erottaa joonisen duurisoinnun, lyydisen duurisoinnun ja miksolyydisen duurisoinnun.
 
Kokeilkaa soittaa C-duurisointu johon päälle C-joonista. Sitten uudelleen C-duurisointu johon päälle C-joonista jossa f on ylennetty (siis c d e fis g ...C=lyydinen), js lopuksi vielä C-duurisointu johon päälle C-joonista jossa B (H) alennettu (siis C D E F G A Bb = C-miksolyydinen).
 
Tällä tavoin saa esimakua siitä miten samaan sointutyyppiin voi liittyä eri asteikoita, ja samalla kuulee kyseisen moodin tuottaman soundin.
 
Hyvä tapa aloittaa sointujen ja skaalojen keskinäisten suhteiden tutkiminen on opetella duuriasteikon mukaiset moodit ja vertailla niitä siihen sointuun mikä kyseiseltä sointuasteelta duurisävellajissa löytyy:
 
C - C-jooninen
Dm - D-doorinen
Em - E-fryyginen
F - F-lyydinen
G - G-miksolyydinen
Am - A-aiolinen
Bm(-5) - B-lokrinen
 
Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä jollekulle ...

Hyvä eksaktin/varman tiedon ystävä;D
 
Jos nyt kuiteski siirryttäs tästä kysymyksestä eteenpäin. Sain siihen jo vastauksen elikkä siis jommassakummassa on virhemerkintä, kyseessä ei ole duurisointu tai fryyginen moodi.
 
Olen kanssasi eri mieltä. Ihan oikein menee.
 
Mua jäi tästä kappaleesta vaan tuo kohta vaivaamaan ja se että 2 väittää että tuossa riffissä se A-sävel soitetaan ylennettynä A:na (eli siis ei fryyginen vaan harmoninen molli), vaikka mun korva väittää ihan muuta.
 
No eihän se soiteta!? Näethän sinä sen itsekkin siitä tabista?! Usko siihen korvaasi!:D
 
Eikö täältä löydy yhtäkään teoriagurua joka ois skaaloista tai moodeista lukenu kirjoista?
 
Itse löysin tällaisen englannin kielisen kirjan, kuin: Rock Lead Performance (Musiciants Institute). Ostin vaan joskus ihan hupina ja osottautuikin tosi mielenkiintoiseksi. Sisältää CD:n. Siinä on just hyvin esimerkillisesti selostettu näistä asioista ja annetaan vinkkejä moodien käytöön.

Olen kanssasi eri mieltä. Ihan oikein menee.
 
Ei mee jos on Mr.muzakiin luottamista. Kuten hän tossa aikasemmalla sivulla sano, skaalan ja sointujen sävelet pitää täsmätä jotta homma soitettas "oikein". Tuossa F#7:ssa tuo terssi ei täsmää (tabin) F#-fryygisen skaalan kanssa. F#-fryygisessä terssi on alennettu, mutta F#7-soinnussa ei.
 
No eihän se soiteta!? Näethän sinä sen itsekkin siitä tabista?! Usko siihen korvaasi!:D
 
Jooh no, tossa vaan joku mun mielestä väitti että soitettas tms.. Uskon tabeihin ja korvaani, mutta olisin kyllä mielellään väärässä jos siitä jotain oppisi. Kyseisessä tapauksessa oppisin että mun korviin ei oo luottamista mutta luotan niihin niin kauan kunnes toisin väittänyt henkilö esittää lauseen tyyliin "Kysyin tätä henk. koht Ynkältä ja se pisti mulle tab bookin nimmarilla joka on tarkastettu ettei siin oo virheitä". Toi oli ehkä kärjistettyä, mutta siis en usko että ton tabin riffissä on virhettä ennenku mulle selitetään mistä toisin väittäneet henkilöt ovat tietonsa hankkineet kyseiseen riffiin.
 
Itse löysin tällaisen englannin kielisen kirjan, kuin: Rock Lead Performance (Musiciants Institute). Ostin vaan joskus ihan hupina ja osottautuikin tosi mielenkiintoiseksi. Sisältää CD:n. Siinä on just hyvin esimerkillisesti selostettu näistä asioista ja annetaan vinkkejä moodien käytöön.
 
Juuh, vinkit on ihan hyviä, mutta jos rahaa pitää pistää johonki kirjaan ni mieluummin ostan semmosen joka kattaa skaalat kunnolla. Mielellään lukisin aiheesta aluks perusteellisesti jotta ymmärtäis miten skaaloja voi ja kannattaa käyttää ja sitte vasta kokeilemaan. Vinkkejä käytöstä saa varmaan ihan kattomalla miten muut artistit on niitä käyttäny, mutta haluisin aluks kattavan selostuksen asiasta jotta ois helpompi lähtee tutkimaan asiaa.
 
Mulle ei molli-moodit oo millään tapaa tuttuja. Onkohan ne muuten samoja kun duuri-moodit mutta terssi alennettu + muut riippuen siitä mikä molliskaala (harmoninen, luonnollinen tms.) kyseessä? Kyseisessä tapauksessa, eli F#-fryygisessä tuo terssi tulisi alennetuksi kahdesti mikäli kyseessä olisi harmonisen mollin fryyginen-moodi?

Ei mee jos on Mr.muzakiin luottamista. Kuten hän tossa aikasemmalla sivulla sano, skaalan ja sointujen sävelet pitää täsmätä jotta homma soitettas "oikein". Tuossa F#7:ssa tuo terssi ei täsmää (tabin) F#-fryygisen skaalan kanssa. F#-fryygisessä terssi on alennettu, mutta F#7-soinnussa ei.
 
Kokeileppas soittaa duurisoinnun päälle pentatonista mollia...ja huomaat, että kuulostaa hyvältä, vaikka kyseisessä asteikossa on juuri tuo pieni terssi!? Sitt vaihda vaikka pentatoniseen duuriin, ni huomaat, minkälaisen sävyeron saat aikaiseksi. Duuri versio kuulostaa paljon melodisemmalta, kun molli taas on "suoraviivaisempi".
Tätä voi käyttää siis tehokeinona!
 
Minua kiinnostaa juuri tämä skaalojen käytössä, eikä se ett kaikelle löytyy vain yksi...oikea skaala mitä käyttää!

Toi oli ehkä kärjistettyä, mutta siis en usko että ton tabin riffissä on virhettä ennenku mulle selitetään mistä toisin väittäneet henkilöt ovat tietonsa hankkineet kyseiseen riffiin.
 
Skeptisyytesi on tervettä ja itseluottamuksesi ihailtavaa.
 
Vääntämisen määrä lähestyy melkoisia mittasuhteita, mutta jatketaan nyt vielä hetki. Muutamia pointteja ja havaintoja:
 
1) Esimerkkinä tarjoamasi tabulatuurin ensimmäinen kämmi löytyy jo ensimmäisestä sointumerkinnästä. Biisihän alkaa F:stä, ei F#:stä, tämän voi jokainen tarkistaa itse. Tabulatuurin sointumerkinnät on kirjoitettu järjestään puoli sävelaskelta liian ylös, ilmeisesti Yngwien puolisävelaskelella madallettu vire on onnistunut sekoittamaan tekijän pasmat.
 
2) Sointumerkinnät tässä biisissä ovat viitteellisiä ja viittaavat lähinnä kulloinkin voimassa olevaan harmoniaan, vaikka sointuja ei sellaisinaan soitetakaan (biisin alussakin on vain kitara, basso ja rummut, ei lainkaan soinnullista instrumenttia).
 
3) http://www.cc.jyu.fi/~altikeur/littlesavageprkl.mp3
Tuossa on se riffin alaspäin menevä lurautus kaikissa kolmessa sävellajissa (F, Gb, Bb) joissa se biisin alussa esiintyy, puolinopeuteen hidastettuna ja joka väliin olen itse nauhoittanut saman melodian. Ehkä se selventää asiaa.
 
Mulle ei molli-moodit oo millään tapaa tuttuja. Onkohan ne muuten samoja kun duuri-moodit mutta terssi alennettu + muut riippuen siitä mikä molliskaala (harmoninen, luonnollinen tms.) kyseessä?
 
Ei. Moodit jaetaan duuri- ja mollimoodeihin niiden terssin mukaan: duurimoodeissa eli joonisessa, lyydisessä ja miksolyydisessä terssi on suuri jolloin muodostuva I asteen sointu on duurisointu, kun taas doorisessa, fryygisessä ja aiolisessa terssi on pieni ja I asteelle muodostuu näinollen mollisointu.
 
Samasta syystä perusduurikolmisoinnun päälle voi soittaa yhtälailla joonista, lyydistä kuin miksolyydistäkin moodia, vaikka luonteeltaan erilaisia ovatkin; mikään ääni ei riitele sointuäänten kanssa.
 
Lokrinen on erikoistapaus, sillä siinä on molliterssin lisäksi vähennetty kvintti, joten se ei sellaisenaan sovi mollikolmisoinnun päälle.

Ensinnäkin - kun ollaan palstalla "Musiikin teoria ja säveltäminen", usein lähdetään siitä mikä on "oikein" ja mikä "väärin". Tästä ajattelusta olisi syytä luopua, koska musiikin teoria on valtaosin sitä, että annetaan musiikillisille ilmiöille nimiä jotta niistä voidaan keskustella sillä tavoin että jokainen osapuoli voisi puhua samasta asiasta.
 
Koska palstalla esiintyy kiinnostusta sointujen ja moodien yhteiselämään, otan esille hieman toisen lähestymistavan aiheeseen:
 
Harmoniaa (sointuja) voi ajatella niin, että jokaisella hetkellä musiikki sisältää jonkin asteikkovärin. Tämä tarkoittaa sitä asteikkoa joka rakentuu senhetkisen soinnun perussävelestä ylöspäin. Tästä näkökulmasta katsoen sointu on vain poiminta kyseisestä asteikosta. Sillä, kuinka monta säveltä soinnussa on, vaikuttaa ainoastaan soinnun "värisävyyn", muttei itse perusväriin.
 
Otetaan esimerkiksi kaikkien teoriamaikkojen lempisävellaji C-duuri! 8P
 
C-duuriasteikossa on seitsemän säveltä, siksi siitä voidaan erottaa seitsemän eri asteikkoa kun kunkin asteikon perussäveleksi valitaan jokin C-duuriasteikon sävelistä. (Huom! Käytän koko ajan angloamerikkalaista merkintää, jossa C-duuriasteikon 7. sävel on nimeltään B eikä H).
 
C-jooninen
D-doorinen
E-fryyginen
F-lyydinen
G-miksolyydinen
A-aiolinen
B-lokrinen
 
Biisimme soinnut menevät seuraavasti. Soittakaamme nämä yhdessä joko kitaralla taikka perkuulaudalla (siis pianolla tai kiipparilla...)
 
C (jooninen) | F (lyydinen) | C (jooninen) | G (miksolyydinen) | C (jooninen) |
 
Laajennetaanpa sointuja hieman:
 
Cmaj7 (jooninen) | Fmaj7 (lyydinen) | C6 (jooninen) | G7 (miksolyydinen) | Cmaj7 (jooninen) |
 
Painetaanpas kaikki yhtäaikaa säröpedaaleistamme täydet tehot ja soitetaan sama biisi "power chordeina", joissa siis vain perussävel ja kvintti.
 
C5 (jooninen) | F5 (lyydinen) | C5 (jooninen) | G5 (miksolyydinen) | C5 (jooninen) |
 
Edellisestä voimme huomata, että oli soinnussa 2, 3 tai 4 eri nimistä säveltä, ne ovat kuitenkin lähtöisin jostakin asteikkoväristä. Näinollen jooninen sointu voi olla duurikolmisointu, maj7, 6, maj9, 6/9, maj9/13 tai vaikkapa vain pelkkä duurisävellajin perussävel bassossa. Itse asiassa pelkkä melodia ja siihen liitetyt bassosävelet (joiden kautta sointujen perussävelet itse asiassa kuulokuvassa hahmottuvat) riittävät tuottamaan asteikkovärit.
 
Tätä ajattelutapaa käyttäen soinnun ja asteikon rinnakkaiselämä ei ole erillinen juttu, vaan itse asiassa sointu ja asteikko ovat sama asia. Sointu on vain poiminta asteikkoväristä. Mitä useampi sävel asteikosta paljastetaan soinnussa, sitä "paksumpaa" soinnun väri on. Puhutaan siis samasta väristä mutta sävyerosta.
 
Ajatellaan vaikkapa että C-jooninen olisi keltainen.
 
- Pelkkä soinnun perussävel bassossa tuottaisi haaleimman keltaisen
- Soinnun perussävel ja kvintti tuottaa hieman tukevamman keltaisen
- Duurikolmisointu tuottaisi selkeän keltaisen jota ei voi enää vahingossa luulla toiseksi väriksi.
- Maj7-sointu tuottaa paksua keltaista
- Maj9-sointu tuottaa tumman keltaista
- Maj9/13-sointu tuottaa jo turun väkevämpää sinappia
 
Tätä ajatustapaa vasten duuriasteikko tuottaa seitsemän erilaista sointua: joonisen, doorisen, fryygisen etc.
 
Luonnollinen molli tuottaa samat seitsemän sointua, koska luonnollinen molli on itse lähtöisin duuriasteikon kuudennelta asteelta
 
Harmoninen molliasteikko tuottaa seitsemän uutta sointua, ja melodinen molliasteikko taas seitsemän uutta sointua. Näiden sointujen erot paljastuvat vasta kun väristä paljastetaan riittävän monta säveltä.
 
Edellisten lisäksi on myös muutamia "symmetrisiä" sointuja, joiden rakenne on eräällä tavalla matemaattinen. Tosin, ne esiintyvät musiikissa joten ne ovat täysin olemassaolevia rakenteita mutta niiden muistaminen on usein helppoa matemaattisuutensa vuoksi. Näitä ovat mm. kn. "dimiasteikko" = koko-puoli-koko-puoli-koko-puoli (jatkuu siihen saakka että päästään taas perussäveleen), kokosävelasteikko jossa on pelkkiä kokosävelaskelia, ylinouseva asteikko = puolitoista-puoli-puolitoista-puoli-puolitoista-puoli.
 
Seuraavassa olen kerännyt keskeisimmät asteikot ja mitä sointutyyppejä ne tuottavat. Joissakin tapauksissa en ole listannut kaikkia mahdollisia laajennuksia tai sointutyyppejä, täydellisen listan voi päätellä myös itse siitä mitä säveliä asteikosta löytyy.
 
Ne asteikot jotka eivät ole duuriasteikon moodeja, on esitetty niin että on mainittu skaala mistä ne on johdettu, ja monennestako asteikon sävelestä ko. asteikossa ne alkavat. Esim. harm. mollin V on asteikko jossa on harmonisen molliasteikon sävelet alkaen viidennestä sävelestä. Eräät asteikoista voisivat olla listattuna myös eri otsikon alle, kuten miksolyydinen duurisävyisten alle jne. Tässä luettelossa katsotaan asiaa kolmisointua kauemmaksi myös laajempiin rakenteisiin, siitä syystä kaikki dominanttiseiskasointuun liittyvät asteikot ovat oma lukunsa.
 
Kaikki asteikot C:stä alkaen, samalla niitä on helpompi vertailla toisiinsa.
 
1) Duurisävyiset asteikot:
-Jooninen (C D E F G A B)
--> C Cadd9 Csus4 C6 Cmaj7 C6/9 Cmaj9 Cmaj9(13)
-Lyydinen (C D E F# G A B)
--> C Cadd9 Csus4 C6 Cmaj7 Cmaj7b5 Cmaj7#11 Cmaj13#11
-Melod. mollin III, alias "Lydian augmented" (C D E F# G# A B)
--> C+ Cmaj7#5 Cmaj9#5
- Harm. duuri (C D E F G Ab B)
--> C C+ Csus4 Cmaj7 Cmaj7#5 Cmaj9 Cmaj9#5
 
2) Mollisävyiset asteikot:
- Aiolinen alias luonnollinen molli (C D Eb F G Ab Bb)
--> Cm Cmadd9 Csus4 Cm7 Cm9 Cm11
- Doorinen (C D Eb F G A Bb)
--> Cm Cmadd9 Csus4 Cm6 Cm7 Cm6/9 Cm9 Cm11
- Fryyginen (C Db Eb F G Ab Bb)
--> Cm Csus4 Cm7 Cm7add11
- Harm. molli (C D Eb F G Ab B)
--> Cm Cmadd9 Csus4 CmMaj7 CmMaj9
- Melod. molli (C D Eb F G A B)
--> Cm Cmadd9 Csus4 Cm6 CmMaj7 Cm6/9 CmMaj9 CmMaj13(11)
- Lokrinen (C Db Eb F Gb Ab Bb)
--> Cm(b5) Cm7b5 Cm7b5add11/b13
 
3) Dominanttiasteikot: (liittyvät erityisesti 7-sointuun)
- Miksolyydinen (C D E F G A Bb)
--> C Cadd9 Csus4 C6 C7 C7sus4 C9 C13(9)
- Harm. mollin V, alias phrygian dominant (C Db E F G Ab Bb)
--> C C+ Csus4 C7 C7#5 C7b9 C7b9#5
- Melod. mollin IV, alias Overtone tai Lydian dominant (C D E F# G A Bb)
--> C Cadd9 C7 C7b5 C9 C9b5 C13(9) C13#11
- Melod. mollin V (C D E F G Ab Bb)
--> C Cadd9 C+ Csus4 C7 C7#5 C9 C9#5
- Melod. mollin VII , alias ALT tai Altered (C Db Eb E F# Ab Bb)
--> C+ Cm(b5) C7 jossa mikä tai mitkä tahansa seuraavista b5, #5, b9, #9
- Kokosävelasteikko, alias Wholetone (C D E F# Ab Bb)
--> C+ C7 C7b5 C7#5 C9b5 C9#5
- Dominanttidimi (C Db Eb E F# G A Bb)
--> C Cm C+ Cm(b5) C7 C7b5 C7b9 C7#9 C13b9 C13#9 C13#11#9b9
- Harm. duurin V (C Db E F G A Bb)
--> C Csus4 C7b9 C13 C13b9
- Harm. duurin III (C Db Eb E G Ab Bb)
--> C Cm C+ C7 C7b9 C7#9 C13b9 C13#9
 
4) Dimiasteikko (C D Eb F Gb Ab A B)
--> Cm(b5) Cdim7 Cdim9 Cdim11 Cdim11b13
 
Yllä on listattu keskeisimmät 20 asteikkoväriä sekä niistä muodostuvat kolmisoinnut ja laajemmat soinnut. Näiden lisäksi kaikki skaalat joissa on puhdas kvintti (eli siis kaikki paitsi dimiasteikko, kokosävelasteikko melod. mollin VII ja lokrinen) tuottavat "power chordin" eli perussävelen ja kvintin.
 
- Mitä tulee edellä käsiteltyyn F#7-sointuun ja fryygiseen moodiin, fis-fryyginen moodi ei tuota F#7-sointua koska fryygisessä ei ole suurta terssiä. Tässä ei ole kyse siitä onko joku oikein vai väärin, vaan asteikkoväristä ja sen tuottamista sointurakenteista.
 
Kokonaan toinen asia on sitten se, että melodiassa käytetään säveliä jotka eivät liity senhetkiseen asteikkoväriin. Mikäli nämä asteikkoväriin "kuulumattomat" sävelet kuten esim. A# F#-fryygisessä purkautuvat fryygisen säveliin, korva hyväksyy vieraat sävelet tavallaan takautuvasti.
 
Eli vastaus kysymykseen siitä voiko jonkin soinnun päälle vetää jotain tiettyä säveltä tai asteikkoa menee näin.
 
Minkä tahansa soinnun päälle voi vetää minkä tahansa sävelen milloin tahansa!! (Saa lainata, mikäli liittää lainaukseen myös sen mitä mutta-sanan jälkeen lukee...) ;D
 
Mutta -
 
1) Jos melodiassa on sävel joka ei kuulu senhetkiseen sointuun (tai asteikkoväriin, kuten yllä harmonia ajateltiin), korva tajuaa tilanteen dissonanssina (=riitasointisena, jossain tilanteessa jopa "vääränä" - älkääkä nyt lyökö toisianne sillä oikea vs. väärä-jutulla, se ei liity tähän mitenkään!!!! Melodiasävel joko kuuluu väriin tai ei kuulu. Jos siitä tykkää ettei melodiasävelet kuulu väriin niin antaa mennä vaan, ei se ole kiellettyä koska kukaan ei kuole siihen eikä luontokaan saastu)
 
2) Jos melodiassa oleva värin ulkopuolinen sävel purkautuu värin mukaiseen säveleen, korva antaa takautuvasti anteeksi ja elämä hymyilee jälleen.
 
3) Jos värin ulkopuolinen sävel kestää ajallisesti riittävän pitkään (=makuasia mikä on riittävän pitkään...) tai väriin kuuluvaan säveleen purkautumisen asemesta jatkaa seuraavaan väriin kuulumattomaan säveleen, riitasointinen vaikutelma korostuu ja jonkun mielestä tämä kuulostaa jo paskalta! ;D Tosin, jos halutaan luoda riitasointia, siinä tapauksessa efekti on haluttu ja joissakin tilanteissa tämä ratkaisu on erittäin hyvä, ellei ainoa mahdollinen.
 
Summa summarum - voimme ajatella että musiikissa on tavalla tai toisella kyse jännitteen luomisesta. Seuraavassa muutama näkökulma jännitteen hallintaan musiikissa:
 
Vähän jännitettä -- Paljon jännitettä
 
Soitetaan hiljaa -- Soitetaan lujaa (nappulat yhdelletoista!!)
Soitetaan vähän ääniä -- Soitetaan paljon ääniä
Tempo on hidas -- Tempo on nopea
Ei sointuja -- Soinnussa 8 eri säveltä
Melodiassa vain sointusäveliä -- Melodiassa sointuun/asteikkovärin ulkop. säveliä
Melodia matalalla -- Melodia korkealla
Vähän säröä -- Paljon säröä
Hyvä vire -- Huono vire
 
Lopuksi vielä tuosta Ynkän pätkästä - Ynkän tuotoksissa harmonisen mollin viides moodi eli siis toiselta nimeltään phrygian dominant on niin yleinen väri, että kuuntelemattakin Ynkkänsä tunteva voi jo arvata että paikka on todennäköisesti jotenkin harmonisesta mollista kotoisin. Tässä piileekin asteikoiden opiskelun ja tutkimisen suuri palkinto - edellisillä 19:lla värillä kattaa miltei täysin tonaalisen ja modaalisen musiikin väripaletin. On helppoa tunnistaa jotain minkä tuntee.
 
Se, haluaako tällaista tietoutta omassa musiikin tekemisessään käyttää hyväkseen on jokaisen oma ajankäytöllinen valinta. Lausahdus "en mä tartte mitään skaaloja tai sääntöjä musiikkiini" on aivan totta ja oikeutettu sanojansa näkökulmasta. Ei näistä asioista ole pakko olla tietoinen tehdäkseen musiikkia. Toinen kolikon puoli on se, että aina kun musisoi, tuottaa tietoisesti tai tiedostamattaan näitä värejä joille on olemassa nimityksiä (=musiikin teoriaa...).
 
Tietoista lyydisen käyttöä ja tiedostamatonta lyydisen käyttöä ei oikeastaan voi korvin erottaa toisistaan, molemmat ovat yhtä paljon musiikkia. Se joka on lyydisestä tietoinen, omaksuu tilanteen tavallisesti nopeammin kuin se joka ei ole tietoinen. Kyse on siis loppupelissä ajan säästöstä.
 
Lopuksi vielä - ei pidä unohtaa musiikissa esityksen merkitystä. Musiikki ei ole vain ne lyydiset ja jooniset, tabit tai pallurat paperilla tai tietokoneen ruudulla. Paskasti esitetty lyydinen (vaikkakin tietoinen lyydinen) ei liikauta ketään, hienosti esitetty lyydinen (vaikkakin tiedostamaton) taas koskettaa.
 
Loppupelissä jokainen kokee ja tuottaa saman asian hieman eri tavalla ... toivottavasti musiikin teoria auttaa ihmisiä säästämään aikaa jotta ehtisi tämän eliniän aikana niin syvälle asian ytimeen kuin mahdollista.
 
EDIT: Korjasin panovihreet
 
EDIT2: Lisäsin skaaloihin sävelten nimet, jotta niitä olisi helpompi treenata ja vertailla keskenään

Lopuksi vielä - ei pidä unohtaa musiikissa esityksen merkitystä. Musiikki ei ole vain ne lyydiset ja jooniset, tabit tai pallurat paperilla tai tietokoneen ruudulla. Paskasti esitetty lyydinen (vaikkakin tietoinen lyydinen) ei liikauta ketään, hienosti esitetty lyydinen (vaikkakin tiedostamaton) taas koskettaa.
 
Tää oli hyvin sanottu! Siis monestihan tällain just käy, ett asioista mitään tietämätön kitaransoton harrastaja saattaa olla jopa vahvemmilla, kun asioita juuri"oppinut";D
 
Itselleni noita asioita kelatessa tuli aina sellaisia ahaa -elämyksiä tyyliin: Tätä samaa sävyähän on käytetty siinä yhdessä biisissä, mitä pienenä kuuntelin paljon...eli tavallaan se "väri"(lainaan) on kuuntelun kautta jo ohjelmoitu alitajuntaan;D

Itselleni noita asioita kelatessa tuli aina sellaisia ahaa -elämyksiä tyyliin: Tätä samaa sävyähän on käytetty siinä yhdessä biisissä, mitä pienenä kuuntelin paljon...eli tavallaan se "väri"(lainaan) on kuuntelun kautta jo ohjelmoitu alitajuntaan;D
 
Tässä on juuri se pointti. Noita värejä on kaikilla meillä korvissa jo valmiiksi aika annos. Se mitä musaa on kuunnellut vaikuttaa tosi paljon siihen, mitä värejä on systeemiinsä ajanut.
 
Jos opettelee jonkin asteikon niin, että sen pystyy teknisesti soittamaan, mutta ei kykene kuullessaan tunnistamaan sitä, tai vaikkapa laulamaan/viheltämään sitä, ko. väri ei ole vielä tuttu. Silloin kun jokin ilmiö on niin hallussa että sen tajuaminen ei vaadi instrumentin käyttöä, voidaan puhua ilmiön hallinnasta, ja silloin se palvelee musiikin tekemistä vaivattomasti ja nopeasti. Sitten kun väri on kaalissa, sille on helppoa antaa nimi.
 
Asteikoiden opettelu kannattaa nähdäkseni tehdä sivistyneesti ruokaillen - yksi kohtuullinen lasti suuhun kerrallaan ja nielaisu ennen seuraavaa lastia. Tuo edellisessä kirjoituksessani esittämä 20 skaalan lista on sellainen pöhölasti, että jos siitä lapioi koko gourmetin naamaansa kerralla, on todennäköistä että mitään ei jäänyt mieleen. Parasta onkin että ottaa yhden kerrallaan ja ottaa haltuun. Sanotaan vaikka että 1 asteikko ja siihen liittyvät soinnut/viikko. 5 kuukauden päästä hallitsee sitten koko kakun todennäköisesti aika hyvin. Ja kerran kun vetää koko 20 ruokalajin systeemin niin, että sen oppii kunnolla, takaisin ei tartte koskaan palata ja osaaminen palvelee omaa musan tekemistä niin ettei tajua miten pärjäsi ennen ... kuulostaa ihan TV-shop-mainonnalta, mutta tiedän omasta kokemuksestani että näin on näreet!

Hienoa tekstiä, Dr. Dominant!
 
Harm. duurin III:ssa pitäisi muuten olla A:n sijasta Ab, eikö totta?

Harm. duurin III:ssa pitäisi muuten olla A:n sijasta Ab, eikö totta?
 
Totta turiset! - korjasin vian, kiitoksia!! Luin perhana monta kertaa läpi ettei jäis vihreitä mutta ihminen on erehtyväinen, sano.

Olet muuten täysin oikeassa, mutta mikä ihmeen "viides eli fryyginen"? Fryygisiä on olemassa tasan yksi kappale ja se on duuriskaalan kolmas moodi.
 
Niin. Mä oon harmonisen ja melodisen mollin moodeja nimittänyt samalla tavalla kuin duurinkin moodeja, paitsi että alkaen aiolisesta, mollissa kun ollaan.
Ensimmäisen ollessa siis harmoninen/melodinen aiolinen, toisen harmoninen/melodinen lokrinen ja niin edespäin.
 
Miksi? Se on helpompaa. Oikeaoppista ei niinkään.