Musiikin teoria ja säveltäminen ›

rkellu: siinähän tykkäät; minusta "hyvät tavat" ja "asiallisuus" on vitun tylsää, koska ensinnäkin ne on täysin suhteellisia käsitteitä joilla ei ole mitään absoluuttista arvoa.
 
ehkä teidän mielestä juopottelu ja seksi on likaista ja häpeällistä mutta koska minusta ne ei ole joten en näe yksinkertaisesti mitään syytä olla puhumatta niistä koska mulle ne on normaaleja asioita kuten vaikkapa ruokakaupassa käynti. minusta runkkaamisesta ja seksistä puhuminen on myös viihdyttävää ja hauskaa. minusta huumori on myös erittäin positiivinen asia enkä jaksa vääntää kieltäni johonkin "asialliseen" muotoon koska se on ikävystyttävää enkä tajua ketä varten mun muka pitäisi niin tehdä koska tällä lailla keskustelen aina myös kavereideni kanssa.
 
en näe maailmaa hierarkkisena rakennelmana "matalan" ja "korkean" - ei ole mitään "huonoja" ja "hyviä" asioita absoluuttisessa mielessä - välillä vaan erilaisina muuttuvina vuorovaikutussuhteina joilla ei ole absoluuttista arvoa. minun arvomaailma on erilainen kuin teidän ja jos se ei miellytä niin voi painua minun puolestani vaikkapa vittuun...
 
oletko muuten koskaan yrittänyt ottaa itseltäsi suihin?
 
Tykkään tästä sun ajattelutavasta.

Puhetta ei juurikaan ole ollut sävellyspaikasta. Mä teen tällästä suomenkielistä poppia akustisen kitaran kanssa, yleistyneenä taktiikkana on ollu tehä ensin sanotukset kirjaan ja laulumelodia varmaan talteen päähän ja sitten myöhemmin ihmetellä/tuskailla soinnutusta. Hyviä kokemuksia tuli kun otin sanoituskirjani, kynän ja kumin ja menin istuskelemaan pihakeinuun ilman kiirettä (2 laulua syntyi parissa tunnissa). Pitäisi kokeilla sellaisiakin paikkoja, joissa on ihmisiä ympärillä, sillä jo se tunnelma saattaa olla "ikuistamisen" arvoinen. Usein käytän myös mielikuvia, varsinkin improvisoidessani. Kuvittelen usein jonkun paikan, jonne sopivaa musiikkia yritän tehdä. Mielikuva on jotenkin jämähtänyt hiekkarantaan, jossa soitan ystäville.
 
Musiikin lisäksi ainakin sanoituksiin löytää ideoita elokuvista ja sanomalehdistä. Sanomalehdistä John Lennonkin sai ideoita mm. A Day In Life :en.

Mullapa ei oo mitään songwriters blokkia ollut viime aikoina. Oon tehnyt tänä vuonna oikeastaan kaikki kappaleet niin, että sävellän ja sanoitan yhtä aikaa rinnakkain enkä vielä siinä vaiheessa ajattelekaan mitään soittimia tai sävellajeja. Sillä lailla saa ainakin melodian ja sanat aika hyvin natsaamaan. Ajalla ja paikalla ei ole oikeastaan mitään väliä, ideanhan voi saada koska vain, mutta esim työmatkalla omassa autossa on hyvää aikaa pyöritellä ideoita. Matkan päätteeksi laulaa vain kännykän sanelimeen valmiin idean talteen, niin voi hyvillä mielin unohtaa sen työpäivän ajaksi.
 
Sitten kun olen saanut biisin valmiiksi tai ainakin lähes valmiiksi, minulla on jo aika hyvä kuva, millaiset sointutaustat, bassot, stemmat, ym tarvitsen ja siinä vaiheessa alkaakin sitten soitinten ja sävellajin valinta. Sävellajin valintaa ohjaa lähinnä se, että kappale on helppo laulaa kyseisestä sävellajista ja toisaalta soittimien ranget, sormitukset ja mahdolliset riffit toimivat siinä kontekstissa.
 
Sitten vaan soitan jonkin soittimen ja laulan jotain narulle, jolloin voin testata, toimivatko alkuperäiset ideani vai joutuuko niitä säätämään. Tässä vaiheessa on vielä helppo tehdä päätös vaikkapa soittaa kappale nopeammin tai hitaammin. Joskus toimii, joskus pikku modauksia tarvitaan. Sittenpä siinä vaiheessa narulle saatua voi kunnella pari päivää sillä korvalla, että pitäisikö jotain muuttaa, lisätä tai vähentää. Sitten vain tekee ne muutokset.
 
Ei se sen kummempaa ole. Pitää vaan päättää tehdä jotain ajallaan ja kun idean saa, niin työstää sen saman tien mahdollisimman pitkälle. Toinen vaihtoehto on tietysti kuunnella radiota ja valitella kun ei saa mitään aikaan.
 
Ai niin.
Referenssejä tästä työtavasta läytyy täältä:
http://www.ilike.com/artist/Ukko+Finning