Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Offtopiciksi menee mutta tietääkö kukaan täällä mitä vaikeutta harpussa on ? mulla jotain asiaa siitä kyllä ja olisiko jossain adlerin harppu osuus monisteina mutta en mitään ääri vaikeaa muista nähneeni.
 
Säveltäjän kannalta kai pääongelma on sen tosiseikan huomioiminen että harpun pedaalien käyttö vaatii jonkin verran aikaa soittajalta eli esim nopeat kromaattiset juokutukset eivät onnistu. Myös moduloidessa voi tulla hankaluuksia.

En aivan ymmärrä kysymystä. Mitä vaikeutta on harpussa soittajalle vai kirjoittajalle vai kenelle? Eli tarkoitatko että minkälaiset asiat ovat harpulla vaikeita soittaa?
 
Soittajalle kirjoittajellehan vaikeudet on kun pedaalien asentro pitää merkitä... ja tosiaan kroomaattiset juoksutukset on vaikeita niitä ei tulis mieleen tehdä edes. Entäs "modulaatiot" mitä tarkoitat ? nyt järki on hieman leikannut kiinni. Muutenkin olis hienoa jos joskus netissä olisi vielä soittimien vaikeuksista nettisivu. Adlerin teos tosin auttanee paljon kun sen ostan.

Entäs "modulaatiot" mitä tarkoitat ?
 
Oikeastaan käytännössä sitä samaa kuin tuolla kromaattisuudellakin eli jos moduloidaan kohdesävellajiin hyvin monen välisoinnun kautta nopeasti, on muistettava että harpisti voi käyttää max kahta poljinta samanaikaisesti.

Oikeastaan käytännössä sitä samaa kuin tuolla kromaattisuudellakin eli jos moduloidaan kohdesävellajiin hyvin monen välisoinnun kautta nopeasti, on muistettava että harpisti voi käyttää max kahta poljinta samanaikaisesti.
 
Kiitos vinkeistä.

Olen keräillyt tähän viimeiset minulle kohdistetut kysymykset ja kommentit, toivottavasti jokainen löytää vastauksen kysymyksiinsä.
 
Vuosi sitten, kun Erkin sinfoniasta puhuttiin, minä sanoin, ettei se omasta mielestäni ole sinfonia ollenkaan. Tämä oli tosiaan vain minun oma mielipiteeni. Ehkä oma jyrkkä mielipiteeni johtui juuri siitä, että Erkki itse epäröi sinfonia-käsitteen kanssa.
Niin epäröi silloin ja niin tekee vieläkin.

Haluaisin kysyä Erkiltä, että kuinka paljon hän on sinfonioita kuunnellut.
15, 20.
 
Ilmeisesti olet näyttänyt sitä hänelle vain kerran? Tuo "arvostelu" oli kirjoitettu vuonna 2005, jonka jälkeen olet ilmeisesti tehnyt paljon korjauksia. Nyt voisi olla hyvä hetki näyttää sinfoniaa uudestaan jollekin säveltäjälle.
Näyttäisinkin, mutta Jyväskylässä on vain 4 ammattisäveltäjää, joista kahden sanotaan kykenevän sinfonian analysointiin. Vaikka joku pystyisikin, siinä on niin kova työ, ettei se ole kaveruuspohjalla mahdollista. Kaikilla on lisäksi oma työ.

Mikäli mahdollista, sinun kannattaisi pyytää jotain säveltäjää pitämään sinulle muutaman sävellystunnin, joiden aikana voisitte käydä sinfoniasi kokonaan läpi kasvokkain. Kirjallinen palaute on toki ihan hyvää sekin, mutta yleensä keskustelemalla päästään asioissa syvemmälle.
Viittaan edelliseen.
 
Kyllä täällä voidaan yksittäisiä huomioita kappaleestasi esittää, mutta todennäköisesti olet tehnyt asiat parhaimman kykysi mukaan, eivätkä ne muutu muiden sanomisella, vaan sillä että itse opit kuulemaan mikä on vikana. Sun aivoihin ei kukaan voi mennä sisään.
Pelkkä kuuleminen ei enää auta, käsittääkseni tarvitsen myös keskustelua ja sitähän tässä ollaan käymässä. Tärkeintä tietenkin, miten pystyn kehittymään.
 
Kuuntelin noita kappaleitasi, ja kerron nyt huomiotani Kuusesta. Mielestäni se ei tällä hetkellä toimi yksittäisenä kappaleena. Se kuitenkin saattaisi toimia jonkin pienkokoonpanolle kirjoitetun sarjan osana.
Kuusisävellys tuli mukaan, kun harjoittelin sovituksia eri kokoonpanoille. Sävelsin melodian siis vain orkestrointiharjoittelua varten. Ensimmäinen kokoonpano oli vain kaksi soitinta, sitten vähitellen kaikki muut.
Kotisivuillani on esitelty vain ensimmäinen kokoonpano, mutta nyt olen vaihtanut sinne alkuperäisen- täyden kokoonpanon kuusi-sävellyksen.
 
Oletko koittanut soinnuttaa kappaletta kohdan 2 tavalla? Itse olen huomannut, että soinnutuksen suoranainen keksiminen tuottaa huonoja, hankalasti hallittavia, keksityn kuuloisia sointukulkuja. Kun soinnuttaa melodiat ensin mielestä luonnollisesti tulevilla soinnuilla, sellaisilla jotka ilmiselvimmin korostavat melodiaa, ja sen jälkeen korjaa pahimmat maneerinsa pois, saa yleensä aikaan huomattavasti järkevämpää soinnutusta, joka on kuitenkin vielä itselleenkin mielenkiintoista. Yleensä soinnutusvaiheessa keksii vielä lisäksi mielenkiintoisia harmonioita, jotka saa toimimaan tekemällä pieniä korjauksia melodialinjoihin.
Aivan alussa soinnutin kenraalibassomenetelmällä, mutta huomasin myös, että soinnutus ei tue melodiaa. Lopulta päädyin menetelmään, missä kenraalibassoajatus on mukana, mutta samaan aikaan moni muukin jo mielessä oleva tekijä.
 
Kerron neljännen osan alusta huomioita, jotka kohdistuvat mielestäni jatkuvasti toistuviin ongelmiin. Ensinnäkin, neljäs osa on mielestäni liian pitkä siinä nyt oleviin eväisiin nähden. Sanottavan ja tunnelman pitäisi olla todella hypnoottista, jotta osan jaksaisi kuunnella kiinnostuneena loppuun saakka. Lisäksi totta kai ympäröivien osien täytyisi olla osaa tukevia.
Tässä olen sortunut ilmeisesti omaan näppäryyteeni, kun kuvaan tällä osalla vanhuutta joka johtaa kuolemaan, ajattelin vanhuusikää pitkäksi ja väsyttäväksi, tämä ei olekaan riittävä peruste musiikissa, kuulija taitaa tosiaan väsyä osan keskivaiheilla.
 
Ensinnäkin, mielestäni teosta vaivaa jatkuva sekavuus. Esimerkkinä harmoniasta parin tahdin ajan saattaa soida voimakas kvinttisaundinen sointumaailma, joka yhtäkkiä vaihtuu omituisesti hajotettuun kolmisointuun, joka liikkuu dissonanttisen nelisoinnun kautta koko orkesterin unisonoon. Tämä kuulostaa hiukan samalta, kuin puhuisi sekaisin kirjakieltä, slangia ja murteita. Jos haluaa liittää tekstiin esim. murretta, se täytyy pohjustaa riittävän selkeästi, vaikkapa niin että "kerran minulla oli turkulainen ystävä, joka sanoi:" jne. Tätä voisi verrata musiikillisten jaksojen ylimenoihin.
Olisikohan tämä minun käsitykseni erilaisuudesta, yllätyksistä ja rohkeudesta. Joka tapauksessa varsinkin viimeistä osaa säveltäessä minulla oli voimakas tunne vanhan ihmisen- ehkä sekavastakin elämäntilanteesta.
Jatkuva ennalta arvaamattoman elämäntilanteen muuttuminen, etenkin terveydessä, toi minulle tarpeen säveltää tähän tapaan.
Kun minulla oli muutenkin kaiken aikaa tunne, tästä tulee liian tonaalinen, ajattelin rohkeasti säveltää erilaista pelkästään tunteella, välittämättä mistään sointusatsi- tai äänenkuljetusopista.
 
Johdonmukaisuus puuttuu. Jos kerrot tarinaa, niin pidä se sitten samassa konteksissa edes selkeinä jaksoina.
Ilmeisesti yritin kertoa tarinasta liian monta yksityiskohtaa ja sitten kävi näin.
 
Esim. neljännen osan alussa, 3. tahdista lähtien on basso-osastossa (cb, vc, fag) jatkuvaa sekavuutta. Olet kirjoittanut matalle kvinttisointuja, ne soivat tunkkaisesti. Käytännössä niitä on erittäin vaikea saada soimaan. 5. tahdissa sointujen pohjaäänet ovat hämärän peitossa, ja hajotus on tunkkainen. Välillä bassoäänet osuvat samaan nuottiin, välillä ei, mikä logiikka? Tämä on juuri sitä ristiinmenoa josta puhuin. Jos jokin soitin on alimpana satsissa, niin pidä se siellä, ja kirjoita ylemmille soittimille ne äänet joita haluat soimaan. Jos haluat vaihtaa asettelua, tee se selkeästi. Sama juttu ylemmissä jousistemmoissa, välillä ollaan oktaaveissa, välillä ei, latistaa kudoksen äänikertoja.
Viittaan aikaisempaan-, olisikohan tämä minun käsitykseni erilaisuudesta -kohtaan ja haluaisin taas mainita kapellimestarini käsityksen osasta, hänen mielestään tässä osassa on voimakas tunnelataus.
Vaikka olen kirjoittanut partituuriin esitystavaksi Religioco-harras, soinnutuksessa olen kuitenkin etsinyt tunnelmaa ahdistava.
Muutenkin mielessäni pyöri ajatus, tehdä kuitenkin sävellys vapaaseen ajatteluun perustuen.
Siitä en ollut oikeastaan ollenkaan tietoinen, miten ankarasti toiset ammattilaiset suhtautuvat muotokysymyksiin mikäli niistä poiketaan.
Joka tapauksessa, sen jälkeen, kun olin saanut tämänkin kohdan soimaan tietokoneäänillä hyvin, olin tulokseen tyytyväinen.
Johtuiko hyvä sointi sitten liian hyvälaatuisista korvakuulokkeista?
 
Tästä eteenpäin hajotukset tahdeissa 7-10 ovat erittäin kvintti/kvarttivoittoisia, hyvin primitiivisen kuuloisia, mikä ei automaattisesti tietenkään ole huono asia. Hajotuksia on kuitenkin hankala saada soimaan. Lisäksi basso-osastossa soitetaan taas ristiin, ja kvintit/kvartit alhaalla ovat edelleen tunkkaisen kuuloisia. Sointujen pohjaäänet edelleenkin hiukan epäselviä, erikoisten kahdennusten takia. Tahdissa 11 erikoinen vaihtaa käyrätorvien asemat, kun ne taas kohta palaavat takaisin. Lisäksi dissonanssia, joka tuntuu turhalta.
Seuraavaksi hyvä, kontrastinen paluu alkumotiiviin. Viulujen melodia tahdissa 18 veisi hienosti motiivin kehittelyyn, mutta olet päättänyt olla kehittelemättä, sekin on ihan toimiva ratkaisu.
Hienot viimeiset soinnut, joilla voitaisiin viedä kappaletta kehittelyä kohti, mutta tämäkin ratkaisu on vaikuttava, joskin sekavuutta luo se, että soittimet osuvat samoihin ääniin, mutta eivät pysy yhdessä, toisin sanoen risteävät.
Viittaan edelliseen, mutta tulen myöhemmin vielä paneutumaan kertomaasi, sillä näinkään lyhyen pätkän tarkka analysointi ei käy edes säveltäjältä hetkessä.
Yhtä hyvin, jos olen jossain onnistunut, sen selvittäminen miksi, on aivan yhtä vaikeaa.
 
Kaiken kaikkiaan ensimmäinen jakso on muodoltaan toimiva, keskittyisin harmoniaan, soitinnukseen, tekisin yksinkertaisempaa mutta selkeämpää tekstuuria. Pahimmat ristiinmenot ja tunkkaisuudet ovat sektioiden välillä, eivät sisällä, paitsi että jousistolle kirjoitat hiukan huonosti (tai myös ruma, paljas, karu ovat ehkä kuvaavampia adjektiiveja - kvintit ja kvartit hyppäävät korville puhtaina ja soivat huonosti falskeina) soivia kvintti/kvarttipainotteisia sointuja. Ylimeno on toimiva, mutta seuraava jakso voisi lähteä selvästi eri tempolla eri tunnelmaan, nyt lähtö, joka ei tarjoakaan mitään uutta, latistaa tunnelmaa.
Ristiin menoja pitää myös vielä selvitellä, jotenkin muistelen myös niiden syntyneen ahdistavan tunnelman tarkoitushakuisuudesta.
 
Tässä huomioita 4. osan ensimmäisestä jaksosta, näin tarkkaa tai tarkempaa analyysiä ei oikein viitsi harrastaa ihan huvin vuoksi enempää.
Olen kovasti kiitollinen, näin suurta uhrautumista en ole keneltäkään arvannut edes pyytää.
 
Kehottaisin erottelemaan jaksoja, ja pyytää jotain ammattilaista näyttämään miten hän orkestroisi jakson, ehkä jopa mitä harmonisia ratkaisuja hän keksisi. Tästä saattaisi olla suuresti apua, kun voisit painaa muistiin ne ideat joista pidät ja jättää pois ne, joista et pidä.
Ehkä joku toinen eläkkeellä oleva säveltäjä voisi tulla kyseeseen. Työelämässä olevat on kokeiltu, ei tunnu mitenkään mahdolliselta.
 
Lisäksi suosittelen muistamaan, että elämässäkään tilanteet eivät vaihdu aivan miten sattuu. Kodista pitää ensin kävellä ulos, jotta voi jäädä auton alle, suoraan se ei onnistu. Näitä siirtymiä kehottaisinkin miettimään, jos haluat kertoa suoraan elämästä. Jos taas haluat kuvata tunnelmia, suosittelen rajaamista ja jaksojen selkeyttämistä, myös niin että tekee niistä selvästi erilaisia.
Ei vaihdukaan, miten tämän ilmaisee musiikilla, sitä täytyy vielä harjoitella, opiskella ja keskustella.
 
Äläkä ole liian tosissasi - ei kukaan muukaan ole;)
Kylläpä vain tuntuu välillä tukalalta, miten näin aloitteleva säveltäjä kykenee selittämään sävellyksiään, ehkä korkeastikin koulutetuille ja paljon kokeneille keskustelijoille.
 
Kiitokset avustanne.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia...
se on kuitenkin vaan ne hyvät jotka menestyy...

Annetaan kaikkien kukkien kukkia
 
Allekirjoitukseni vastaa tähän metaforaan.
 
Mielestäni kunnianhimoinen projekti kokonaisuudessaan. Luulen etten itse olisi jaksanut perehtyä asiaan yhtä hyvin puhumattakaan musiikin sisällöstä.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia...
se on kuitenkin vaan ne hyvät jotka menestyy...
 
Ei vaan pidä paikkaansa lainkaan eli kyllä aina huonotkin menestyneet eli myyvä tai suosittu musiikki ei tarkoita että se olisi hyvää.

Ei vaan pidä paikkaansa lainkaan eli kyllä aina huonotkin menestyneet eli myyvä tai suosittu musiikki ei tarkoita että se olisi hyvää.
 
Ehkä tässä haettiin jotain tällaista:
http://en.wikipedia.org/wiki/Survival_of_the_fittest
 
Eli jos yrittäjiä on monia, niin edes joku onnistuu. Ehkä Erkin sinfonia on kolmen sadan vuoden päästä kauneinta mitä kukaan voi kuvitellakaan.
 
Kuuntelin eilen tuosta viimeisimmästä korjatusta versiosta (?), niin paljon kuin jaksoin, mutten kommentoinut, koska en ole asiantuntija. Mutta kommentoinpa nyt sitten lyhyesti.
 
I Osa.
Tänään en enää muista siitä muuta kuin sen, että kuuntelin siitä 2/3. Ehkei sillä enää sen jälkeen ollut lisää annettavaa tai en jaksanut odottaa.
 
II ja III osa.
Näitä en kuunnellut edes puoleen väliin asti, anteeksi. Jotenkin vain ehkä tuntui siltä, että se anjovis oli liikaa yhdeksäntoista täytteen pizzassa. En oikein löytänyt yhteyttä aiheisiin: lapsuus, nuoruus, aikuisuus. Olisiko sinulla Erkki lapsuuden ajatusmaailma jo vähän kadonnut?
 
IV osa.
Ilmeisesti paras näistä. Kuvaa mielestäni vanhuutta osittain sellaisena kuin sen tulevaisuudessa näen - hitaana kuihtumisena ja elonmerkkien häviämisenä, kalkkeutumisena, jne. Mutta voisihan tuossa olla jotain muutakin?
 
Minusta vain tuntuu, että sinfonia saattaa olla ehkä sopiva pala, mutta koko elämän kaaren sisällyttäminen on liian iso pala kakkua jopa mestareille.
 
Valitettavasti en osaa olla spesifisempi, koska en osaa termejä ja toisaalta teos on niin pitkä, etten jaksa osoittaa kohtia, jotka kuullostivat pahoilta tai hyviltä - molempia siellä oli paljon.
 
Säästä parhaat palat ykkösestä ja nelosesta ja keksi yhteinen nimittäjä niille (muu kuin "koko elämä") ja jatka siitä, olisi minun ehdotus. Toivottavasti auttoi yhtään, onnea jatkoon!

Sellainen asia tuli vielä mieleen, että kuuntele, Erkki, klassisia kappaleita siten, että hankit niistä sekä audio-, että midiversiot. Kun kuuntelet niillä samoilla midisaundeilla, joilla sävellät, musiikkia ja vertaat sitä oikeaan orkesteriin, opit miltä musiikin pitää kuulostaa säveltäessäsi, jotta se kuulostaa oikealla orkesterilla halutunlaiselta. Opit myös orkestroimisesta samalla.
 
Olin yllättynyt kuullessani tällaisen midin - huomattavan hyvin ohjelmoitu, ja samalla huomaa, että Rimsky-Korsakovin orkestraatiot soivat huonoillakin midisaundeilla hienosti - kaikesta ei voi siis syyttää huonoja saundeja:
 
http://www.scena.org/midi/music/scheh3.mid

Sellainen asia tuli vielä mieleen, että kuuntele, Erkki, klassisia kappaleita siten, että hankit niistä sekä audio-, että midiversiot. Kun kuuntelet niillä samoilla midisaundeilla, joilla sävellät, musiikkia ja vertaat sitä oikeaan orkesteriin, opit miltä musiikin pitää kuulostaa säveltäessäsi, jotta se kuulostaa oikealla orkesterilla halutunlaiselta. Opit myös orkestroimisesta samalla.
 
Olin yllättynyt kuullessani tällaisen midin - huomattavan hyvin ohjelmoitu, ja samalla huomaa, että Rimsky-Korsakovin orkestraatiot soivat huonoillakin midisaundeilla hienosti - kaikesta ei voi siis syyttää huonoja saundeja:
 
http://www.scena.org/midi/music/scheh3.mid
 
Midi soundeista vieläpä että joskus ne optimoitu joillekkin kappaleille suorastaan eli joku toimii paremmin kun toinen.

Olin yllättynyt kuullessani tällaisen midin - huomattavan hyvin ohjelmoitu, ja samalla huomaa, että Rimsky-Korsakovin orkestraatiot soivat huonoillakin midisaundeilla hienosti - kaikesta ei voi siis syyttää huonoja saundeja:
 
Ei kyllä minkään maailman midit tai samplekirjastot kerro mitään orkesterin oikeista balanssiasioista.. jos noita käyttää oppimisvälineenä soitintamisessa niin ottaa riskin. toisaalta uudet orkesterikirjastot kuten vaikka vienna symphonic library (http://www.vsl.co.at) kuulostavat aika kivalta, mutta eivät siltikään kerro totuutta.

Midi soundeista vieläpä että joskus ne optimoitu joillekkin kappaleille suorastaan eli joku toimii paremmin kun toinen.
 
Niiin. Jotenkin sun kirjoituksistasi joutuu välillä etsimään pointtia oikein taskulampun kanssa.
 
Ei kyllä minkään maailman midit tai samplekirjastot kerro mitään orkesterin oikeista balanssiasioista.. jos noita käyttää oppimisvälineenä soitintamisessa niin ottaa riskin. toisaalta uudet orkesterikirjastot kuten vaikka vienna symphonic library (http://www.vsl.co.at) kuulostavat aika kivalta, mutta eivät siltikään kerro totuutta.
 
Kerro että minkä riskin ottaa? Onko sulla parempia oppimisvälineitä, jos lasketaan pois musiikkinsa soitattaminen oikealla orkesterilla, siihen kun monella ei ole mahdollisuutta?
 
A) ovat ne huomattavasti lähempänä totuutta kuin Sound Blaster, ja B) täytyy käyttää järkeä. Jos samplerista säätää volyymit jollekin tasolle, ja huomaa että jotkut instrumentit ovat selkeästi hiljaisempia samalla dynamiikalla, ts. viulun p on huomattavasti hiljaisempi kuin trumpetin p, tai päinvastoin, toisista löytyy ruutia selkeästi enemmän, pitäisi kellojen alkaa soida jos koko ajan vääntää yksittäisen kanavan volyyminappia isommalle, tai jos hiljainen soitin kuuluu läpi dynamiikalla pp kovempien tuutatessa kolmea f:ää.
 
Garritanissa (ja olettaisin että muissakin) on näppärä ratkaisu ongelmaan, jos sen tajuaa. Koska jokaiselle kanavalle määritetään oma volyymi ja sen lisäksi volumeasetuksen sisällä dynamiikkaa voidaan hallita modulaatiopyörällä, voi soittimet määrittää 3 f:n mukaan näppärästi siten kuin tietää niiden oikeasti soivan. Kun ensin määrittää sektioiden sisäisen volyymin kuntoon, ja tietää että täysiä tuutatessa vasket ja perkussiot peittävät kaiken alleen, niin balanssin saa kuntoon kun suhteuttaa muut sektiot niihin. Kun volyymi on määritetty niin, että täysiä soidessa puut ja jouset jäävät alle, pitäisi dynamiikkaskaalan olla aika lähellä oikeaa, ja vaskia joutuu oikeasti säästelemään. Sitten vaan malttaa olla koskematta niihin volyymeihin niin menee lujaa;)
 
Totta kai tämä on vaan poppakonsti, oikeaan orkesteriin tutustumista ei voita mikään, mutta valitettavasti kaikilla ei ole mahdollisuuksia tai edes halua saada orkestereita soittamaan kappaleitaan livenä. Elokuva/pelimusiikkiakin tehdessä on tarpeen ymmärtää miten orkesteri soi, ja niissäkin voi käyttää orkesterimusiikkia vaikka oikeita soittajia ei olisi käytössä. Tähän tarkoitukseen samplekirjastot ovat varsin paikallaan,

Aloittaessani sinfonian säveltämisen, en tiennyt mitä tyyliä toiset säveltäjät nykyään harrastavat.
Kun sain eteeni Kalevi Ahon artikkelin 1900-luvun länsimaisen taidemusiikin kehityksestä, huomasin vahingossa toimineeni valinnassa hyvin samankaltaisesti.
 
http://www.tsv.fi/ttapaht/997/aho.htm
 
Lue aivan artikkelin lopusta.
 
Olen kyllä eri mieltä. Kappaleidesi edustama tyyli on jotain 1800-lukua, jonka satsissa esiintyy sille kuulumattomia asioita. Postmodernismiin ja tämän vuosituhannen vaihteen musiikkiin joka haluaa irtautua modernismista sarjallisuuden, yms. vaikeasti lähestyttävyyden vuoksi, josta tuon jutun lopussa puhutaan on todella pitkä matka. Kuuntele vaikkapa Luciano Berio:ta, Eino-Juhani Rautavaaran uudempaa tuotantoa ja Steve Reichia, niin saat hyvän kuvan, mistä tuossa puhuttiin.

Sellainen asia tuli vielä mieleen, että kuuntele, Erkki, klassisia kappaleita siten, että hankit niistä sekä audio-, että midiversiot. Kun kuuntelet niillä samoilla midisaundeilla, joilla sävellät, musiikkia ja vertaat sitä oikeaan orkesteriin, opit miltä musiikin pitää kuulostaa säveltäessäsi, jotta se kuulostaa oikealla orkesterilla halutunlaiselta. Opit myös orkestroimisesta samalla.
Olin yllättynyt kuullessani tällaisen midin - huomattavan hyvin ohjelmoitu, ja samalla huomaa, että Rimsky-Korsakovin orkestraatiot soivat huonoillakin midisaundeilla hienosti - kaikesta ei voi siis syyttää huonoja saundeja:
 
Joo, minulla on joitakin sinfonioita sekä midi- että CD-levy versiona.
Olen myös kirjoittanut itse midi-nuotteja joistain, kuten Sibeliuksen toisen sinfonian aivan alusta.
Siinä tenutossa soivia viuluja ei saa sitten millään soimaan mideinä, ne kuulostavat aivan kauheilta.
Tämä johtuu minulla Sound Blasterista ja sen vakio äänipankista.
Parantaakseni soitinääniä, olen vaihtanut pankissa niistä joitain, kuten oboe, klarinetti, fagotti, käyrätorvi, trumpetti.
Kun sain soittimet mieleisekseni ja olen tehnyt niillä äänillä paljon musiikkia, ei tunnu mahdolliselta vaihtaa aivan erilaista pankkia.
Vaihtamisen seurauksena joutuisin tekemään midi-nuotteihin kauttaaltaan äänenvoimakkuuksien muutoksia.
Hyvät korvakuulokkeet auttavat, niistä sointi kuuluu pehmeämpänä ja sointi muistuttaa paljon oikeata orkesteria.
Ongelmaksi jää tietenkin se, jos toiset kuuntelijat käyttävät jotain muuta laitetta.
Midi-äänet ovat todella harmillisia, kun soitan samaa midiä tietokoneen pöytäkaiuttimilla tai kunnon stereoilla, ne kuulostavat aivan eri tasoisilta, toinen on aina aivan pilalla.
 
Olen kyllä eri mieltä. Kappaleidesi edustama tyyli on jotain 1800-lukua, jonka satsissa esiintyy sille kuulumattomia asioita. Postmodernismiin ja tämän vuosituhannen vaihteen musiikkiin joka haluaa irtautua modernismista sarjallisuuden, yms. vaikeasti lähestyttävyyden vuoksi, josta tuon jutun lopussa puhutaan on todella pitkä matka. Kuuntele vaikkapa Luciano Berio:ta, Eino-Juhani Rautavaaran uudempaa tuotantoa ja Steve Reichia, niin saat hyvän kuvan, mistä tuossa puhuttiin.
 
Tarkoitin lähinnä mainintaa yleisön suhtautumista nykymusiikkiin, sekä tyylien, käytetyn materiaalin ja sävellystekniikan merkityksen toissijaisuutta.

Siinä tenutossa soivia viuluja ei saa sitten millään soimaan mideinä, ne kuulostavat aivan kauheilta.
Tämä johtuu minulla Sound Blasterista ja sen vakio äänipankista.
Parantaakseni soitinääniä, olen vaihtanut pankissa niistä joitain, kuten oboe, klarinetti, fagotti, käyrätorvi, trumpetti.
 
Suosittelisin edelleen harkitsemaan jonkin orkesterisamplekirjaston hankintaa... Midiääniä käyttäessä melkein joka instrumentti kun tuppaa kuulostamaan jonkin sortin urulta. Tosin silloin tarvitset jo todennäköisesti myös sekvensserin.

Vaihtamisen seurauksena joutuisin tekemään midi-nuotteihin kauttaaltaan äänenvoimakkuuksien muutoksia.
 
Eiköhän kaikki järkevät softat mahdollista että säädetään midiraidan voluumia kerralla. Vähän isompi ongelma lienee jos samplet reagoivat kovin eri lailla velocityyn. Ainakin sekvenssereissä voi myös velocityä kompensoida raitakohtaisella asetuksella.
 
Ja mitä pikemmin vaihtaa kunnon äänipankkiin, sen vähemmällä työllä siitä luulisi selviävän.

Mikä on tenuto ? (englanninkielinen selitys jonka löysin meni hieman yli tukkani)
 
ja toisekseen sinfoniaan josta puhumme säveltäjälle sanon jos en ole joskus sanonutkin jotkut pätkät ovat minustakin (kuten nähtävästi joistakin muistakin) parempia kuin toiset tosin midi versiosta on tosiaan paha sanoa. Koska osa midi soundeista on todella huonoja esim. yamaha cs1x jousista pidin ja kuoro ja synasoundit,pianot,malletit,sähköurut,epianot sitten taas alesis qs6.1 siinä taas soolo vasket ja puhaltimet toimi paremmin (varsinkin huilu on cs1xässä niin puisen kuuloinen että hyi siis väärällä tapaa puinen),alesis s4+ siinä pätee edellinen aikalailla puhaltimien osalta tarkemmin en ole ehtinyt tutkia sitä vielä nämä siis synien gm totetuksia johon sanot sb liven jotkin soundit on sanoisin parempia (mitä parilla midi fileellä joskus jotain kuulin) tosin en tiedä klassiseen/orkesteri menoon (johon tämän ja tubular bellsin lasken tosin en rinnasta teoksia vaikka molemmissa on minusta sama juttu jotain tosi hienoja pätkiä ja sitten muu ei niin hienoa samapa se klasisenkin puolella toki ei ne "suuret mestaritkaan" (en tykkää ilmauksista suuri mestari tai vakava/taide musiikki koska musa arvosteltakoon tyylissään (esim. otetaan mahdollsimman kaukaa esimerkki punkin kuuluu olla menevää tietyllä tavalla (siis minusta huom. en kuuntele punkkia jotain olen tietääkseni ohi mennen kuullut) ei niinkään melodiseen puoleen ihmisessä ehkä vetoavaa) ja minulle musiikki vakava asia vaikka poppariksi (olen mielestäni ehkä Proge..) varmaan mut laskettaisiin...) ihan tasalaatuisia säveltäjiä ole) mutta ehkä poppiin. Kylläpä tulikin sekava kirjoitus.

Mikä on tenuto ? (englanninkielinen selitys jonka löysin meni hieman yli tukkani)
 
Semmoinen viiva nuotin päällä tai alla joka tarkoittaa, että ääni soitetaan pitkäksi, mutta yleensä kuitenkin tempoon. Staccaton vastakohta.

Mikä on tenuto ?
 
Pidättäen, nuotit täyteen arvoon soittaen.