Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Dr Dominant: Baron ei nähtävästi ole törmännyt tähän nuotinnussymboliin aiemmin, ja se tuli nyt ekaa kertaa vastaan Bachin kappaleessa. Baronin tuntien hän käytti klasari-sanaa yleisnimenä eikä tyylikauden nimenä.
 
Joo, ajattelin vaan ns. kevyemmässä musiikissa käytetään kuitenkin jonkin verran kuitenkin myös tuota, mut tosiaan sielläkin usein vaan siellä ihan lopussa.
En tiiä sitten pianonuoteissa hmm.. siellä varmaan usein ihan nuotteina vastaava arpeggio/murtosointu?

EP: Joo, ajattelin vaan ns. kevyemmässä musiikissa käytetään kuitenkin jonkin verran kuitenkin myös tuota, mut tosiaan sielläkin usein vaan siellä ihan lopussa.
 
Varmaan nuottikirjoitus on samanlaista taide- ja rytmimusiikissa (nää on "viralliset" termit:-) mutta ei oo ennen tullut vastaan.

..........................

Zeeboo: Klasari kitaranuoteissa tuollainen merkintä on tuttu näky & soitetaan niin kuin tuolla aikaisemmin mainittiin "harpun tapaan". Joskus arpeggion suunta on määrätty nuolella arpeggio-kiharan viereen (muistelen joskus nähneeni myös päälle merkityn)
 
Aina sitä uutta oppii kun viisaampien kanssa keskustelee:-)

baron: Aina sitä uutta oppii kun viisaampien kanssa keskustelee:-)
 
Jeps, siitähän tää on niin tosi upee sivusto!

baron: Aina sitä uutta oppii kun viisaampien kanssa keskustelee:-)
 
No, eipä sitten

Kun aikoinaan jäi muskari kesken niin noissa klasarinuoteissa tulee vastaan ihmeellisiä/kummallisia merkkejä:
Merkit jotka muistuttavat venytettyjä matematiikan suurempi/pienempi merkkejä?
 
Asiayhteydestä voisi tulkita että ne ovat samat kuin crescendo/diminuendo.
Onko näin?

baron: Kun aikoinaan jäi muskari kesken niin noissa klasarinuoteissa tulee vastaan ihmeellisiä/kummallisia merkkejä:
Merkit jotka muistuttavat venytettyjä matematiikan suurempi/pienempi merkkejä?
 
Asiayhteydestä voisi tulkita että ne ovat samat kuin crescendo/diminuendo.
Onko näin?
 
Nimenomaan joo ja nehän on tosi kätsyt näkee nopeesti koko alueen millä voimakkuusvauhtelua on, pelkät sanat on epämääräisemmät, toisaalta taas pelkät >< -merkit ei taas kerro käytettäviä voimakkuuksia, kaikkein paras merkintä on ne yhdessä, esim. piano, forte jne.
Kevyessä musiikissakin olis kiva kuulla/ nähdä enemmän dynamiikkaa. Esimerkkinä kevyenmusiikin puolelta tulee äkkiä mieleen laulaja Anneli Saaristo.

Kysysisin eräästä sointukulusta ja sen funktiosta suhteessa muihin sointuihin.
 
Kappale menee C-duurissa ja sointukulku on C-E7-F. Siis I-?-IV. Tavallista III ei voi ajatella, koska kyseessä on duurisointu. Jos sointu olisi välidominantti se menisi Am sointuun.
 
Mikä ilmiö on siis kyseessä? Kuitenkin kulku on varsin tavallinen kappaleissa.

susanna66: Kysysisin eräästä sointukulusta ja sen funktiosta suhteessa muihin sointuihin.
 
Kappale menee C-duurissa ja sointukulku on C-E7-F. Siis I-?-IV. Tavallista III ei voi ajatella, koska kyseessä on duurisointu. Jos sointu olisi välidominantti se menisi Am sointuun.
 
Mikä ilmiö on siis kyseessä? Kuitenkin kulku on varsin tavallinen kappaleissa.
 
Välidominanttihan se on, mutta se ei mene A-molliin. Ite olen tottunut käyttämään nimitystä "mollimuotoinen harhapurkaus". vrt: (cm:): G7-Abmaj.

Eikö se muka ole välidominantti, ellei se vie kohdesoinnulleen? Ei jollekin soinnulle jännitteisiä sointuja ole aina pakko purkaa sen perinteisimmän tavan mukaisesti, itse merkitsisin silti I - V7/VI - IV.
 
E:
Epämuusikko ehti juuri ja juuri!

Tuo kulku Cm:G7-Ab maj7 on mielestäni ihan normaali tapaus. Itse olen tottunut kutsumaan sitä harhalopukkeeksi, mutta sama asia kuitenkin kyseessä. Normaali V7 sointu siirtyy normaaliin VI asteen sointuun (joka siis mollissa on tavallisestikin duuri)
 
Mutta tuo duurimuotoisen III siirtyminen IV asteeseen oli erikoinen tilanne.

Muuten eikö tuo purkaus johonkin sointuun (kohdesointuun) ole juuri välidominantin idea? Jos sointu purkautuu aivan jonnekin muualle eikä kohdesointua ole mailla halmeilla (joskushan nuokin ketjuttuvat) niin silloinhan koko homma vesittyy.
 
Varsinkin häiritsee, että miksi purkaus kuullostaa niin hyvältä. Ainakin mun korva vie E soinnun mielummin F kuin Am.

susanna66: Muuten eikö tuo purkaus johonkin sointuun (kohdesointuun) ole juuri välidominantin idea? Jos sointu purkautuu aivan jonnekin muualle eikä kohdesointua ole mailla halmeilla (joskushan nuokin ketjuttuvat) niin silloinhan koko homma vesittyy.
 
Varsinkin häiritsee, että miksi purkaus kuullostaa niin hyvältä. Ainakin mun korva vie E soinnun mielummin F kuin Am.
 
Tuohan on ihan tavanomainen rinnakkaismollin harhalopuke. Ei ollenkaan ihmeellistä, että kuulostaa hyvältä. Ei siis puhuta välidominantista, vaan ihan normaalista sellaisesta, joka on hetkellisesti lainattu rinnakkaissävellajista.

IV lepoteho kuulostaa yleensä hyvältä. Ja rinnakkaiset kvintit kuulostaa yleensä hyviltä, koska ne on olleet pannassa.
EDIT: No voi hyvänen aika, lepoteho tarkoittaa milloin mitäkin. Unohtakaa se käsite.
susanna66: Ainakin mun korva vie E soinnun mielummin F kuin Am.
Riippuu melodiasta.

Joo tuo onkin mielenkiintoinen huomio! Aika jännä, että sointuyhdistelmä kuullostaa noin hyvältä, vaikka on tavallaan väärässä ympäristössä eli täysin duuri kappaleessa.
 
Soittelin tuossa peräkkäin kappaleiden alkuja, jotka alkaa Am ja jotka alkaa C ja kieltämättä sointuyhdistelmä käyttäytyy kummassakin samoin. Jotenkin vain näin aluksi fraseeraus on vaikea saada kohdalleen, kun asiaa ajattelee eri vinkkelistä kuin aiemmin.
 
Muuten mulle tulee aina tango mieleen sointukulusta C-E-F-Dm, Dm-G-C-G7 ja luritus
 
Ainakin musta on vaikeaa soittaa korvakuulolta tai improvisoida, jos ilmiötä ei hahmota, että mitä tapahtuu.
 
Kiitos hyvistä neuvoista. Taas laittelen uutta ongelmaa kun ilmaantuu, luultavasti aika pian :)

susanna66: Muuten eikö tuo purkaus johonkin sointuun (kohdesointuun) ole juuri välidominantin idea? Jos sointu purkautuu aivan jonnekin muualle eikä kohdesointua ole mailla halmeilla (joskushan nuokin ketjuttuvat) niin silloinhan koko homma vesittyy.
 
Välidominantti on välidominantti vaikka voissa paistaisi, eikä se siitä vesity. Eihän V7:kaan aina I:lle pölähdä.

Tendenssisävelet siellä purjehtii yhtä mukavasti kuin E7-am. tai jotain. Intervallit on tällä hetkellä hieman hakusessa, olen muutenkin nykyään häpeilemättömän vertikaalinen analyyseissäni.
 
e: Yleensäkin sävellajin käsite koko kappaletta leimaavana ilmiönä on ihan hö.

Epämuusikko: e: Yleensäkin sävellajin käsite koko kappaletta leimaavana ilmiönä on ihan hö.
 
Ai, kun mä olin TM-miitissä niin ventovieraan kappaleen komppaamista merkittävästi auttoi tieto sävellajista.
Vai eikö se rumpalia auta?

baron: Ai, kun mä olin TM-miitissä niin ventovieraan kappaleen komppaamista merkittävästi auttoi tieto sävellajista.
Vai eikö se rumpalia auta?
 
vänkyti väy.
 
e: tarkoitin toki kappaleita jotka mukamas moduloivat koko ajan, tai sitten eivät.