Musiikin teoria ja säveltäminen ›

No otsikko kertoo suunnilleen koko idean.
Eli kannattasko teidän mielestä opetella ensin soittamaan näitä perusjuttuja ennen kuin uhraa ajatustakaan teorialle, vai pitäisikö opetella samalla teoriaa, kun opettelee tutuiksi soittimen kanssa?

No otsikko kertoo suunnilleen koko idean.
Eli kannattasko teidän mielestä opetella ensin soittamaan näitä perusjuttuja ennen kuin uhraa ajatustakaan teorialle, vai pitäisikö opetella samalla teoriaa, kun opettelee tutuiksi soittimen kanssa?
 
Kaikkee vaan sekaisin yhtä aikaa. Pistäisin vielä tuohon lisäksi ahkeran levyjen kuuntelun (=korvakuulolta toistamisen).
 
Kuuntele levyltä, laula/soita perästä, tsekkaa sama nuotista, mieti teorian kannalta. Kaikki liittyy kaikkeen.

olen hyvin pitkälti samaa mieltä, mutta teorian kanssa kannattaa muistaa aina se, että teorian tulisi tukea käytäntöä ei toisinpäin. eli, jos joku kuulostaa "hyvältä" sun mielestä, vaikka se ei olisi teoreettisesti "oikein", niin antaa mennä vaan.
 
toinen juttu on se, että "teoriahan" ei välttämättä tarkoita mitään konservatoriossa opetettavaa teoriaa, vaan se on tavallaan musiikin "kielioppia". kaikki muusikot osaa musiikinteoriaa; toinen asia on sitten onko se tiedostettua vai ei. monilla jazzin "suurilla" nimilä ei ollut lainkaan teoriataustaa, mutta kummasti vaan jälkeenpäin teoreettisesti katsottuna esim. harmonioissa on selkeä logiikka.
 
korvat on musiikissa kaikkein tärkeintä.

Molemmat yhtä aikaa, ja mieluiten keskeltä molempiin suuntiin!

Mää olen kans miettiny että pitäskö mun opettaa meijän pojalle ensin suomen kielioppia ennen kun annetaan sen yrittää puhua. ;)

Mää olen kans miettiny että pitäskö mun opettaa meijän pojalle ensin suomen kielioppia ennen kun annetaan sen yrittää puhua. ;)
 
ihan totta. hyvä vertaus.
 
ei munkaan ole koskaan tarvinnut opetella englannin kielioppia, mutta osaan silti englantia puhua.

Jep jep. Mutta vakavasti puhuen, yksi oppii yhdellä tavalla ja toinen toisella. Yleisesti ottaen hermoverkkojen oppiminen perustuu esimerkkeihin ja niistä saatuihin palautteisiin (menikö oikein vai väärin). Musikaalisella ihmisellä palaute oikein/väärin tulee omasta itsestä, ja oppiminen voi käydä nopeasti melkein itsekseen. Sen kun vain soittelee ja kuuntelee, yritys ja erehdys tai onnistuminen. Mutta ajattelun kehittyminen vaatii myös abstraktioiden hahmottamista ja kieltä. Jos ei pysty antamaan asioille nimiä, niistä keskusteleminen ja niiden ajatteleminen ja ajatusten kehittely käy vaikeaksi. Sen takia on hyvä opetella vähintään alan termistöä, että pystyy jäsentämään opittuja asioita.

Eikun ehdottomasti teoria ensin, ettei tuu sitten virheitä, katsokaas:)

Äh, kyllä teoriaa voi opiskella vaikkei osaisi soittaakkaan. Soittaminen on usein turha välivaihe ennen todellista musiikillista ylemmyyttä; kykyyn analysoida musiikkia objektiivisesti ja univeraalit totuudet löytäen sekä toisaalta absoluuttisen musiikin säveltämiseen, jossa sekä muoto että sisältö on viety huippuunsa.
 
Hoho.
 
Terv. Huomenna tenttiin...

Mä opiskelin ensin teoriaa.
Sitten alkoi kiinnostaa, miltä se kuulostaisi.
Kun kukaan ei niin hulluja suostunut soittamaan, oli itse pakko aloittaa.

Soittotaidon (siis ei soittotekniikan, vaan musikaalisen ymmärryksen, improvisaation ja omaksumisnopeuden) kehittyminen on nopeampaa, jos teoriaa on pohjalla sen verran, että tietää mitä tekee. Aloittelijabändihommissa on etenkin paaaaaaaljon helpompaa kommunikoida muiden soittajien kanssa kun nämä ymmärtävät, mitä tarkoittaa "sointu", "tahti" tai että miksi rumpali hakkaa kapuloitaan ennen biisin alkamista.
 
Teoriaa jonkin verran tunteva voi tehdä toimivan sovituksen ilman minkäänlaista soitannallista kokemusta, eli jos haluaa saada tuloksia aikaiseksi nopeasti, sanoisin, että kannattaa opiskella soittamisen alkeita opiskellessaan myös teoriaa ihan paperiltakin.
 
Itse olen pumpussa ainoa, joka tuntee teoriaa ja muiden tuskailua yhteisen kielen ja musiikin rakenteellisen ymmärryksen kanssa katseltuani olen enemmän kuin tyytyväinen siihen, että teoriaa on tullut opiskeltua.
 
Olen aloittanut kitaransoiton myöhemmin kuin varsinainen kitaristimme ja soittotekniikkani ei ole sen parempi kuin hänelläkään, mutta saan tehtyä kokonaisia biisejä useille instrumenteille huomattavasti kivuttomammin kuin hän, teoriatietojen takia.
 
Suosittelen teoriaa, mutta ei siitäkään juuri hyötyä ole jos ei osaa soittaa. Opiskele sopivasti molempia, teorian ymmärtäminen nopeuttaa oppimista varsin paljon kun ihan "kuinka pidät plekua käsissäsi" -vaiheesta on päästy.

Esimerkikisi niinkin yksinkertainen asia kuin että tietäisi mitä kappaleen rakennetermit, intro, verse, chorus, A-osa etc tarkoittaa tekisi huomattavasti helpommaksi sen sopimisen, miten kappale soitetaan, ettei tarvitsisi selittää, että "siinä kohdassa, missä sanat menee noin, soitat näin, tai vedät soolon "siinä kohdassa missä laulaja laulaisi nää sanat mutta ei laula"
 
tai että tietäisi mitä kappaleen sävellaji tarkoittaa: Se on usein sama kuin eka sointu, mutta ei läheskään aina.

Eikun ehdottomasti teoria ensin, ettei tuu sitten virheitä, katsokaas:)
 
Kerropas minulle mikä on virhe musiikissa?
 
Editaatio: Ei kun siis vitsihän tuo oli?

Joo ei tästä minun kitarasta vaan tule niitä juttuja mitä minulla on piässä vaikka kuinka osaisin tiluttaa.

tai että tietäisi mitä kappaleen sävellaji tarkoittaa: Se on usein sama kuin eka sointu, mutta ei läheskään aina.
 
Mun täytyy tunnustaa, etten tiedä - enkä ole ihan varma mihin tietoa voi käyttää!?
 
Mä ajattelen mahdollisesti samaa? asiaa jotenkin niin, että onko kappaleessa jotain erityisen merkityksellisiä sointuja tai rakenteita, joita tulisi huomioida.

Sävellaji on se, joka tuntuu perussoinnulta. Perussoinnussa on turvallisen kotipesän tuntu. Sieltä lähdetään ja sinne palataan. Jos ei sitä kuule ihan perstuntumalta, niin sitten varmaan täytyy kaivaa teoriat esiin ja yrittää järjellä päätellä, mitä sydän ei sano. ;) Hah. Ei vaiskaan. Harjoitus tekee mestarin.

Sävellaji on se, joka tuntuu perussoinnulta. Perussoinnussa on turvallisen kotipesän tuntu. Sieltä lähdetään ja sinne palataan. Jos ei sitä kuule ihan perstuntumalta, niin sitten varmaan täytyy kaivaa teoriat esiin ja yrittää järjellä päätellä, mitä sydän ei sano. ;) Hah. Ei vaiskaan. Harjoitus tekee mestarin.
 
Mä vetäsin kylmiltäni midikoskettimistolla tämmösen jousijutun kosketinsoittajien keskustelussa. Mikä sävellaji?
 
http://www.asikkalalainen.net/musa/ihantosissaan.mp3

Oli sen verran avant gardea, että saat ihan itse päättää, mikä sävellaji missäkin kohtaa yrittää olla. ;) Taiteilijan vapaus nääs..

Mun täytyy tunnustaa, etten tiedä - enkä ole ihan varma mihin tietoa voi käyttää!?
 
Mä ajattelen mahdollisesti samaa? asiaa jotenkin niin, että onko kappaleessa jotain erityisen merkityksellisiä sointuja tai rakenteita, joita tulisi huomioida.
 
Jos joku sanoo, että transponoidaan kappale Eb-molliin, niin onnistuu nopeammin kun tietää mikä sävellaji on.
 
Onnistuuhan se niinkin, että kuuntelee missä muut menee ja rämpii perässä, mutta ei välttämättä kuulosta hyvältä.

Jos joku sanoo, että transponoidaan kappale Eb-molliin, niin onnistuu nopeammin kun tietää mikä sävellaji on.
 
Onnistuuhan se niinkin, että kuuntelee missä muut menee ja rämpii perässä, mutta ei välttämättä kuulosta hyvältä.
 
Mulle käy niin, että jos kappale transponoidaan johonkin muuhun mihin se on nuotteihin merkitty, niin vaikeuksia tulee - ellei sitten transponoi nappia painamalla.
 
Eri juttu on sitten jos soittaa yksinkertaisia kappaleita kokonaan korvakuulolta ja improvisaatiopohjalta.
 
Mä en oikein ymmärrä tarvetta transponoida kappaleita. Jos se on merkitty nuotteihin niin, että on jonkun vaikea esim. laulaa, niin voihan sen vetää instrumentaalina.