Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Haluisin oppia soittamaan korvakuulolta biisejä, improvisoimaan yms.. Sävelkorvani on mielestäni hyvä, mutta siitäkään ei paljonkaan hyötyä ole kun otelautaa en tunne lainkaan. Luin että kun opettelee skaaloja niin otelaudan äänetkin selvenee siinä. Osaan sahata mm. pentatonista skaalaa edestakaisin silmät kiinni vaikka viiden promillen kännissä, mutta en saa siitä oikeen mitään irti. Miten sitä pitäis käyttää että siitä oppiskin jotain ?
 
Oon yrittänyt lukea noita FAQ-tekstejä skaaloista mutta ei niistä tajua mitään, ellei sitten osaa niitä juttuja ennestään.

Instrumentin mainintakin voisi auttaa. Otelautoja on aika monissa soittimissa.

Instrumentin mainintakin voisi auttaa. Otelautoja on aika monissa soittimissa.
 
Voin miljoonan prosentin varmuudella taata, että kyseessä on kitara.

Oletan, että kyseessä on jokin kitara.
 
Eihän se nyt otelaudan sävelten tuntemista edistä piirunkaan vertaa jos sinä vain jotain geometrista muotoa, kuten jotain pentatonisen asteikon sormitusta siinä sahailet edes takaisin viiden promillen kännissä. Lakkaa käyttämästä niitä sormituksia, mieti mitä säveliä asteikossa on ja sitten otelaudalla koko ajan mietit että missä sävelessä olet ja mihin säveleen menossa.
 
Sillä tavoin ne sävelet pikkuhiljaa jäävät mieleen. Ei sillä, että sahailee jotain sormitusta tai että syö puuroa ja ternimaitoa. :)
 
Sitten kun alkaa olla jotain käsitystä noista sävelistä, niin nuo geometriset hahmotustavat voivat auttaa: esimerkiksi A-kielen viidennen välin D-sävelessä ollessaan voi todeta, että koska kielten välillä on kvartti, on D-kielellä suoraan ylhäällä - viidennessä välissä - G-sävel, ja seitsemännessä välissä A-sävel ja niin edelleen. Sieltä löytyy hyvin paljon vaikka minkälaisia symmetrioita; on tosin muistettava, että kaikkien muiden kielten välillä on kvartti ylöspäin, paitsi G-kielestä H-kieleen on suuri terssi.
 
Jotain poppakonsteja voi olla sävelten oppimiseen - kuten että asettaa vuohenkarvoja pääsiäisyönä tyynyn alle ja käy alasti juoksemassa ladon ympäri keskiyöllä - mutta niiden keinojen kanssa en osaa auttaa.
 
Mikäli sinulla ei ennestään ole yhtään käsitystä sävelistä kitaran otelaudalla, tuossa hieman valotusta aiheeseen (lainaan vanhan viestini jostain vanhasta ketjusta):
 
Eli toisin sanoen kitaran kaulalla menee kieliä pitkin kromaattinen asteikko. Kromaattinen asteikko tarkoittaa puolisävelaskelein etenevää asteikkoa, eikä länsimaisessa viritysjärjestelmässämme tavallisesti puolisävelaskeleita pienempiä askeleita käytetäkään. Sävelin merkittynä kromaattinen asteikko on (selvyyden vuoksi merkitsen asteikon vertikaalisesti, sävelkorkeus siis kasvaa alaspäin mentäessä):

A
A#/Bb (säveliä, joilla on eri nimi, mutta sama soiva korkeus, kutsutaan enharmonisiksi säveliksi. Tässä tapauksessa A# ja Bb ovat enharmonisesti samat)
B
C
C#/Db
D
D#/Eb
E
F
F#/Gb
G
G#/Ab

Huomaat ehkä, että asteikko koostuu aakkosista ABCDEFG. Puolisävelaskelta kutakin säveltä korkeampi sävel saadaan kun kirjaimen taakse laitetaan risuaita (#), puolisävelaskelta matalampi kun taakse laitetaan bee (b). Poikkeuksena tästä ovat sävelet B ja E, jotka ylennettyinä ovat C ja F (sekä toisinpäin: C on alennettuna B); siitä huolimatta myös sävelet B#, E#, Cb ja Fb voivat tietyissä yhteyksissä esiintyä.

Kitaran otelaudalla sävelet menevät tuon kromaattisen asteikon mukaan. Asteikko luonnollisesti aloitetaan siitä kohdasta, mikä on kyseiselläkin kielellä soitettava alin sävel, eli (kirjoittajan laiskuuden vuoksi tuohon on merkitty vain ylennetyt sävelet):

e||-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-
B||-C-C#-D-D#-E-F- F#-G-G#-A-A#-B
G||-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-F-F#-G
D||-D#-E-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D
A||-A#-B-C-C#-D-D#-E-F-F#-G-G#-A-
E||-F-F#-G-G#-A-A#-B-C-C#-D-D#-E-

Voin miljoonan prosentin varmuudella taata, että kyseessä on kitara.
 
Niin veikkailin itsekin, mutta tuo sävelkorvamaininta aiheutti pientä epävarmuutta.

Niin veikkailin itsekin, mutta tuo sävelkorvamaininta aiheutti pientä epävarmuutta.
 
Ajattelin ensin, että tarkoitat tuolla ettei kitaristilla voi olla hyvää sävelkorvaa, :-D. No, ainakin jos otantana käytetään minua niin oikeassa olet.

Ajattelin ensin, että tarkoitat tuolla ettei kitaristilla voi olla hyvää sävelkorvaa, :-D. No, ainakin jos otantana käytetään minua niin oikeassa olet.
 
Pelkäsinkin että joku sen juuri noin tulkitsee mutta sanoin silti. Mutta olettaisin että kaipa ne jousisoittajat silti jokseenkin enemmän tuskailevat sävelpuhtauden kanssa. Voin tosin olla väärässä siinäkin.

Pelkäsinkin että joku sen juuri noin tulkitsee mutta sanoin silti. Mutta olettaisin että kaipa ne jousisoittajat silti jokseenkin enemmän tuskailevat sävelpuhtauden kanssa. Voin tosin olla väärässä siinäkin.
 
Kyllä sinä out aivan oikiassa, siksi minustakaan ei tullut koskaan oikiaa kontrabasistia, vaikka edelleen rakastan ko. soitinta ja myös soitan jonkin verran hää ym. juhlallisimmilla keikoilla.
Tosin, kitarasta puheenollen, monet kyllä tuolla esim."tanssimusiikki" -palstalla kiroavat epävireisiä kitaroita ja jopa kosketinsoittimia.. :)

Haluisin oppia soittamaan korvakuulolta biisejä, improvisoimaan yms.. Sävelkorvani on mielestäni hyvä, mutta siitäkään ei paljonkaan hyötyä ole kun otelautaa en tunne lainkaan.
 
No jos sävelkorva kerran on hyvä, niin luulen kyllä että on helppoa soittaa korvakuulolta biisejä. Kannattaa testata sävelkorva että vaikkapa kuuntelet jostain biisistä jonkun melodian ja sitten ku se on päässäsi tarpeeksi hyvin, kuvittelet miten se menisi kitaralla. Ja sitten testaat sitä oikeasti kitaralla.
 
Luin että kun opettelee skaaloja niin otelaudan äänetkin selvenee siinä. Osaan sahata mm. pentatonista skaalaa edestakaisin silmät kiinni vaikka viiden promillen kännissä, mutta en saa siitä oikeen mitään irti. Miten sitä pitäis käyttää että siitä oppiskin jotain ?
 
Oon yrittänyt lukea noita FAQ-tekstejä skaaloista mutta ei niistä tajua mitään, ellei sitten osaa niitä juttuja ennestään.
 
Kanattaa opetella skaaloista myös Scale tonet (en tiedä mikä on suomenkielinen vastine tälle, sillä olen opiskellut vain englanninkielisistä kirjoista) että tiedostat eron muihin skaaloihin eli vaikkapa molli pentatonisessa 1, b3, 4, 5, b7. Osaatko pentatonisen muuallakin kuin vain sen perusasemassa? Kitaristeilla asteikot jaetaan ns. "laatikoihin." Ja jos haluat musikaalisesti käyttää asteikoita niin kannattaa perehtyä siihen miten ne sun suosikkikitaristis käyttää esim. pentatonista.

Ite oon soitellu helppoja melodioita/kappaleita kitaralla. Näin aluksi oon menny
neljästä ekasta nauhavälistä ja avoimilla kielillä, mutta kun noi on hallussa niin sitten opetellaan vähän lisää otelautaa. Ja tosiaan niin, että katon nuoteista.
 
Joku mainitsikin siitä, että kantsii miettiä että mitä säveliä siihen skaalaan kuuluu.
Tämän neuvon sain myös eräältä pätevöityneeltä kitaristilta, joka painotti mulle, että
opettele otelauta.
 
Ei liity otelaudan opiskeluun varsinaisesti, mutta yks hyvä treeni on hyräillä soolojen tai improvisaatioden mukana.

Varmaan tässä jo joku sanonut on, mutta opettele niitä skaaloja, mutta ÄLÄ opettele niitä pelkästään sormituksina, opettele se miten skaala menee (esim. koko sävel puol sävel askelta jnejne.) ja laula/hyräile messissä, improvisoi skaalassa niin että hyräilet messissä, ja kokeilet sitten muistaa mikä on seuraava sävel jo etukäteen.. todella hyvää treeniä on tää.
sitten voit kokeilla sen jälkeen ottaa skaalan eri kohdasta lähdettynä ja korvakuulolla edetä. ja korvakuulolla kattoa vaikka miten se lähtis samaa kieltä nousee jne..
Eli soita hitaasti skaaloja, kuuntele mitä soitat, ja pidä mielessä mikä sävel on menossa. mukana laulu ja hyräily auttaa paljon.. :)

mukana laulu ja hyräily auttaa paljon.. :)
 
Mä olenkin aina miettinyt, miksi ihmeessä jotkut kitaristit (ja joku kosketinsoittaja) "laulavat" sooloaan samalla kun soittavat sitä. Pitääpä kokeilla joskus.

Mä olenkin aina miettinyt, miksi ihmeessä jotkut kitaristit (ja joku kosketinsoittaja) "laulavat" sooloaan samalla kun soittavat sitä. Pitääpä kokeilla joskus.
 
Kyllä mun maikka ainakin treenatessa neuvoi niin tekemään. Soitin piano.

Mä olenkin aina miettinyt, miksi ihmeessä jotkut kitaristit (ja joku kosketinsoittaja) "laulavat" sooloaan samalla kun soittavat sitä. Pitääpä kokeilla joskus.
 
Auttaa hahmottamaan ideoita selkeämmin. Myöskin kun laulat ja yrität soittaa saman fraasin, joudut väkisinkin miettimään mitä teet. Näin et jää jankuttamaan lihasmuistissa parhaiten säilyneitä sormituksia, tai soittamaan vain nuotteja peräkkäin ja toivomaan, että josko se vaikka sopisi taustaan. Varmasti sama pätee moneen muuhunkin soittimeen kuin kitaraan.

Aiheesta voisi todeta, että mitenkä oppii tuntemaan naisen...? Kokeilemalla eri otteita, ja silti ei koskaan täydellisesti, ei edes likimainkaan.
 
etitti: baron korjailee asiantuntemuksellaan

Aiheesta voisi todeta, että mitenkä oppii tuntemaan naisen...? Kokeilemalla eri otteita, ja silti ei koskaan täydellisesti, ei edes likimainkaan.
 
etitti: baron korjailee asiantuntemuksellaan
 
Ei ainakaan mun kokemuksen mukaan hyräilemällä mukana.

Tyhmää mainita kaulan nuotteja niin että siellä on B mukana kun suomessa se on H... Yksinkertaistin tapa opetella on varmaan duuriskaalan myötä, alottaa C:stä (CDEFGAH) ja sitten niitä hienoja nimiä priimi, sekunti, terssi, kvartti, kvintti, seksti, septimi ja lopulta oktaavit ja sitten ettii ne kaulastaan... Ei oo vaikeeta, parin päivän juttu kun muistaa ne jo ulkoo.. Tai itellä ainakin oli.. Nykysin menee kuin vettä vaan, ja soinnut rakentuu myös helpommin.. Otelaudan ulkoo osaaminen on kyllä suurin apu soitossa minkä keksii, onnee siihen :)

Tyhmää mainita kaulan nuotteja niin että siellä on B mukana kun suomessa se on H...
 
Tappelu pystyyn!
 
Aika usein Suomessakin käytetään tuota ulukomaalaista tapaa merkitä kyseinen C:stä puolisävelaskeleen alapuolella oleva sävel B:nä. Lukioaikoina olikin hassua, kun lukion musiikinopettajat painottivat B:n ja Bb:n käyttöä kun taas sitten musiikkiopistolla liputettiin H:n ja B:n puolesta - täytyy myöntää, että sitten väschyneenä tuli useammankin kerran sekoiltua asioiden kera kun ensin oli koko päivän käytellyt B/Bb:tä ja sen jälkeen raukka opiskelijapopiskelija raahattiin illalla musiikkiopistolle etsimään säveliä ja aivot olivat jähmettyneet jo usea tunti sitten.
 
Henkilökohtaisesti olen tuon ABCDEFG-merkinnän kannalla, sillä se on mielestäni jokseenkin loogisempaa: siinähän on aakkosten seitsemän ensimmäistä kirjainta. Tuo AHCDEFG-merkintä on pikemminkin jonkinlainen kuriositeetti. Esimerkiksi Band in a Box ja Garage band -ohjelmistot eivät tunne H-säveltä lainkaan. Tai ainakaan vanhemmissa versioissaan eivät tunteneet.
 
Joskus tulee mietittyä, että miltähän tuo H-sävel näyttää sitä tuntemattomille. Varmaan vähän sama kuin jos joku puolalainen jazzmuusikko alkaisi puhua vaikapa S-mollista. Ihan sekaisinhan siinä menisi kun ei tietäisi, että siellä nyt on joskus historiassa jokin kummallinen tapahtumaketju tapahtunut ja F#-sävel nimetty S:ksi.

Joo mä olen sitä mieltä että ollaan kansainvälisiä ja kirjoitetaan B ja Bb.
Suomalaisten keskuudessa B lausutaan "hoo" ja Bb lausutaan "beebee".
Kansainvälisissä lontoota puhuvissa ympyröissä sitten B sanotaan "B (natural)" ja Bb "B flat".
Mutta kirjoitusasu pysyy samana.
 
Olipas sekavaa. Tarkoitan siis vain että H-nimisestä sävelestä on ok puhua ja se onkin puhekieleemme vakiintunut. Mutta kirjoitettaessa nuottia tai luettaessa sellaista on järkevämpää totutella nimeen B, koska sellaisia tulee vastaan tuhat kertaa enemmän. Kansallinen ylpeys tässä asiassa sikseen.

Tarkoitan siis vain että H-nimisestä sävelestä on ok puhua ja se onkin puhekieleemme vakiintunut. Mutta kirjoitettaessa nuottia tai luettaessa sellaista on järkevämpää totutella nimeen B, koska sellaisia tulee vastaan tuhat kertaa enemmän. Kansallinen ylpeys tässä asiassa sikseen
 
Tuohan on fiksu ehdotus: Kirjoitetaan B ja äännetään H!