Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Heti kärkeen pahoittelut mahdollisesta gallup-luonteisuudesta..
 
Eli:
1)mainitkaa jokin teille tärkeä, mahtava sävellys
2)mikä siitä tekee niin huipun?
3)oletko itse skulannut k.o. teosta? Jos, niin onko hienompi kuunneltuna vai onko sen soittaminen vieläkin antoisampaa?
 
Itse:
1)What a wonderful world (weiss, thiele, esittänyt tietty mr. armstrong)
2)monipuolisuus, melodian suhteellinen yksinkertaisuus, että se päästää ajoittain soinnutuksen paahtamaan "päälle".. Klassikko mutta siitä löytää aina paljon uutta, niin monikerroksinen..
3)tapailla voi..ja unelmoida tietysti. Jos olisi hieno poppoo kasassa niin varmasti olisi mahtava coveroida. Alkuperäinen esitys kuitenkin ainutlaatuisen loistava. Lähelle pääsee BB Kingin tulkinta Reflections-albumilla!

Kokeillaanpas vähän analysoida.
 
1)mainitkaa jokin teille tärkeä, mahtava sävellys
 
King Crimson - Starless.
 
2)mikä siitä tekee niin huipun?
 
- melodinen kitarateema, joka on haikeudessaan ylitsepääsemättömän hieno.
- se valtaisa draaman kaari jonka sävellys käy läpi koko 12 minuutin ja 18 sekunnin aikana.
 
Teos on kokonaisuudessaan minulle hyvin visuaalinen ja mielikuvia luova. Alun hiljaisessa rauhassa ja mellotronin huokauksessa aistii sanoituksessa mainitun auringonlaskun ja hiljaisen illan saapumisen ("sundown, dazzling day", "starless and bible black"); tunnelma on melankolinen ja surullinen, miltei kärsivä.
 
Kolmannen säkeistön jälkeen jännite alkaa kohota, kun uuden bassolinjan ja nykivän rytmin päälle asettuu kitara joka alkaa toistaa yksinkertaista, nousevaa, voimistuvaa kuviota. Tuuli yltyy, myrskypilvet kerääntyvät taivaalle; rummut heräävät sykkeestään eloon, volyymi kasvaa, kitara nousee jatkuvasti korkeammalle ja dissonoituu, basso ruhjoo säälimättömästi.
 
Juuri kun meteli on peittämässä kaiken alleen, kaaos purkautuu. Tuuli pyörii hetken aikaa kunnes kaatosade alkaa ja vauhdikkaan kompin päälle (13/8!) ilmestyy saksofoni soittamaan veden tavoin ryöppyävää jazzahtavaa sooloa. Tästä rauhoitutaan hetkeksi nopeutetun teeman pariin kunnes kitara palaa ryöpyn keskelle dissonoimaan.
 
Viimein sade on ohi ja alun teema lähtee uudestaan käyntiin. Alun herkän tunnelmoinnin sijasta finaaliin johdattaa ruhjova basso, jonka yllä puhaltimet soittavat melodiaa. Rajuilma on ohi, taivas kirkastuu jälleen ja uusi päivä nousee vielä -- nouseeko?
 
3)oletko itse skulannut k.o. teosta? Jos, niin onko hienompi kuunneltuna vai onko sen soittaminen vieläkin antoisampaa?
 
Itsekseni levyn mukana, niin kitaralla kuin bassollakin. Biisin voima piilee nimenomaan sävellyksessä, joten voisin kuvitella sen toimivan esitettynä. Toisaalta kappaleella on minulle niin suuri henkilökohtainen arvo, että pelkäisin varmasti pilaavani sen lopullisesti.

Bachin Inventio 1
 
Näennäisesti yksinkertainen, mutta jossa on niin paljon hienouksia, että analysoiminen on mulla vieläkin kesken (sanoo tietysti jotain mun analysointikyvystä)
 
Yksinkertainen teemanpätkä, jota käsitellään niin hienosti ja monipuolisesti. Periaatteessa kaksiääninen pianokappale.
 
Olen soittanut, mutta ehdottomasti parempi kuulla jonkun sellaisen soittavan, joka osaa.
 
Bach itse sanoo:
 
"Aufrichtige Anleitung, womit denen Liebhabern des Klaviers auf eine deutliche Art gezeigt wird, nicht allein mit zwo Stimmen rein spielen zu lernen, sondern auch bei weitern Progressen mit dreien obligaten Partien richtig und wohl zu verfahren, anbei auch gute Inventiones nicht allein zu bekommen sondern auch selbige wohl durchzuführen, am allermeisten aber eine cantable Arth im Spielen zu erlangen und darneben einen starken Vorschmack von der Composition zu überkommen."
 
Taidatkos sen selkeämmin sanoa!