Kitarat: soittaminen ›

Minua ainakin kiinnostaisi noiden nuottien opettelu, mutta kun ei meinaa löytyä opettajaa. Osaan jotakin lukea niistä kuten soinnin pituuden (vai mikä lie virallinen nimi.) eli kauanko joku ääni soi. Esim 16-osa nuotti 8-osa jne. Aloitin kyllä teoria tunnit, mutta sielläkin oltiin jo universumi minua edellä joten en viitsinyt edes alkaa pyytämään vauhdin hidastusta. Ei varmasti hukkaan mene se nuottien opettelu kenelläkään.

Minua ainakin kiinnostaisi noiden nuottien opettelu, mutta kun ei meinaa löytyä opettajaa. Osaan jotakin lukea niistä kuten soinnin pituuden (vai mikä lie virallinen nimi.) eli kauanko joku ääni soi. Esim 16-osa nuotti 8-osa jne. Aloitin kyllä teoria tunnit, mutta sielläkin oltiin jo universumi minua edellä joten en viitsinyt edes alkaa pyytämään vauhdin hidastusta. Ei varmasti hukkaan mene se nuottien opettelu kenelläkään.
 
Mikset opettele ihan yksistään. Nuottejahan oppii lukemaan vain harjoittelemalla.

Minua ainakin kiinnostaisi noiden nuottien opettelu, mutta kun ei meinaa löytyä opettajaa. Osaan jotakin lukea niistä kuten soinnin pituuden (vai mikä lie virallinen nimi.) eli kauanko joku ääni soi. Esim 16-osa nuotti 8-osa jne. Aloitin kyllä teoria tunnit, mutta sielläkin oltiin jo universumi minua edellä joten en viitsinyt edes alkaa pyytämään vauhdin hidastusta. Ei varmasti hukkaan mene se nuottien opettelu kenelläkään.
 
Voin kertoa sen, mitä opettajakin voi kertoa, nyt ja tässä:
 
On olemassa aika-arvoja ("nollapisteenä" neljäsosa):
 
Brevis, eli kaksoiskokonuotti, et tarvitse.
Kokonuotti, avoin mollukka ilman vartta, kestää 4 iskua.
Puolinuotti, avoin mollukka varrella, kestää 2 iskua.
Neljäsosanuotti, suljettu mollukka varrella, kestää 1 iskun.
Kahdeksasosanuotti, suljettu mollukka varrella jossa yksi lippu, kestää ½ iskua.
Kuudestoistaosanuotti, suljettu mollukka varrella jossa kaksi lippua, kestää 1/4 iskua.
Kolmaskymmeneskahdesosanuotti, suljettu mollukka varrella jossa 3 lippua, kestää 1/8 iskua.
Kuudeskymmenesneljäsosanuotti, suljettu mollukka varrella jossa 4 lippua, kestää 1/16 iskua.
 
Tästä pienempiä aika-arvoja tarvitset äärimmäisen harvoin, mutta periaatteessa niitäkin on olemassa, jos haluat soittaa vaikka tietokonetranskriptioita tai modernia klassista.
 
Lisäksi on olemassa nuotin perään laitettava piste, joka pidentää nuottia puolet sen normaalista pituudesta - vrt. pisteellinen neljäsosanuotti, kestää 1 iskun ja pisteen johdosta ½ iskua päälle. Kaksoispiste pidentää nuottia puolet sen normaalista pituudesta ja sitten vielä puolet puolesta, eli yhteensä 3/4. Neljäsosanuotin kanssa tämä tarkoittaisi kahdeksasosaa ja kuudestoistaosaa, eli yhteensä kolmea kuudestoistaosaa.
 
On olemassa myös edellisten kahden potenssin mukaan muodostettujen aika-arvojen väleihin sijoittuvia aika-arvoja, joista yleisin on trioli, eli kolmen parillisia kerrannaisia noudatteleva aika-arvo (1.5-osanuotti, 3-osanuotti, 6-osanuotti jne.), ja sen kerrannaiset, käytännössä sekstoli on ainoa esiintyvä. Lisäksi on olemassa tietenkin vielä väleihin sijoittuvia, mitään helppoja laskentakaavioita noudattamattomia aika-arvoja, kuten kvintolit (5) septolit (7) ja nonolit (9), joista ei kannata välittää ennen kuin myöhemmin.
 
Käytännössä kun ymmärtää triolit ja pitää mielessä että on olemassa muitakin aika-arvoja, pärjää. Isomman luennon pitäessäni täytyisi ottaa huomioon polyrytmien sisällä esiintyvät polyrytmit, niiden kerrannaiset jne.
 
Lisäksi kaikista em. rytmeistä on olemassa äänettömät versiot, eli tauot, jotka kuitenkin kestävät täysin yhtä pitkään kuin äänelliset versionsa, eli tauotkin ovat musiikkia ja ovat rytmistä jännitettä luodessa yhtä suuressa osassa kuin soitetut nuotitkin.
 
Sitten on olemassa nuotteja:
 
Perusnuottien nimet ovat C, D, E, F, G, A ja H. Perusyksikkönä länsimaisessa musiikkiteoriassa on on käytetty duuriasteikkoa, siihen emme paneudu nyt kuitenkaan enempää.
 
Duuriskaalan rakenteesta johtuen em. nuottien nimien väleihin jää tyhjää. Ne on täytetty taas yksinkertaisimmalla mahdollisella jaolla, jakamalla puoliksi ja iskemällä puoleen väliin nuotti. Tämä väli tunnetaan puolisävelaskelena.
Kun duuriasteikko täytetään puolisävelaskelilla, saadaan kaikkiaan 12 säveltä. Näille kaikille ei ole omaa nimeä, vaan niiden nimet ovat johdannaisia nuottien perusnimistä. Koska kaikkia mahdollisia duuriskaalan variaatioita 12 sävelaskelen kesken järjestettäessä päädytään lopulta tilanteeseen jossa nuottien perusnimiä ei ole jäljellä ollenkaan, on perusnuottien väleihin tungettaville nuoteille annettu kaksi nimeä. Tämä mahdollistaa sen, että skaaloja voidaan muodostaa mistä tahansa soivasta äänestä lähtien mahdollisimman vähillä turhilla merkeillä (koska duuriskaala itsessään sisältää jo puolisävelaskelia, merkeistä muodostuu helposti muuten ongelmia. Jos perusyksiköksi olisi valittu kokosävelasteikko, ongelmaa ei olisi;) )
 
Muunnetut nuotit ovat a-tavan mukaan (tunnetaan nimellä korotusmerkki) C#, D#, E#, F#, G#, A# ja H# ja b-tavan mukaan (tunnetaan nimellä alennusmerkki) Cb, Db, Eb, Fb, Gb, Ab ja B/Bb. Hups, mitä kävi?
 
Eurooppalaisessa perinteessä on käytössä nuotin perusnimenä H ja alennettuna versiona B. Amerikkalaisessa perinteessä nuotin perusnimi on B ja alennettu versio Bb. Toinen on huomattavasti loogisempaa, saatte miettiä kumpi. Järkevintä, sekaannuksien välttämiseksi on puhua H:sta ja Bb:stä. Se ei ehkä ole loogisinta, mutta sillä välttää käytännön elämässä monta turhaa tilannetta.
Perimätiedon mukaan outouden syynä on keskiajalla/renessanssin/barokin aikana käytössä ollut goottilainen kirjaimisto, jossa pieni B ja H näyttävät erehdyttävästi samalta ja joku vaikutusvaltainen henkilö on erehdyksessä tehnyt tulkintavirheen vaikuttaen näin koko musiikin teorian tulevaisuuteen.
 
Nuottien nimet etumerkkien muuttamana lausutaan (korotetut) cis, dis, eis, fis, gis, ais ja his, ja (alennetut) ces, des, es, fes, ges, as ja bee/beebee. Miksi se ei ole bes - siksi että alkuperäinen nuotti on h. Hullua.
 
Lisäksi myös etumerkeistä on olemassa kaksois- ja kolmoisversioita (kaksoisetumerkkejä tapaa harvoin, kolmoisversioita ei juuri ikinä), joista jokainen etumerkki pudottaa säveltasoa puoli sävelaskelta. Kaksoisalennettujen nuottien nimet ovat ceses, deses, eses, feses, geses, asas ja beebee (ilmeisesti amerikkalainen versio on beses tms., en tiedä kun en ole asiaa ikinä tarkistanut - kevyellä puolella näitä harvoin tarvitsee joten eipä ole niin väliksi). Kaksoisalennetut nuotit ovat enharmonisesti samoja (eli soiva ääni kuulostaa samalta) tasavireisillä soittimilla kuin kokosävelaskelen alempana olevat nuotit, mutta tietyissä tapauksissa niitä on syytä käyttää enharmonisten nuottien sijaan jotta esim. skaalapatternissa tai -juoksutuksessa on käytössä kaikki 7-12 (skaalasta riippuen) säveltä.
 
Lisäksi on vielä olemassa modernin klassisen nuottikirjoitukseen 1900-luvulla lisätyt neljäsosasävelaskelylennykset ja -alennukset, mutta niitä ei totisesti kevyen musiikin soittaja tarvitse.
 
Nuottikirjoituksessa olennaista ovat myös avaimet (termi avain johtuu siitä, että avain kertoo mitä nuotteja viivastolla olevat mollukat ovat):
 
On olemassa useanlaisia avaimia:
 
G-avain, joka on kaikkein yleisin. Pianonuottien yläviivaston avain ja suunnilleen kaikessa mahdollisessa ei-matalille soittimille kirjoitetussa nuottikirjoituksessa käytetty. Avaimen keskellä oleva lenkki määrittää G:n (oletusarvoisesti G1) paikan.
 
F-avain, joka on toiseksi yleisin. Pianonuottien alaviivaston avain, matalilla soittimilla oletusarvo. Lenkin perässä olevan kaksoispisteen välissä sijaitsee F (oletusarvoisesti pienen oktaavin F).
 
Kevyen puolen mies pärjää ylläolevilla avaimilla, kunhan tietää vielä mistä oktaavialasta oma soitin soi ja osaa suhteuttaa siihen sen mitä viivastolla lukee.
 
C-avain, joka on käytössä keskialueella soivien soittimien keskuudessa. Yleinen mm. laulajilla, alttoviululla ja sellolla. Kaaren keskellä oleva kärki määrittää C:n paikan viivastolla (oletusarvoisesti C1).
 
Lisäksi on erinäisiä muita avaimia, kuten rumpuavain ja tabulatuuriavain, jotka eivät sinänsä määritä mitään, mutta ovat hyödyllisiä olemassa jotta viivasto näyttää siltä kuin on totuttua.
 

 
Nyt tulee tärkeää tietoa, jota usein ei kerrota:
 
Edellä mainitut avaimet määrittävät nimensä mukaisen nuotin paikan viivastolla, mutta niiden ei ole pakko sijaita millään vakiokohdalla nuottiviivastolla. Eli G-avaimen lenkki (joka määrittää G:n paikan viivastolla) voi periaatteessa sijaita aivan millä kohtaa viivastoa tahansa jos avaimen sijoittaja niin haluaa. Eri asia on se, onko uudelleensijoittamiselle mitään tarvetta.
 
Muiden avaimien kohdalla ei ole niin tärkeää muistaa edellistä asiaa, mutta C-avaimen kohdalla se ON ensiarvoisen tärkeää. C-avaimesta on yleisessä käytössä ainakin kolme versiota - altto-, tenori- ja sopraanoversiot (en ole nyt ihan satavarma onko 3. versio sopraanolle tarkoitettu, mutta älkää ampuko jos olen väärässä). Jos soittaa väärältä avaimelta, musiikki kuulostaa väärältä.
 
Nuottien suhde toisiinsa ei muutu millään tavalla avainta vaihdettaessa, eli ei pidä ajatella että on useampi eri nuottienlukutapa. Nuotit kirjoitetaan vain tietyillä avaimilla eri kohdalle viivastoa, jotta niitä olisi helpompi lukea esim. siinä tapauksessa että melodia soi jatkuvasti todella korkealta tai matalalta ja sen kirjoittamiseen jouduttaisiin käyttämään valtavasti ylä- tai ala-apuviivoja (eli niitä viivoja joita kirjoitetaan viivaston ylle tai alle väliaikaisesti kun nuotti kulkee ylempänä tai alempana kuin viivasto) tai vaihtoehtoisesti koko ajan 8va (oktaavia ylempää) tai 8vb (oktaavia alempaa) -merkintöjä.
 

 
Jo näillä tiedoilla pääsee hyvään vauhtiin, mutta lisäksi on syytä muistaa, että on olemassa myös erilaisia rytminkirjoitustapoja - tämä sen takia että tiettyjen tyylien perusrytmiikka saattaa erota toisista. Näin on esimerkiksi jazz-nuotinnoksen kanssa. Jazz-rytmiikassa perusyksikkö, neljäsosa ei jakaudu oletusarvoisesti neljään kuudestoistaosaan vaan kolmeen kahdeksasosatriolin osaan (eli 12-osaan:D). Myös kirjoitetut kahdeksasosanuotit jaetaan trioliin siten, että painollinen, eli iskulle sijoittuva kahdeksasosa kestää kaksi triolikahdeksasosaa ja iskuton yhden.
Tällainen rytmiikka on kolmimuunteista.
 
Lisäksi voitaisiin mainita rubato-rytminkäsittely, jossa termi on harhaanjohtava sinällään, että soitettaessa "rubato", rytminkäsittely on täysin vapaata, ei millään tavalla metristä.
 
Millä tavalla tämä nyt hyödytti sitten kenenkään nuottienlukua?
Tässä on lueteltu hyvin pitkälti kaikki se, mitä tarvitsee tietää saadakseen musiikin kuulostamaan oikealta soittaessaan nuoteista. Opettaja ei pysty tarjoamaan tietoa juuri enempää, vaan loppu on opiskelijan työnteosta kiinni.
 
Kysykää asioita kun tulee mieleen, voin täytellä aukkoja.
 
Jo täyttelinkin jotain, kysykää lisää.

Plussaa heruu John Titorille! Hyvä viesti.. =)

Kiitokset John Titorille. Voisin lukaista tuon kirjoituksen ihan ajatuksella läpi kunhan ehdin.

Esim. Jimi Hendrix ei osannut nuotteja...
 
Joo ja Albert King ei osannut lukea eikä kirjoittaa joten...
kaikki on kovin suhteellista.
 
Kyllä se näin on että ammatikseen soittavan (studio,big band ym). on osattava nuotit mutta tämmöinen kotirämpyttäjä voi tyytyä vaikkapa niihin paljon parjattuihin tablatuureihin.
 
Tablatuuri kirjoitusta on jo esiintynyt keskiaikana joten se ei ole mikään pelkkä laiskojen pitkätukkien keksintö.

Kiitokset John Titorille. Voisin lukaista tuon kirjoituksen ihan ajatuksella läpi kunhan ehdin.
 
Ostapa sellainen kirja kuin Modern Guitar Method 1 ja soita läpi, aivan varmasti oppii nuotit jos kaikki kolme kirjaa soittaa läpi ajatuksella.

Ostapa sellainen kirja kuin Modern Guitar Method 1 ja soita läpi, aivan varmasti oppii nuotit jos kaikki kolme kirjaa soittaa läpi ajatuksella.
 
Mä oon köyhä kuin opossumi mutta kyllähän noita opuksia voisi varmaan joku kerta yrittää kirjastosta bongailla.

Ostapa sellainen kirja kuin Modern Guitar Method 1 ja soita läpi, aivan varmasti oppii nuotit jos kaikki kolme kirjaa soittaa läpi ajatuksella.
 
Tarkennus nimeen:
 
W.G. Leavitt: A Modern Method For Guitar vol. 1, 2 & 3

Nuages: Mikset opettele ihan yksistään. Nuottejahan oppii lukemaan vain harjoittelemalla.
 
Jep. Ite harjoittelin pianolle nuotit netistä käsin. Pitää vain etsiä oikea sivusto, tai sitten jos haluaa, niin voi mennä vaikka kirjastosta nuottikirjoja lainaamaan. Panostaisin itse opettelemaan (en tiedä toisista), minulle se vain on jotenkin parempi :-D.

Tasapaino: Ostapa sellainen kirja kuin Modern Guitar Method 1 ja soita läpi, aivan varmasti oppii nuotit jos kaikki kolme kirjaa soittaa läpi ajatuksella.
 
Joku 10-15 v. sitten tuli kahlattua soittotunneilla tuota kirjaa (löytyy toki yhä hyllystäni) ja oli kyllä kuivaa :) Tämä ei varmasti päde kaikkiin, mutta kun jätin ko. opuksen + soittotunnit ja otin korvat käyttööni sekä aloin bändisoittajaksi, niin en usko että olisin nuotinluvun jalollataidolla päässyt näin pitkälle ja lisäksi oma luovuus on kehittynyt samalla, kun ei ole "kiveen kirjoitettuja" sääntöjä, että miten ja mistä. Koin ennenkaikkea, että se tappoi oman sisäisen luovuuden ja vapauden soveltaa biisiä mielensä mukaan. Asia toki eri, jos on studiomuusikko tai tanssiorkesteri muusikko, jossa noudatetaan tarkkaa nuotinnosta kappaleiden suhteen. Eihän nuoteista siis haittaa ole, mutta minun tapauksessani se oli kuitenkin hidaste kuin motivaationkin tappaja. Kuitenkin moni voi kokea nuotin lukutaidon hyväksi omalle kehitykselleen, joten antakaa palaa.

Stone: Joku 10-15 v. sitten tuli kahlattua soittotunneilla tuota kirjaa (löytyy toki yhä hyllystäni) ja oli kyllä kuivaa :) Tämä ei varmasti päde kaikkiin, mutta kun jätin ko. opuksen + soittotunnit ja otin korvat käyttööni sekä aloin bändisoittajaksi, niin en usko että olisin nuotinluvun jalollataidolla päässyt näin pitkälle ja lisäksi oma luovuus on kehittynyt samalla, kun ei ole "kiveen kirjoitettuja" sääntöjä, että miten ja mistä. Koin ennenkaikkea, että se tappoi oman sisäisen luovuuden ja vapauden soveltaa biisiä mielensä mukaan. Asia toki eri, jos on studiomuusikko tai tanssiorkesteri muusikko, jossa noudatetaan tarkkaa nuotinnosta kappaleiden suhteen. Eihän nuoteista siis haittaa ole, mutta minun tapauksessani se oli kuitenkin hidaste kuin motivaationkin tappaja. Kuitenkin moni voi kokea nuotin lukutaidon hyväksi omalle kehitykselleen, joten antakaa palaa.
 
Ehh... juu.. tuota, jätit soittotunnit ja aloit bändisoittajaksi? Ei kai nämä sulje toisiaan poijes? Mitä taas näihin kiveen hakattuihin sääntöihin tulee, niin mitä mahdat niillä tarkoittaa? Musiikissa kun ei ole mitään kiveen hakattuja sääntöjä. "Sisäinen luovuus" ei katoa mihinkään jos osaa enemmän. Se lisääntyy.
 
Et vain jaksanut hikoilla, kun omaan tarpeeseesi pärjäät ilmankin, tää on mun teoria ilman keittiöfilosofiaa :)))
 
Itse kehotan kaikkia opiskelemaan kaikkea. Se kannattaa aina.

Siis etenkään takavuosien kitaristeista suurin osa taitaa olla nuotinlukutaidottomia, jotta välttämätöntä se ei ole. Ovat opetelleet levyltä korvakuulolta juttuja.
 
Steve vai taas esim osaa nuotit.
 
Eli siis mitä haluaa ja minkälaista musiikkia soittaa määrittelee esim kannattaako opetella nuotteja. Jos olet matkalla kohti kitaralehtien kansia älä muuta mitään. Jos homma jumittaa, niin teet jotain väärin ja tehottomasti. Itse tein juttuja vuosikausia niin että soittajana edistyminen oli todella hidasta. Sitten aloin opetella nuotteja soittamaan metronomainen kanssa, tekemään tekniikkatreenejä jne. Edistyn koko ajan ja se on mahtavaa.
 
Itse alkasin perehtyä nuotteihin pari vuotta sitten. Tuo hal leonard on hyvä mistä aloittaa se löytyy englanninkielisenä, kaikki 3 kirjaa yhdessä. Siinä ei juuri mitään biisejä opi.
 
Soitin aluksi vain läpi ja yritin saada biisit soitettua. Sitten soitin uudestaan läpi. Kolmannella kerralla laskin jo nuottien kestoja läpi. Jalka siis taputtaa perussykettä. Katselin melodioista onko nuotti joku soinnun nuotti vai esim 7 sävel tms. Nyt olen alkanut myös solfaamaan. Spotifystä löytyy jenkki tädin solffauskurssi, jota hoilottelen ajaessa yksin autolla löytyy sanalla eartraining ja tubesta löytyy hakusanoilla my first notes hyviä pätkiä mitä solvata nuotti + ääni.
 
Eli itselläni toimii nuo kirja ja cd hommat hyvin. Ei kannata juurikaan miettiä onko musiikki hyvää tai huonoa kun opettelee nuotteja. Aloittaa kannattaa helposta ihan mieluiten lapsille tehdyistä jutuista. Jos ottaa liian vaikean niin homma tuppaa jäämään siihen. Kirjasto on hyvä ja halpa paikka aloittaa. Hyvän matskun löytäminen ei ole aina helppoa. Amazon on hyvä paikka etsiä noita matskuja, käyttäjäkommenteista löytyy paljon asiaa.

Stone: tanssiorkesteri muusikko, jossa noudatetaan tarkkaa nuotinnosta kappaleiden suhteen
 
Kuulostaa siltä, että tanssikeikkoja on tullut tehtyä läjäpäin.

Hynkel: Ehh... juu.. tuota, jätit soittotunnit ja aloit bändisoittajaksi? Ei kai nämä sulje toisiaan poijes? Mitä taas näihin kiveen hakattuihin sääntöihin tulee, niin mitä mahdat niillä tarkoittaa? Musiikissa kun ei ole mitään kiveen hakattuja sääntöjä. "Sisäinen luovuus" ei katoa mihinkään jos osaa enemmän. Se lisääntyy.
 
Et vain jaksanut hikoilla, kun omaan tarpeeseesi pärjäät ilmankin, tää on mun teoria ilman keittiöfilosofiaa :)))
 
Itse kehotan kaikkia opiskelemaan kaikkea. Se kannattaa aina.
 
Mitenkähän sen nyt sanoisi. Olisi varmaan itselleni pitkäjänteisyyttä riittänyt nuottiopiskelussa yhäkin silloin aikoinaan, mutta välttämättä muilla ei riittänyt intoa opiskella biisejä sitä kautta kimpassa ( minä taisin olla hidaste lappuineni) ja itse koin myös mielekkäämäksi tavaksi opetella biisejä korvakuulolta vähitellen. Minulla oli myös paha tapa jäädä "koukkuun" , että jos näin nuoteilla kirjoitetun soitto-ohjeen, niin sitä piti kirjaimellisesti noudattaa, mutta siinä voin katsoa peiliin, kun olen noin ohjeiden orja.
Korostetaan vielä, että monille nuotit ovat juuri se paras tapa, mutta itselleni sopii toisenlainen lähestymistapa tai koen sen luonnollisena itselleni. Toivotaan ettei se ole keneltäkään pois. Mikäli itselleni joskus tässä elämässä enempi aikaa, niin ehkäpä alan sitten nuotintaa omia biisejäni :-)
Arvasinhan, että joku tarttuu näihin ja en mollaa millään lailla nuoteista soittoa...päinvastoin, sillä tyttärenikin soittaa lähes kaiken aina alkuun nuoteista ja hyvin menee ja minä taas toisenlaisella metodilla. Meitä on moneksi ;)

Jucciz: Kuulostaa siltä, että tanssikeikkoja on tullut tehtyä läjäpäin.
 
Arvasinhan minä tämän, vanha Kelju taas vauhdissa :-) Ja kiitos muuten siitä Leavittin toisesta nuottikirjasta (Melodic Rhythms For Guitar)!
 
Ei ole tullut tehtynä. Ainoastaan joku tanssibändi muusikko näyttänyt vain nuottejaan. Näissäkin tapauksissa ovat olleet koulutettuja muusikkoja, joten totuuden nimissä toki myönnettävä, että enpä voi mitenkään tietää miten paljon tanssibändit nuoteista soittavat, mutta siitä en ole kiinnostunut, vaan ainoastaan miltä he kuullostavat.

Stone: Arvasinhan minä tämän, vanha Kelju taas vauhdissa :-) Ja kiitos muuten siitä Levittin toisesta nuottikirjasta (Melodic Rhythms For Guitar)!
 
Ei ole tullut tehtynä. Ainoastaan joku tanssibändi muusikko näyttänyt vain nuottejaan.
 
En mää nyt mikään varsinainen konkari ole verrattuna ihan oikeisiin konkareihin. Mut noin kolmen-neljänsadan tähänastisen hää-/cover-/bile-/iskelmä-/tanssikeikan perusteella väitän, että ei siellä nenä kiinni kupongissa yleensä olla varsinkaan, jos on tuttu biisi. Ihan rohkeasti saa tehdä omannäköisiä versioita biiseistä, kunhan nyt jonkinlaista tyylitajua noudattaa - ja mun mielestä ainakin on hauska nimenomaan kokeilla erilaisia ratkaisuja samoista biiseistä eri keikoilla. :)
 
Omalla kohdallani homma menee niin, että pyrin mahdollisimman pian lapuista eroon, jotta pääsee soittamaan nimenomaan itse biisiä, eikä vaan sitä lappua. Siitä se sitten lähtee muotoutumaan soittajan näköiseksi ja kuuloiseksi versioksi ja alkaa elää omaa elämäänsä... puhummehan elävästä musiikista!

Jucciz: En mää nyt mikään varsinainen konkari ole verrattuna ihan oikeisiin konkareihin. Mut noin kolmen-neljänsadan tähänastisen hää-/cover-/bile-/iskelmä-/tanssikeikan perusteella väitän, että ei siellä nenä kiinni kupongissa yleensä olla varsinkaan, jos on tuttu biisi. Ihan rohkeasti saa tehdä omannäköisiä versioita biiseistä, kunhan nyt jonkinlaista tyylitajua noudattaa - ja mun mielestä ainakin on hauska nimenomaan kokeilla erilaisia ratkaisuja samoista biiseistä eri keikoilla. :)
 
Omalla kohdallani homma menee niin, että pyrin mahdollisimman pian lapuista eroon, jotta pääsee soittamaan nimenomaan itse biisiä, eikä vaan sitä lappua. Siitä se sitten lähtee muotoutumaan soittajan näköiseksi ja kuuloiseksi versioksi ja alkaa elää omaa elämäänsä... puhummehan elävästä musiikista!
 
Kyllä minä sinua kuitenkin arvostan juurikin noilla meriiteillä.
Käytän minäkin toki sointulappuja aluksi toisinaan ja tosiaankin eroon niistä nopeaan, niin sitten se homma alkaa.

Hyötyä nuoteista ja teoriasta on ainoastaan ollut. Nuotit opin ennen kuin kitaraa aloin soittamaan pianon soiton myötä. Siitä lähtien oma oppiminen on ollut tehokkaampaa visuaalisesti kuin puukorvillani. Yksinkertaistakin biisiä saa korvilla veivata moneen otteeseen että menee ees sinne päin, mutta nuotit eteen, niin lähtee helposti ja painuu mieleen samantien.
 
Samaan syssyyn niitä parjattuja tabulatuureja tulee paljon käytettyä ja hyödynnettyä. Kun musiikkia teen koko ajan ja ideoita pukkaa ulos, niin mahdollisimman helpolla koittaa aina päästä. Näin digiaikana ei ole keinoilla väliä kunhan lopputulos on oikea ja toivottava. On sitten nuotit, tabulatuurit, korvat, copypaskominen tai mitälie. Elämässä on niin paljon muutakin - järkevää - tekemistä :-)

Mikä ihme niissä nuoteissa on niin vaikeaa. Itse olen oppinut lukemaan nuotteja suunnilleen samoihin aikoihin kuin kirjoitusta lasten leikkipianon avulla, enkä todellakaan ole ollut mikään ihmelapsi. Mikään hyvä muusikko en ole vieläkään nyt viiskymppisenä.
 
Musiikkiharrastukseni on sinänsä kaksijakoista, että soitan puhallinorkesterissa, jossa soitetaan pelkästään nuoteista. Siellä olen soittanut jopa yleisön edessä kappaletta, jota en ole kertaakaan kuullut etukäteen ns. primavistana suoraan nuoteista. Sitten meillä on vanhojen ukkojen hauskanpito-rockbändi, jossa toimin niin kuin muutkin, eli soitan useinmiten kitaraa tai bassoa ilman nuotteja. Nuotinlukutaito ei siis mitenkään estä minua soittamasta ja opettelemasta biisejä korvalla.