Kitarat: soittaminen ›

JaaGeRMaisTeR: E:stä D... A -> G jne jne jne koittaa koko askel alas... tuokin viritys tulee tuosta että kaverin humppa pumppu vetää nuilla ettei tarvitte alkaa kikkailla. :D wikipediahan tuon olisi myös kertonut... muistaakseni
 
Ei taida pykälän steppaaminen olla ihan virallista kitarajargonia, joten epäilen, että tuskin olisi Wikipediastakaan löytänyt. :D Luen kuitenkin mielelläni asiasta artikkelin, jos sellainen löytyy!

crestfall: Ei taida pykälän steppaaminen olla ihan virallista kitarajargonia, joten epäilen, että tuskin olisi Wikipediastakaan löytänyt. :D Luen kuitenkin mielelläni asiasta artikkelin, jos sellainen löytyy!
 
Joo. Termit "D-vire" tai "kokosävel alaspäin" olisin ymmärtänyt heti, mutta "stepattu pykälä" on kyllä mulle aivan uusi termi.
 
Ai niin, mutta kyseessä on turkulainen. ;)

Jucciz: Joo. Termit "D-vire" tai "kokosävel alaspäin" olisin ymmärtänyt heti, mutta "stepattu pykälä" on kyllä mulle aivan uusi termi.
 
Ai niin, mutta kyseessä on turkulainen. ;)
 
Jännää kuin aina joku näyttää sen sisäisen fiksuutensa :D Ja en myönnä olevani turkulainen... kylläkin siellä liian monta vuotta asuin.
 
Ja ettei tarvi kiukutella niin laitetaas linkkiä. Näytti menevän pelkällä d vireellä mutta koska en muista tuollasta mitäöntä yksityiskohtaa niin enpä sillä nimellä myöskään muistanu puhutella oikeen.
http://en.wikipedia.org/wiki/D_tuning

Mie soitan mei pändin kans puol tai kokosävelen ylävireest eli F-vireest tai sit jos oikee rankka kappale ni F#.

Meidän bändi soittaa Droppi-G:stä (G-C-G-C-F-A-D). Kyllä sitä varmaan perus E-vireestäkin saa soitettua raskasta musiikkia, mutta kyllä se soundi on jotain ihan omaa luokkaansa, kun tuolla matalalla G-kielellä louhii!
 
Tosin noin matalassa vireessä on se huono puoli, että parhaan soittotuntuman saavuttamiseksi kitarat saisi olla baritoneja ja minullakin basistina nousee kielten hinnat tähtitieteellisiin lukemiin, kun kielet joutuu tilaamaan irtokappaleina, sillä tarpeeksi paksuja valmiita kielisettejä ei ole vielä tullut vastaan. Kielet nyt .145-.130-.085-.065-.045. Ranteet kyllä pysyy kunossa kun noita kieliä rämpyttelee :)

Itsellä sähkis C-dropissa mikä on musta ihan jees kompromissi koska se kuullostaa heviltä, mutta saa kuitenkin aikaan vielä poppissoundiakin. Bändin kanssa soitellaan A#-Dropista, mut ei oikein mistään erityisestä syystä, kait se vaan jytää paremmin kitaristeille.

D drop. Yksinkertaisesti sentakia, että sillä on helppo soittaa voimallista soundia tälläisen paskasormen.

Kuinkakohan moni (metalli)kitaristi käyttää jotain pedaalia tai räkkilaitetta sähköiseen vireen laskuun? Siis niin, että kitara on säädetty itselle soittomukavuuden kannalta optimaaliseksi (esim. bendaukset sujuvat kontrolloidusti ja kevyesti) ja akustinen vire on siitä johtuen joku tietty.
Ja kun biisit sitten vaativat jonkun toisen, yleensä matalamman vireen, käytetään edelleen samaa kitaraa + jotain virehärveliä. Tietenkin polyfonista, jotta voidaan soittaa täysin normaalisti sointuja myöden.
 
Tavalliset kitaramikit, aktiivisetkin, antavat aina monosignaalia. Joten täysin vapaa vireen sähköinen nosto ja lasku ei siis onnistu ilman kitarasyntikkaa ja sen vaatimia erikoismikkejä. Tai kenties myös tallapaloihin integroidut piezo-mikit nappaavat signaalin riittävän kielikohtaisesti.
 

 
Enivei, normaalin monosignaalin kanssa kun pelataan, saa akustisesti Drop D:ssä olevan kitaran ko. virehärpäkkeen nappia nappia painamalla vain esim. Drop C -vireeseen (-2) tai johonkin muuhun droppivireeseen.
Vastaavasti standardin E-vireen saa vain esim. ylös G:ksi (+3) tai alas vaikkapa A-vireeksi (-7), tai jopa kokonaisen oktaavin alemmaksi E:ksi (-12). Eli asetetaan haluttu määrä puolisävelaskelia ylös tai alas. Aina suhteellisesti, eli kulloiseenkin akustiseen vireeseen nähden.
 
Eli em. konstilla vakiovireestä ei siis pääse vaikkapa Open G:een, vaan pitää ihan perinteisesti laskea kolmen kielen vire alemmaksi. Sitten sen vireen voi tietenkin nostaa tai laskea haluamakseen, vaikkapa Open Bb:ksi.
Oktaavin nostamalla tai laskemalla tavallinen 24-nauhainen kitara on tavallaan "36-nauhainen", jos esim. soolossa oktaavin nostaisi ja sitten taas palaisi takaisin perusvireeseen. Siihen päälle vielä pedaalilla saatavat nostot/laskut. Se on sitten toinen juttu, miten kätevää tai vaikeaa tuo olisi oppia hanskaamaan livesoitossakin.
 
Kitarasyntikalla, kuten Roland GR-55:llä, onnistuisi aivan mikä tahansa vire lennossa, mikäli oikein olen ymmärtänyt. Esim. Open G muuttuu nappia painamalla Drop C:ksi. Mutta siinä on sitten omat haasteensa. Eli prosessoinnin viive saattaa joskus joitain häiritä, vaaditaan erikoismikki (tarkka sijoituksen suhteen), paksu erikoispiuha ja se "ohjausyksikkökin" pitää johonkin kiinnittää.
Kenties juuri se haluttu kitarasoundikin on vaikea tai jopa mahdotonkin saavuttaa tällä konstilla, vaikka kaikenmaailman flyygeleitä ja saksofoneja saakin kuulumaan. Tai sitten ei ole, en nimittäin ole koskaan itse moista käyttänyt... :-p
Ehkäpä signaalin voisi silloinkin pelkästään "virittää digitaalisesti", ilman mitään muuta prosessointia. Ja syöttää siitä sitten täysin perinteiseen pedaalit + putkivahvistin-settiin. Kunhan tässä spekuloin...
 

 
Digitech Whammy DT on monien tavistenkin ulottuvilla oleva härpäke, sillä se maksaa vajaat 300 euroa: http://www.youtube.com/watch?v=iJ2zrpButfw#t=8m25s
Käyttääköhän kukaan pro tai edes semipro tuota, tai edes jotain kalliimpaa (räkki)versiota vireen laskuun/nostoon? Edes livenä?
Whammy DT:n vasen puoli, eli käytännössä perinteinen Whammy-pedaali on toki kohtalaisen käytetty efekti. Useampikin kitaristi on ainakin perinteistä kapeampaa Whammy-pedaalia albumeillaan käyttänyt.
 
Varsin usein bändit, isotkin, kuulostavat livenä kaikkea muuta kuin hifiltä. Eli on melkein vain pelkkää yläbassoa, ääni puuroutuu epäselväksi särömössöksi, josta ei tahdo saada mitään selvää jne.
Em. videon perusteella DT:n äänenlaatu ei ainakaan sellaisissa olosuhteissa varmaankaan muodostuisi esteeksi. Ehkä ei muulloinkaan, kenties vaativinta studiohifistelyä lukuunottamatta?
 
Morpheus Bomber olisi em. vekotinta hieman halvempi ja simppelimpi (pelkkä vireen lasku & nosto). Morpheus Droptune on siitä vielä halvempi ja simppelimpi. Sillä saakin sitten vain alempia vireitä, eikä siinä ole pedaalia.
Kalliimmista räkkilaitteista tms. en tiedä ainoatakaan nimetä. Toisaalta, massimiehillä on tietenkin varaa pitää tarvittava määrä kitaroita aina valmiudessa ja optimisäädöissään. Joten ehkä niitä kalliita räkkiversiota ei siksi ole edes olemassakaan?

Aika perusmeiningillä mennään,
akustisessa sävelaskeleen verran normaalia matalammalla,
Ibassa normi E ja seiskalla perus E tai sitten ADADGBE.

Mikä: E, D, Drop D, Drop C, Baritoni, Nashville (vain akustisella).
Miksi: Koska kaikkia tarvitaan.

T-Stag: Mikä: E, D, Drop D, Drop C, Baritoni, Nashville (vain akustisella).
Miksi: Koska kaikkia tarvitaan.
 
Aika jännä toi Nashville-tuning, eiks 12-kieline ajas vähä niiQ saman asian tä

Speedking: Aika jännä toi Nashville-tuning, eiks 12-kieline ajas vähä niiQ saman asian tä
 
Ei aja.
 
Eikä virhettä.

Funkonaut: Ei aja.
 
Eikä virhettä.
 
Joo, ei todellakaan aja. Soittotuntuma on täysin erilainen, lisäksi normivireisen akustisen tuplaaminen nashville-vireisellä on aika paljon isompi saundi kuin 12-kielinen.

T-Stag: Joo, ei todellakaan aja. Soittotuntuma on täysin erilainen, lisäksi normivireisen akustisen tuplaaminen nashville-vireisellä on aika paljon isompi saundi kuin 12-kielinen.
 
Tommosta voi väittää vaan ihminen, joka ei ole kokeillut kumpaakaan. 12-kielinen kitara on ihan eri soitin kuin 6-kielinen kitara.

Funkonaut: 12-kielinen kitara on ihan eri soitin kuin 6-kielinen kitara.
 
Novittu, EIKAI. Mist oot tällasta saanu päähäs. Mut mitä iloo on virittää 6-kieline nashville-tuninkiin?

Mulla on Ipi drop-c, syistä että:
 
Tykkään ite tost matalvireisestä rouhinnasta, jotenkin vaan kuulostaa mun korvaan mahtavalta, oli se sitten drop-mikätahansa
 
Myöskin soitan sellasta musaa eniten
 
Droppivire, koska en osaa soittaa, ja myös sen takia, että drop-c:stä on niin lyhkänen matka siihen stnadardi-d:hen, mikä on kans passeli, enkä oikeen viitti tosta alemmas vetää
 
Vetelen lähinnä sen takia matalammalla vireellä ku esim metallicat sun muutkin kuulostaa hyvältä matalemmalta, ja edelleen diggaan ite paljon siitä saundista. Toine hyvä syy on se että laulan usein mukana, ja mun ylärekisteri on aika suppee, enkä uskalla rivarissa paljo korotella volumeja. Jos tarvii standardia ni kaapoo vaa 2-nauhalle :)
 
Toivottavasti tuli tarpeeks sekava teksti

Speedking: Mut mitä iloo on virittää 6-kieline nashville-tuninkiin?
 
Mikä ilo on virittää kitara muuhun vireeseen kuin perus-E:hen?
 
Saattaisko olla kyse siitä, että saa erilaisen soundin kuin peruskielillä. http://www.youtube.com/watch?featur … _detailpage&v=mqDCuFCbGQ0#t=45s

Speedking: Mut mitä iloo on virittää 6-kieline nashville-tuninkiin?
 
2 seikkaa tulee heti mieleen, molemmat liittyvät äänitystilanteisiin:
 
1. 6-kielinen on teknisesti paljon helpompi soitin käsitellä ja nopeampi saada vireeseen kuin 12-kielinen. Vaikeat flatpicking/näppäilyjutut ovat paljon helpompia soittaa jos haluaa, että niihin saadaan 12-kielisen saundi. Bonuksena saat äänitettyyn saundiin tuplatun runkosaundin kitarasta.
 
2. Johtuen soittimen kevyemmästä tatsista, voit tehdä pidempiä sessioita tarvittaessa. 12-kielinen kitara väsyttää käden huomattavasti nopeammin kuin 6-kielinen.
 
Kyllä sille on syynsä, että juurikin esim. Nashvillen akkarispesialistit käyttävät tätä virettä yhtenään.

Funkonaut: Mikä ilo on virittää kitara muuhun vireeseen kuin perus-E:hen?
 
Saattaisko olla kyse siitä, että saa erilaisen soundin kuin peruskielillä. http://www.youtube.com/watch?featur … _detailpage&v=mqDCuFCbGQ0#t=45s
 
Ite käytän sellon jousia ja viritän ain päin vittua. Oon kans miettiny et millane soundi lähtis nylonkielil sähkäris

Speedking: Ite käytän sellon jousia ja viritän ain päin vittua. Oon kans miettiny et millane soundi lähtis nylonkielil sähkäris
 
Vallan veikeä soundi. http://www.youtube.com/watch?v=2GXEfsDBGic