Kitarat: soittaminen ›

kylie-o: Oletan että tuossa kaksi vs. kaksikymmentä -esimerkissä on aika paljonkin liiottelua mukana :)
 
Ei välttämättä ole kovinkaan paljon...mä olen röytänyt omin päin nyt jotain kymmenisen vuotta kitaran kanssa eikä tässä mitään kitaristeja olla. Vähitellen alkaa uskaltaa soittaa plekulla jo molempiinkin suuntiin, vaikka se on edelleen kauhean vaikeata ja luonnottomampaa kuin alaspäin pikkaaminen. Mutta en mä instrumenttivirtuoosi olekaan, enemmän biisintekijä. Soittotekniikaltani olen ehkä semmoisella tasolla, jolla muutaman vuoden opetettu kitaristi saattaisi olla, en ehkä ihan niinkään pitkällä.
 
Mä olen erittäin hidas, tyhmä ja huono oppimaan. Vaikka jokaisen soittajan pitääkin treenata _vitusti_, mä näkisin olevani vielä keskimääräistä hitaampi oppija. Mulle tuotti ekoina soittovuosina erittäin suuria vaikeuksia mm. Klamydian ja The Offspringin biisien soittaminen, kun ne olivat niin kauhean nopeita ja vaikeita. Barre-sointujen oppimiseenkin taisi vierähtää pari vuotta. Tuohan on todella kova, jos jo puolentoista vuoden jälkeen jotain Stam1naa pystyy vetämään - taisipa sillä bändilläkin kestää useita vuosia ennen kuin Paha arkkitehti julkaistiin.
 
Mutta, jos näitä lähtökohtia olisin jäänyt kotiin itkemään, olis jäänyt aika paljon tekemättä. Ihan kivoja biisejä on tullut tehtyä vino pino, yksi täyspitkä omakustannelevy (jolla en tosin soita kitaraa) on ulkona ja keikan tunnusmerkit täyttäviä julkisia esiintymisiä taitaa olla viime vuosilta jotain toistakymmentä. Hauskaa on ollut, harrastuksen parissa tapaa hienoja ihmisiä ja löytää helposti itselle uutta, hyvää musiikkia. Soittotekniikkaorientoitunut instrumenttiopetus (jossa siis olen käynyt hakkaamassa pianoa, kontra- sekä sähköbassoa) valmentaa varmasti taidokkaaksi soittajaksi, mutta ei opeta rokkaamaan! Hihna ala-asentoon ja tukka pyörimään! Ai ei oo ergonomista vai? No ei niin, ja just siksi se niin hauskaa onkin!

Väinämöinen:Hihna ala-asentoon ja tukka pyörimään! Ai ei oo ergonomista vai? No ei niin, ja just siksi se niin hauskaa onkin!
 
Tästä tuskin voisin olla enempää samaa mieltä vaikka tukka onkin jo historiaa! Hauskuus on tärkeintä.. vai olikse nopeus? :D

kylie-o: Oletan että tuossa kaksi vs. kaksikymmentä -esimerkissä on aika paljonkin liiottelua mukana :)
 
Eikä siinä vielä kaikki. Väitän vielä päälle, että mitä innokkaampi soittaja ja mitä enemmän aikaa harjoitella, sitä enemmän hyötyä opettajasta.

fuzz: Entä sitten kitaran paikka? Soitatko istualtaan vai seisaaltaan skeba nilkoissa? Nimittäin, kitaran nostaminen korkeammalle ja siellä harjoitteleminen on helpompaa.
Mulla ainakin kipeytyy ranne aika nopiasti kun vetää vähän lesommin kitara polvissa roikkuen.
 
Ja tuosta kielten painamisesta, onko sinulla mikä kielisetti kiinni? Jos on liian paksut kielet niin tottahan sitä painaa kovasti ja kädet kipeytyy.
Soitan valitettavasti istualtani. Pitäisi soittaa seisaaltaan, mutta on se vaan niin vaikeaa. Noh, ajan kanssa sit.
 
Kielisettinä toimii muistaakseni .11-52 ja vire on E:ssä tai droppi D:ssä. Tuntuu vaa ettei luista käsi ollenkaan kaulalla. Hirveen työn takana on liikuttaa kättä.

kuulostaa aika tutulta, samaa kinttupolkua minäkin kuljen. En minä kehittymistä päivän tai viikon seurannalla niinkää huomaa, mutta kun vertaa muutaman kuukauden verran taakse päin, niin ei tässä kuitenkaan ihan paikallaan poljeta.
 
Sekä otelauta- että plektra käsi toimii miten toimii, rytmiä on vaikea hahmottaa, varsinkin jos metronomin tempo menee yli 60 ja soitettavassa pätkässä on 16-osanuotteja. Otelaudan sävelet löytyy miettimättä vain osittain. Eipä tuohon ole mielestäni oikein muuta tehtävissä kuin reeniä, ja malttia.

staropramen: kuulostaa aika tutulta, samaa kinttupolkua minäkin kuljen. En minä kehittymistä päivän tai viikon seurannalla niinkää huomaa, mutta kun vertaa muutaman kuukauden verran taakse päin, niin ei tässä kuitenkaan ihan paikallaan poljeta.
 
Ainakin omalla kohdalla huomasin aikanaan, että omaa kehitystä on helpointa seurata nauhoittelemalla niitä tuotoksiaan. Ilman nauhoittamista homma tuntui aina siltä, että tuon pätkän mä osasin jo vuosi sitten -> mitään kehitystä ei ole siis tapahtunut. Mutta kun nauhoittaa saman pätkän vaikkapa puolen vuoden välein, niin niissä varsinkin soiton alkupuolella kuuluu aika erikuuloista settiä.

oiva tumpeloinen: Ainakin omalla kohdalla huomasin aikanaan, että omaa kehitystä on helpointa seurata nauhoittelemalla niitä tuotoksiaan.
 
Kannatan. Jos on näppärät välineet, kannattaa myös videoida. Kuulostaa nihkeältä ehkä mutta hoituu ihan vaikka läppärin webkameralla. Tulee seurattua myös niitä tekniikkamokia jos haluaa..

Voisko olla niin että kun ei tajua itseään musikaalisesti (jos esim on täys amatööri) ja soitetelee "vääriä juttuja" niin ei synny tarpeeksi motivaatiota kehitykseen.