Kitarat: soittaminen ›

Erittäin tuttua ja normaalia. Itse kävin 10 vuotta soittotunneilla ja alko nyppiä, että "mä oon kuin ohjelmoitu kone" joka soittelee 1:1 ja jos ei ole henk'koht treeneriä niin homma kaatu. Jätin opinnot ja piut paut välitin nyrkkisännöistä (ainoa asia mikä jäi päähän tosta ajasta on rytmi), vaan päästin sisäisen paholaisen irti....ja aijai kun on taas pitkästä aikaa mukava soittaa kitaraT. Mutta kyllä ainakin mun kokemukseni pohjalta muutaman päivän tai viikon tauot ovat ihan järkeviä. Täytyyhän puhelintakin välillä ladata että sillä voi soitella:)

Sanotaan näin että olen kohta ollut noin puoli vuotta samalla tasolla. Olen reenannut koko ajan, mutta ei auta, en vaan kehity millään. Alkaa muakin hiukan nyppimään jo tämä. No onneksi on oma bändi, sillä se antaa motivaatiota soittamiseen :)

Erittäin tuttua ja normaalia. Itse kävin 10 vuotta soittotunneilla ja alko nyppiä, että "mä oon kuin ohjelmoitu kone" joka soittelee 1:1...
 
Hoh. Ei se tarkoita että soittaisi kaiken 1:1 jos käy tunneilla. Tottakai läksy soolot opettelen nuotilleen, mutta kun kotona jotain vain soitan, niin useimmiten soitan "sinne päin" improvisoiden alkuperäisestä tai sitten täysin improna (lue: röytäen). Välillä taas toiste päin. En ole kyllä vähään aikaan opetellut nuotilleen mitään sooloa itsenäisesti, läksy sooloissa riittää yleensä hommaa senkin edestä.
 
E: tulipas sekava

kärsiessäni motivaation puutteesta paras lääke on uusin soundi. 3 tunnin päästä lehden loputtua tekee mieli taas soittaa.

Itse kun soitan rumpuja ja kitaraa nii aina kun toisen soittoinnostus vähän laantuu niin toista jaksaa soitella.
 
Tuo tilanne on ehkä joskus parempi kuin että kumpiaki tekis mieli soittaa: pakko nakata noppaa että lähteekö tänää treenikselle soittamaan rumpuja vai jääkö kotiin kitaroimaan :P

Hoh. Ei se tarkoita että soittaisi kaiken 1:1 jos käy tunneilla. Tottakai läksy soolot opettelen nuotilleen, mutta kun kotona jotain vain soitan, niin useimmiten soitan "sinne päin"
 
Aivan, näinhän se pitäisikin toimia. Mä kun olen sellainen perusteellinen luonne (tai olin joskus), niin mähän tavallaan jäin siihen "täydellisyyden" koukkuun,(en voinut kuvitellakkaan että soittaisi välillä vaikkapa nuotin vierestä) kun painotettiin sitä ammattitaitoista orjentoitumista ja rytmin koneellista tarkkuutta.
Sanoisin että se raja on toisille hyvinkin häilyvä ja ainakin omalla kohdallani siitä oli pakko irrottautua, että voin edes jotenkin paremmin ilmaista itseäni...mä oli tavallaan tullut teoreettisen tieni päähän. Onnea kuitenkin muille opinnoissanne.

Mut kahdeksaan vuoteen niitä ehtii mahtua aika monia...
 
Ite soitan yheksättä vuotta, ja määrätietoista tekniikkareeniä ei oo aikoihin jaksanut tehä. Ennemmin vaan soittelee omaksi huvikseen ja opettelee uusia biisejä, mää tykkään tästä rennosta soittelusta paljon enemmän. Sitä tekniikkareeniä tuli aikoinaan tehtyä ihan tarpeeksi.
 
Mut vapaa jamittelu, uusien biisien opettelu ja omien tekeminen on aivan parasta tässä soittohommassa. Ei tässä muuten ois melkein puolta elämää soittanu, jos ei tästä tykkäis.

Itse kun soitan rumpuja ja kitaraa nii aina kun toisen soittoinnostus vähän laantuu niin toista jaksaa soitella.
 
Tuo tilanne on ehkä joskus parempi kuin että kumpiaki tekis mieli soittaa: pakko nakata noppaa että lähteekö tänää treenikselle soittamaan rumpuja vai jääkö kotiin kitaroimaan :P
 
Mulla taasen kävi niin, että kun alotin soittamaan rumpuja, nousi motivaatio molemmissa. Soittaminen on hiton kivaa, ei siitä pääse mihinkään.
 
E: Mulla siis tosiaan on kitaraa takana jo 9v, ja vieläkin innostaa yhtä paljon kuin ennenkin. Kenties enemmänkin.
 
Kyllä mullekkin usein tulee sellainen fiilis, että äh kun oon niin huono enkä osaa mitään. Mutta itse ainakin saan siitä enemmän motivaatiota treenaamiseen.
 
En mä siltikään jatkuvasti ole kitara kädessä. Jos ei huvita soittaa, niin en soita. Yleensä kyllä tulee rämpyteltyä ihan huvin vuoksi vähän joka päivä, vaikkei jaksaisikaan treenata mitään biisejä tms.
 
Ja ihan totta, GAS keeps you going. Uudet kamat motivoi aina, tai jopa ihan pelkästään niistä haaveilu.

Hyvä opettaja auttaa varmasti jos soittomotivaatio katoaa. Jos ei itse saa sitä itsekuria soittoonsa, niin opettaja voi auttaa läksyillä ja muulla kivalla. Mutta ne läksyt pitää tehdä.
 
Tämä on ehdottomasti totta myös. Nimim. 2v itseopiskelua ja 2v opettajalla, eron kehityksessä huomaa todella selvästi (esim. vanhoja äänittelyjä kuuntelemalla).

Tällä hetkellä tekisi mieli hakata kitara polttopuiksi, ja ruveta vaikka virkkaamaan.
 
Tee se!
 
Mistä te muut oikein revitte soittointonne, ja mikä saa teidät reenaamaan sormet ruvella päivästä toiseen?
 
Ei mikään, koska en treenaa noin paljon. Kitaraa kannattaa soittaa niin paljon kuin huvittaa, mutta jos ei huvita niin sitten pitää lopettaa.

...olen kohta ollut noin puoli vuotta samalla tasolla.
 
½ vuotta ? Toiset on ollu jo vuosia. Ei sillä sinänsä oo kyllä mitään väliä, kun soittelee nykyään lähinnä omaks huvikseen vaan.
 
Joskus kyllä ihmettelee, miten on saanu soitettua "sen ja sen" jutun, jossain 15 vuotta vanhassa nauhassa ("livenä" - koko biisi ja sen soolo samalla sisään), bändin kanssa. Mutt kyllä se lisää motivaatiota, kun on muita, joitten kanssa soittaa. Silloin on paljon helpompaa repiä ittestään 110 % ulos.
 
Nykyään kun voi äänittää kaiken vaikka nuotti kerrallaan, ei oikeastaan tarvii edes yrittää "ylittää" itteään. Eli ne "oho - miten mää ton sain aikaan !" jutut tuppaa jäämään pois.

Nonnih, laitoin isot pyörät pyörimään, otin ja tilasin uuden kepin viikonloppuna. Josko se motivaatio sieltä taas nostaisi päätään =)

Nonnih, laitoin isot pyörät pyörimään, otin ja tilasin uuden kepin viikonloppuna. Josko se motivaatio sieltä taas nostaisi päätään =)
 

Tää on aika perusmeininki... Sama vika rahikaisella... Lisää uutta kamaa - lisää motivaatiota =OD

Olen soittanut yli kymmenen vuotta enkä ole koskaan soittanut yksinäni yli paria tuntia päivässä. Soittelen silloin kun mieli tekee. Olen kuitenkin mielestäni aivan "tarpeeksi hyvä" kitaristi.
Joskus saattaa mennä viikkokin soittamatta. Ei siitä kannata mitään paineita ottaa, lahjattomat harjoittelee.

Mulla löytyy aina syy soittaa keppiä ku alkaa koeviikko. Siinä se kitara vaa on pöydänvieressä ja houkuttelee soittamaan vaik pitäis lukea. Aina löytyis niin paljon tekemistä ku joskus pitäis tehäkki jotai... on se maailma ihmeellinen paikka. Lisää intoa tuo soittamisee se ku pääsee soittaa kavereidenkaa bändis, sillo se musiikinteko vast pääseeki oikeuksiinsa!

Mietin että josko omaan motivaation puutteeseen olisi ollut niinkin yksinkertainen ratkaisu kuin ständin ostaminen. Nyt kun kitara on laukussa niin sitä ei jaksa sieltä aina kaivaa esim. viiden minuutin soittelun takia. Jos se olisi näppärästi ständissä käsien ulottuvilla niin kynnys voisi olla pienempi. Mene ja tiedä... Noh, ens viikolla tulee uus keppi, luulen että pärjään vähän aikaa ilman ständiäkin =D