Kitarat: soittaminen ›

Quill: Tänään oli bändin kanssa treenit, ja ei oikein huvittanut mikään. Kitaran säädin juuri unelmaksi soittaa vähä aika sitten, soundi mielyttää, mutta se jokin puuttuu. Bändin kanssa veivataan vähän eri genren musaa (Hard Rock) kuin mitä treenaan kitaralla tällä hetkellä (Jazz). Voisiko johtua tästä, että kauhea jazzkausi menossa tällä hetkellä? Eli, bändin kanssa soittama musa ei vastaa treenattua musaa/sitä musaa mikä maittaa tällä hetkellä.
 
Ei muuta kuin toinen bändi pystyyn, jos aikaa riittää ja sopivat soittajat löytyvät. Toki kannattaa myös funtsia, josko jonkinlainen (maltillinen) genrejen sekoittaminen onnistuisi: Maj7#11-hajotukset säröllä = rock & roll!
 
Tuntuu myös, että kehitys olisi jotenkin pysähtynyt (ei jotenkaan pysty bändin biiseihin tekemään semmoisia juttuja joita haluaisi sinne pistää), vaikka olen oppinut laajoja sointukäännöksiä yms. koko ajan tässä. Voisiko esim. tauko kitaran soitosta auttaa? Käyn tosin kitaratunneilla, joten mitähän sitä sitten tekisi, sinne kuitenkin tuntee velvollisuukseen opetella.
 
Asioiden oppiminen ja niiden hallitseminen ovat kaksi eri asiaa. Saattaa kestää kauankin, ennen kuin opitut asiat ilmenevät soitossa spontaanisti tai edes käskystä. Itselleni on ollut varsin tuttua paitsi kitaran, myös rumpujen ja pianon kohdalla, että treenikopissa haluamani asiat irtoavat kevyesti, mutta tositilanteessa pää jäätyy ja kädet muuttuvat puuroksi. Harjoittelun ja ajan kanssa noistakin selviää.
 
Soittotaukoa kannattaa tosiaan pitää, jos touhu tuntuu epämieluisalta. Soitonopettaja kyllä ymmärtää, jos tahdot jättää välistä muutaman tunnin.

Quill: Mutta keikan jälkeen, kaikki romahti aivan täydellisesti. Henkinen lataus muutenkin meni ihan kokonaan, seuraavat päivät ei jaksanut tehdä mitään.
 
Ensimmäistä kertaa elämässä tämmöinen fiilis, tuntuu vain oudolta. Toivottavasti joku osaisi antaa edes vähän vastauksia.
 
Tässä saattaisi olla kyseessä semmoinen, kun koetun keikkahurmoksen jälkeen treenisoittaminen ei vaan tunnu samalta. Keikkaan tähdätty lataus on purkautunut ja on tyhjä fiilis.
 
Ajan myötä tuohon oppii suhtautumaan. Pika-apuna voisi olla mielikuvaharjoittelu - kuvittele treeneissä olevasi siellä keikalla taas. Jos työstätte uutta matskua, pyydä että treenien aluksi soitatte lämmittelyksi muutamia keikkasetin biisejä. Tarkoituksena on kuitenkin mennä keikalle uudestaankin, eikö? Lopulta se jeesaa, että mieltää keikka- ja treenitilanteessa soittamisen eri asioiksi, mitä ne ovatkin. Treenaaminenhan on kuitenkin kivaa, ja sitä pitää osata arvostaa: siellä niitä uusia asioita luodaan.
 
Tässä pitää ottaa haltuun asioista oikeanlaatuinen kokonaiskuva. Joskus esim. on niinkin, että se seuraava keikka ei olekaan yhtä iso kuin edellinen jolla oli ihan älyttömän hyvä meininkikin. Mutta ei se mitään: ottaa vaan eri asiat vastaan sellaisina kuin ne ovat. Musajutuissa on paljon mistä saa nauttia, eikä kannata antaa pienempien ilojen jäädä isompien varjoon.
 
Muok: genreasiassa semmoinen itsetutkiskelu voi olla paikallaan, että mietiskelet kiinnostaako se hard rock oikeasti. Keikalla oli kuitenkin ollut hauskaa. Onko jazz ainoa asia mistä olet kiinnostunut? Kannattaa muistaa, että yksi bändi ei juuri koskaan voi toteuttaa kaikkia niitä asioita, joista kaikki jäsenet ovat kiinnostuneita. Siinäkään ei ole mitään pahaa, jos homma kuitenkin kiinnostaa aidosti.

Nyt kun oon saanut oman unelmasettini kasattua, ei soitto huvita? Tähän varmaan vaikuttaa ulkona vellova pas**ilma, siis räntää ja talvi vaan tekee tuloaan. Nenäkin vuotanut eilisestä ja aivastuttanut, mutta onneksi on nenäliina. Täytyy hakee illaksi glögiä, jos sillä saisi posket punottamaan ja musiikkifiilikset takaisin. =)
Aina ei irtoa fiilikset, vaikka kuinka haluaisi soitella.

Tauko tosiaan välillä kannattaa. Aina ku inspi loppuu pistän kitaran kylmästi vaan laukkuun ja laukun nurkkaan,ja odotan vaan kunnes inspi taas palaa. Ja kun se inspi tulee taas SE MYÖS TULEE! parhaimillaan tullu 10 tuntia soiteltua pienen tauon jälkeen. Ajatuksissa pyörii vaan uusia riffejä ja melodioita :)
 
Olen myös kuulu että tauon pitäminen soittamisessa voi kehittää soittajaa pikkusen. Itellä tämä on tapahtunu monesti, aina pienen tauon jälkeen soittaminen onnistuu paljon paremmin ja kaikki näyttää luistavan loistavasti. Onko joku muuki kokenu tämän ihmeen?

Olen myös kuulu että tauon pitäminen soittamisessa voi kehittää soittajaa pikkusen. Itellä tämä on tapahtunu monesti, aina pienen tauon jälkeen soittaminen onnistuu paljon paremmin ja kaikki näyttää luistavan loistavasti. Onko joku muuki kokenu tämän ihmeen?
 
Varmasti monikin ja itsellänikin tulee vastaan parin viikon välein. Johtuu kaiketi portaallisesta oppimisesta sekä levosta. Kyseisessä fiiliksessä jaksaa soittaa rennosti monta tuntia, ilman suurempaa väsymystä. Tällaiset motivaatiota pursuavat soittopäivät ovat juuri sitä, mitä kaipaisi kokevansa useammin.

NailHead_: Olen myös kuulu että tauon pitäminen soittamisessa voi kehittää soittajaa pikkusen. Itellä tämä on tapahtunu monesti, aina pienen tauon jälkeen soittaminen onnistuu paljon paremmin ja kaikki näyttää luistavan loistavasti. Onko joku muuki kokenu tämän ihmeen?
 
Olen kokenut pari kertaa, mutta epäilen, että kyseessä on pelkkä tunne... :/

Ei se soitto aina maita. Joskus muutama Olvi auttaa. Bigpapan vinkistä olen vaihtanut Karhuun, ja se tuntuu vielä paremmalta;-) Täytyy välttää latenssiongelmaa....

Mulla toi soittoinnostuksen loppuminen liittyy yleensä siihen, että on tullut pitemmän aikaa veivattua samantyylistä musiikkia. Useimmiten huomaan jumittuneeni siihen perus bluesrock meininkiin, tai johonkin thrash riffeihin. Siihen auttaa se kun pitää pari päivää taukoa, virittää sitten kitaran johonkin vähän oudompaan vireeseen ja rämpyttelee jotain ihan muuta jonkin aikaa. Zeppeliiniä tulee aika usein juuri noissa tilanteissa soiteltua, esim. Rain Song on ihan kiva fiilistelykipale. Slidejuttuja tulee myös treenailtua välillä.

Mulla toi soittoinnostuksen loppuminen liittyy yleensä siihen, että on tullut pitemmän aikaa veivattua samantyylistä musiikkia...Siihen auttaa se kun pitää pari päivää taukoa, virittää sitten kitaran johonkin vähän oudompaan vireeseen ja rämpyttelee jotain ihan muuta jonkin aikaa.
 
Tunnistan itseni tosta kans aika hyvin. Tuntuu, että samat ideat, kaavat ja rutiinit toistuu omassa soittelussa joka kerta. Ei siinä mitään, mutta pikku hiljaa alkaa kyllästyttämään, että tähänkö sitä nyt on sitten jumiuduttu. Mulla ei silti tosin siihen pisteeseen ole vielä mennyt, etteikö motivaatiota riittäisi. Soitonopettajaa olen kyllä alannut vakavasti harkitsemaan, jos sieltä sais uusia ideoita ja vinkkejä.
 
Tosin nyt kun tuli viikolla hommattua eka akustinen, niin se on kyllä avannut aivan uusia ulottuvuuksia soittohommiin.

Ite vaihoin soitinta niin johan alkoi maittaa.

Kehitys tuntuu polkevan paikoillaan ja pikkaustekniikka menee koko ajan paskempaan suuntaan. Bassoa voisi koittaa välissä, saattaisi tuoda uudenlaista kipinää koko hommaan.

lainsuodatin: Tunnistan itseni tosta kans aika hyvin. Tuntuu, että samat ideat, kaavat ja rutiinit toistuu omassa soittelussa joka kerta. Ei siinä mitään, mutta pikku hiljaa alkaa kyllästyttämään, että tähänkö sitä nyt on sitten jumiuduttu. Mulla ei silti tosin siihen pisteeseen ole vielä mennyt, etteikö motivaatiota riittäisi. Soitonopettajaa olen kyllä alannut vakavasti harkitsemaan, jos sieltä sais uusia ideoita ja vinkkejä.
 
Sama juttu minulla. Soitan vain samoja tiettyjä kappaleita uudestaan ja uudestaan kunnes unohdan mitä kappaleita aikoinani edes osasin soittaa. Joskus jaksan uusiakin kappaleita harjoitella ja ehkäpä jopa uusia tekniikoita ynm. jolloin soitto alkaa taas enemmän maistumaan. Nyt olen jo hommannut vielä soitonopettajankin jotta saan soittoni kuosiin, vielä kun olisi joskus rahaakin käydä tunneilla.
 
Mutta eiköhän se tästä, nyt tuntuu että koulunkin puolesta on hieman enemmän aikaa
joten kerkeän soitellakin enemmän.