Kitarat: soittaminen ›

Muuten menee pakkasillakin hyvin, mutta viime syksynä röytämäni oikean käden etusormi alle -20C:n pakkasista ei oikein tykkää.
 
Kerrospukeutuminen, lämmin pipo ja hyvät hanskat - näillä normaalioloissa pärjään.
 
Kitaroita en kovilla pakkasilla ulos vie, ellei puukolla uhata.

Itsekin omaan ilmeisesti poikkeuksellisen huonon ääreisverenkierron, kun tuntuu että näpit on monesti jäässä vaikka pihalla olisi +25. Yksi juttu mikä tuohon on auttanut on inkivääritee. Kaupasta ostaa inkiväärin juuren, halkoo siitä pieniä palasia ja keittelee niistä teetä. Kun lisää vielä vähän hunajaa sekaan niin maistuukin oikein hyvältä!

Mä oon ulkohommissa vuorotöissä ja kellon ajat on aamuyöstä/aamusta iltaan yleensä. Eilenkin kun oli 30 miinusta ja siihen tuuli päälle "noin -36 purevuus" pärjäsin ihan kunnon talvivehkeissä ja tuntui hyvältä ottaa happea. Sormet ei mulla ainakaan jäädy helpolla ja illalla sauna avaa kivasti jäsenet entiselleen. Kai tämä on tottumus kysymys. Kannattaa olla painoltaan normaali eikä olla mikään laihduttaja all the time kropaltaan, niin pohjoismaalainen rasva hoitaa loput luonnollisesti suojaten pakkaselta =)
Pikku pakkanen -10 -15 tekee vaan hyvää verenkierrolle.

Tekisi vielä mieli sanoa muutama sana tästä ei-kato-tartte-filosofiasta.
 
Olen niin vanha äijä että muistan ajan kun suomalaiset olivat järkevä pohjoiseen ilmastoon sopeutunut kansa. Siiten päästiin 60-luvulle ja nuoret ihmiset näkivät telkusta, kuinka reippaat ulkomaalaiset kulkivat talvellakin paljain päin ja muutenkin vähissä vaatteissa. Tätä alettiin apinoida kyselemättä oliko siellä ulkomailla oikeasti 30 astetta pakkasta. Tästä tuli sitten muotia ja "kansallisurheilua", etunenässä ne kaikkein kansallisimmat urheilijamme eili jääkiekkoilijat. Pojat näkivät kuinka jenkit pelasivat lämpimissä halleissaan avopäin ja alkoivat tehdä samoin kotoisilla avojäillä hyytävässä viimassa. No jaa, jääkiekkoilijan älykkyysosamäärä muutenkin eroaa vain vähän mustekalan vastaavasta. Alaspäin.
 
Oma ei-kato-tartte-kauteni osui 70-luvun alkuun. "On poikamiehen elämä kuin huuliharppupeli, ei aina tiedä imiskö vai puhaltais. Lyhyet on kalsarit vaik on pakkaskeli, jos vähänkin on toivoa että sais". Oli sekä punaiset korvat, siniset munat ja valkoiset sormet. Ihan mukavuudenhalusta ja silkasta epävoivosta annoin ilmastollemme periksi ja palasin lämpimään pukeutumiseen (sain muuten siitä huolimatta), mutta kaikki eivät palanneet. Monien vanhemmat ja nuorempien isovanhemmatkin ovat opettaneet esimerkillään että lämpimästi pukeutunut ihminen on ainakin vähän juntti eikä ainakaan yhtään cool. Pukeudu siinä sitten järkevästi kun ei äiskä, iskä ei vaarikaan opettanut miten se tehdään.
 
Aikuinen voi kuitenkin ottaa vastuun itsestään ja opetella pukeutumaan kunnolla. Ihminen voi jäädä pakkasen vangiksi vaikka jonkin onnettomuuden takia, mutta yleensä sää pelkkä pukeutumiskysymys. Tämä ongelma tuntuu vähän samanlaiselta kuin nälkäkuolema pizzataksin puhelinnumeron hukkaamisen takia.