Aihe: Skaalat käyttöön soolossa 1 2 | |
---|---|
![]() 26.12.2006 12:07:19 | |
Skaaloja rupesin opettelemaan ja löysin mallit jotka kulki g:ssä. No nyt semmonen kysymys, osaan esim g-duuri skaalan jos soitan saman skaalan a-sävelen kohdalta nii onko se silloin a-duuri skaala? Vähän vaikeesti selitetty mut tarkoitan että onko skaalat duuri skaalat samanlaisia, soitetaan vain eri välistä? Duuriskaalojen väliset intervallit (~nauhavälit) ovat samat. Jos siis löysit sormituksen joka tuottaa G-duurin, nii siirtämällä kaikki sävelet 2 nauhaa ylöspäin saat A-duuriskaalan. | |
![]() 26.12.2006 14:28:24 | |
Sitten tämmönen ihan fyysinen soittokikka, jonka eräs kitarakaverini opetti minulle. Eli, jos soittelet sooloa ja kokeilet nuottien sopivuutta villisti ajattelematta missä laatikossa ja missä skaalassa nyt ollaan, kuullessasi korvallesi "väärän" sävelen, venytä säveltä ylöspäin kunnes se kuulostaa hyvältä. Oho, tulipas pitkä lause... :) Toivottavasti olis jotain apua... Toi homma toimii ihan ilman venytystäkin. Voidaan käyttää skaalaan kuulumattomia säveliä ns. passing tone periaatteella. Eli ne ''väärät'' sävelet kuulostaa toimivilta, kun et pysähdy niihin vaan jatkat niistä skaalaan kuuluvaan säveleen. Jos niihin pysähtyy ne kuulosta useimmiten väärältä. Ei tehdä elämässä eikä musiikissa lainkaan virheitä. | |
![]() 26.12.2006 22:08:09 | |
Duuriskaalojen väliset intervallit (~nauhavälit) ovat samat. Jos siis löysit sormituksen joka tuottaa G-duurin, nii siirtämällä kaikki sävelet 2 nauhaa ylöspäin saat A-duuriskaalan. Just tuon halusin tietää eli skaalat voi soittaa samalla sormituksella vaihtaa vain nauhaväliä. Päteekö tämä molli skaaloissa, pentagonisissa ja blue skaaloissa? | |
![]() 26.12.2006 22:13:52 | |
Päteekö tämä molli skaaloissa, pentagonisissa ja blue skaaloissa? Joo, mut Oval Office pysyy aina samassa asemassa, tai muuten tulee Water Gate- skandaali. | |
![]() 26.12.2006 22:18:32 (muokattu 26.12.2006 22:20:19) | |
Just tuon halusin tietää eli skaalat voi soittaa samalla sormituksella vaihtaa vain nauhaväliä. Päteekö tämä molli skaaloissa, pentagonisissa ja blue skaaloissa? Pentagoni (viisisivuinen polygoni) viittaa enemmän tuonne geometriaan, musiikissa puhutaan pentatonisista (viisisävelisistä) asteikoista. Voit aloittaa minkä tahansa asteikon mistä tahansa sävelestä kunhan pidät sävelten väliset suhteet samoina. Esimerkiksi duuriskaalassa on aina ensin kaksi kokosävelaskelhyppyä, sitten puolisävelaskel, sitten kolme kokosävelaskelta ja sitten puolisävelaskelhyppy takaisin perussäveleen. Kannattaa ehkä mieluummin opetella asteikot nimenomaan sävelinä ja suhteina kuin vain sormituksina: ainakin minun mielestäni sormitus voi olla liian kasvoton, sellainen vain että "siinä niitä on A-duurin säveliä, en tiedä mitä ne ovat tai missä suhteessa mihinkään, mutta siinä niitä on". -Kirjoittaja on skribentti "Tässä kappaleessa ei ole yhtään turhaa säveltä" "Ei tietenkään - se on sarjallinen struktuuri." | |
![]() 26.12.2006 22:42:27 | |
Nii siis pentatoninen skaala :D Joo kyllä nyt aukes nuo skaalat, täytyy rueta kokeilee saako niillä mitään improvisointia aikaseksi | |
![]() 27.12.2006 17:35:30 | |
asemasoittaminen. Opettelee otelaudan eri asemina, joita voi siirtää oikeaan sävellajiin vaikka korvakuulolla. tietysti teoraa kandee myös opiskella. Asemasoittamisessa mielestäni parasta on se, että siitä voi (ja KANNATTAA!) opetella pois. Koko otelauta pitäisi pyrkiä opetella hyödyntämään pituus-, poikittais- ja vinosuuntaisesti: kun otelauta on perin pohjin tuttu, soitto ei kuulosta asemiin ja vakiosormituksiin kahlitulta, vaan kitarasta voi oikeasti "onkia ulos" kaikki musiikilliset ideat, mitä kullakin hetkellä haluaa kertoa kuulijoilile. Toki asemat toimivat soittoharrastuksen alkumetreillä kätevinä "tilapäisinä kiintopisteinä", mutta on äärimmäisen puuduttavaa kuunnella esimerkiksi sooloilua, jossa lähdetään "vitosnauhan laatikosta" ja sit kun sointu vaihtuu, hypätään "kymppinauhan laatikkoon" ja soitetaan sieltä ne samat saamarin lirutukset. Vähän kun söisi pizzasta pelkät reunat. | |
![]() 27.12.2006 18:56:20 (muokattu 27.12.2006 18:58:07) | |
Pitäisi perustaa oikeasti "Irti skaaloista Ry.", alkaa olla toivo muuten pian mennyttä. :) Olen ehkä miljoona kertaa sanonut sen jo, mutta: soita musiikkia, älä skaaloja. Parempaa niksiä en voi antaa, sillä luultavasti tämä on ainut tapa ajatella soolojen soittamista pidemmälle. Niin kauan kun soolo on "nyt mä vedän G-fryygistä tähän ja sit vaihdan Lokriseen #2:een parin sävelen ajaksi ja ja..." -tyyppistä laskelmointia, ollaan aika kaukana sivuraiteilla siitä, mistä musiikissa on oikeasti kysymys. Suosittelen opettelemaan mielestäsi hyvän kuuloisia muiden JO keksimiä juttuja ja yhdistelemään niitä luovasti. Parhaassa tapauksessa luot jotain uutta ja juuri sinuksi tunnistettavaa. Oon osittain samoilla linjoilla, mutta kuitenkin on Jucciz sinunkin pakko myöntää että skaalat ovat aika suuri osa musiikkia. Harmittavan moni opettelee skaalan ns. ylösalas-kuvioina eikö osaa niitä muina ajatellakkaan. Näin ollen jää opettelematta se miltä esimerkiksi D-puolidimi asteikko kuulostaa D-duurisoinnun päälle. Tuo on tärkein asia minusta ymmärtää. Se että miltä joku asia kuulostaa eikä vain sitä että "hei täähän on hieno sana, lokrinen moodi vau varmaan kuulostaakin tosi siistiltä". Sitten vaikka meneekin päin persettä ei jakseta paneutua siihen teoriaan että miksi se kuulostaa tältä. Muita hienoja juttuja jota tulee ite käytettyä on se että mennään ennakkoluulottomasti pitkin kaula ja jos korvaan särähtä joku "väärä nuotti", on vaihtoehtona oikeastaan kaksi mahdollisuutta. Hieman epävarmempi on "slidettää" nuotti jonnekkin muualle. Tämän tekee epävarmaksi se että esimerkiksi taustana soiva sointukierto on edennyt seuravaan sointuun ja näin ollen ei ole varmuutta siitä minne mennä. Huomattavasti varmampi on venyttää nuottia niin kauan että se soi miellyttävästi korvaasi. Yleensä tämä on helppo sillä tavallisesti jo 1/2 tai kokosävelaskeleen venytys riittää. Sitten tuosta toisten kopioimisesta. Kannattaa kuunnella levyltä jotain juttuja jotka kuulostavat sinusta (ei kaveristasi) hienoilta. Älä opettele heti sitä levyltä vaan kokeile ensin miettimättä mitäs skaalaa sitä vedetään, imitoida lickiä, soolonluritusta mitälie kuulitkaan. Tämän jälkeen voit blokata tämä "jutun" levyltä. Kirjoita molemmat versiot ääninä paperille (G#, F...) ja katso minkä asteikon nämä muodostavat. Onko se joku soinnuksi muodostettava. Itse monesti pelleilen vetämällä paastä jonkun arpeggion, kirjoitan sen ääninä paperille ja katson minkä soinnun siitä voi tehdä. Näin oppii myös tätä sointujen muodostusta ja intervalleja. Lisäislkää rohkeasti näitä kromaattisia juoksutuksia tai lyhyitä "passing note" juttuja sekaan vaan. Jos mennään perse edellä puuhun, niin silloin vika on soittajassa ei kenessäkkään muussa. Soittaja voi korjata vikansa yhdellä jutulla. Reenamalla enemmän. Sitten tuleekin paras neuvo minkä osaan kenellekkään antaa. Ennakkoluulot pois, kyllä ota kaikki ennakkoluulosi pois. Myös jazz- ja bluesmiehet. Kaikissa genreissä ja musiikissa on jotain siistejä juttuja. Kirjastosta napatkaa hevimiehet vaikka joku viulunuotinnos (aivan sama vaikka ette biisiä tiedäkkään) ja kokeilkaa soittaa sitä kotona. Pikku hiljaa prima vista taidot kehittyvät ja huomaat että licki varasto kertyy viulu jutuista. Itse olen suuri muse-fani ja toinen lempibändini on strapping young lad. Te jotka tiedätte nämä bändit tiedätte myös että ne ovat aika tavalla vastakkaisia genrejä. Kuitenkin parasta hupia on laittaa jommankumman levy soimaan ja veivailla omia sooloja sinne päälle. Sääh... tulipa pitkää tekstiä. Ottakaa onkeenne näistä tai ei oo pakko. Menkää vaan soittelee niitä tunteikkaita pentatonisia lickejä, jotka on ollu olemassa jo viimeset 60 vuotta. EDIT: viimeiseen lauseseen lisäys että sieltäkin löytyy hyvää matskua, mutta muutakin kantsii soittaa. Jerk. | |
![]() 28.12.2006 01:28:11 | |
Muita hienoja juttuja jota tulee ite käytettyä on se että mennään ennakkoluulottomasti pitkin kaula ja jos korvaan särähtä joku "väärä nuotti", on vaihtoehtona oikeastaan kaksi mahdollisuutta. Hieman epävarmempi on "slidettää" nuotti jonnekkin muualle. Tämän tekee epävarmaksi se että esimerkiksi taustana soiva sointukierto on edennyt seuravaan sointuun ja näin ollen ei ole varmuutta siitä minne mennä. Huomattavasti varmampi on venyttää nuottia niin kauan että se soi miellyttävästi korvaasi. Yleensä tämä on helppo sillä tavallisesti jo 1/2 tai kokosävelaskeleen venytys riittää. Välillä tuntuu, että vaikka yrittää juoksennella vapaasti otelaudalla se ei olekaan sitä. Asemat ja sormitukset vain pyörivät alitajunnassa. Mitä apuja? Yksi vois olla, että nauhottaa vaikka jonkun sointukierron mankkaan ja veivaa sit side silmillä... :D Eipähän ainakaan voi nähdä missä menee.. Tai sitten yöllä pimeässä heittää nakit summassa laudalla ja katsoo tuleeko kiva ääni.. | |
![]() 28.12.2006 09:58:18 | |
Välillä tuntuu, että vaikka yrittää juoksennella vapaasti otelaudalla se ei olekaan sitä. Asemat ja sormitukset vain pyörivät alitajunnassa. Mitä apuja? Yksi vois olla, että nauhottaa vaikka jonkun sointukierron mankkaan ja veivaa sit side silmillä... :D Eipähän ainakaan voi nähdä missä menee.. Tai sitten yöllä pimeässä heittää nakit summassa laudalla ja katsoo tuleeko kiva ääni.. Tuohan oli ihan vitun hyvä idea. Vois kokeill a tuossa illmmalla. Aiheeseen liittyen suosittelen katsomaan Friedmanin melodic control videota. ITse aina yritän lisätä jostain jtn eksoottista sinne väliin. Italialaistta viulumusaa, sitran vingutusta tai mitälie sen sitten pitäisikään olla. Jerk. | |
‹ edellinen sivu | seuraava sivu › 1 2 |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)