Kitarat: soittaminen ›

Kitaransoitto harrastuksena muuttuu kokoajan myös sen takia, että harrastuksen aloittamisen kynnys madaltuu koko ajan. On juurikin ne kaikki juubatuuban videot joissa yksinään opetetaan varmaan kaikki mitä kitaristin täytyy tietää. Myös soittimet ovat aika edullisia ja tulevat varmaan halpenemaan jatkossakin.
 
Nyt mukaan on klopalisaation myötä tullut kaikki kehitysmaat. Niissä luulisi olevan paljon ihmisiä, joilla ei ole muuta tekemistä kuin harjoitella vaikka kitaran soittoa, sitten eikun videota nettiin länsimaalaisten kadehdittavaksi. Kiinailmiöhän tässäkin käy!

En koko ketjua lukenut, joten seuraavista aiheista on ehkä puhuttu jo.
 
Olisiko joku vuonna 1567 elänyt muusikko uskonut esimerkiksi viulun elävän vielä puolta vuosituhatta? Viulu, muiden jousisoittimien ohella, on soitin, jota kuulee laajalti missä tahansa musiikkityylissä. Se oli aikansa kitara, ja vaikka sen suosio on laskenut loistonsa päivistä, ei se ole mihinkään kadonnut tai ole katoamassa. En usko, että näin tulee käymään kitarallekaan.
 
Puhumattakaan kitaramusiikista ja -kulttuurista kaikessa laajuudessaan. Samalla tavalla satoja vuosia vanhat sävellykset ja aikalaiskirjoitukset ovat selvinneet sodista, luonnonmullistuksista ja kaikkiallisesta kaaoksesta harvoina painettuina tai käsinkirjoitettuina paperikopioina. Tänä informaatiopaisumuksen aikana, kun kaikki säilyy viidessätoista formaatissa yleisillä ja yksityisillä muistiyksiköillä ja esimerkiksi netissä, ihmiskunta tuskin unohtaa kitaraa tai kitaramusiikkia.
 
Historiassa, erityisesti aatteissa, muodissa ja kaikenmaailman villityksissä, asiat tuppaavat kulkemaan toistuvissa sykleissä. Äärioikeistolaisuus oli hetken aikaa kova sana 30-luvun alusta 40-luvun loppuun, mutta sitten Saksa kaadettiin. Se oli muutamankymmentä vuotta hirveän paheksuttua joka puolella, mutta nykypäivänä poliittinen oikeisto nousee, varsinkin Keski-Euroopan pienissä maissa, kuten Sveitsissä ja Itävallassa. Äärinationalismilla vähän samantyyppinen tarina.
 
(Aatteellisia syklejä kulkee limittäin ja lomittain erikokoisina ja vahvuisina koko ajan, joten niitä on mahdoton eritellä perusteellisesti ennen kuin "nykyisyyden näköhaitta" on pyyhitty pois.)
 
Hieman äärimmäisiä esimerkkejä ehkä. Mutta saman voi huomata silmälasimuodissa, kenkämuodissa, hiusmuodissa, hippeilyssä, kuvataiteessa, viulunsoitossa, kitaransoitossa, pianonsoitossa, huumorissa, viihteessä ja pornossa. Vanhat jutut tulevat takaisin vähän erilaisina. Tuhannen vuoden päästä arkeologit kaivavat maapallon raunioista esiin vanhat tuuban. Yhtäkkiä siitä tulee koko kansan rakastama, hieman erikoinen, historiallinen soitin.
 
Tämä kitaran valtakausi päättyy ennen pitkää. Tilalle tulee jotain muuta. Luultavasti tämä ei tapahdu äkkiarvaamatta, vaan vähitellen, mahdollisesti jopa aikalaisten, eli meidän, huomaamatta.
 
Näkisin, ettei ongelmaksi tule kitarakulttuurin katoaminen, vaan materiaalin valtava määrä. Kuinka löytää kaiken näinä aikoina kasaantuneen informaation joukosta se olennainen ja tärkein? Bachin aikoihin oli jonkinlainen automaattinen seula, kun informaation säilöminen oli hiton vaikeaa, eikä varsinkaan suurin osa vanhoista barokkimestareiden kirjoituksista ole säilynyt tähän päivään.
 
En ole minkään alan asiantuntija, kunhan juttelen mielipiteitä ja spekuloin silmät päästäni.
 
ED: Aloittajalle propsit, erittäin mielenkiintoinen aihe.

LittleWing: Kitaransoiton tuleivaisuudesta sen verran että nopeasti soittaminen ja tiluttaminen on noussut liian tärkeään rooliin. Pitäisi enemmän kiinnittää huomiota soundiin ja nuottivalintoihin!
 
Ei mun mielestä pidä paikkaansa yhtään. Päinvastoin on tullut todella paljon sellasia "nuoria" kitaristeja esiin heviskenessä, jotka osaa yhdistää hyvän tekniikan, hyvän soundin ja maukkaat nuottivalinnat esim. Govan, Loomis, Broderick ja vaikka Amottin veljekset.

Ambitus: Ei mun mielestä pidä paikkaansa yhtään. Päinvastoin on tullut todella paljon sellasia "nuoria" kitaristeja esiin heviskenessä, jotka osaa yhdistää hyvän tekniikan, hyvän soundin ja maukkaat nuottivalinnat esim. Govan, Loomis, Broderick ja vaikka Amottin veljekset.
 
Samaa mieltä. Kyllä "teknisessä" soitossa ollaan nykyisin päästy hyvä harppaus takaisin musiikkin päin.

(Ei liity mihinkään yhtään millään tavalla, mutta)
David Shankle ja Michael Angelo Batio ne vasta musikaalisia onkin, soundit myös hivelee korvia! Maukkaat on nuottivalinnat. PS: Broderickin soitto kuulostaa ihan vitun paskalta. Ja vielä extra tunnustus loppuun : Oon aina vihannut James Murphyä aivan täysillä, mies ei oo elämänsä aikana soittanut yhtään hyvää säveltä.

nypdjaz: (Ei liity mihinkään yhtään millään tavalla, mutta)
David Shankle ja Michael Angelo Batio ne vasta musikaalisia onkin, soundit myös hivelee korvia! Maukkaat on nuottivalinnat. PS: Broderickin soitto kuulostaa ihan vitun paskalta. Ja vielä extra tunnustus loppuun : Oon aina vihannut James Murphyä aivan täysillä, mies ei oo elämänsä aikana soittanut yhtään hyvää säveltä.
 
Joo ei kyl liittynytkään. Noi kaverit ei ole kitarasoiton tulevaisuutta, vaan menneisyyttä.
 
Ps. mielipide on kuin perseenreikä; jokaisella on oma.

Jep oli kyllä turha avautuminen tuo edellinen, enemmän aiheeseen liittyen;
En usko että kitaransoiton keskimääräinen taso soittoteknisesti nykyisestä juurikaan tulee kehittymään, ihmisillä on rajallisesti aikaa ja tahtoa treenata tekniikkaa, ja aina tulee olemaan tyyppejä jotka fanittaa Hendrixiä ja blues äijiä, ja rehellisesti sanoen en usko että meikäläisen elinaikana tulee vastaan teknisesti yhtä uskomatonta kitaristia kuin edesmennyt Shawn Lane. Siihen ei vaan ihminen pysty ilman todella poikkeuksellista synnynnäistä lahjakkuutta vaikka treenaisi 15 tuntia päivässä.
Siitä nuoresta venäläisestä tilutuspojasta (Anton Oparin tms?) tulee kyllä vielä kovan luokan tekijä, paitsi että tekniikka on jo nuorella iällä kunnossa, niin vaikuttaa myös musikaalisemmalta kuin suurin osa tämän päivän tilukitaristeista.
Sille pitäisi vaan pakkosyöttää John Coltranea ja Charlie Parkeria korvat täyteen ainaisten Paul Gilberttien sijasta :D

nypdjaz: Ja vielä extra tunnustus loppuun : Oon aina vihannut James Murphyä aivan täysillä, mies ei oo elämänsä aikana soittanut yhtään hyvää säveltä.
 
Kyl Murphy miusta Testamentin Low-lätyllä ihan hyvin vetää. Mut onhan se muuten vähän semmoinen. Sorry OT.

arppah8: Kyl Murphy miusta Testamentin Low-lätyllä ihan hyvin vetää. Mut onhan se muuten vähän semmoinen. Sorry OT.
 
Sillä levyllä se on jotakuinkin siedettävä, lyhyitä sooloja harvassa. Mutta ois sekin vähän eri luokan levy (soolollisesti) mikäli ois Skolnick jatkanut mukana. Skolnikki on ihan paras.
 
Ei kai siinä murhyssä teknisesti mitään vikaa ole, ei vaan natsaa sen käsitys hyvistä melodioista ja vibraatosta oman kanssa.
 
Tuosta otsikosta kitaransoiton tulevaisuus tuli mieleen, että vaikka on niitä Line 6 mallintavia skeboja ja kitarasyntikoita ollut iät ja ajat, niin miksei niitä juuri kukaan käytä? Eikö ne ole teknisesti toimivia vai onko tässä perinteet vs kehitys jutusta kyse. Itse en ainakaan tiedä ketään nimekkäämpää kitaristia joka soittaisi pääsoittimenaan kitarasynaa tai variaxia. Ei edes "hullut" ja edistykselliset jätkät kuten Ekhlund, Thal, Fripp tai ämpäripää.

Ambitus: Ei mun mielestä pidä paikkaansa yhtään. Päinvastoin on tullut todella paljon sellasia "nuoria" kitaristeja esiin heviskenessä, jotka osaa yhdistää hyvän tekniikan, hyvän soundin ja maukkaat nuottivalinnat esim. Govan, Loomis, Broderick ja vaikka Amottin veljekset.
 
Täsä kohtaa tietty nousee esiin kysymys, että mitenkähän heviskene ja musiikin tulevaisuus liittyvät yhteen :D

antnis: Täsä kohtaa tietty nousee esiin kysymys, että mitenkähän heviskene ja musiikin tulevaisuus liittyvät yhteen :D
 
Koska paskimmillaankin hevi on parasta...Kysehän ei ollut "musiikin tulevaisuudesta" vaan kitaransoiton tulevaisuudesta.

antnis: Täsä kohtaa tietty nousee esiin kysymys, että mitenkähän heviskene ja musiikin tulevaisuus liittyvät yhteen :D
 
Teikäläisen tunnistaa kyllä jo puheiden perusteella Turkulaiseksi. :D

blaekie: Näistä Youtuben lapsitähdistä ja muustakin innoittuneena tuli mieleen, mihin mielestänne maailma on kitaransoiton suhteen menossa ? On tullut internet, tabit, opetusohjelmat, ammattimainen musiikkikoulutus, videot yms. ja muutenkin suuri yhteisö aiheeseen liittyen maailmanlaajuisesti. Missä menee soittotekniikan rajat, jos ylipäätään ? Onko blues vielä hengissä kenties 50:n vuoden päästä ? . Entä Hevi ? (nimeä oma mieligenresi) , Miten tulevaisuuden kitaristin alku suhtautuu nykykitarismiin ? Ja musiikkiin ylipäätään ? Veivataanko "huomenna" samoja biisejä, ja sointukuvioita yhä uudelleen ja uudelleen kenties ?
 
Nii paljonkohan näidenki 9 sivun aikana tuli niitä aiheeseen liittyviä viestejä? :D
 
Kitaransoiton tulevaisuus on valoisa! Miksi? No siksi, että suhtaudun siihen niin. Jokaisesta asiasta voi päättää olla vittuuntunut tai tyytyväinen. Ihan itestä kiinni. Tällä lähinnä viittaan siihen että kun tässä on nyt jauhettu jo pidemmän aikaa että tää on parempaa ja toi on paskaa ja munatonta ja ties mitä.
 
Mut ite aihe kuulostaa vähän sellaselta "mitä veikkaatte millanen sää huomena on?" Emt. Katotaan niin nähään. Pitäisikö kehityssuuntaa muuttaa jotenkin? Emt. Voiko sitä muuttaa vaikka haluaiski? Ainakaan menneisyydessä muusikoiden.netin kävijät ei oo saanu kollektiivisesti mitään näkyvää aikaan. (korjatkaa toki jos oon väärässä :D)
 
Hommahan on niin (vaihetaanpa asiantuntijaääneen), että aina on ollu ja tulee olemaan ihmisiä, joilla on tahtoa kehittyä siihen suuntaan ja sille tasolle kuin ne haluaa. Aina tulee olemaan ihmisiä, jotka tykkää jostain asiasta ja jotka inhoaa sitä. Evoluution takia kuitenki noitten tahdonvoimasten ihmisten määrä kasvaa koko ajan... ja tietenki kaikenhan voi suhteuttaa aina väkilukuun jne. etc. wtf.
 
Musta vähän tuntuu, että kitaransoitossa on alettu päästä siihen pisteeseen, että uudet kilikkeet on jo kaikki käyty läpi ja nyt aletaan vähitellen keskittyä itse asiaan. Nopeuden rajat on jo saavutettu, koska tietyn pisteen jälkeenhän ei enää voi tulla nopeammaksi... fysiikka tulee vastaan. Ehkä nyt aletaan kitaroinnissaki keskittyä enemmän niitten biisien tekoon, mutta tässäki puhutaan aika marginaalisella tasolla, koska siis eihän niitä youtube-kitaristeja mitään ihan älyttömiä määriä ole, ehkä jokunen tuhat, ja niistä ehkä promille tai pari on sellasia hyviä.
 
Aina tulee oleen niitä, jotka haluu olla taitavia vaan jotta ne ois taitavia, eikä siinä oo mitään väärää. Eihän täälläkään muuten ois mitään kinaamista, jos kaikki tykkäis kaikesta. Mielipiteistä kinastelu on hauskaa, joskin ehkä aika tyhmää. :D Ei sitä silti tarvi lopettaa.
 
Nii siis resurssejahan nyt on enemmän tarjolla kitaristeille ku mitä on ikinä aikasemmin ollu... ja se määrä tulee kasvaan entisestään. Ehkä joku sellanen oikeesti kollektiivinen valtava juttu auttais asiaa vielä entisestään, mut ihmiset ei oo kauheen innokkaita tekeen jotain yhteisiä juttuja, kun kaikki pitää omistaa ja kaikesta pitää olla tekijänoikeudet ja saada sitä mainetta ja kunniaa ja olla ylpeä jne. Ei silläkään kuitenkaan oo väliä.
 
Tahdonvoima ratkasee. Jos haluut jotain, niin saavutat sen kyllä, kun vaan päätät niin. Jos vaan luovuttaa, niin sit on osa sitä heikompaa kastia... eikä siinä mitään. Oli niitä resursseja tarjolla kuinka paljon tai vähän tahansa, niin silti voi päästä kitaristina sille tasolle, ku haluaa. Tietty tässäki asiassa voi alkaa nussiin pilkkua ja varmaan joku alkaaki, mut ihan turhaan, ei mua kiinnosta. Pointti varmaan tuli selväksi.
 
Tulevaisuudessaki on varmaan niitä, jotka kokeilee uusia juttuja. Kaiken maailman uudet efektipedaalit on varmaan siistejä, mutteivät mitenkään mullista kitaransoittoa. Samoin jotku 4-kaulaset tai 16-kieliset kitarat tai mitä näitä nyt on... varmasti ihan siistejä, mut... ok. Se perus 6-kielinen kitara tulee oleen kova sana edelleenki, ku siihen on niin totuttu. Säröt tuskin on häviämässä mihinkään mistään kompressoinneista nyt puhumattakaan. Aina on bändejä, jotka tekee juttuja eri soundeilla. Ei niitä tietenkään radiosta kuule, mut jos alkaa miettiin että kitaransoitto on vaan sitä, mitä radiosta kuulee, niin sit on varmaan aika hakoteillä.
 
Mikä osa kitaransoitosta sit kiinnostaa? Valtaosa ihmisistä tulee aina kuunteleen sitä, mitä tulee sieltä radiosta ja hyvin paljon siitäkin on jotain vanhaa musaa, eli klassikoita. Jos haluaa tietää että missä on ne teknisen taidon rajat ja mihin ne kehittyy, niin varmaan aina tulee oleen joku, joka löytää jonku uuden vieläki teknisemmän jutun, mitä voi heittää kitaralla. Kuinka moni kuitenkaan perus musiikinkuluttajista tietää jonku Bation tai Govanin?
 
Eli onko se kitaransoitto enemmän sitä, mitä nää jotku yksittäiset sankarit vetää, vai enemmän tätä radiosta kuultua tuttua huttua?
 
Mua ei itseä hirveänä kiinnosta mitkään soundit, vaikka se tuntuu olevan sellanen juttu, minkä jokasta kitaristia pitäis kiinnostaa. Mua kiinnostaa enemmän ihan melodiat ja sointukulut ja rytmitykset ja tällaset. Eihän se ihan sama oo, millasella soundilla ne vetää, mutta kyllä se mieleinen soundi sit hakemalla löytyy.
 
Välillä tuntuu että biisin tekijät yrittää väkisin keksiä jotain erikoisia juttuja ja riffejä, joilla se biisi erottuis joukosta. Emt. Ite oon alkanu kuunteleen enemmän ja enemmän jotain poppiskamaa, kun sieltä löytyy monesti paljon sellasia mukavan kuulosia biisejä, joista saa helposti hyvän fiiliksen, ku jotain teknisesti ja musiikillisesti mielenkiintosia juttuja. Ei mussa ikinä mitään kauhean voimakasta tutkijapuolta oo ollukkaan, mut viime vuosina se on kyllä kuollu kokonaan. Analysoikoot nää elitistit rauhassa niitä äärimmäisen mielenkiintosia (joskin paskalta kuulostavia) riffejään... mä tykkään vaan kuunnella hyvää musaa josta tulee hyvä fiilis. :)
 
Emt. mä vaan soittelen ite ja se on hauskaa.

Ambitus: Koska paskimmillaankin hevi on parasta...
 
Toi on kyllä yks hönteimmistä mantroista ikinä, sillä kyllä se hevi on paskimmillaan ihan vaan paskaa. Sama pätee genrestä riippumatta.

sikki-six: Toi on kyllä yks hönteimmistä mantroista ikinä, sillä kyllä se hevi on paskimmillaan ihan vaan paskaa. Sama pätee genrestä riippumatta.
 
Eiku paskimmillaan se vasta parasta onkin! :D

sikki-six: Toi on kyllä yks hönteimmistä mantroista ikinä, sillä kyllä se hevi on paskimmillaan ihan vaan paskaa. Sama pätee genrestä riippumatta.
 
Kaikki musiikki on paskaa, paitsi jazz. Ja se vasta paskaa onkin.

Funkonaut: Kaikki musiikki on paskaa, paitsi jazz. Ja se vasta paskaa onkin.
 
+
 
Virhe! Tyhjä tai liian mauton kirjoitus!

Ambitus: Koska paskimmillaankin hevi on parasta...Kysehän ei ollut "musiikin tulevaisuudesta" vaan kitaransoiton tulevaisuudesta.
 
Jep, se kuvaakin hyvin nykyistä metallisceneä, soittamista joka ei ole yhteydessä musiikin tekemiseen... 8)

Räkkipeli: Teikäläisen tunnistaa kyllä jo puheiden perusteella Turkulaiseksi. :D
 
Pyh, hämäläinen oon asuinpaikasta riippumatta :D

Tämähän on meidän kaikkien sydäntä lähellä oleva kysymys. Itse ihan mutuilen, että kitara on elänyt kulta-aikaansa nyt tuommoisen vajaa satavuotta,joista viimeiset viiskytvuotta on ollut oikeaa juhlaa. Soittimenahan kitara on niin monipuolinen, että en usko sen kokonaan vaipuvan unholaan, mutta varmasti se asemansa vakavasti otettavana musiikintekovälineenä, vakiinnutettuaan hiukan joutuu tulevaisuudessa antamaan tilaa muillekin vaihtoehdoille. Eiköhän se muutos kuitenkin tule tapahtumaan musiikin eikä soittimen ehdoilla.
 
Kitaraan liittyvistä lieveilmiöistä kitarasankaruus on lähinnä sellaista pikkupoikien pippelipyöritysleikkiä. Nuoret miehet on kautta aikojen vertailleet penistensä pituuksia ja kitarasankaruus on vain yksi tapa siihen. Sitä paitsi kikkelistään ylpeän nuorenmiehen mahtipontisuudessa on jotain niin vetoavaa etten pidä sitä lainkaan kielteisenä ilmiönä semminkään, kun kitarasankareista varttuu tavallisesti erinomaisia muusikoita (huomatkaa, että kitarasankarit ovat aina nuoria).
 
Kitara itsessään on soitin, ei enempää eikä vähempää. Sille on tarkoitus niin kauan kuin musiikkia tehdään. Jos ihmiskunta joskus lakkaa tarvitsemasta soittimia, niin sitä on pidettävä sukupuuttokehityksenä.