![]() 23.04.2011 23:28:30 | |
---|---|
Kaikki lähtee soundin hajusta, Haju on hyvin hienovarainen, eikä sitä välttämättä huomaa. Huomaa mistä voikin avittaa pienellä määrällä kokaiinia, joka on jazzin avain. Pian alat huomata kuinka haju muuttuu, kun käännät vahvistimen volumea. Kun haju on sopiva, voidaan siirtyä seuraavaan vaiheeseen, eli kitaraan. Pääsääntönä volume 10, tonet 10 ja mikkivalitsin keskelle. Vaihtelua eri kitaramallien välillä saattaa ilmaantua, mutta se on hyvin harvinaista. Kuten kaikki tietävät, soundi lähtee sormista. Sormista tulaa pitää hyvää huolta. Sekoita siis suolaa ja vaseliinia tehosekoittimella ja hiero tahna sormiisi. Näin saat pidettyä sormenpäät sopivan kovina. Sekoitussuhteella on suurimerkitys voiteen toimintaan, mutta siitä ei tarvitse välittää. Nyrkkisääntönä kuitenkin sanottakoon, että vaseliini pehmentää sormia. Sormiakin tärkeämpi elementti on plektra. Koska jazzia soitellaan, täytyy plektran olla jazz III. Musiikin takia tänne tultiin, rölöjen takia tänne jäätiin.
http://mtee.comyr.com/index.php/Main_Page | |
![]() 24.04.2011 01:23:35 (muokattu 24.04.2011 01:36:18) | |
baron: Minkä sviddun takia ne pistää mut opettelemaan II-V-I alt lickejä 12 sävellajissa? Edit: Ai niin mä soitan pianoa, uusi sävellaji ei ole pelkästään sitä että siirrän kättä yhden nauhan alemmaksi. Kyllä tässä haiskahtaa selvästi leirinuotio-kitarismiin pohjautuva tietopohja. Kitaransoitto voi ihan oikeasti olla muutakin kun barré-sointuja peräkkäin. :) Nämä "boksit" joihin monet, varsinkin alussa olevat, perustaa soittoansa ei hahmotu aivan suoraan kaikkiin sävellajeihin samalla tavalla vain kättä siirtamällä. Siinä vaiheessa kun kaulan hahmottaa myös lineaarisesti kuin horisontaalisestikin, alkaa kitaristi nähdä otelaudan muinakin kuin mustina pisteinä jotka kuuluvat asteikkoon. Itse ainakin aloin opetella ja nähdä eri nauhavälit jo selvästi nuotteina sekä myös intervallina suhteessa vallitsevaan sointuun. Tämän jälkeen transponointi tuntui jopa vaikeammalta kuin aiemmin. Piano on havainnollinen soitin. Itselläni ei ole pianotaustaa vaan olen junnuna soittanut rumpuja ja siitä myöhemmin kääntynyt kitaristiksi, mutta joskus konsa-aikoihin kävin muutaman vuoden pianotunneilla (suorittaen jopa pakollisen tutkinnonkin) aloittaen lähes nollapisteestä. Parin tunnin jälkeen osasin kuitenkin lukea melodialinjoja paremmin pianolla kuin kitaralla ja soittaa, hetken harkinnan jälkeen, minkä tahansa soinnun tai asteikon teoriatietämykseeni pohjautuen - myös mistä äänialasta tahansa pianon koskettimistolta. Tietenkin asteikkojen/sointujen symmetrinen toistumattomuus eri sävellajeissa vaikeuttaa pianolla opettelua, mutta toisaalta taas koskettimiston havainnollisuus verrattuna pisteisiin 3,5,7,9 ja 12 nauhejen välissä on yliverto sekä oktaavien toistuvat sormitukset helpottavat. Myöskin sointu sekä asteikko ovat lähempänä toisiaan kuin kitaralla. Tarvitseeko sointukäännöksiä tai arpeggioita edes opetella pianolla muuten kuin motorisesti? Nehän näkee aivan suoraan perusmuotoisesta soinnusta. Aalataurin juttuihin pitää tatsin osalta sen verran puuttua, että synan kanssa homma todellakin on juuri noin, mutta tunnustan että itselleni oli pianolla ylimmän äänen eli melodiaäänen erottaminen tatsilla samaan aikaan soitettuna soinnun muista sävelistä erityisen vaikeaa. En myöskään väittäisi, että kaikki mun sormet muutenkaan tuotti saman dynamiikan skaalan keskenään soittaessa :) Tyhmää provosoitua ja soittimien vertailussa ei ole järkeä, mutta molemmat on ihan hauskaa. Saman homman voi musiikissakin tehdä monella tapaa. Piano on jatsissa kyllä aika yliverta harmoniasoittimena ja saksofini soolosoittimena. Fuusiotouhuilu on jazz-genressä enemmän lähellä sydäntä jo ihan sen takia kun kitaran ilmaisua ei rajoiteta perinteisellä tuhnulla cleani-saundilla, joka sekin on tietty hienoa, mutta särökitaran tuomat ilmaisumahdollisuudet taas lähentelee enemmän saundillisesti saksofonia ja siit mie tykkään taas eniten. Työn alla on ollut tässä jo pidempään yksi Breckerin soolo. Tuollasella perus jazz-telkänpönttö saundilla on fonisooloja tullut plokkailtua, mutta särön kanssa saksofonimaisen fraseerauksen etsiminen on näköjään huomattavasti hauskempaa ja oppimisen riemultaan suurempaa kun pelkkä nuottien löytäminen otelaudalta. | |
![]() 24.04.2011 01:23:49 (muokattu 24.04.2011 01:32:01) | |
baron: Mä en tarkoittanut muuta kuin että kitara on erilainen. Mikä hemmetin alemmuuskompleksi teillä on kun tulkitsette sen tarkoittavan huonompi/helpompi? Jos noin todellakin on, niin siinä tapauksessa sä olet tehnyt itsesi oikein kunnolla väärinymmärretyksi tässä ja monessa muussa ketjussa, monelle henkilölle. Sattumaako? En mä halua tän enempää vängätä, mutta jos jatkuvasti tulee väärin ymmärretyksi, niin ehkäpä silloin kantsii katsoa peiliin, funtsia omaa ulosantia ja ainakin harkita mahdollisuutta, ettei vika olekaan toisissa. No mutta, jatketaan. http://www.piecemakerband.com
"Practice cures most tone issues." -John Suhr | |
![]() 24.04.2011 02:59:37 | |
WhipperSnapper: Älyttömän hyvä kirjoitus sulta. Tykkäsin myös tuosta foni/särökitara -funtsimisesta. Itekin oon kelaillut asioita vähän tuolta kannalta: okei, pehmeä ja pyöreä jazz-kitarasoundi riittää moneen juttuun upeasti, mutta ei kannata unohtaa sitä, mitä särösoundien löytäminen on tehnyt sähkökitaralle: sieltä voi poimia ihan uudenlaista ilmaisuvoimaa, eikä jazzmusiikki ole mielestäni ollenkaan huonoa maaperää näiden soundien kokeilemiseen. Jos kevyen musiikin nuotinkirjoitus ja komppilaput kiinnostavat, tutustu ihmeessä sivustooni: Lappu soimaan! | |
![]() 24.04.2011 19:15:07 (muokattu 24.04.2011 19:15:25) | |
Jucciz: pehmeä ja pyöreä jazz-kitarasoundi riittää moneen juttuun upeasti, mutta ei kannata unohtaa sitä, mitä särösoundien löytäminen on tehnyt sähkökitaralle: sieltä voi poimia ihan uudenlaista ilmaisuvoimaa, eikä jazzmusiikki ole mielestäni ollenkaan huonoa maaperää näiden soundien kokeilemiseen. Muistelin juuri kuinka Björnisen Juha kommentoi kuultuaan Brett Garsedin konsertin: "Sillä oli sellainen makea sopraanofonimainen särösaundi"... Kitarana toimi Pop/Jazz konservatorion vanha Fenderin Tele (Brettin oma oli jäänyt lentokoneesta) ja styrkkarina Engl Savage SE. | |
![]() 24.04.2011 20:13:03 | |
T-Stag: Muistelin juuri kuinka Björnisen Juha kommentoi kuultuaan Brett Garsedin konsertin: "Sillä oli sellainen makea sopraanofonimainen särösaundi"... Kitarana toimi Pop/Jazz konservatorion vanha Fenderin Tele (Brettin oma oli jäänyt lentokoneesta) ja styrkkarina Engl Savage SE. Hienosti kiteytetty! Itse en kuitenkaan ole ihan Garsedin ja Holsworthin jäljillä tuossa saksofoni-saundin etsimisessä. Kitara saa ja pitää kuitenkin kuulostaa kitaralta álá 80- ja 90-luvun Scott Henderson. Noi saksofonilinjat sekoittaa kivasti kitaramaisia maneereja kuten esim. 3 tai 2 nuottia/kieli pikkauskuvioita, joita on joskus tekniikka mielessä tullut treenattua, sekä bendauksessa lähtö- ja kohdesäveliä sekä niiden paikkoja otelaudalla. | |
![]() 24.04.2011 20:16:28 | |
Tuli vielä mieleen Hendersonista, että joitain Tribal Techin sooloa plokatessa on tullut samanlainen fiilis kuin fonisooloa sohlatessa - näennäisesti blues/rock-pohjainen saundi ja fraseeraus, mutta linjojen sormitukset ja bendaukset on erittäin epäkitaristimaisia. Ei jotenkin kuuntelemalla uskoisi ennen kokeilua. :) | |
![]() 30.04.2011 02:24:58 | |
kimurantti1: Jos noin todellakin on, niin siinä tapauksessa sä olet tehnyt itsesi oikein kunnolla väärinymmärretyksi tässä ja monessa muussa ketjussa, monelle henkilölle. Kaivoin nyt esiin vanhoja kitarapalstojen kirjoituksiani ja yleensä olen vastannut kysymyksiin jotka ovat sen verran teoreettisia että ilman kitaransoittotaitoa niihin voi vastata ja usein kysymyksen esittäjät ovat olleet kiitollisia. Lisäksi ei-kitarapalstoilla kuten TM tai Jazz-palstalla olen kehunut kitaristeja. Mutta jos pelkästään mun olemassaolo ärsyttää niin voin pysyä poissa kitarapalstoilta. You can play any note on any chord. If it sounds "right", then it is (Mark Levine) | |
![]() 01.05.2011 14:03:10 | |
baron: Mutta jos pelkästään mun olemassaolo ärsyttää niin voin pysyä poissa kitarapalstoilta. Höpö höpö. | |
![]() 01.05.2011 14:47:02 | |
Ylimieliset kitaristit ottavat nyt päät pois perseestä ja baron pysyy täällä! Niin! | |
![]() 01.05.2011 14:48:41 | |
Tonski: Ylimieliset kitaristit ottavat nyt päät pois perseestä ja baron pysyy täällä! Niin! Komppia tälle. Musiikin takia tänne tultiin, rölöjen takia tänne jäätiin.
"hö. just tommosia olette. annatte ymmärtää ja sitten ette ymmärräkkään antaa" -Sir Härö | |
![]() 01.05.2011 18:43:11 | |
Tonski: Ylimieliset kitaristit ottavat nyt päät pois perseestä ja baron pysyy täällä! Niin! Jep. Ollanpa taas vaihteeksi kaikki kivoja toisillemme, soittimesta, soittotaidosta, musamausta ja kaikenlaisesta muusta riippumatta. Ainakin vähän aikaa. Eikä olla ylimielisiä, eikä suotta heittäydytä marttyyreiksi. Rokki, poppi, jatsi ja pluussi, humppakin on hienoo jos vain tehdessä hämmentää sydänverta mukaan. White men can't Monk | |
![]() 01.05.2011 20:02:40 | |
antnis: Huono taimi :D Ja musiikillisesti ekvivalentti tämän kanssa http://www.youtube.com/watch?v=qfz-69EbeSE He, kitara jää pystyyn :-) Musan valtamerestä on mistä ammentaa.
Vaikka pää on perseestä niin turha antaa itsensä kärsiä. | |
![]() 01.05.2011 20:28:53 (muokattu 01.05.2011 20:29:29) | |
Zeeboo: Jep. Ollanpa taas vaihteeksi kaikki kivoja toisillemme, soittimesta, soittotaidosta, musamausta ja kaikenlaisesta muusta riippumatta. Ainakin vähän aikaa. Eikä olla ylimielisiä, eikä suotta heittäydytä marttyyreiksi. Rokki, poppi, jatsi ja pluussi, humppakin on hienoo jos vain tehdessä hämmentää sydänverta mukaan. Aivan :D Täällä kannattaa melkein oman ajankulutuksensa kannalta olla silleen puolileikillään kirjoittelemassa, ei tuu mitään jos joka provoon ja ahdasmieliseen näkemykseen lähtee vakavissaan tekstimuurit aseenaan kilpailemaan henkisestä ylemmyydestä ja kypsyydestä. Elämä on ihan kivaa! E: Tulipas Juhani Kontiovaara olo! | |
› Lisää uusi kirjoitus aiheeseen (vaatii kirjautumisen)