Kitarat: soittaminen ›

Selittäkääpä minulle, mitä vittua tapahtuu tässä pätkässä kohdasta 0:38 eteenpäin: https://www.youtube.com/watch?v=cafySEDwqZk
 
On suorastaan yliluonnollista että ihmiskäsi liikkuu noin nopeasti, etenkin kun tapahtuu siirtymiä kieleltä toiselle. Tällaisissa jutuissa "two way slantingit" ja muut teoriat ovat suhteellisen hedelmättömiä, sillä plektrakulman kallisteluille ei yksinkertaisesti jää aikaa, vaikka sitä olisi harjoiteltu kymmeniä vuosia.

Zed: Selittäkääpä minulle, mitä vittua tapahtuu tässä pätkässä kohdasta 0:38 eteenpäin: https://www.youtube.com/watch?v=cafySEDwqZk
 
On suorastaan yliluonnollista että ihmiskäsi liikkuu noin nopeasti, etenkin kun tapahtuu siirtymiä kieleltä toiselle. Tällaisissa jutuissa "two way slantingit" ja muut teoriat ovat suhteellisen hedelmättömiä, sillä plektrakulman kallisteluille ei yksinkertaisesti jää aikaa, vaikka sitä olisi harjoiteltu kymmeniä vuosia.
 
Kyllä tuossakin näkee että peukalon asento vähän muuttuu kielten välillä vaikka kuvakulma onkin kehno.
Kun nuita Troy Gradyn videoita katsoo missä on kuvamateriaalia eri kepittäjistä, niin kyllä sen slänttäämisen ihan selvästi huomaa kun kuva on hidastettua.
Sun tekstistä saa sellaisen kuvan että ajattelet että sen ranteen taitto vaihtaessa kieltä olisi jonkinlainen erillinen asia joka pitäisi ehtiä siinä 0.2 sekunnissa tekemään. Ei sitä kengännauhoja solmiessakaan ajattele että pitää ehtiä tekemään silmukka ennen kuin kiertää nauhan sen tyven ympärille vaan se on ainoastaan yksi isompi kokonaisuus koko nauhojen sidonta, sen sijaan että olisi peräkkäinen sarja pieniä liikkeitä. Eihän sitä muuten saisi ikinä kenkiä pysymään jalassa.

Zed: Selittäkääpä minulle, mitä vittua tapahtuu tässä pätkässä kohdasta 0:38 eteenpäin: https://www.youtube.com/watch?v=cafySEDwqZk
 
On suorastaan yliluonnollista että ihmiskäsi liikkuu noin nopeasti, etenkin kun tapahtuu siirtymiä kieleltä toiselle. Tällaisissa jutuissa "two way slantingit" ja muut teoriat ovat suhteellisen hedelmättömiä, sillä plektrakulman kallisteluille ei yksinkertaisesti jää aikaa, vaikka sitä olisi harjoiteltu kymmeniä vuosia.
 
Olipas puhdasta ja nättiä soittoa... mutta sitä tässä ollaan koitettu selittää että slanting tulee joillekin soittajille ihan tiedostamatta vuosien harjoittelun myötä, koska se tuntuu "mukavalta" ja taloudelliselta tekniikalta soittaa.

ÄrGee: slanting tulee joillekin soittajille ihan tiedostamatta vuosien harjoittelun myötä, koska se tuntuu "mukavalta" ja taloudelliselta tekniikalta soittaa.
 
Juu, ja sitten nämä samat soittajat opettavat 1234 harjoituksia metronomilla opetusvideoilla ym ja jengi ihmettelee miksei ne auta mitään.

En tiiä onks tässä nyt mitään uutta kellekään, mutta oma kokemus on että lähes aina kun pikkaus jollain tavalla kusee, niin kyse on siitä että teen jotain "ylimääräistä". Joko esim. puristan plekua liikaa, käytän liikaa voimaa, tai ylipäätään jännitän liikaa.
 
Jonkinlainen minimalistinen periaate tuntuis pätevän aika hyvin: Mitä ikinä teetkin, tee se niin pienellä duunilla/energialla/liikkeellä kuin mahdollista. Sit kun ei enää jännitä tai muutenkaan tee mitään "ylimääräistä", niin nopeus tuntuis tulevan ikäänkuin sivutuotteena. Toivon, että joku olis soittoharrastuksen alussa kertonut mulle, et heviä/metallia ei soiteta voimalla vaan tekniikalla.
 
Teemu Mäntysaari rustas fb-sivullaan:
 
"I'm actually trying to pick relatively light to use only the optimum amount of energy to get the sound I want. It's a common misconseption that punchy, tight, articulated tone would require hard picking. I think picking too hard usually only creates unnecessary tension in the hands, makes playing more difficult and reduces the endurance. With optimised movements it's possible to create those sounds with very little effort, relaxed hands and relatively light picking."
 
Tää tuntuu hemmetin hyvältä nyrkkisäännöltä. Aika samaa kamaa kuin Ambituksen viisaudet.

Kasperi Tervonen: En tiiä onks tässä nyt mitään uutta kellekään...
 
Sama juttu kun joskus huomaa toisen kitaristin tekniikassa sellaisen seikan, ettei soittaja vain pysty sovittamaan omaa tekniikkaansa tarpeeksi hyvin eri asioiden soittamiseen. Peukalo väärässä paikassa, istuma-asennossa jännittää liikaa mikä tekee soitosta vaivalloisen näköistä ja kuuloista. Plektran pitäminen hieman epäedullisella tavalla jne. kaikki nuo asiat vaikuttavat itse suoritukseen. Huono muiden kielien sammuttamistekniikka tekee myös soitosta erittäin röytämisen kuuloista. Ei sillä että itse olisin mikään huippusoittaja, nuo ovat vain havaintoja erään toisen soitosta.

Tein tässä äsken harjoitusvideon.
 
En edes "tarkalleen" tiedä mitä tekniikka käytän.
 
Kun "virallisesti" juoksutuksia pitaisi aloittaa d-u-d, niin itse soitan U-D-U. Saan sillä lisää nopeutta kait se on alternaten jokin toinen versio.
 
Joitain juoksutuksia saataan vetää economyllä yläasemasta alas. En ole siitäkään ihan varma. Suoraa Sweeppausta tässä ei ole.
 
https://www.youtube.com/watch?v=4MQSMQjNkG8
 
Kuunelkaa ja kommentoikaa jos jaksaa ja kiinnostaa.

yanera: Tein tässä äsken harjoitusvideon.
 
En edes "tarkalleen" tiedä mitä tekniikka käytän.
 
Kun "virallisesti" juoksutuksia pitaisi aloittaa d-u-d, niin itse soitan U-D-U. Saan sillä lisää nopeutta kait se on alternaten jokin toinen versio.
 
Joitain juoksutuksia saataan vetää economyllä yläasemasta alas. En ole siitäkään ihan varma. Suoraa Sweeppausta tässä ei ole.
 
https://www.youtube.com/watch?v=4MQSMQjNkG8
 
Kuunelkaa ja kommentoikaa jos jaksaa ja kiinnostaa.
 
Munsta nuo pitäisi soittaa D-U-D-U, huomattavasti taloudellisempaa soittaa tuollainen Paul Gilbert licki. Siis kolme ääntä yhdellä kielellä ja viimeinen nuotti muualla.

ÄrGee: Munsta nuo pitäisi soittaa D-U-D-U, huomattavasti taloudellisempaa soittaa tuollainen Paul Gilbert licki. Siis kolme ääntä yhdellä kielellä ja viimeinen nuotti muualla.
 
Se taas riippuu paljon pick slantingistä mikä on helpointa. Gilbert tyylisessä kahen kielen jutussa varmaan tossa helpottaa ekan nuotin ollessa U, että sitten kielen kolmas nuotti on myös U ja silloin helpompi siirtyä alemmalle kielelle ainakin jos on plekua kallistaa paljon.

freakingenius: Se taas riippuu paljon pick slantingistä mikä on helpointa. Gilbert tyylisessä kahen kielen jutussa varmaan tossa helpottaa ekan nuotin ollessa U, että sitten kielen kolmas nuotti on myös U ja silloin helpompi siirtyä alemmalle kielelle ainakin jos on plekua kallistaa paljon.
 
Niin... tuo menee sitten jo economy pikkailuksi. Se tuntuu vain luonnollisemmalta lähteä useimmiten alaspäin.

ÄrGee: Niin... tuo menee sitten jo economy pikkailuksi. Se tuntuu vain luonnollisemmalta lähteä useimmiten alaspäin.
 
Niin tuntuu. Ei ole economy pikkausta tuo, jos economylla vetäis niin se ois D-U-D ja sitten sweeppinä alas seuraavalle kielelle. Paitsi jos meinasit että ylöspäin mennessä.

Kasperi Tervonen: En tiiä onks tässä nyt mitään uutta kellekään, mutta oma kokemus on että lähes aina kun pikkaus jollain tavalla kusee, niin kyse on siitä että teen jotain "ylimääräistä". Joko esim. puristan plekua liikaa, käytän liikaa voimaa, tai ylipäätään jännitän liikaa.
 
Jonkinlainen minimalistinen periaate tuntuis pätevän aika hyvin: Mitä ikinä teetkin, tee se niin pienellä duunilla/energialla/liikkeellä kuin mahdollista. Sit kun ei enää jännitä tai muutenkaan tee mitään "ylimääräistä", niin nopeus tuntuis tulevan ikäänkuin sivutuotteena. Toivon, että joku olis soittoharrastuksen alussa kertonut mulle, et heviä/metallia ei soiteta voimalla vaan tekniikalla.
 
Teemu Mäntysaari rustas fb-sivullaan:
 
"I'm actually trying to pick relatively light to use only the optimum amount of energy to get the sound I want. It's a common misconseption that punchy, tight, articulated tone would require hard picking. I think picking too hard usually only creates unnecessary tension in the hands, makes playing more difficult and reduces the endurance. With optimised movements it's possible to create those sounds with very little effort, relaxed hands and relatively light picking."
 
Tää tuntuu hemmetin hyvältä nyrkkisäännöltä. Aika samaa kamaa kuin Ambituksen viisaudet.
 
Moi kaikki,
 
En ole ammattilainen, mutta tarjoan kuitenkin oman näkökantani asiaan, koska olen näitä asioita viimeaikoina aika paljonkin pohdiskellut. "Mutta oma kokemus on että lähes aina kun pikkaus jollain tavalla kusee...niin kyse on siitä että teen jotain "ylimääräistä". Joko esim. puristan plekua liikaa, käytän liikaa voimaa, tai ylipäätään jännitän liikaa."
 
Omasta mielestäni jos pikkaus jollain tavalla kusee, niin kyse on lähestulkoon aina huonosta tekniikasta. Nämä "jännitän kättä liikaa" on seurausta huonosta tekniikasta. Asioiden ymmärtämiseen auttaa, kun oppii tunnistamaan eri pikkaus-tekniikat ja mitä tekniikkaa kukin kitaristi käyttää missäkin.
 
Otetaan esimerkiksi vaikka joku Paul Gilbertin pätkä. En ole tutustunut tarkemmin hänen musikkiinsa, mutta muutaman youtube-pätkän olen katsonut. Lyhyellä silmäyksellä näin, että Gilbertillä on aivan sairaan hyvä alternative-pikkaus-tekniikka. Nyt jos kuvitellaan että kitaristi x lähtee soittamaan jotain Paul Gilbertin pätkää ilman että hän on opetellut erittäin hyvää alternative-pikkaus-tekniikkaa. X reenailee Gilbertin pätkää muutaman viikon ja toteaa, että joo, ihan ok mutta ei tämä kyllä yhtä hyvältä kuulosta kun Gilbertin soittamana. Kitaristi x on kuitenkin sinnikäs ja yrittää vielä treenata lisää. "Ehkä Paul vain soittaa rennommin ja puristaa vähemmän plektraa." Vaikka kitaristi x koittaisi kuinka pienellä liikkeellä ja jännityksellä treenata biisin tikkiin, niin ei se sitä tule koskaan olemaan ennenkuin käden kontrolli/tekniikka on vaaditulla tasolla.
 
Nyt päästäänkin sitten ketjun ydinkysymykseen. Mikä on alternative-pikkauksen kunigastreeni? Ei ole varmasti yhtä kuningastreeniä olemassa, mutta tekniikkasi hioutuu kun opettelet soittamaan puhtaasti alternative-pickingillä soitettuja biisejä/riffejä/lickejä. Olen ymmärtänyt alternative-pikkauksen niin että soitetaan aina D-U-D tai U-D-U, eli ei ole väliä aloitatko fraasin ylös vai alaslyönnillä, kunhan kielenvaihto tapahtuu aina uudelle kielelle vastakkaisella lyönnillä kuin siirtyminen pois kieleltä. Nyt jos sinusta tuntuu että sinun on helpompi aloittaa fraasit ylöslyönnillä kuin alaslyönnillä, niin opettele aloittamaan fraasit alaslyönnillä jatkossa. Näin tekniikkasi ja kontrollisi paranee.
 
Metallikitaristeilla ainakin on yleensä hyvä alternative-pickaus-tekniikka. En ole niin tarkkaan vielä perehtynyt metallikitaristeihin, mutta oletan että hyviä alternative-pickaus-harjoituksia on monien metalliyhtyeiden biisit. Harjoittele esim. Children of bodomin, Paul Gilbertin, Wintersunin, Dream theaterin tai Symphony X:n biisejä ja pitäydy harjoitellessasi tiukasti alternative-pickauksessa, äläkä sotke väliin economy-pickausta. Itselläni ei ole hyvä alternative-pickaus-tekniikka, mutta se on työn alla. ;)
 
Eli ne soiton häiriöäänet ja epäpuhtaus johtuu yleensä siitä, että tekniikassa on puutteita. Jos löydätte kitaristin, jolla on huono tekniikka ja soittelee puhtaasti tiluja niin pistäkää toki linkkiä. ;) Toki myös "pick-slantingilla" eli missä kulmassa plektra on kieleen nähden on myös merkitystä. Eli pidän itse plektraa niinkuin Eric Johnson eli soittoasennossa plektran yläpää käännetään hieman maata kohti ja plektraa käännetään hieman myötäpäivään. En tiedä onko tämä mikään plektran pitämisen standardi, mutta näyttää ainakin Eric Johnsonilla toimivan.
 
Eric Johnson on hyvä esimerkki mestarillisesta economy-pickingistä. Jos olet kitaristi, ja olet treenannut alternative-pickingin tikkiin, mutta economy pickaus kaipaa treeniä, niin ota vaikka EJ:n Cliffs of Dover työn alle. Pitäydy tiukasti economy-pickingissä treenatessa äläkä sotke väliin alternative-pickausta. Kaikki biisit voi opetella soittamaan sekä alternative-pickauksella että economy-pickauksella, mutta tietyissä riffeissä/lickeissä on usein edullisempaa käyttää jompaa kumpaa tekniikkaa, jolloin molempien tekniikoiden hyvin hanskaaminen on välttämätöntä.
 
Sitten kun olet opetellut hyvän alternative- ja economy-pickaus-tekniikan, niin sen jälkeen on ihan hyvä "hienosäätää" soittoa vähän kevyemmäksi. Mutta monesti kuulee sanottavan että taitavan kitaristin soitto näyttää helpolta ja vaivattomalta, ja sitähän se on sitten kun tekniikka on kunnossa. Vaikeampi se paskalla tekniikalla on soittaa. :D Lähinnä haen sitä että ei ilman hyvää tekniikkaa voi soittaa rennosti ja kevyesti jännittämättä kättä tai plektraa. Se kuinka kauan kenelläkin menee hyvän alternative-ja economy-pickauksen opettelemiseen, niin riippuu ainakin harjoittelun laadusta, määrästä, levosta ja soittajan iästä. Kitaransoiton opettajat varmasti tietävät paremmin, mutta en epäile etteikö jokaisesta voisi tulla taitava kitaristi.
 
Kommentoikaa. Mielelläni olen jossain väärässäkin, sillä parhaiten kehittyy niinä hetkinä jolloin tajuaa olleensa aina hakoteillä. :)
 
-Mikko

Ambitus: Mä haluisin kirjoittaa enemmän tästä aiheesta, mutta koska muu elämä kuin mnet on kanssa todellista, joten teen teille videon aiheesta lähipäivinä (kunhan pääsen treenikselle). Se taitaa olla nopeampaa/tehokkaampaa ja ehkä jengi vois ymmärtää paremmin kun sanaset ja sarkasmi ei löydä aina kotia.
 
Tätä videota odotan innokkaasti edelleenkin.

Zed: Tätä videota odotan innokkaasti edelleenkin.
 
Ja kaksi vuotta mennyt...sori! taitaa sama aihe olla vieläkin kuumana. Yritän ryhdistyä ja tehdä kyseisen videon jossain vaiheessa. Rauhaa & rakkautta!

Pyhittäkää jokin tietty harjoitus sille, että treenaatte pelkkää tasaista,
keskinopeaa vuorottaispikkausta, eikä koskaan sen nopeampaa.
 
Jos puhdistusharjoituksen tempo on 120 bpm 16-osia,
niin se on sitä hamaan loppuun asti. En ikinä soita nopeampaa
niitä harjoituksia, vaikka kuinka mieli tekisi. Muilla treeneillä
saa sitten revittää alternatea niin kuin kykenee.
 
Tekniikanpuhdistus on tärkeää jos mielii kepittää nopeasti.
Sadoista oppilaistani vain kaksi on tehnyt näin... ja sen huomaa!
Kärsivällisyyttä!
 
(43 229 h treeniä takana, joihin ei lasketa antamiani soittotunteja)

mitenvoi: ...
Olen ymmärtänyt alternative-pikkauksen niin että soitetaan aina D-U-D tai U-D-U, eli ei ole väliä aloitatko fraasin ylös vai alaslyönnillä, kunhan kielenvaihto tapahtuu aina uudelle kielelle vastakkaisella lyönnillä kuin siirtyminen pois kieleltä.
...
-Mikko
 
Itse en tykkää omassa soitossani tällaisesta lähestymistavasta, että mun pitäisi ennakkoon ajatella miten lähden soittamaan jotain asiaa, että saan kielen vaihdoille oikeanlaiset plektran lyönti suunnat. Tuntuu rajoittavan varsinkin improvisointia, kun pitäisi tavallaan ajatella tai soittaa jotain ennalta opeteltuja kokonaisuuksia, että nuo menevät oikein. Siksi yleensä mielellään soittelen aina pelkästään D-U-D tai mahdollisesti U-D-U vähän riippuen lähteekö isku vahvalla vai heikolla iskulla. Seassa saattaa olla jotain kämäisiä sweepin kaltaisia juttujakin, koska nyt en mikään sweeppi kuningas ole. En kyllä ole nopeuskuningaskaan joten mun neuvoja ei sinänsä kannata kuunnella.

Zibaldone: (43 229 h treeniä takana, joihin ei lasketa antamiani soittotunteja)
 
Ootko sää koko ikäs kirjannu ylös jokaisen soittotunnin?

tomaattiorava: Ootko sää koko ikäs kirjannu ylös jokaisen soittotunnin?
 
16-vuotiaasta asti, nyt 42.
 
Soittanut 4-vuotiaasta asti, on-off. Soittaminen säännöllistyi lukiossa.
Asuin vanhemmilla 23-vuotiaaksi asti ja soittelin 12-tuntisia päiviä.
Nyt myöhemmin treenaan kohtuullisemmin, muistiinpanojen mukaan
40000 ylittyi elokuun 14. 2016

Zibaldone: 16-vuotiaasta asti, nyt 42.
 
Soittanut 4-vuotiaasta asti, on-off. Soittaminen säännöllistyi lukiossa.
Asuin vanhemmilla 23-vuotiaaksi asti ja soittelin 12-tuntisia päiviä.
Nyt myöhemmin treenaan kohtuullisemmin, muistiinpanojen mukaan
40000 ylittyi elokuun 14. 2016
 
Aika rock 'n roll meininki. No ei, kunhan vitsailin. On varmasti palkinnut kurinalainen ja säännöllinen treenaaminen/soittaminen myös lopputuloksen suhteen. Eikä tuoillaista touhua edes jaksaisi eillei olisi motivaatio kunnossa ja motivaatiotahan on kun tekeminen on mukavaa.
 
Itsekin reiluin viikon päästä 42 ja kyllä sitä silloin nuorena jaksoi aina kitara kädessä veivata tunteja. Itsellä alussa treenaaminen ei varsinkaan ollut kovin tehokasta, kun itse opettelin eikä nettiäkään vielä ollut käytössä ja perstuntumalta vetelin. Soitonopettaja olisi varmasti alussa nopeuttanut hommaa ja auttanut keskittymään järkevämpiin asioihin. Tekniikkaakin olisi ollut joku ulkopuolinen kyttäämässä, kun kaikilla se "soita silleen että se tuntuu susta hyvältä" ei vain toimi. Itsellä se tekniikka joka tuntui sopivalta johti vain käden paskoutumiseen ja monen vuoden taukoon, ettei kitaraa voinut soittaa kunnolla.