Kitarat: soittaminen ›

Puhuin vaan yleisellä tasolla, koska on niitäkin, joiden mielestä soitto on teknistä vasta kun se on nopeaa ja välttämättä ei oivalleta kaikkia muita juttuja, joita hyvään tekniikkaan kuuluu.
 
Tämä pitää kyllä paikkansa. Sain vaan tuosta sun edellisestä postauksesta sellaisen kuvan, että mielestäsi nopea hevishreddinkishitti syö automaattisesti soitosta pois rentoutta ja ergonomiaa, mitä se ei tietenkään tee jos soittajan tekniikka on riittävä. Toisin sanoen, haluaisitko kertoa, miten esim. metallin soittamiseen ja jazzin soittamiseen tarvittavat soittotekniikat eroavat mielestäsi olennaisesti toisistaan? Aika samantyyppisella ranneliikkeellä mie ainakin kieliä huidon, oli kyseessä sitten mikä musatyyli tahansa. Vai viittaatko kenties dynamiikkaan ja vibratoon yms. ikäänkuin "yksityiskohtiin" joilla soittimesta saadaan ulos tarvittavat nyanssit?
 
e: Pointti siis siinä, että en välttämättä näkisi esimerkiksi hyvää timea ihan suoranaisena tekniikan osa-alueena. Voihan ihan älyttömän tekniikan omaavalla soittajalla heittää time jos rytmitaju sattuu kusemaan, tms.

Täytyy sanoa että tavallaan ihailen Aalataurin vilpitöntä mielenkiintoa ja halua oppia uutta. Mutta lähinnä minua pistää silmään kirjoituksissasi, että kiinnität huomiota monesti hieman epäolennaisiin seikkoihin. En tiedä onko tämä ihan oman mielenkiintosi tuotetta (jossa ei todellakaan ole mitään pahaa, päinvastoin) vai mitä, mutta niin kauan kuin soittamisesta on kyse, olen itse ainakin osannut erottaa epäoleennaiset asiat oleennaisista.
Esimerkiksi jos sinun pitää soittaa jollain vieraalla kitaralla, jossa on hyvin paksut kielet, niin sen sijaan että alkaisi ihmettelemään ja pohtimaan että onnistuukohan näillä kielillä samat jutut yhtä hienosti kuin sillä omalla ysisetillä, suosittelisin vaan rohkeasti heittäytyä sen soittimen antamiin mahdollisuuksiin. Soittelee menemään. Jos on paksumpi kieli, bendaa lujemmin. Ja samalla tavalla ne legatot tehdään paksuilla kielillä kuin ohuilla. Toki kielien paksuudessa tulee ehkä hienoja tatsieroja soittajalle, mutta ne ovat niin irrelevantteja juttuja sen suhteen, miltä haluat kuulostaa loppupeleissä.
Hallitse sinä soitinta, älä anna soittimen hallita sinua.
 
Itselläni ainakin homma toimii niin että en juurikaan kiinnitä huomiota niin joka pikku seikkaan josta saisi pohtimalla monia kysymyksiä. Pelaan niillä korteilla mitä on: en pysty tiluttamaan 200 tempoon kuudestoistaosia, legaatolla tai alternavella. En pysty seuraamaan kimurantin taustan sointukiertoa niin innovatiivisesti että osaisin improta päälle niin että sinne tulisi jotain oikeasti järkevää langalle.
Monia asioita joita en osaa, mutta ei niitä tarvitse sen koommin kelata. Miettii vaikka että TÄMÄN homman osaan hyvin: groovaavaa pikkausta blueskierron päälle! Joten sillä päästään tuhannesti pidemmälle kuin teknisillä äärirajoilla rimpuloiden jonkin nopean sahauksen kanssa.
Tekniikkaa voi aina treenata ja on hyväkin treenata, mutta sitten kuin tulee kyse siitä oman soiton lopputuloksesta, niin pitää olla vähän vapaammin mielin ja yrittää olla innovatiivinen niillä korteilla mitä on.
Näin ainakin minulla.

Hyviä pointteja Räkkipelillä - samansuuntaisia ajatuksia kuin mullakin.
 
sen koommin
 
Tää on muuten jännä: aika moni sanoo noin kun tarkoittaa "sen kummemmin", eikös? "Sen koommin" tarkoittaa "sen jälkeen". Esim. "Kaveri muutti 60-luvulla Turkuun enkä oo sitä sen koommin nähnyt."
 
Tuli vaan mieleen kun muutama muukin on noita ristiin käyttänyt. :)
 
Gitaristille: Toki kun puhutaan eri musagenreistä, kuuluvat tietyt soitannolliset asiat enemmän tekniikkaan, toiset taas enemmän tyyliin (estetiikkaan). Tiukkaa rajanvetoa on mun mielestä turha lähteä tekemään, koska tyyli ja tekniikka nivoutuu niin monella tasolla toisiinsa. En mä esimerkiksi pysty sanomaan, onko keskustelu pull-offien käyttämisen sopivuudesta tekniikka-, tyylikysymys, vaiko molempia. Olipa se sitten tyylistä tai tekniikasta kiinni, yhden musatyylin hallitseminen kitaralla ei useinkaan merkkaa sitä, että ne loputkin sujuisivat automaattisesti tyylinmukaisella tavalla, vaikka "samalla tavalla se kädet vispaa ja vipeltää jatsissa kuin rokissakin ja molemmissa käytetään plektraa blahblah". Suurta osaa yleisöstä voi yleensä fuskata, mutta tyylilajit tuntevalle muusikolle puolivillainen sohiminen ei mene läpi.

-Gitaristi-: En välttämättä näkisi esimerkiksi hyvää timea ihan suoranaisena tekniikan osa-alueena. Voihan ihan älyttömän tekniikan omaavalla soittajalla heittää time jos rytmitaju sattuu kusemaan, tms.
 
Time, dynamiikka, sointi ja äänen sävelkorkeus muodostuvat fyysisen tekniikan ja psyykkisen hahmottamisen yhteisvaikutuksesta. Mikään määrä rytmin, dynamiikan, sointivärin tai säveltason ymmärrystä ei aiheuta halutunlaisia tuloksia, mikäli soittajan tekniikka ei mahdollista näiden tuottamista. Vastaavasti mikään määrä motorista kyvykkyyttä ei riitä hallittuun ja tarkoituksenmukaiseen äänen tuottamiseen, jos nuppi ei hahmota, mitä sillä tekniikalla pitäisi saada aikaan.

Tää on muuten jännä: aika moni sanoo noin kun tarkoittaa "sen kummemmin", eikös? "Sen koommin" tarkoittaa "sen jälkeen". Esim. "Kaveri muutti 60-luvulla Turkuun enkä oo sitä sen koommin nähnyt."
 
Joo siitä on tullu tommonen näköjään. Kaippa noita löytyy muitakin kun rupiaa kaivelemaan. Mutta ei ne minua ainakaan häiritse kun tietää mitä toinen tarkoittaa. :)
 
Mietin että mitähän tapahtuisi jos tämmönen henkilö joka huomauttelee koko ajan toisten kielivirheistä, törmäis johonkin joka puhuu vähän hoonosoomi.. :D

Räkkipeli: Täytyy sanoa että tavallaan ihailen Aalataurin vilpitöntä mielenkiintoa ja halua oppia uutta. Mutta lähinnä minua pistää silmään kirjoituksissasi, että kiinnität huomiota monesti hieman epäolennaisiin seikkoihin. En tiedä onko tämä ihan oman mielenkiintosi tuotetta (jossa ei todellakaan ole mitään pahaa, päinvastoin) vai mitä, mutta niin kauan kuin soittamisesta on kyse, olen itse ainakin osannut erottaa epäoleennaiset asiat oleennaisista.
Esimerkiksi jos sinun pitää soittaa jollain vieraalla kitaralla, jossa on hyvin paksut kielet, niin sen sijaan että alkaisi ihmettelemään ja pohtimaan että onnistuukohan näillä kielillä samat jutut yhtä hienosti kuin sillä omalla ysisetillä, suosittelisin vaan rohkeasti heittäytyä sen soittimen antamiin mahdollisuuksiin. Soittelee menemään. Jos on paksumpi kieli, bendaa lujemmin. Ja samalla tavalla ne legatot tehdään paksuilla kielillä kuin ohuilla. Toki kielien paksuudessa tulee ehkä hienoja tatsieroja soittajalle, mutta ne ovat niin irrelevantteja juttuja sen suhteen, miltä haluat kuulostaa loppupeleissä.
Hallitse sinä soitinta, älä anna soittimen hallita sinua.
 
Mun kysymykset soittopalstalla on ollut välillä hieman ehkä turhia, etenkin alkuvuonna lähetetyt viestit tuntuvat nyt hieman noloilta, olisin voinut havaita samat asiat itse yrityksen ja erehdyksen kautta. Mutta tänne palstalle kirjoittelu on parantanut mun soittotekniikkaa ja tuonut harrastukseen hirveästi. Olen:
 
- Siirtynyt kyynärvarrella soittamisesta ranteella soittamiseen. En olisi koskaan tehnyt tätä ilman Mnettiä
- Löytänyt itselleni sopivamman plektran (Jazz III XL)
- Pyrin soittamaan nykyään koko ajan selkä suorassa myös istualtaan, enkä röhnötä veltoissa asennoissa jolloin kädet taipuivat epäergonomisiin kulmiin
- Plekukäden asento on parempi eikä suosi enää downstrokea upstroken kustannuksella kuten ennen
- En ylitaivuta vasurin peukaloa enää koko ajan, mikä johti sormen kipeytymiseen
- Tajunnut metronomin tärkeyden treenaamisessa
- Tajunnut että runnominen on turhaa, pieni liike riittää plekukädessä
- Ymmärtänyt plekun kulman ja sen vaihtelun vaikutuksen tatsiin ja soundiin
- Saanut vinkkejä nivelvaivoihini, Ice Power arthro creme ja Joint2
- Olen päässyt jyvälle aiemmin minulle täysin hämärän peitossa olleista tekniikoista kuten sweep ja economy picking

Puhumattakaan kama- ja softapuolelta oppimani asiat. Ja nyt kun soittoasento on oikeaoppisempi ja ergonomisempi, se on hyvä pohja johon voi rakentaa tulevina vuosina. Parempi korjata kaikki pikkuasiat aloittelijavaiheessa, kuin sitten myöhemmin jolloin se on paljon vaikeampaa. Mutta tosiaan, ette tiedä millaista on kun on näin heikot nivelet sormissa kuin minulla, silloin joutuu miettimään asioita mitä te ette. Tietysti paksulla kielisetillä soittamalla sormet vahvistuisi ja pystyisi soittamaan ohuillakin, mutta mulla ei vain ole mahdollisuutta siihen, pitää ajatella terveyttään. Hyvä jos pystyn soittamaan edes sillä ysisetillä. Olen mä kokeillut paksumpia settejä pitkienkin aikojen ajan (ensimmäiset kolme vuotta soitin 10-52 setillä E-vireestä), mulle kaikki vain on helpompaa ysisetillä (alemmissa vireissä tietysti paksumpaa narua sitten) ja nykyään kun treenaan säännöllisemmin, sormet eivät enää kestäisi niitä paksuja naruja. Uskokaa pois.
 
Mutta niin noista kielistä vielä.. olisi hauska tehdä testi ja soittaa jotain samalla kitaralla ja samoilla vahvarisäädöillä mutta muutamalla eri kieliseteillä ja katsoa että kuinka moni kuuulee mikä äänipätkä on soitettu milläkin setillä. Harjaantunut korva saattaisi kuullakin, mutta mä epäilen että itse en kuulisi. Puhumattakaan maallikosta joka kuuntelee soittoasi esim. äänitteenä tai keikalla.

Toki kun puhutaan eri musagenreistä, kuuluvat tietyt soitannolliset asiat enemmän tekniikkaan, toiset taas enemmän tyyliin (estetiikkaan). Tiukkaa rajanvetoa on mun mielestä turha lähteä tekemään, koska tyyli ja tekniikka nivoutuu niin monella tasolla toisiinsa.
 
Juurikin tämän takia kummastelinkin, kun sanoit näin: huikea jazzkitaristi saattaa olla täysin kyvytön soittamaan tyylinmukaisesti heviä, koska näiden musatyylien soittotekniikat poikkeavat tietyiltä osin paljon toisistaan, vaikka instrumentti on sama. Et maininnut halaistua sanaa tyylisekoista, ja se ihmetytti. Sanoisin, että parempi kirjoitusasu tuon pointtisi ilmaisemiseen olisi voinut olla jotain tyyliin: "Huikea jazzkitaristi saattaa olla täysin kyvytön soittamaan tyylinmukaisesti heviä, koska näiden musatyylien estetiikat poikkeavat paljon toisistaan, vaikka instrumentti on sama". Toisaalta, kaipa erilaisten estetiikkojen hallinnan voisi ainakin jossain määrin mieltää myös hieman erityyppisten soittotekniikkojen hallintana, eli miksipäs tuota asiaa ei voisi tuolla sunkin tavallasi ilmaista. Piis.
 
En mä esimerkiksi pysty sanomaan, onko keskustelu pull-offien käyttämisen sopivuudesta tekniikka-, tyylikysymys, vaiko molempia.
 
Tässä tapauksessa kyllä sanoisin, että legato-soitto tuottaa ihan selkeästi erilaisen soundin, kuin jos pikkaa plekulla jokaisen sävelen. Jos asiaa ajattelee tältä kannalta, on kyse mielestäni aika puhtaasti tyyliseikoista. Tekniikkakysymys se on puolestaan silloin, jos puhutaan esimerkiksi siitä, että kummalla tekniikalla joku juttu lähtee helpommin, vai lähteekö ollenkaan. Näin mä ainakin asian miellän. Jos taas ilman mitään kontekstia kysytään: "Onko keskustelu pull-offien käyttämisen sopivuudesta tekniikka-, tyylikysymys vaiko molempia?", niin kysymyshän on täysin irrelevantti.
 
Olipa se sitten tyylistä tai tekniikasta kiinni, yhden musatyylin hallitseminen kitaralla ei useinkaan merkkaa sitä, että ne loputkin sujuisivat automaattisesti tyylinmukaisella tavalla, vaikka "samalla tavalla se kädet vispaa ja vipeltää jatsissa kuin rokissakin ja molemmissa käytetään plektraa blahblah". Suurta osaa yleisöstä voi yleensä fuskata, mutta tyylilajit tuntevalle muusikolle puolivillainen sohiminen ei mene läpi.
 
Olisikohan tämä mahdollisesti jo jonkin sortin itsestäänselvyys? Ikävää jos onnistuit saamaan sellaisen kuvan, että ajattelisin noin.
 
E: kauheesti muokkaamista, että sain ajatukseni edes jossain määrin järkevään kirjoitusasuun... Öpaut kahden tunnin yöunet alla ja näi, sori :)

Kyllä sillä legatosoitolla on vaan hyvin erilainen soundi verrattuna pikattuun nakutukseen. Paul Gilbert on sanonut, että ei pidä pikata kaikkea koska kitaran atakki on muutenkin päällekäyvä, ja jos kaikki pikataan koko ajan nopeissa juoksutuksissa, se käy kuulijan korvalle pitemmän päälle (en muista mitä sanoja tarkalleen käytti). Sen takia siis hänkin legatolla soittelee pätkiä joukkoon, vaikka pystyisi varmasti pikkaamaan kaiken minkä haluaa, Gilbert jos kuka.

aalataur: Kyllä sillä legatosoitolla on vaan hyvin erilainen soundi verrattuna pikattuun nakutukseen. Paul Gilbert on sanonut, että ei pidä pikata kaikkea koska kitaran atakki on muutenkin päällekäyvä, ja jos kaikki pikataan koko ajan nopeissa juoksutuksissa, se käy kuulijan korvalle pitemmän päälle (en muista mitä sanoja tarkalleen käytti). Sen takia siis hänkin legatolla soittelee pätkiä joukkoon, vaikka pystyisi varmasti pikkaamaan kaiken minkä haluaa, Gilbert jos kuka.
 
Pakko sanoa tähän väliin, että eihän tuohonkaan mitään yleispätevää voida sanoa tyyliin: " ei pidä pikata kaikkea...". Gilbert on voinut sanoa jotain tuohon tyyliin, mutta tuskin tarkoitti sitä minään yleistyksenä.
 
Ennemminkin kertoi omista mieltymyksistään ja asioista, joiden on huomannut kuulostavan hyvältä. Että tietyissä tilanteissa juuri hän tykkää käyttää tietynlaisia legato&picking -yhdistelmiä. Ja melko paljon kaverin soittoon perehtyneenä voin sanoa, että kyllä se vaan niin perkeleesti vetää ihan puhtaalla alternatella ilman legatoakin:) Siitä plus näistä ei-sweep-sormienvenytys-stringskipping-arpeggioistahan Gilbert onkin melko tunnettu. Offtopic jee.

overdoze: Ja melko paljon kaverin soittoon perehtyneenä voin sanoa, että kyllä se vaan niin perkeleesti vetää ihan puhtaalla alternatella ilman legatoakin.
 
Niinhän se vetää :D Ja mun mielestä ne sen alternate-rypistykset kuulostaa just makeilta :D Esim. Racer X - Motor Man studioversio kohdassa 2:32 --> Vetää aina meikäläisen naaman typerään hymynvirneeseen tuon kuuleminen :P Ehkä se vaan halusi vähätellä sitä mistä se on kuuluisa tai jotain...
 
E: Laitetaas vielä kyseinen soolo muiden iloksi kuultavaksi: http://www.4shared.com/file/124992385/4f17acd1/motorman.html Kauniita melodioita yhdistettynä raivopäiseen shreddaamiseen..
 
Hienoa noissa on sekin että pystyivät soittamaan livenä nuo harmoniat, kun Bruce Boulliet oli kakkoskitaristina, joka oli miltei yhtä nopea kuin Paul.

aalataur: Paul Gilbert on sanonut, että ei pidä pikata kaikkea koska kitaran atakki on muutenkin päällekäyvä
 
No jos siitä soundista ite musan soittajana tykkää niin miksei? :D

aalataur: Kyllä sillä legatosoitolla on vaan hyvin erilainen soundi verrattuna pikattuun nakutukseen. Paul Gilbert on sanonut, että ei pidä pikata kaikkea koska kitaran atakki on muutenkin päällekäyvä, ja jos kaikki pikataan koko ajan nopeissa juoksutuksissa, se käy kuulijan korvalle pitemmän päälle (en muista mitä sanoja tarkalleen käytti). Sen takia siis hänkin legatolla soittelee pätkiä joukkoon, vaikka pystyisi varmasti pikkaamaan kaiken minkä haluaa, Gilbert jos kuka.
 
Mun mielestä legato on ihan jees mut en vaan oikein pidä tosi pitkistä kohdista joissa on esim. pelkkää täppäystä juurikin sen atakin puutteen vuoksi. Kuulostaa vaan mun korvaan hiukan lattealta...
 
Ei silti että itse edes osaisin täpätä... Alternatella ja pulloffeilla ja hammeroneilla mennään. Mitään ekonomyä en ole edes jaksanut miettiä, swiippausta olen joskus yrittänyt treenata mutta en vaan jaksa harjoitella metronomin kilkkeessä jotain samaa kuviota kauaa. Itseasiassa viime aikoina olen vain keskittynyt ihan helppoihin biiseihin, rhcp:tä on nyt tullut soiteltua. Lähinnä sointuja ja sitten jotain helppoja juttuja. Ehkä pitäisi ruveta hiukan sitä tekniikkaakin harjoittelemaan jossain vaiheessa. Voisin sanoa että tekniikkani rajoittaa ilmaisua.

aalataur: Niinhän se vetää :D Ja mun mielestä ne sen alternate-rypistykset kuulostaa just makeilta :D Esim. Racer X - Motor Man studioversio kohdassa 2:32 --> Vetää aina meikäläisen naaman typerään hymynvirneeseen tuon kuuleminen :P Ehkä se vaan halusi vähätellä sitä mistä se on kuuluisa tai jotain...
 
Meitsi diggaa kanssa ihan kympillä sen tatsista ylipäänsä. Ei kai Paulin tarvitse sen kummemmin vähätellä. Se on vaan sillä tasolla, että se voi ylipäänsä miettiä enemmän sitä, millä tavoin jutut kuulostaa hyvältä ennemmin kuin sitä, miten on helpointa soittaa. Että kyllähän se alternatella tuuttaa vaikka pienen kylän kumoon jos haluaa:) Tiettyihin juttuihin vaan tuo mukavasti pehmeyttä ottaa legatoa väliin.

aalataur: Kyllä toi minusta oli rytmisesti ihan tarkkaa, siitä kai se tatsi muodostuu? Ei mitään valittamista mulla ainakaan. Mutta 11-52 tsiisus.. Mä en ikinä sais irtoomaan noita tiluja mitä tohon skabaan vedin 11-setillä.
 
E: Jos siis e-vireisestä kitarasta kyse.
 
Juu, e-virehän se.
 
Kun ekaks heitin ton paksun setin eka ajatus oli, että bendailu loppu siihen. Mut hyvin äkkiä niihin tottu ja nyt ei enää ees tunnu siltä, ku olis 11-setti kiinni. Ainut mistä sen huomaa on se, että paksu pleku toimii paremmin hieman jämäkämmän setin kanssa. Tällä hetkellä tuntuu että tää on just sopiva kombinaatio(11-52 ja jazz III).

Hommaa terävä kärkinen pleku esim jazz III !! ittellä ainaki helpottu ku kiinnitin enemmän huomiota plekuun : ) paljo tarkempi saundi ja sillee :bb ittellä on teroitettu metalli pleku ja parempaa ei voi saada !!

korkkis: Hommaa terävä kärkinen pleku esim jazz III !! ittellä ainaki helpottu ku kiinnitin enemmän huomiota plekuun : ) paljo tarkempi saundi ja sillee :bb ittellä on teroitettu metalli pleku ja parempaa ei voi saada !!
 
Ja kenelle tämä teksti oli osoitettu? !!

Soiton nauhoitus rumpukomppien päälle on ohjannut minut kiinnittämään huomiota ja harjoittelemaan oikeita asioita ainakin kompatessa.

Joskus erehdyin ostamaan teäväkärkisen plekun (semmonen muuten perus-Dunlop, mutta terävä kärki): millään ei ikinä oo ollu yhtä huono soittaa. Ihan kammottava kokemus.
 
Pienellä Jazz III:lla soittelin joskus hetken aikaa, mut lopulta palasin kuitenkin takasin normaaliin vihreään .88mm Tortexiin. Se tuntuu vaan niin hyvältä ja yleispätevältä plektralta kaikkeen musaan.

Tuosta plekusta.. Guthrie Govan väittää että teräväkärkisellä plektralla on paras soittaa. Ambitus voisi olla asiasta eri mieltä, mieshän soittaa sellaisella pisaran muotoisella pyöreällä 2 millin plectrumilla. Eli makuasia ja tottumuskysymys, täysin. Itse olen koittanut ja käyttänyt monia, nykyään Jazz III XL. Samanlainen kärki ja tuntuma kuin Jazz III mutta isompi tarttumapinta, ei huku lapaseen. Guthrie Govan käyttää samaa (mikä tekee minusta automaattisesti yhtä hyvän soittajan kuin Guthrie).

Mulla on paljon muitakin syitä valita plekta kuin Guthrie Govanin ja Ambituksen näkemykset - jotka toki eivät ole yhtään sen huonompia kuin omanikaan.