Kitarat: soittaminen ›

Kertokaapa hyviä ja huonoja kokemuksia kitaratunneista/yleensä opetuksesta? Mihin asioihin kannattaa kiinnittää huomiota opettajaa valittaessa?
 
itselläni:
 
* Kitaraopettaja kannusti tarpeeksi, oli kuitenkin tarkka ja tiukka, mutta muuten ei sitten kemiat sopineetkaan yhteen.
 
* kaksi kertaa kävin työväenopiston kitaratunnilla toteamassa kuinka syvältä se ryhmäopetus oli. Opettaja oli ihan jees. Biisi valinnat olivat surkeita ja epäinspiroivia.

Itselläni ei itse opettajista ole ollut yhtään negatiivista sanottavaa. Ainoa huono asia on ollut se, etten ole jaksanut opetella biisejä itse.

Joo mulla on kanssa ollut aina vähintäänkin "ihan hyvät" senseit.Ongelma taitaa olla mun omassa päässä.Heti kun sanotaan että TÄÄ PITÄÄ OSAA ni menee anarkopunkkari-vedäite...-vaihe päälle.Ei vaan taiteellinen koskemattomuus veny tollaseen...
 
Tai no.Jake Voutilainen oli kova jätkä inspiroimaan.Ei sekään ikinä halunnu kun vedellä omiaan ja meikä siihen päälle sitte mun omia.Ja joka tunnin jälkeen oli täynnä luomisen riemua...Jesh!!

Mun opettaja kysy multa ekalla tunnilla että mitä musiikkia haluisin soittaa. Toin seuraavalla kerralla levyn ja siittä se jotain sointuja katto ja siitä lähti.

Yritin soiton alotteluvaiheessa ottaa Rovaniemen Musiikkiopistolla klassisen kitaratunteja. Kuukausi oli menty 120 mk/h hinnalla, jossa vaiheessa kysyin opettajalta että miksi ollaan kuukausi harjoiteltu kitaran pitämistä sylissä oikeassa asennossa, että koska me aletaan soittamaan? Opettaja (mies, toim.huom.) purskahti kyyneliin ja sanoi ettei hänen metodejaan ole ikinä ennen kyseenalaistettu vastaavalla tavalla; jos ei kelpaa, ei tarvi käydä enää. Poistuin käteni osoittamaan suuntaan enkä ottanut kitaratunteja seuraavaan 8 vuoteen... jolloin siis musan opiskelu tuli tosissaan kuvioihin.
 
Näin Rovaniemellä 1994. :)

Yritin soiton alotteluvaiheessa ottaa Rovaniemen Musiikkiopistolla klassisen kitaratunteja. Kuukausi oli menty 120 mk/h hinnalla, jossa vaiheessa kysyin opettajalta että miksi ollaan kuukausi harjoiteltu kitaran pitämistä sylissä oikeassa asennossa, että koska me aletaan soittamaan? Opettaja (mies, toim.huom.) purskahti kyyneliin ja sanoi ettei hänen metodejaan ole ikinä ennen kyseenalaistettu vastaavalla tavalla; jos ei kelpaa, ei tarvi käydä enää. Poistuin käteni osoittamaan suuntaan enkä ottanut kitaratunteja seuraavaan 8 vuoteen... jolloin siis musan opiskelu tuli tosissaan kuvioihin.
 
Näin Rovaniemellä 1994. :)
 
Jätkä ei vaan osaa pitää kitaraa oikealla tavalla sylissä, onhan se nähty. Veikkaan että Ågelissa on tullu kommenttia soittoasennosta? :)

Jätkä ei vaan osaa pitää kitaraa oikealla tavalla sylissä, onhan se nähty. Veikkaan että Ågelissa on tullu kommenttia soittoasennosta? :)
 
pop/JÄÄZS...
 
Kymppi jos arvaat kuka maikka on kyseessä...

Mä aloitin klasaritunneilla 8-vuotiaana, enkä osannut kyseenalaistaa opettajan metodeja. Eikä varmaan olisi tarvinutkaan. Maikkani oli ammatiltaan muistaakseni lastentarhaopettaja ja ymmärsi hyvin, kuinka hölmöjä muksut voivat olla.
 
Ynnäystä:
 
+ Mulla oli todella kiva maikka. Se pettyi pahasti, kun lopetin.
+ Opin hyvin ja soittaminen oli kivaa
+ Varsinkin nuottienluku oli sujuvaa
- En jaksanut treenata omalla ajalla
- Improvisaatio pyöreät nolla ja muutenkin vähän kaavamainen meininki
- Tunnit olivat niin kaukana, etten voinut silloin mennä yksin
- Jouduin soittamaan klasaria vasten tahtoani, ja vieläpä nylonkielisellä. Olisin halunnut soittaa 'ganesia sähkiksellä.
 
Tuossa muutama ajatus. Olen ihan tyytyväinen, että kävin tunneilla sen muutaman vuoden ajan. Muuten en ehkä nyt olisi kitaristi. Toisaalta, mä en päässyt soittamaan sitä mitä halusin, ja lopetin.

Itselläni ei itse opettajista ole ollut yhtään negatiivista sanottavaa. Ainoa huono asia on ollut se, etten ole jaksanut opetella biisejä itse.
 
Sama täällä. Tai jaksan kyllä harjoitella biisejäkin, etenkin klasari-vastaavia, mutta niistä useista tunneista joita soittelen ehkäpä 90% menee omaan jammailuun/pelleilyyn omilla taidoilla. Kummankin maikan kanssa pelaa kemiat muuten aivan helkkarin hyvin.

Jätkä ei vaan osaa pitää kitaraa oikealla tavalla sylissä, onhan se nähty. Veikkaan että Ågelissa on tullu kommenttia soittoasennosta? :)
 
Jååå... Tuo sun ja mun patentoitu plekuasento ja kyynärpää-kielteinen taktiikka herätti pahennusta siihen asti kunnes kieltäydyin tiukasti muuttamasta sitä. En vieläkään ymmärrä kyynärpäätaktiikan plussia, ei sovi mun kouraan ainakaan. :)

Mulla oli ihan jees opettaja joskus..
 
Tuli paljon hyödyllistä tietoo ja teknisiä juttuja.
 
Se vaan luuli että kaks kuukautta ollu kitara, niin olisin tienny koko skeban otelaudasta kaikki sävelet nimeltä ulkoo siinä vaiheessa. Sillä olis ollu tietoo ja taitoo näyttää, mutta hermot ei kestäny sitten sitä opettamisen prosessia. Lopetin tunneilla käymisen ennen pitkää.
 
Juu, se oli kyllä yks sukulaisen tuttu. Että semmosta.

Positiivisia fiiliksiä on opiskeluajoilta tosiaan. Hieman harmittaa, että ensimmäinen opettaja ei jaksanut opettaa, tai ei osannut/tiennyt miten tekniikka kuuluu opettaa, joten jouduin opettelemaan oikeastaan tekniikan kokonaan uudestaan. Pystyin tosin soittamaan vaikeitakin biisejä, mutta niitten opettelemiseen meni tuhottomasti aikaa ja soitto oli liikaa kytköksissä kehon jännitykseen. Kaikin puolin hyvät muistot on vaikka monilla huippusoittajilla tosiaan pedagogiset kyvyt ovat todella huonot.

Minähän aloin käydä tunneilla kun olin jo rämpyttänyt useita vuosia. Puhuimme aluksi musiikista mitä haluan soittaa ja olen soittanut aikaisemmin.
 
Katsoimme tekniikan kuntoon, joka oli ihan oikeasti aika perseellään. Lähinnä plektrakäsi teki vähän mitä sattui - vähän missä sattui asennossa. Puhuimme myös demppausasioista kuinka saan parhaiten vaimennettua kielet, joiden ei kuulu rämistä ylimääräisiä ääniä. Kaikkea tällaista.
 
Näiden jälkeen aloitimme oikestaan aika alusta itse soiton, soittelimme skaaloja eri tavoin läpi, eri kieliryhmillä jne. Siitä siirryimme vähitellen erilaisiin tekniikkaharjoituksiin, kolmisointutilutreenejä ym. Puhuimme paljon improvisaatiosta, sävelten ja sointujen suhteesta. Jollekin tunnille tein jonkun oman etydin, jota sitten tarkastelimme sen mukaan kuinka olin käyttänyt eri soinnuille tiettyjä säveliä. Moodeista minulla ei ollut oikeastaan hajuakaan käsitteenä, eikä etenkään niiden hyödyntämisestä soitossa. Puhuimme moodien omista soundeista ja miten sen tietyn moodin soundin saa juuri esille. En ole hirveän hyvin tätä omaksunut edelleenkään. Eli oikeastaan sain niihin asioihin tietoa mihin halusin, tai opettaja huomasi mikä oli puuttellista ja kertoi asiasta.
 
Opetukseen on kuulunut myös paljon kuuntelua, joka itseasiassa joskus alkaa häiritä, kun tuntuu, että opettajalla on tarve tiluttaa tai tuoda omaa soittotaitoaan esille. Kun en niin kamalan itsevarma tyyppi oman soittoni suhteen ole, se luo paineita itselleni soitella tunnilla. Suurin ongelma on ollut oikeastaan teorian ja musiikin terminologian osittainen ymmärtämättömyyteni, asioita joutuu käymään läpi pariinkin otteeseen, koska ei aina heti voi tietää mitä opettaja mahtaa tarkoittaa, eikä ole kovin nastaa katsoa turhautunutta ilmettä, kun tuntuu joskus, että kaikki pitäisi vetää samantien perässä ja ymmärtää ilman turhia miettimisiä. Toinen ongelma on ollut otelaudan sävelten tietämättömyyteni - olen osannut soittaa niitä oikeita säveliä vallitsevasta sävellajista, mutta en aina niin kovin nopeasti ole pystynyt päättelemään missä olen menossa, lähinnä jos pitää hypätä jollekin juuri tietylle sävelelle jostakin kohtaa – miettimiseen menee aikaa. Tarkoitan jos minulle kerrotaan, että nyt siitä sinne seiskalle, tiedän minne, mutta viiveellä, hieman ärsyttävää. Tällä tavoin sitä hidastaa vaan itse opetusta kun ei tiedä aina mitä soittaa. Pitäisi vaan ajatella kai enemmän mitä oikeastaan soittaa treenatessaan. Vaikea selittää.
 
Loppujen lopuksi tunneilla käyminen on avartanut soittamista paljon laajempaan suuntaan ja motivoinut soittamaan ja etenkin kotona itseopiskeluun paljon. Aion käydä kyllä edelleenkin tunneilla, siihen asti kunnes vararikko tulee - aika paljonhan ne kuitenkin maksaa. Positiivinen fiilis tunneista kuitenkin.

Suosittelen muuten käymään mahdollisimman monen eri opettajan opissa.

Suosittelen muuten käymään mahdollisimman monen eri opettajan opissa.
 
Musiikkiopistossani on (en ole ihan varma) yksi sähkökitaran opettaja.
Teoriatunnit lisäksi eri opettajalla. Ehkä sitä voisi joskus käydä jossakin yksityistunnillakin.

Käynyt vähän huono säkä maikkojen kanssa. 2/3 ollut ilkeitä piikittelijöitä, jotka ovat tehneet kaikkensa soittoinnostuksen vähentämiseen; vähättelyä, pilkkaa, naureskelua, yleistä nöyryyttämistä ja oman ylivertaisuuden korostamista. Enkä ole mikään erityisen herkkänahkainen tyyppi!
Toinen näistä maikoista laittoi pari kertaa kitaravideon pyörimään ja lähti itse kahville. Opetusmateriaali oli vain ja ainoastaan Guitar Playeristä kopioituja leikkeitä.
Toisen kanssa ei taas ikinä kerrattu läksyjä, tehtävät pro-tasoa (jolloin en ymmärrä tai opi mitään, ei anna kysyä mitään jne) ja soittaminen oli pelkkien teoriajuttujen käymistä, kuten sointujen korvauksia. Onhan ne tärkeitä jutttuja, mutta ei soitto voi pelkästään niistä koostua. Ei siis improvisointia tai kokonaisten biisien opettelua.
 
Tämä kolmas tyyppi olikin sitten mahtava opettaja ja persoona, mutta jäi auton alle ja kuoli.

Suomessa on hyviä soittajia aika paljon, mutta todella vähän hyviä opettajia. Pedagogiikka on niin lapsen kengissä vielä. No oppia ikä kaikki.

Tämä kolmas tyyppi olikin sitten mahtava opettaja ja persoona, mutta jäi auton alle ja kuoli.
 
Vittu. Otan osaa.

Mä oon ollu samalla opettajalla nyt varmaan 7½v, ja onneksi sain sen opettajaks sillon joskus nassikkana. Hyvä tyyppi se on ja osaa soittaa, ja tarvittaessa aina selittää kaikki, eikä todellakaan suhtaudu tunteihin asenteella "Ihan sama, mä saan tästä rahaa.". Sähkökitaratunnit alotin vasta äsken, ja en kyllä opettajasta vielä muuta osaa sanoa, muutakuin että se osaa soittaa.

+ Opettajani on todella mukava ja osaa opettaa hyvin.
+ Saa soittaa sellaista musiikkia mitä haluaa