Kitarat: soittaminen ›

Uusi innostuksen kohde on Youngin veljesten super-bändi ja kyseisen musiikin soittoon vinkkejä.
Malcolmin tiukka komppi ja Anguksen soolot, siinä vasta mahtava pari.
Eli Anguksen soolot menee vissiin mollipentatonisella asteikolla?
Ja nyt antakaa vinkkejä millä parantaa soittoa vastaamaan ac/dc:n tyyliä.
Olisiko kannattavaa komppia ajatellen nakuttaa metronomin kanssa orjallisesti peruskomppia? Ehdotuksia.
Soundi ei ole ongelma. Custa JCm Mallinnos päälle, gainia hiukan ja EQ säädöt aikalailla keskitasolle, oikein?

Soitat niitä biisejä pitkään ja hartaasti. Siinä se.

Käytä voimaa siihen soittamiseen. Iske nuottia plekulla niin kovaa että oikein pahaa tekee ja kieli kärsii. Se on tärkeetä noissa hommissa. Voimaa siihen soittoon ja säröä pois vahvistimesta.

Käytä voimaa siihen soittamiseen. Iske nuottia plekulla niin kovaa että oikein pahaa tekee ja kieli kärsii. Se on tärkeetä noissa hommissa. Voimaa siihen soittoon ja säröä pois vahvistimesta.
 
Just noin mä soitan.

Paksut kielet kitaraan. Ainakin muistelisin lukeneeni jonkun haastattelun, jossa Angus mainitsi, että Malcolm käyttää törkän paksuja kieliä. Tuosta tosin taitaa olla jokunen vuosi tuosta haastattelusta, mutta ne silti uskoisi, että kumpikaan Youngin veljeksistä kovin ohuilla kielillä soittelee.

Paksut kielet, huono runttaava tekniikka ja yksinkertaisen hevirokin sahausta 20 vuotta niin eiköhän se siitä..

Tota noin, pakkohan tätä on kommentoida kun noi ylläolevat on aika ylimalkaisia neuvoja. Soitto- ja tekniikkapuolella ei auta kuin raaka työ. Soolot on tosiaan pääsääntöisesti pentatoonista kamaa.
 
Jos Angusin soundia metsästää, niin kamapolitiikka on seuraava:
Kitarat: Gibson SG, pääasiassa 1964 mutta myös '68.
Kielet: .010"-.048" Ernie Ball
Plektrat: Fender extra-heavy
Vahvistimet: Marshall JTM-45 plexi (studiossa) ja Marshall Plexi 100-w stäkkejä (livenä)
 
Malcolmin rytmipuoli taas hoituu näillä:
Customoitu 1963 semi solid Gretsch Jet Firebird
Body - Mahonkia vaahtera kannella
Kaula - Mahonkia ruusupuu otelaudalla.
Alunperin punainen, mutta hiottu naturaaliksi. Kaula- ja keskimikki riisuttu pois. Samoin kuin kaikki mikinvaihtokytkimet.
Kielet .012"-.056" punotulla G:llä- .025"
Plekut - Fender heavy
Vahvistimet - Marshall 100-w stäkkejä.
 
Molempien soundit on yllätävänkin puhtaat. Oisko kaikki namiskat perinteisesti 5:lla ;o) Tästä en osaa kyllä mennä sanomaan sen tarkemmin. Viisaammat voivat kommentoida tätä puolta enemmän.
 
EDIT: Oho, tosiaan kyselitkin vain tota millä sais sen soittotekniikkapuolen kondikseen. No, joskopa nää kamateknisetkin vinkit kelpais...

Tota noin, pakkohan tätä on kommentoida kun noi ylläolevat on aika ylimalkaisia neuvoja. Soitto- ja tekniikkapuolella ei auta kuin raaka työ. Soolot on tosiaan pääsääntöisesti pentatoonista kamaa.
 
Jos Angusin soundia metsästää, niin kamapolitiikka on seuraava:
Kitarat: Gibson SG, pääasiassa 1964 mutta myös '68.
Kielet: .010"-.048" Ernie Ball
Plektrat: Fender extra-heavy
Vahvistimet: Marshall JTM-45 plexi (studiossa) ja Marshall Plexi 100-w stäkkejä (livenä)
 
Malcolmin rytmipuoli taas hoituu näillä:
Customoitu 1963 semi solid Gretsch Jet Firebird
Body - Mahonkia vaahtera kannella
Kaula - Mahonkia ruusupuu otelaudalla.
Alunperin punainen, mutta hiottu naturaaliksi. Kaula- ja keskimikki riisuttu pois. Samoin kuin kaikki mikinvaihtokytkimet.
Kielet .012"-.056" punotulla G:llä- .025"
Plekut - Fender heavy
Vahvistimet - Marshall 100-w stäkkejä.
 
Molempien soundit on yllätävänkin puhtaat. Oisko kaikki namiskat perinteisesti 5:lla ;o) Tästä en osaa kyllä mennä sanomaan sen tarkemmin. Viisaammat voivat kommentoida tätä puolta enemmän.
 
EDIT: Oho, tosiaan kyselitkin vain tota millä sais sen soittotekniikkapuolen kondikseen. No, joskopa nää kamateknisetkin vinkit kelpais...
 
Oi tuttavallisesti kiittää hän.
Voisin katsella saako tolla Pod Xt livellä jonkinmoista soundia.
Kiitos nyt kamoistakin!

Uusi innostuksen kohde on Youngin veljesten super-bändi ja kyseisen musiikin soittoon vinkkejä.
 
Uusi innostuksesi kohde on mitä hienoin. Vinkkinä voin vain antaa pari jo aiemminkin mainittua neuvoa, eli niitä kieliä pitää lyödä kunnolla ja se särö pienemmälle, koska kummankin soundi perustuu juuri enemmänkin tähän oikeaan tekniikkaan. Kummankin vahvistimen soundi on yllättävän puhdas ja tuo "särö" tosiaankin tulee juuri tuosta tekniikasta. Eli paras neuvo on vain harjoitella tuota tekniikkaa kovaa ja hartaasti, AC/DC:n biisit ovat periaatteeltaan helppo soittaa, mutta erittäin vaikea saada kuulostamaan hyvältä. Itse ainakin yritän katsella Malcolmin soittoa joltain videolta josta hänen tekniikkaansa yritän opetella ja josta muutenkin saan valtavaa inspiraatiota soittamiseen. Katso kuinka Mal soittaa niitä mahtavia voimasointuja. Yhdeksi ehdottomista suosikeistani on muodostunut "If You Want Blood" Oberhausenista, Berliinistä '03, jonka lopussa Malcolmin soitto on jotain aivan uskomatonta.

Komppaukseen lääke on vaan pirunmoinen soitto jotta rutiini kehittyy, ja malcolmin tapauksessa niitä juttuja kannattaa varmaan treenailla ihan metronomin kanssa, niin tarkkaan ne tulee. ja jämptisti. eipä tässä varmaan mitään sanomista enää ole mitä ei oo jo kerrottu.. ja siinä soitossa ei tosiaan ole yhtä ainoaa turhaa ääntä. downstrokea vaan paljon noin yleisesti.

käytä sointupohjaisia riffejä, käske sitä kitaraa, soita rennosti mutta voimakkaasti! kuulian pitää tuntee kuinka plektra osuu kieliin!

Aloin toimia jo; käskin isää ostaa töihin mennessä matkalla 0.11 kielet, nyt mulla on kympit.
Treeni lähtee, heitän keyboardista kompin nakuttamaan taustalle, tulostan vähän biisien tabuja, ja rupeen hakkaamaan sitä kitaraa!
Kiitos vinkeistä.

Angusin sormivibraatto olis kanssa kiva saada haltuun, onkos täällä kellään hyviä vinkkejä kuinka sitä kannattais treenata? Jotenkin tuntuu että oma vibra kuulostaa ihan munattomalta siihen verrattuna.

Molempien soundit on yllätävänkin puhtaat. Oisko kaikki namiskat perinteisesti 5:lla ;o)
 
Muistaakseni Mal on jossain Guitar Playerin tms. jutussa maininnut, että hänen käyttämänsä Marshallin bassonupin kaikki hanikat ovat kakkosella...
 
Ja ainakin jonkin tiedon mukaan siinä Gretschissä on käytössä sen alkuperäinen kaulamikki tallamikin paikalla. Molemmat kaksikelaisia Filtertroneja, mutta noissa saattaa olla pientä eroa. Ja Badassin talla. Gretschillä on nykyään Malcolm Young signature-mallikin, näkemieni testien mukaan varsin pätevä kapine.
 
Mutta aivan totta: säröä on vähemmän kuin mitä päältä näyttäisi. Molemmat käyttävät aika hyvin sitä siirtymävaihetta säröttömän ja säröisen välillä.

juu, aggressiota siihen soittoon.
 
ja perkeleen hyvä time.
 
ja sitten esim. back in blackissä tämä toimii, eli jos iskulla ei ole erillistä nuottia, niin soittaa kuolleita kieliä siihen.
 
vähän hankalasti selitetty...

Osta sammakon sg: http://muusikoiden.net/tori/nayta.php?id=54763 ja sit rupeet noita tekniikoita miettimään ;)