Kitarat: soittaminen ›

Otetaan ny esimerkeiks jotain huippu hevi/rock kitaristeja jotka on alottanu about 14-vuotiaana (esim Satriani, Wylde). Niin eihän mulla oo siihen ku 6 vuotta ikäeroa ja mulla on tosi paljon aikaa treenata joka päivä (en tee mitään muuta ku soitan). Oletetaan siis että mulla on yhtä paljon lahjoja ku niillä. Niin eikös sillon mulla pitäs olla mahiksia olla ihan yhtä hyvä 26-vuotiaana ku ne oli 20-vuotiaina.
 
Vai onks siinä joku juttu takana että jos alottaa vähän vanhempana niin ei VOI tulla virtuoosiks vaikka ois lahjoja koska se 5-7 vuoden ero vaikuttaa niin paljon? Siis mähän haluun tulla just nimenomaan sellaseks Randy Rhoads/Zakk Wylde tyyliseks enkä esim Kurt Cobain/Neil Young tyyppiseks kitaristiks.
 
Perustelkaa miks myöhänen ikä haittaa.

Miksi se haittaisi? Harjoittelu se on se joka loppupeleissä määrittelee kuinka taitavaksi kehityt.

Miksi se haittaisi? Harjoittelu se on se joka loppupeleissä määrittelee kuinka taitavaksi kehityt.
 
No tehokkain oppimisikä on lapsuus-varhaisnuoruus, joku joka on perehtynyt enemmän asian teknillisiin puoliin voi kertoa lisää. Mutta mikään ei estä sua oppimasta noita asioita, mutta hankalampaa se tuon ikäisenä on kuin esim. 10-vuotiaana.
 
Terve, Simo

Siis mähän haluun tulla just nimenomaan sellaseks Randy Rhoads/Zakk Wylde tyyliseks enkä esim Kurt Cobain/Neil Young tyyppiseks kitaristiks.
 
En näe mitään estettä sille, ettetkö voi kehittyä vaikka kuinka "hyväksi" kitaristiksi, vaikka aloittaisitkin vanhempana. Treenaus, paneutuminen, kunnianhimo yms. täytyy tietysti olla kohdallaan. Tai sitten omata luontaista lahjakkuutta roppakaupalla.
 
Olisin kuitenkin sitä mieltä, että pyri kehittymään ensisijaisesti CFH-tyyliseksi kitaristiksi, ennemmin kuin kopioksi jostakin muusta. Vaikutteita toki saa ja kannattaa imeä niin paljon kuin vain on mahdollisuus, mutta se oma mauste siihen soppaan on suotavaa. Valmis ei muuten sitten ole koskaan tähän hommaan!

mutta hankalampaa se tuon ikäisenä on kuin esim. 10-vuotiaana.
 

 
Niin just tähän mua kiinnostas saada kunnon perustelut

Frank Fappa aloitti 18-vuotiaana...

Eli siis Zappa eikä esim pappa...

On olemassa ihan selkeä syy sille, miksi varsinkin klassisen musiikin huippusoittajat ovat aloittaneet soittamisen poikkeuksetta nuorina, alle kouluikäisinä. Ihmisen oppimiskyky näet tunnetusti heikkenee iän myötä, täten soittajan täytyy "kasvaa kiinni" soittimeensa aloittamalla aikaisin.
 
Rockmusiikissa asiat nyt toki menevät vähän eri lailla, eikä näin selkeitä rajoitteita ole. (Ja kuinka moni soittaja lieneekään tarttunut sähkökitaraan neljävuotiaana?) Olettaisin silti, että muun muassa käsien ja sormien motoriikan kehittyminen samalle tasolle vie kaksikymppisenä aloittavalta kauemmin kuin 14-vuotiaana kitaraan tarttuneelta. Yhtä lailla asiaan vaikuttavat henkilön synnynnäiset ominaisuudet; toiset meistä vain ovat sormiltaan näppärämpiä kuin toiset.
 
Lopulta ratkaisevimpia asioita ovat kuitenkin harjoittelun määrä ja aktiivisuus. Ja tämä ei tarkoita pelkkää teknistä näpertämistä. En tiedä mitä tarkoitat käsitteellä "hyvä" (sen yleispätevä ääritteleminen on jo monta kertaa näilläkin palstoilla osoitettu täysin mahdottomaksi), mutta kokonaisvaltainen instrumentinhallinta vaatii teknisen osaamisen lisäksi hyvän sävelkorvan, melodian- rytmin- ja harmoniantajun, monipuolisen tajun musiikin olemuksesta ja sen eri tyylilajeista (tämä voidaan tiivistää käsitteeksi tyylitaju) ja kaiken kukkuraksi sen, että on jotain sanottavaa.
 
Suosittelen ettet aseta itsellesi liian korkeita ja pakottavia tavoitteita. Jokainen aloittaa kuitenkin nollapisteestä ja lähtee siitä kiipeämään ylöspäin omaa reittiään pitkin. Niin kauan kuin homma huvittaa, yksikään treenattu tunti ei ole mennyt hukkaan. Onnea matkaan.

Ei tietenkään voi!! Kyllähän jokainen tietää, että kun täyttää 10 vuotta ei enää voi oppia mitään musiikkiin liittyvää. Silloin on tippunut jp pois kärryiltä. Kaikki mahikset on menetetty. Sori vaan!!
No ei sentään!! Vitsi vitsinä. Tottakai voit!
 
Hehhehheh... Lyökää minua...

kokonaisvaltainen instrumentinhallinta vaatii teknisen osaamisen lisäksi hyvän sävelkorvan, melodian- rytmin- ja harmoniantajun...
 
...ja hemmetin hyvän huumorintajun,
ettei tule itku kun ei meinaa välillä jipot onnistua!

Voit tulla todella hyväksi kitaristiksi, jos panet seuraavat 10 vuotta kaikesta mahdollisesta liikenevästä ajastasi tekniikan ja tyylitajun harjoittelemiseen. Kun sormet ovat liian kipeät treenaamiseen, on aika lukea teoriaa ja kuunnella kitaristien levyjä. Kun kipu helpottaa, on taas aika treenata ja treenata...
 
Ja sitten kun ei ole kitaran ääressä, voi tehdä mentaaliharjoituksia eli vaikka treenata solfaamista autossa/bussissa/pyörän päällä/kaupassa. Ja netistä voi lukea kaiken mahdollisen kitaroiden soittamisesta, soundien saloista, studio- ja livesoittamisesta jne.
 
Perussormiharjoituksia tosiaan kannattaa jaksaa treenata tarpeeksi, samoin sutjakkaa kieletä toiselle hyppimistä ja ekonomista plekunkäyttötekniikkaa.
 
-m

Hyväksi vai todella hyväksi?
Nuorena on yksi etu: ei tajua realististen ja epärealististen tavoitteiden eroa, sitä vain soittaa ja haaveilee mahdottomia eikä tajua olevansa typerä pässi, joka käyttää aikaansa turhanpäiväiseen hyödyllisten saavutettavissa olevien tavoitteiden edestä työskentelyn sijasta. Ja aina onkin joku joka saavuttaa aikuisen järjellä ajateltuna täysin mahdottomalta tuntuvan tavoitteen.
 
Sitten on tietenkin sellainen aspekti, että pyrkiikö tekemään hyvää musiikkia vai pyrkiikö siirtämään nopeasti sormiaan otelaudalla.
 
Harvat, oikeastaan erittäin harvat alle kaksikymppiset tekevät edes siedettävää musiikkia vaikka musiikkillinen lahjakkuus näkyisi kuinka selvästi ja tekniikkaa olisi vaikka kuinka. Musiikin teko on paljon vaikeampaa kuin soittaminen, siinä ei pelkät lahjat ja harjoittelu auta, pitää olla näkemystä siitä mitä on tekemässä.
 
Perskohtainen näkemykseni on että jos aloitat parikymppisenä sinusta ei ehkä tule maailman nopeinta ja taitavinta kitaristia, mutta sinä voit tehdä jo alle kolmekymppisenä maailman parhainta musiikkia, ja minun kirjoissani jälkimmäinen saavutus on suurempi.
 
PS: Aloitin 15 vuotiaana ja kun nyt kuuntelin nauhaa, jolla soitin kun olin 18 vuotias huomaisn etten pysty enään teknisesti klaaraamaan omia soolojani jotka silloin vedin kevyesti - damn.

Sanoisin, että kaikki on kiinni omasta mielenkiinnosta ja siitä, millaisella aktiivisuudella harjoittelee. Siis sitä harjoitusta, kun ollaan keskittyneenä siihen oppimiseen, eikä mihinkään rämpyttelyyn mene se soittaminen.

Harvat, oikeastaan erittäin harvat alle kaksikymppiset tekevät edes siedettävää musiikkia vaikka musiikkillinen lahjakkuus näkyisi kuinka selvästi ja tekniikkaa olisi vaikka kuinka.
 
Tuota en kyllä allekirjoita. Itse tunnen henkilökohtaisestikin alle 20-vuotiaita kitaristeja, jotka tekevät todellakin hyvää musiikkia ja ottaen huomioon mitä he tekevät muutaman vuoden päästä, kun ovat esimerkiksi 20-vuotiaita.
Teki Aleksi Laihokin Deadnight Warriorin 16-vuotiaana. Ja kyllä se on loistava biisi tekniikaltaan ja melodioiltaan.
 
PS: Aloitin 15 vuotiaana ja kun nyt kuuntelin nauhaa, jolla soitin kun olin 18 vuotias huomaisn etten pysty enään teknisesti klaaraamaan omia soolojani jotka silloin vedin kevyesti - damn.
 
Sama juttu, itsellä kävi vaan niin että soittelin tuossa yksi päivä Stratovariuksen biisejä joita soitin pari vuotta takaperin myös, mutta jostain syystä ei enää mennytkään niin hyvin. Tai sitten se tuntui menevän sillon vaan niin hyvin :)
 
edit: Kukaan ei osaa kirjoittaa Stratovariusta.

Kyllä tiluttajaksi vielä kerkiää. Michael Romeokin aloitti 18-vuotiaana.
 
Vaan eihän sillä ole väliä, vaan musakilla.

Sori vaan mut maailmassa ei ole AINUTTAKAAN hyvää ja tunnettua rock/hevi kitaristia joka olis alottanu 20-vuotiaana. Tai edes 19-vuotiaana.
Ainahan sitä voi sanoa että kyllä 19-20 vuotiaanakin voi vielä alottaa mutta miks maailmassa ei sit ole ainuttakaan esimerkkiä sellasesta kitaristista?

Sori vaan mut maailmassa ei ole AINUTTAKAAN hyvää ja tunnettua rock/hevi kitaristia joka olis alottanu 20-vuotiaana. Tai edes 19-vuotiaana.
Ainahan sitä voi sanoa että kyllä 19-20 vuotiaanakin voi vielä alottaa mutta miks maailmassa ei sit ole ainuttakaan esimerkkiä sellasesta kitaristista?
 
Älä yleistä omien rajallisten tietojesi pohjalta. Varmasti ammattitaitoisia myöhemmällä iällä aloittaneita muusikoita löytyy ja vaikka millä mitalla, vaikka sinä et olisikaan sellaisesta kuullut. Hyviä muusikkoja löytyy muualtakin kuin Suosikin etusivulta!

Sanosin kyllä että oikeenlaisella treenaamisella on iso merkitys. Mun mielestä ei kannata hirveesti hakata päätä seinään vaan menee jonnekin kitaratunneille. Kehitys on paljon nopeampaa. Tosin tuntien lisäksi pitää sit vähän soitella muulloinkin, senhän varmaan arvasitkin.
 
-Ari

Kuvittelisin että soittamaan oppii jos on riittävän pitkäjänteinen. Kakskymppinen jo varmaan tietää mikä hänen musiikkimakunsa on ja se laittaa tietämään miltä oman soiton pitäis kuulostaa.
Itte aloitin 20 vuotiaana mutta en kyllä ole mikään ammattimuusikko, soitan sen minkä osaan ja olen joskus jopa tyytyväinen ....

Minusta tuntuu että tähän on vastauksena asenne ja motivaatio. Se on vähän sama homma että jos isketään vaikka 13 ja 25 vuotiaan eteen tietokone ja kumpikaan ei ole enen koskenut moiseen, uskoisin että se 13 vuotias sen lopulta paremmin hallitsee, koska tätä 25 vuotiasta jotenkin hävettää että se ei aivan heti onnistu ja asenne on jo ennakkoon epäilevä koko vehjettä vastaan, hän ei ehkä ole niin innokas oppimaan, 13 vuotias taas räpeötää minkä kerkeää. Kuitenkin uskon että todellisuudessa molemmat oppivat vaikkapa sen wordsin käytön ihan yhtä nopeasti jos vaan on halua siihen. Tämä saattoi olla hieman huono esimerkki mutta mielestäni tämän voi verrata myös tähän soittamiseen ja moneen muuhun asiaan, yleensä juuri ajatellaan että "en minä enää voi oppia, oon jo 19, ois pitäny aloitaa 12 vuotiaana". Uskoisin että kehitykselle ei ole mitään rajoja oli minkä ikäinen hyvänsä kunhan on motivaatiota ja uskoa hommaan. Olen puhunut.