Kitarat: soittaminen ›

Harjottelen niin että soittelen taustanauhojen kanssa ja guitar proon kanssa biisejä, ja siihen päälle tekniikkaa lähinnä skaalojen muodossa sen verran kun jaksan.Niin muut pidempään harrastanneet onks tää ok? Pannusehdotuksia sa ja pitää esittää..

Oisko tästä mun listasta apua?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=154912#p7828675
 
Ainakin 17 tyypin mielestä on ollut. ;)

no joh, ei mitää, ugh & go.

Mitä soittoon tulee (varsinkin leadien ja soolojen soittoon), kannattaa aina pysähtyä kuuntelemaan sitä, miltä soittosi kuulostaa. Se on ihan sama kuinka vaikeita juttuja osaat soittaa jos et saa niitä kuulostamaan hyvältä. Viime aikoina olen paljon harjoitellut siten, että otan jonkun todella simppelin melodian (esim. Walking in the air) ja yritän saada sen kuulostamaan mahdollisimman hyvältä. Melkein minkä tahansa kuvion (mikä ei ole pelkkiä 16-osia tempossa 200 ja siitä ylöspäin) voi soittaa niin monella eri tavalla vaikka nuotit olisi täysin samat.
 
Oman soiton äänittäminen ja sen kuunteleminen on todella hyödyllistä, parin viikon/kuukauden päästä voi soittohetkellä mielestäsi täydellinen otto alkaa kuulostaa ei-niin-kovin-täydelliseltä. + näin pääsee reccikammosta eroon hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun sen Guitar Pron kanssa vedät niitä biisejä, muista että kitaran soittamista ei ikinä voi kokonaan kirjoittaa tabulatuureihin, visuaalinen kontakti musiikkiin opetteluvaiheessa saattaa harhauttaa kuuntelemiselta.

En viitsinyt kirjoittaa uutta aihetta, koska tämä kirjoitus koskee kysymystäni.
Miten saisin harjoiteltuani alternativepikkaustani. Olen n. 5v soitellut enemmän ja vähemmän aktiivisesti, mutta kuudestoistaosien soitto 120pbm:ssä on jo täysi mahdottomuus :( ja kuitenkin olisi kiva maustaa soittoa pienillä lirutuksilla. :)
 
-Slowhand

Mitä soittoon tulee (varsinkin leadien ja soolojen soittoon), kannattaa aina pysähtyä kuuntelemaan sitä, miltä soittosi kuulostaa. Se on ihan sama kuinka vaikeita juttuja osaat soittaa jos et saa niitä kuulostamaan hyvältä. Viime aikoina olen paljon harjoitellut siten, että otan jonkun todella simppelin melodian (esim. Walking in the air) ja yritän saada sen kuulostamaan mahdollisimman hyvältä. Melkein minkä tahansa kuvion (mikä ei ole pelkkiä 16-osia tempossa 200 ja siitä ylöspäin) voi soittaa niin monella eri tavalla vaikka nuotit olisi täysin samat.
 
Oman soiton äänittäminen ja sen kuunteleminen on todella hyödyllistä, parin viikon/kuukauden päästä voi soittohetkellä mielestäsi täydellinen otto alkaa kuulostaa ei-niin-kovin-täydelliseltä. + näin pääsee reccikammosta eroon hyvin aikaisessa vaiheessa. Kun sen Guitar Pron kanssa vedät niitä biisejä, muista että kitaran soittamista ei ikinä voi kokonaan kirjoittaa tabulatuureihin, visuaalinen kontakti musiikkiin opetteluvaiheessa saattaa harhauttaa kuuntelemiselta.
 
Kyllä kiitos. Siis teen nimenomaan niin eettä treenaan biisin valmiiks ja sitten nauhoitan sen huonosti ;)

Oisko tästä mun listasta apua?
 
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=38&t=154912#p7828675
 
Ainakin 17 tyypin mielestä on ollut. ;)
 
Tosi kiva kirjoitus sulla, nuo souintukäännökset kuulosti hyvältä komppauksen kannalta.Voisko joku vielä selittää perusteellisesti mitä ne tarkoittaa tai miten ne tehdään?!

Tosi kiva kirjoitus sulla, nuo souintukäännökset kuulosti hyvältä komppauksen kannalta.Voisko joku vielä selittää perusteellisesti mitä ne tarkoittaa tai miten ne tehdään?!
 
Sointukäännökset ovat todella laaja otsikko, ja kun näitä alkaa perinpohjin opettelemaan niin se on vuosien ja vuosien työ. Käytännössä sointukäännöksiä voi kehitellä lähes "loputtomasti" erilaisia, koska kitaralla pystymme soittamaan samoja säveliä monesta eri asemasta otelaudalta ja kaikista eri asemista samat sävelet soundaavat erilaisilta.
 
Sointukäännöksiä voi tehdä mistä tahansa soinnusta, mutta tällä kertaa ihan selvyydenkin vuoksi aion kertoa vain sointukäännösten perusteista ja en ota esimerkkeihin septimi-sointuja laajempia muotoja. Eli liikumme perus duuri-molli kolmisointujen parissa suurimmaksi osaksi tämän kirjoituksen aikana, ja otetaan myös pintaraapaisu septimikäännöksiin.
 
Nos jos nyt kuitenkin mennään asiaan. Eli mitä ovat sointukäännökset? Sointukäännökset ovat sointuja, joissa pohjasävel ei soikkaan soinnun perussävelenä (toonikana). Soinnun perussävelen vaihto toiseen säveleen saa soinnun luonteen muuttumaan täysin, koska ihmiskorva kuulee soinnut ja melodiat aina suhteessa soivaan pohjasäveleen.
 
Aloitetaan sointukäännösten opettelu aivan perussoinnuista. Eli otamme käyttöön perus duuri- ja molli-kolmisointumme. Ja otetaan nyt käsittelyyn vaikkapa C-duuri. C-duuri on varmasti jokaiselle kitaristille tuttu sointu. C-duuri -sointuhan muodostuu kolmesta sävelestä: perussävelestä ( C ), suuresta terssistä ( E ) sekä kvintistä ( G). Normaalisti C-duuri soinnussa C-sävel soi aina soinnun alimpana sävelenä. Perus kolmisoinnusta voimme luoda aina kaksi peruskäännöstä:
 
Ensimmäinen käännös on Terssikäännös. Terssikäännös C-duuri soinnusta lähdetään muodostamaan siten, että tavoitteena on saada C:n terssisävel (E) soimaan soinnun alimpana sävelenä. Käytännössä helpoiten ajateltuna C-duuri terssikäännös voidaan soittaa ottamalla perus C-duuri kolmisointu avosointuasemasta ja soittamalla mukaan myös matala E-kieli.
 
Toinen käännös on Kvinttikäännös. Kvinttikäännöksessä soinnun perussävelen kvintti-sävel soi soinnun alimpana sävelenä. Eli esimerkiksi otetaan jälleen soinnuksi C-duuri. C-duurissa kvintti-sävel on G. Ja luodaksemme kvinttikäännös, meidän täytyy saada G-sävel soimaan matalimpana C-duuri sointua soitettaessa. Yksinkertaisimmin tämä onnistuu ottamalla C-duuri sointu avoasemasta. Sen jälkeen soitamme mukaan vielä G-sävelen, jonka löydämme matalan E-kielen kolmannelta nauhalta.
 
Kolmisointujen peruskäännökset ovat siis terssikäännös ja kvinttikäännös. Kannattaa myös muistaa se, että käännöksen nimeen vaikuttaa vain soinnun alinsävel ja se antaa käännökselle nimen. Esimerkiksi terssikäännöksessä C-duurista alimpana sävelenä soi E ja tämä on ainut edellytys mitä terssikäännöksessä vaaditaan. Soinnun perussävel ja kvinttisävel voidaan sijoittaa kummin päin tahansa ja se ei tule muuttamaan terssikäännöksen nimeä. Mutta tottakai kannattaa huomioida, että soinnun luonne voi vaihdella sen mukaan, soiko terssisävelen jälkeen kvintti vai perussävel. Tämä sama sääntö pätee myös kvinttikäännökseen, ainut erotus tässä on se, että alimpana sävelenä tulee soida soinnun kvinttisävel.
 
Näillä säännöillä voimme luoda mistä tahansa kolmisoinnusta terssi- ja kvinttikäännöksiä.
 
Seuraava vaihe onkin sitten septimisoinnut. Eli kyseessähän on sointuja jotka ovat perus kolmisointuja, mutta mukaan on lisätty perusäänen seitsemäs sävel (septimi). Septimisoinnuista voimme muodostaa samoilla periaatteilla terssi- ja kvinttikäännöksiä aivan, kuten yllä käytiin läpi. Septimisoinnuista voimme muodostaa myös yhden täysin uuden käännöksen. Ja tämähän on Septimikäännös.
Septimikäännöksessä soinnun septimisävel tulee soida alimpana sävelenä. Otetaan esimerkki. Otetaan osinnuksi C7, eli kyseessä on perus C-duuri kolmisointu johon on lisätty pieni septimi (Bb). Saadaksemme septimikäännöksen meidän täytyy soittaa C7 sointu siten, että H-sävel soi kaikkein alimpana sävelenä soinnussa.
 
Tässäpä tuli näin pintaraapaisuna käytyä läpi joitain sointukäännösten perusteita. Toivottavasti edes hivenen selvensi.
 
Edit. Välillä menee nuon H:t ja Bb:t sekaisin :)

Sointukäännökset..
 
Aloittelijoiden hyvällä auttamisella saa aina plussaa. Ole hyvä.
 
Itse en viestistä hyötynyt, mutta tälläisiä selkeää ja käytännönläheistä opetusta on aina hyvä lukea.
 
Pitäisi myös bassopalstalle saada tästä juttua. Basistit on kuitenkin enemmän sidottuja soinnun säveliin ja käännöksillä saa elävempiä linjoja sinne alapäähän. Kitaristithan voivat tiluttaa skaalan sisällä mitä vain, kunhan vetää vähintään 18 nuottia sekunnissa ja aina kuulostaa hyvältä. Ja teoria on homoille. Eikö? :)
 
Jucciz sai myös plussaa tuonne toiseen ketjuun.

Ja teoria on homoille. Eikö? :)
 
Hei kaunis poika. Käyxä usein täällä??

Plussan arvoinen kirjoitus biibobilta, mutta seuraava särähti korvaan:
 
C7 on perus C-duuri kolmisointu johon on lisätty pieni septimi (H).
 
Tarkoitat vissiinkin Bb:tä etkä H:ta? Tai ainakin Bb:n olen minä oppinut soittamaan C7:ssa. Jos C-duuriin lisättäisiin H, siitähän tulisi silloin Cmaj7?

Tarkoitat vissiinkin Bb:tä etkä H:ta? Tai ainakin Bb:n olen minä oppinut soittamaan C7:ssa. Jos C-duuriin lisättäisiin H, siitähän tulisi silloin C6?
 
Cmaj7. C6 = c, e, g, a

Cmaj7. C6 = c, e, g, a
 
Joo, huomasin itsekin. Ei kannattaisi alkaa pätemään... :D

jos c7 barresointu menee 3. nauhalta A kieleltä aloittaen c,g,Bb,e,g, niin eikö Bb:n tilalla b/h muuta soinnun Cmaj7:ksi?
 
E: myöhässä

Plussan arvoinen kirjoitus biibobilta, mutta seuraava särähti korvaan:
 

 
Tarkoitat vissiinkin Bb:tä etkä H:ta? Tai ainakin Bb:n olen minä oppinut soittamaan C7:ssa. Jos C-duuriin lisättäisiin H, siitähän tulisi silloin Cmaj7?
 
Juu näköjään kirjoittelin vähän hätäiseen tuon ja virhehän sinne tuli :) Tahtoo nuo H:t ja Bb:t mennä aina kiireessä sekaisin näköjään. No nyt on korjattu.

Tuo H pitäisi unohtaa kokonaan sävelistä puhuessa. Aloittelijoille kun opettaa ekaa asteikkoa on ihan älytöntä alkaa c d e f g a h c kun a b c d e f g on "jotenkin" luonnollisempi, vai mitä? H taitaa tulla siitä keskiaikaisesta kirjasimesta joka näyttää pieneltä h:lta. Tapetaan tämä huono tapa tähän!
 
Ja alennettu B on Bb eli Bes!

Tuo H pitäisi unohtaa kokonaan sävelistä puhuessa. Aloittelijoille kun opettaa ekaa asteikkoa on ihan älytöntä alkaa c d e f g a h c kun a b c d e f g on "jotenkin" luonnollisempi, vai mitä? H taitaa tulla siitä keskiaikaisesta kirjasimesta joka näyttää pieneltä h:lta. Tapetaan tämä huono tapa tähän!
 
Ja alennettu B on Bb eli Bes!
 
Ja kun aloittelijat katsoo ulkomaalaisia kitarajuttuja netistä niin aina siellä lukee B eli H vain sekoittaa.

Itsensä toteuttamisessa, esim. musiikin harrastamisessa on aina kyse siitä että luodaan jotain uutta. Se on ainut päämäärä.
 
Homma lähtee siitä että ensiksi opetellaan joku Smoke on the waterin ja Iron manin riffi ja samaa kamaa jyystetään pari vuotta. Pikkuhiljaa alkaa musiikillinen ymmärrys ja ns. tyylitaju kehittyä. Sitää huomaa että on muutakin musiikkia kuin heviä. Soitin saattaa vaihtua ja musiikkia oppii katsomaan laajemmasta kuin yhden soittimen perspektiivistä. Omaan soittoon otetaan vaikutteita muista soittajista ja nyt nuori soittaja kykeneekin jo improvisoimaan jotain. Siitä kehitytään eteenpäin niin paljon kuin Jumala sallii.
 
Ne, jotka luovat oikeasti jotain uutta, jäävät historiankirjoihin, esim. Henkka. Uuden luomista ei oikeastaan voi opetella mitenkään: se vain tulee jos on tullakseen. Uuden luomiseen tarvitaan näkemystä ja intoa, väkisin vääntämällä ei tule mitään. Jos on intoa, soittaja hakeutuu musiikin pariin itsestään ja jos on synnynnäistä näkemysatä ja "tyylitajua" alkaa hän nopeasti keksimään mitä hienoa voi eri soittimilla tehdä.
 
On paljon soittajia, jotka ovat opiskelleet ihan perkeleesti. Nämä soittavat hyvin, mutta soittavat samaa mitä ovat kuulleet.
 
Sitten on hyvin vähän soittajia, jotka eivät ole reenannu mitenkään erityisesti tyyliin 8h/päivä viidentoista vuoden ajan, mutta joiden soitto saa silti ihmettelemään: "Miten se keksi soittaa tolla tavalla? Uskomatonta!". Soittavat siis omalla tyylillä, jota kukaan muu ei osaa.
 
Omaa uudenlaista tyyliä/uuden luomista ei vain voi yksinkertaisesti harjoitella tai tietoisesti rakentaa. Jotkut vain pystyvät siihen ja jotkut ei.
 
Soittakaa sitä mitä tykkäätte, mitenkä tykkäätte älkääkä ottako paineita/stressiä. Jos teistä on johonkin, se kyllä selviää ajan kanssa itsestään.

Sellaisenkin tavan voi ottaa että jos opettelee jonkun sankarin riffin niin muuttaa sen heti omanlaisekseen soittamalla sitä vaikka eri puolilta otelautaa ja eri soundeilla ja oman maun mukaan. Olen ite yrittänyt opiskella bluesia näin ja esim BB Kingin riffeistä on hyvä lähteä liikkeelle ja laajentaa niitä.