Kitarat: soittaminen ›

onko ehki vähiten arvostettu kitaristi ikinä?
muitakin on keitä

Käsittääkseni se on tuolla pohjois-ameriikan mantereella paremmin noteerattu kuin täällä. Aikanaan tuli tuota Juggernaut-älppäriä kunneltua paljonkin.

erkki61: onko ehki vähiten arvostettu kitaristi ikinä?
muitakin on keitä
 
No ei se minusta mitenkään vähiten ole arvostettu. Minä esimerkiksi arvostan sen ihan helvetin korkealle, koska jos minun pitäisi nostaa yksi kitaristi niiden kymmenien joukosta, jotka ovat syvimmin vaikuttaneet omaan ajatteluuni ja soittooni, niin ilman muuta se olisi Frank Marino.
 
Mun mielestä on vähän hankala tämmöiset arvostusjutut, kun millä sitä ikein mitataan? siitäkö kuinka paljon jotain tyyppiä palvotaan muusikoidennetissä? vai levymyynnillä? medianäkyvyydellä? ....? demokratiassa kukaan ei saa ansionsa mukaan kummiskaan. Enkä minä ainakaan osaa sanoa mitä joku taiteilija ansaitsee. Tehdä taidetta vapaana markkinoiden paineesta? läjäpäin rahaa ja rakkautta? kollegojen varauksettoman ihailun? yleisön palvonnan?

joskus 84 -85 ajattelin tästä kuullaan vielä
vähämpä tiesin

Yksi kovimmista hepuista omissa kirjoissani myös. Arvostusta saa kyllä niiltä ketkä miehen tuotantoa tuntee, mutta muuten vähän unohdettu suuruus vaikka tuotantoa on ihan lähivuosiltakin, vaikkakin pelkästään livemuodossa.

Juggernautin jälkeen tuli se Full Circle, mikä ei ollut varsinaisesti huono, mutta hajanainen ja enemmän biisintekoon kuin kitarasankaruuteen keskittynyt, siinä oli pari hienoa biisiä, mutta en sitä jaksanu kuunnella samalla tavalla kuin Juggernautia. Meni neulan hypyttämiseksi. Sen jälkeen Marino tipahti mun huomipiiristä pois. Pitäiskin oikeastaan kuunnella molemmat uudestaan että mitä sanois tänään. No Juggernautia ei välttämättä tartte edes kuunnella, sen aika hyvin muistaa.

Tuli jotain Marinon live-levyä kuunneltua huuli pyöreenä 80-luvulla. En muista mikä levy, mutta oli mainio. Sen jälkeen en juuri Marinosta kuullut.

MoreK: Tuli jotain Marinon live-levyä kuunneltua huuli pyöreenä 80-luvulla. En muista mikä levy, mutta oli mainio. Sen jälkeen en juuri Marinosta kuullut.
 
1 vinyylin levy on nimeltään Live tuo julkaistiin 70 luvulla jo, 80 luvun loppupuolella tullut tuplavinyyli oli nimellä Double Live. Molemmat todella kovia vetoja, kuin myös se uusin live pläjäys Real Live! mikä onkin miehen viimeinen julkaisu.

kysykääpä kavereilta vaimoilta tyttöystäviltä kuka on
frak marino oikeasta vastauksesta saa pisteen

erkki61: kysykääpä kavereilta vaimoilta tyttöystäviltä kuka on
frak marino oikeasta vastauksesta saa pisteen
 
No kyllä mun vaimo sen tietää, kun sen mielestä Frank Marinon When Love is Lost just tolta full circleltä on yks ihkuimmista biiseistä ikinä.

erkki61: kysykääpä kavereilta vaimoilta tyttöystäviltä kuka on
frak marino oikeasta vastauksesta saa pisteen
 
Saakos extra pisteitä jos omat 2 ja 6 vuotiaat muksutkin tunnistaa Marinon musiikin? :)

erkki61: joskus 84 -85 ajattelin tästä kuullaan vielä
vähämpä tiesin
 
Marino on rootsmies ja alallaan tunnettu ja arvostettu. Juggernaut oli ajan hengen mukainen, mutta ehkä ei kuitenkaan hänen ominta aluettaan, mikä varmaan kuvastaa sitä, ettei lento sen jälkeen kestänyt. Mulle Juggernaut on kuitenkin sitä itteään. Ykönen.

tunti ja huiskis ja sain enemmäm kun 30 vuodessa ruosteen faneja

erkki61: tunti ja huiskis ja sain enemmäm kun 30 vuodessa ruosteen faneja
 
eli tunnissa enenmän keskustelua kun vuosissa juggernautista

Ei nyt ihan... http://muusikoiden.net/keskustelu/p … =3&t=106500&o=80&oo=210

Juu, kyllä se kitarismi on niin loisteliasta että siitä voi puhua kuinka paljon vaan. Ylittää kyllä valitettavasti sen verran reippaasti omien sormien notkeuden että puheeksi myös jää.

ei millään pahalla mutta frank on vaaan niiin roock

Kurkkasinpa youtubeen ja tätä tarjosi ekana.
 
http://www.youtube.com/watch?v=5TuYyFArhwA

Nyt on kyllä pakko avautua kun on kysymys yhdestä oman soitannollisen identiteetin muodostuksen kulmakivistä - eli suurista idoleista.
 
Erityisen lujaa aikoinaan kolahti What's next -levy, jolta eritoten biisit 'somethings coming our way', 'finish line' ja 'you got living' oli jotain aivan nuorta miestä hämmentävää.
Jostain syystä tuosta tallenteesta ei ole kunnollista ja tasokasta remasterointia näkynyt missään - liekö masterit tuhoutuneet tai ajautuneet jonkun ahneen roiston kassakaappiin?
 
Myös 70-luvun loppupuolen live levyltä vedokset Johnny B Goode ja I'm a King Bee vei mennessään.
Toinen tosi vaikuttava opus oli 'world anthem' - myöskin 70-luvulta.
 
Henk.koht. olen kyllä sitä mieltä, että kaverin luomisvoimaisin kausi osui juurikin tuohon 70-luvulle ja siihen 70/80 luvun vaihteeseen. Sen jälkeen homma meni enemmän tai vähemmän jonkinlaiseksi kvasi-hevanderiyritelmäksi joka ei ainakaan meikäläiselle enää siinä määrin kolahtanut.

Kattelin että tuolla toisessa ketjussa joku ei oikein nauttinut Frankin laulamisesta. Kyllä se mun mielestä ihan hyvin laulaa. Paljon paremmalla äänellä kuin esim SRV ikinä. Soitto on parhaimmillaan ihan parhautta rock-kitaroinnin lajissa.