Kitarat: soittaminen ›

Mitä tehdä kun olen koko kitaran soittourani (6 vuotta) soittanut pelkkää metalli musiikkia. Ja nyt on kiinnostus kadonnut kokonaan tuohon mättöön. Mutten soittoakaan haluaisi lopettaa, mutta ei vain ole enää fiilistä kun muuta ei osaa soittaa kuin metallia.. Joten mikä neuvoksi?

Eikö se ole niin simppeliä, että opettelet soittamaan jotain muuta?

Soita jotain muuta. Vaikka bluesia - sieltä se hevikin on versonut :)
 
Tosta mallia ja menoksi: http://ohjehaku.fi/musiikki/ohjeet/kitaran-soittaminen-blues-skaalat

kimurantti1: Eikö se ole niin simppeliä, että opettelet soittamaan jotain muuta?
 
Siin vaan se ettei tiedä mistä aloittaa. Pitäs saada se into ja palo takasin mikä ennen oli täs mukana.

Enhän minä mitään mistään tiedä, mutta semmonen pieni kutina on että ku pääset vähän vauhtiin muiden juttujen kanssa niin kyllä ennen pitkää taas maistuu se mäiskekin...
Kun itellä tilapäisesti pursuu mätöt ulos huokosia myöten niin sävellän dub/reggae tavaraa ja oikein innoissani. Sit ku on taas aika vaihtaa ni on aika =)
 
Mitenkäs sun nykyiset kuuntelutottumukset? Kuunteletko kuitenkin vielä metallia vai jotaan ihan muita juttuja?

llarppp: Siin vaan se ettei tiedä mistä aloittaa. Pitäs saada se into ja palo takasin mikä ennen oli täs mukana.
 
Mikä on susta hyvä biisi?

tomaattiorava: Mitenkäs sun nykyiset kuuntelutottumukset? Kuunteletko kuitenkin vielä metallia vai jotaan ihan muita juttuja?
 
No metalli on kyllä jääny aika pitkälti pois täs kokonaan. Ennen ollu sellasii taukoi mut tää tuntuu jotenki erilaiselta. Kaikenlaista reggaee ja funkkia sun sellasta tulee kuunneltua täs nykyjään.

llarppp: No metalli on kyllä jääny aika pitkälti pois täs kokonaan. Ennen ollu sellasii taukoi mut tää tuntuu jotenki erilaiselta. Kaikenlaista reggaee ja funkkia sun sellasta tulee kuunneltua täs nykyjään.
 
Mitä jos seuraavaksi treenaisit plokkailua. Sen jälkee musiikkityyli on aika yhdentekevää, ainoastaan omat korvat ja tekniikka tekee rajoitukset. Kuuntelet niitä reggae- ja funk-lättyjä ja koitat soittaa mukana.

llarppp: Mitä tehdä kun olen koko kitaran soittourani (6 vuotta) soittanut pelkkää metalli musiikkia. Ja nyt on kiinnostus kadonnut kokonaan tuohon mättöön. Mutten soittoakaan haluaisi lopettaa, mutta ei vain ole enää fiilistä kun muuta ei osaa soittaa kuin metallia.. Joten mikä neuvoksi?
 
Ahaa, lienet kokenut ensimmäisen eksistentiaalisen kriisisi;-) usko pois me kaikki koemme noita ajoittain (noin 7 vuoden välein). Ei tuon läpikäymiseen ole olemassa mitään patenttiratkaisuja, vaan meidän jokaisen täytyy löytää tarkoitus sisältämme. Sellaisen neuvon voisin antaa, että älä pelkää laittaa kitaraa syrjään vähäksi aikaa ja mietiskellä asioita. Tee jotakin muuta välillä ja palaa kitaran ääreen sitten kun olet selvittänyt hiukan suhdettasi musiikkiin ja siihen soittimeen.
 
Jos kyse ei olekaan kriisistä, vaan siitä ettet vain tiedä miten harjoitella muita musatyylejä, niin ratkaisu on helpompi. Kuuntele sitä musaa, jota haluat oopia ja kehitä kuulokuvaa ja näkemystäsi ko. tyylin traditioista. Sen jälkeen tai rinnalla alat perehtyä siihen tekniseen ja halutessasi myös teoreettiseen puoleen. Sitten kun musiikki kumpuaa sisältäsi ja voit sanoa sitä omaksesi silloinkin kun soitat muiden biisejä, olet selvästi saavuttanut jotain olennaista.

hallu: Ahaa, lienet kokenut ensimmäisen eksistentiaalisen kriisisi;-) usko pois me kaikki koemme noita ajoittain (noin 7 vuoden välein). Ei tuon läpikäymiseen ole olemassa mitään patenttiratkaisuja, vaan meidän jokaisen täytyy löytää tarkoitus sisältämme. Sellaisen neuvon voisin antaa, että älä pelkää laittaa kitaraa syrjään vähäksi aikaa ja mietiskellä asioita. Tee jotakin muuta välillä ja palaa kitaran ääreen sitten kun olet selvittänyt hiukan suhdettasi musiikkiin ja siihen soittimeen.
 
Jos kyse ei olekaan kriisistä, vaan siitä ettet vain tiedä miten harjoitella muita musatyylejä, niin ratkaisu on helpompi. Kuuntele sitä musaa, jota haluat oopia ja kehitä kuulokuvaa ja näkemystäsi ko. tyylin traditioista. Sen jälkeen tai rinnalla alat perehtyä siihen tekniseen ja halutessasi myös teoreettiseen puoleen. Sitten kun musiikki kumpuaa sisältäsi ja voit sanoa sitä omaksesi silloinkin kun soitat muiden biisejä, olet selvästi saavuttanut jotain olennaista.
 
Tuo kriisi kuulostaa kyllä suht järkeenkäypältä. Ehkä se pitää hetkeksi heivata pois ja kattoa sitten uudestaan :)

Pistä kitara telakalle viikon - kuukauden ajaks ja koita sitten uusiks.

llarppp: Tuo kriisi kuulostaa kyllä suht järkeenkäypältä. Ehkä se pitää hetkeksi heivata pois ja kattoa sitten uudestaan :)
 
Kuuntele sellasta musiikkia, mikä sua todella kiinnostaa. Missä on jotain, mikä kiehtoo sua. Selvitä sitten, mitä kitarat siinä soittaa, millasia juttuja ja millasia sointuja jne. Ja yritä siten itse soittaa niitä. Etsi transkriptioita tarvittaessa, eli vaikka tabulatuureja, jos ei korvalla plokkaaminen onnistu kaikissa jutuissa. Kirjastossa on läjäpäin käännöksiä kokonaisista levyistä kaikenlaisilta artisteilta.

Mulla tulee näitä kausia paljon tiheämmin. Menen usein ääripäästä toiseen ja hyppään välillä myös muiden soitinten parissa. Metalli menee välillä kokonaan sivuun ja kahlaan välillä vaikkapa funkin parissa. Pari vuotta sitten meni metalli niin pannaan etten kyennyt edes kuuntelemaan mitään, missä oli särötetty kitara. Tauko voi tehdä hyvää ja inspiraatio on välillä kateissa kaikilla. Välillä se inspiraatio taas vain muuttaa muotoaan ja erilaiset asiat saavat enemmän tilaa päässä. Ei kannata kokonaan toivoa heittää. Hyvää tämä vain tekee. ;)

Hanki mahdollisimman monen musiikkityylin klassikkolevyjä, jazzia, bluesia(siinä on kaiken rock-musan juuret), folkia, rock'n'rollia, rocabillyä, soulia ja funkkia, poppia ja perusrokkia. Kuuntele levyjä mahdollisimman monta kertaa, kunnes alat oppia riffejä ja lickejä. Kirjaa ne muistiin ja ala käyttää niitä soitossasi. Monipuolisuus on erittäin hyvä juttu soittajalla. Itse pyrin siihen.

toi mullaki tuli pari vuotta sitten vastaan, sit löysin jazz levyn joka muutti kaiken, nykyää harjottelen hyvin pitkälle pelkkää jazzia ja siihen kuuluvia asioita.

Tsekkaa jotain helppoja reggae/funk biisejä jotka iskee, ja opettele perusjutut niinku takapotkulle soittaminen sujuvasti. Se kynnys alkaa opettelemaan uutta voi joskus olla korkea. Kannattaa sitkeästi käyttää vaikka pari viikkoakin saman jutun hiomiseen, ni kyllä ne alkaa menemään ja saa niitä motivoivia onnistumisfiiliksiä.

mikä olisi sellaista modernia jazzia?

no hyvään alkuun pääset sellasella levyllä kun Kind of blue, Miles Davisin säveltämä, mutta oletan nyt kummiski että olet kitaristi itse ni myös George Benson, Joe Pass, Teemu Viinikainen, Pat Metheny, Pat Martino etc.. on tsekattavan arvoisia kitaristeja..
 
hyvä tapa kans on ihan vain kävellä johonki hyvään levykauppaan ja kysyä myyjältä levy vinkkejä ( ovat usein monipuolisia kuuntelijoita ) ja siitä napata sitten pari levyä mukaan : )
 
ja noist kitaristeista vielä, toi Pat Metheny vois olla sulle se ''Moderninen'' valinta, etippä käsiis sellanen levy kun Bright Size Life, itte sytyin samantien tuolle levylle ; )

Mike Stern - Live New Morning, The Paris Concert 2008 kuunteluun.

En tiedä kuinka jatsiksi luetaan, mutta Al Di Meolan alkupään levyt sisältävät mielestäni hyvää kitarapohjaista fuusiomitälie kamaa, joka saattaa kiinnostaa myös metallimusiikin ystäviä. Mainittu Pat Metheny on toki helvetin hyvä, mutta ainakin itselleni paikoin 'liian jatsia'. Etenkin jos ajatellaan siirtymistä pelkästä metallista suoraan Methenyyn niin harppaus on mielestäni aika iso.