Laulaminen ›

Ei minullakaan ole samanlaista näkemystä esim. klassisen laulun puolelta kuin monella täällä. Silti koen, että oikealla asenteella pystyn antamaan heillekin hyviä näkökulmia laulamiseen. Niin pystyy jokainen aloittelijakin tekemään.
 
Amen hallelujah.
 
Tähän väliin sanottakoon että niitä vinkkejä voi tosiaan kuka vaan saada keltä vaan. Itse olen laulua koskien saanut varteenotettavia näkökulmia mm. basisitilta, tanssijalta ja näyttelijältä. Enkä ole koskaan kuullut opettajasta, joka ei olisi saanut varteenotettavia näkökulmia TAI teknisiä vinkkejä omilta oppilailtaan.
 
Näkökulmat ovat yhtä arvokkaita kuin tekniset vinkit, niitä ei vaan pidä erehtyä luulemaan yhdeksi ja samaksi asiaksi. Eräs opettaja ilmaisi aloittelijan ja ammattilaisen eron olevan se, että "samat virheet tekee jokainen, ammattilaiset osaavat vaan peittää ne paremmin".

Mäkin opin laulamisesta yhden tärkeän jutun ihmiseltä, joka on todella, Todella epämusikaalinen. Ei se edes tajunnut antavansa mulle sellasta hyvää lauluteknistä oivallusta =) Kysehän onkin viime kädessä siitä oivaltamisesta ja sen oivalluksen voi löytää joskus hyvin yllättävistäkin paikoista ;)
 
Niin lisättäköön vielä, että tässä on ainakin yksi hyvä syy, ettei pidä väheksyä kenenkään näkökantoja. Toisilla toki on enemmän painoarvoa, kuin toisilla.

Minä olen lähinnä lueskellut fifin ja tanjulin tekstejä, kun en oikein muita klasaria pitempään laulaneeseen ole törmännyt. Joten en ymmärrä. Onko tässä nyt jotain sitä vastaan että täällä seassa juttelee pari klasarilaulajatkin, vaikka he ovatkin erittäin aktiivisempia ja monesti tietäväisempiäkin. Minä jätän tiettyjen nimimerkkien tekstit lukematta aina, kun tiedän että niissä ei ole mitään minua kiinnostavaa, eikä ole aikaa lueskella jokaisen tunnontuskia. Eli jos nää klasarilaulajien jutut ei kiinnosta niin kelaa vaan yli ne jutut ja mesoo omiaan. Ei kai siinä mitään vastarintamia tarvi kasata.... Sorry mä en nyt oikein perehtynyt tähän aiheeseen paljoa otsikkoa enempää.

Eli jos nää klasarilaulajien jutut ei kiinnosta niin kelaa vaan yli ne jutut ja mesoo omiaan.
 
Sitä mäkin oon ihmetellyt, noin ihan ylipäätänsä. Jos ei jonkun muun jutut kiinnosta niin kelaa vaan ne yli ja mesoo omiaan, ei sitä kukaan kiellä. Ilmeisesti tässä nyt aloittajaa harmittaa se että kokee aloittelijoiden olevan hiljaisia ja pelokkaita osallistumaan "isompien" juttuihin. Ainakin se mitä mä käsitin.
 
Musta tää on hyväkiva-paikka, kun kaikki kukat saa kukkia.
 
Sitäpaitti jos tää olis joku über-klasari-proo-palsta niin ei kai tällä mitään örinäketjuja tai mikkikeskusteluja tai muita suvaittaisi :D Niitäkin on, kun jaksaa kaivaa; paljon enemmän kun klasariketjuja. Jos ei jaksa, niin perustaa oman. Ei ole paha nakki.

mää aion perustaa oman kirkumisketjun! :D
 
-pakko heittää vähän läskiksi. Annetaan tämän aiheen olla jo, eikös vaan?
 
Nyt vain kaikki proot ja antiproot, suihkulaulajista tuleviin pawarotteihin rohkeasti pulisemaan! :)

mää aion perustaa oman kirkumisketjun! :D
 
-pakko heittää vähän läskiksi. Annetaan tämän aiheen olla jo, eikös vaan?
 
Nyt vain kaikki proot ja antiproot, suihkulaulajista tuleviin pawarotteihin rohkeasti pulisemaan! :)
 
proot ja antiproot :) kaikki yhdessä!

Nyt alkaa tuntua että minun ajatukseni siitä, miksi uutta palstaa ehdotin, on unohtunut kokonaan.
Ja että minä vain olisin rasistinen ja kateellinen äijä kun itse olen vähemmän laulanut.
En minä ole sellainen mies. Johan sen näkee piponi asennosta.
 
Oletukseni oli siis se, että foorumiin haluavia laulajia olisi paljon enemmän, mutta tätä palstaa jotenkin kartetaan.
 
Mutta ellei näin olekaan, tuo minun hieno satunikin langoilla istuvista oopperalinnuista ja ympärillä lentävistä suihkulaulurastaista meni aivan hukkaan.
Siis tuuleen tuhlattua taidetta taas kerran.
 
Jos siis olen ollut aivan väärässä, eli laulajia ei vain kerta kaikkiaan ole enempää. Siis yhtään enempää laulajaa ei kirjoittaisi tai lukisi laulupalstaa, vaikka olisi toinenkin, on asia minun puolestani selvä.
 
Silloin toinen palsta on täysin turha.
Mutta tulipa tämäkin aihe käsiteltyä.
 
Ja sitten:
 
Huomaan ja myönnän nyt, kun näin jälkeenpäin kriittisesti katson kirjoituksiani, että olen saattanut antaa mielikuvan siitä, että täällä suhtaudutaan meihin amatööreihin jotenkin ylimielisesti.
Mutta en minä koe että minua olisi täällä kohdeltu huonosti.
Olen vain ihmetellyt että täällä on kovin vähän muita sellaisia jotka kyselevät laulamisen aakkosista.
Mutta sekin voi olla minulta väärä tulkinta, koska olen lukenut niin vähän palstoja täällä, täydynpä tutkia tarkemmin.
 
Ensinnäkään klasareita vastaan minulla ei ole kerta kaikkiaan yhtään mitään pahaa sanottavaa.
 
Tanjuli on antanut minulle hyviä neuvoja ystävällisesti, samoin fifi.
Hän on jopa luvannut selvittää "kitapurjeasianikin" kunhan pääsee tekemisiin alan asiantuntijan kanssa.
Ihan leppoisaa jutustelua välillä herra Mannerheimin kanssakin, eli klasarit ihan mukavaa porukkaa minusta.
 
Samoin tänään olin taas laulutunnilla jossa minua opettaa klassinen sopraano. Opetus tuntuu oikealta, on koko ajan tunne että näin pitää edetä, eli olen opetusmetodeista samaa mieltä.
Aika vaan rientää nopeasti, koska tunnilla on kivaa ja hauskaa, silti opettavaista.
Hieman vain pelkään että opettajani suurin ongelma tulee olemaan umpirakastuneet teinioppilaat.
 
Eiköhän tosiaan ne laulamisen perusperiaatteet ole samat, lauloi mitä tahansa.
Tai örisemisestä en tiedä enkä välitä
 
Eikä minulla todellakaan ole ongelmia sen kanssa että en itse ole niin hyvä, minä kyllä kehtaan ja kysyn aina kun aihetta minulla ilmenee. En kai muuten leuhkisi sillä että olen amatööri.
Minulla on varaa heittäytyä hölmöksi ja pelleksi, jotta muutkin saisivat suunsa auki.
Minun egoni ei siitä kärsi. Senkin näkee pipostani.
 
Ehkä tosiaan tein virhearvion siinä, että millaista porukkaa täällä on. Sillä itsekään en täällä lue örisijöitä sun muita lainkaan.
 
Etupäässä vain kirjoitan jos asiaa on. Aika harvoin tänne edes kirjoitan.
 
Tätä ketjua en siis tehnyt itseni takia, vaan tosiaan kuvittelin, että laulamisesta kiinnostuneita olisi paljon enemmän kuin nimimerkkejä täällä.
 
Tämän arvion perustin siihen kun huomasin että kitaransoitossa on keskusteluja 8 kertaa enemmän kuin täällä.
 
Samoin ehkä käsitykseni tämän palstan tasosta vääristi nuo arvostelut Tarja Turusesta ja joidenkin laulajien laiskasta tulkinnasta ym.
 
Ne ovat asioita joihin en vielä tällä tasolla osaa ottaa kantaa..
 
Lasken joskus, jos viitsin, miten paljon eri nimimerkkejä on kitarapuolella, verrattuna tänne.
 
Sillä onhan mm. karaoke kovin yleistä, mutta voihan olla että laulajia ei kiinnosta laulunsa kehittäminen samalla tavalla kuin soittajia oman instrumenttinsa käytön kehittäminen.
 
Mutta että kahdeksan kertaa kitaransoittajia enemmän kuin laulajia?????
 
Lähden raapimaan päätäni.

Mutta että kahdeksan kertaa kitaransoittajia enemmän kuin laulajia?????
Lähden raapimaan päätäni.
 
Hhhmm, oikeasti kunnolla laulamista treenaavia onkin varmasti selvästi vähemmän kuin kitaransoittoa harrastavia. Riippuu siitä, mihin raja pistetään. Toki moni lauleskelee suihkussa jne, mutta kuinka moni käy tunneilla tai ostaa laulumikrofonin?
 
Tässä on myös toinen aspekti: Laulu on selvästi herkempi asia ihmiselle kuin kitaran soittaminen (ei millään pahalla, kitaristit!). Oma ääni on niin suuri osa jokaista meitä, että se koetaan herkäksi asiaksi eikä moni edes uskalla käyttää sitä kunnolla.
 
Jokaiselle meistä on annettu se oma ääni ja sillä mennään. Oon huomannut, että moni rock-bändin solisti mielellään pysyy vaiti kaikesta laulamiseen liittyvästä. Heillä on se oma juttunsa, eikä heitä kiinnosta jakaa sitä muiden kanssa eikä toisaalta ottaa liikaa vaikutteita muiltakaan. Tää sama pätee varmastikin jonkun verran esim. klasaripuolellakin.
 
Asiasta puhutaan, kun on sen aika, mutta ei ehkä mielellään netissä tuntemattomien kanssa.
 
Kolmas aspekti: Laulutekniikkaan liittyvät asiat ovat vaikeampia käsittää kuin kitaratekniikkaan. Niitä on vaikeampi selittää kirjoittamalla.
 
Tällaista tuli mieleen tänään. =)

paaville lähti plussa, ehkä kevyesti, mutta ehkä olen kevytkenkäisellä tuulella tänään =) Asiaa kuitenkin kirjoitit. Tota ei kuitenkaan turhan usein sanota ääneen ja bändissä sen merkitys kasvaa aika vahvasti. Klasaripuolella ehkä ei niin paljon, koska siellä nyanssin merkitys ehkä ymmärretään paremmin kuin bändeissä. Bändeissä valitettavan usein nostetaan sitä, mikä ei kuulu. Siitä aiheutuvan oravanpyörän jokainen tietää.
 
Laulun treenaamisesta on mnetissäkin ollut paljon puhetta. Kerrostalossa mä en itse tosiaankaan pysty treenaamaan. Laulun äänenvoimakkuus vaan on niin kova, että ajattelen koko ajan, että mitenköhän kovaa tää kuuluu naapuriin. Se on psyykkisesti todella huono lähtökohta vapautuneelle laulamiselle -> ei toimi. Äänen pidätteleminen ei ole suotavaa. Jos verrataan kitaransoittoon, niin kyllä kitaraa on todella paljon helpompi treenata ihan missä vaan. Itse kun aloin soittaa kitaraa 1990 alkuvuodesta, niin esim kesälomalla heinäkuussa muistan soittaneeni 8 tuntia päivässä. Se oli sitä alkuhuumaa. Hikipäässä räpelsin naurettavia ääniä, mutta se vaihe on vain läpikäytävä. Toi on muuten jokaisella muusikolla kriittinen vaihe oppimisessa. Jos joku silloin latistaa kunnolla, voi olla, että monella varmaan jää se soittaminen siihen. Onneksi näin ei kai usein kuitenkaan tapahdu. Nuoruuden innon, vaikka se olisi taitamatonta naurettavuutta, pitää antaa pulputa vapaasti.