Laulaminen ›

Olen lauleskellut vuosia, lähinnä omaksi ilokseni, kuvitellen olevani tenori. Koskaan kuitenkaan eivät kaikista korkeimmat äänet ole olleet kaikista vahvimpia, mutta tämän olen luullut johtuvan vain treenin puutteesta. Esikuvat laulajina ovat olleet kaikki tenoreita kuten Ronie James Dio, Bruce Dickinson ja Kirka.
 
Luullen itseäni tenoriksi olen kauan yrittänyt päästä samaan soundiin kuin esikuvani, mutta tuntuu että mitä enemmän olen laulanut, sitä kauemmaksi olen päätynyt siitä miltä oikeasti haluaisin kuulostaa.
 
Vasta hiljattain olen tajunnut ettei äänialaansa voi valita, vaan täytyy oppia käyttämään sitä alaa minkä on geeniensä rajoissa saanut. Kuitenkin kun on vuosia uskotellut itselleen että kyllä se tenoriala siitä vielä treenin myötä alkaa toimia, on vaikea hyväksyä sitä etteivät ne kaikkein korkeimmat äänet olekaan se omin juttu.
 
Onko muilla ollut tälläisiä vakavia identiteettikriisejä äänensä suhteen, vai olenko ainoa, joka on luullut olevansa jotain muuta kuin on?
 
Kuitenkin on joitakin laulajia, jotka laulavat luonnollisesti soivan äänialansa rajojen yli, esim. Geoff Tate joka ei varmastikaan ole tenori luonnolliselta alaltaan, mutta laulaa kuitenkin tenori-alalta, joten kyselisin muilta tähän kykeneviltä että kuinka paljon oman luonnollisen alan yli pystyy uskottavasti menemään?
 
Menettääkö musiikki tehonsa, jos tenoreille tehdyt biisit transponoidaan muutama sävelaskel alaspäin että biisi sopii baritonin laulettavaksi, vai onko se vain niin että tenorit laulavat tenoreiden biisejä ja baritonit baritonien?

Kenen tahansa on mahdollista oppia laulamaan haluamallaan tavalla. Jos luontainen äänenväri on tummempi, ja on tottunut laulamaan matalammalta koko elämänsä, korkeiden äänten harjoitteleminen on toki vaikeampaa mutta täysin mahdollista. Tämä menee yhtä lailla toisinkin päin eli äänialaansa pystyy laajentaamaan hyvinkin paljon myös alhaalta. Periaatteessa, jos pystyt laulamaan jonkin sävelen minkälaisella soundilla tahansa, pystyt laulamaan sen myös toisella moodilla CVT:n termein.
 
Suosittelen hyvän laulunopettajan etsimistä, joka pystyy auttamaan sinua löytämään oikean tekniikan ylä-äänten harjoittelemiseen. Tsemppiä harjoitteluun joka tapauksessa!

Komppaan Better Tastea!
 
Klassisen määrittelyn mukaan olisin varmaankin altto, ja jonkun vanhan luokituksen mukaan alttojen ääniala on muistaakseni f-e2. Silti se ei estä minua laulamasta välillä c-e3. Aion myös saada tuon äänialani laajenemaan vielä lisää. Äänenväri ei ole luonnostaan niin kirkas ja heleä ylä-äänissä kuin sellaisilla, joilla nyt sattuu olemaan vähän erilainen äänielimistö (eli pienemmät ja ohuemmat äänihuulet kuin minulla). Sinnikkäällä treenillä olen kuitenkin löytänyt ylä-äänet ja niihinkin erilaisia soundeja ja tapoja laulaa ne... pehmeästi, pyöreästi, kuulaasti, tummasti, kirkkaasti, terävästi, hiljaa, kovaa, säröillä, hennosti, täysillä.
Eli kannattaa unohtaa nyt tuo tenori-baritoni-basso-luokittelu ja ajatella olevansa yksinkertaisesti vaan laulaja. Ei sillä ääniala-jaottelulla käytännössä tee juurikaan mitään ellei hae jotain oopperaroolia... Eikä kannata myöskään uskoa, että perintötekijät määräävät äänialasi ja kohtalosi. Treenaus ja hyvä opettaja auttaa kehitystä eteenpäin.
 
Aika monella mieslaulajalla vaikuttaa olevan se ongelma, että yrittää puskea väkisin ylöspäin sillä samalla massiivisella koneistolla kuin millä puhuu tai huutaa normaalikorkeuksilta (CVT:n termein overdrive). Siinä tulee valitettavasti raja vastaan c2:n kohdalla, ja se on tieteellisesti tutkittu fakta. Siitä ylöspäin pitää ikäänkuin vaihtaa vaihdetta kapeampaan ja/tai terävämpään soundiin, koska tila ääntöväylässä ei enää riitä samanlaisen ison äänen resonoimiseen.
Itse tykkään siitä, että ääni on luonnostaan vähän matalampi ja tummasointisempi, koska sitten kun saa ne ylä-äänet laulettua, niin ne kuulostavat usein paljon isommilta ja rouheammilta kuin sellaisilla, joilla on luonnostaan korkea ja heleä soundi. "Kuinka paljon oman luonnollisen alan yli pystyy uskottavasti menemään?". Omalla kohdallani niin paljon kuin itsellä riittää pokkaa :)
 
Jos transponoi biisejä alaspäin parillakin sävelaskelella, niin kyllä sen eron kuulee, jos ei laulajan äänestä niin bändin soundista. Jos haluaa, että biiseissä on meininkiä, niin sitten yleensä pitääkin kuulostaa siltä, että tyyppi vetää äänensä äärirajoilla: äärirajat pistää tekemään töitä ja samalla se laulamiseen vaadittava energia kuuluu biisistä. Ainakin rokki- ja hevipuolella hyvä laulusoundi syntyy omasta mielestäni nimenomaan siitä, että laulaminen ei kuulosta liian helpolta ja vaivattomalta. Pieni ponnistus tuo lisää munaa ;)