Laulaminen ›

onko niitä ja mitä?
Ihan omin sanoin ja omin käsityksin.Olisi mukava lukea miten me kaikki erilailla näitä asoita pohditaan.
 
ja myös kiinnostaa hevimiesten korkeat kiljunnat, pvatko klassisesta kaukana?

http://www.provoce.suntuubi.com/?cat=22
 
omalla vastuulla ja kriittisellä mielellä, olkaa hyvä.

Mä en halua Ritva Eerolan mielipiteitä vaan teidän täällä olevine,kirjoittelevien ihmisten OMIA mielipiteitä..
 
Nuo olen lukenut kyllä.

Riippuu kuka laulaa, ei joku Messiah Marcolin paljon klasaripuolen perustenorista poikkea. Mahaakin on kuin Pavarottilla. Esimerkkinä vaika:
 
http://www.youtube.com/watch?v=-3uvf0cn0jo
 
Joku Ozzyn tyyli sitten poikkeaa jo vähän enemmän klassisesta laulusta :).

Olennaisesti erilaista sointiväri-ihanne, rytmiikka, lausuminen... ja klassinen enemmän nuottikuvan mukaan, improvisoimatta, kevyessä laulussa taas mennään sanarytmin mukaan ja nuotit on vaan viitteellinen apuväline. Kevyessä voi tehdä enemmän efektejä ääneen (särö, kuiskaus, erityyppiset vibratot, niekut, korukuviot etc.) sekä varioida melodiaa ja improvisoida, ts. värittää biisiä enemmän fiiliksen mukaan kun ei ole niin tiukat raamit missä pysyä. Toki tässäkin tarvitaan tyylitajua ja tietämystä erilaisista kevyen musiikin genreistä. Samoin omat tyylijuttunsa löytyy klassisenkin puolelta. Eli ei voi ihan täysin pelkistää eroja kevyt/klassinen-jaotteluun, musikaalit on esim. siltä väliltä.

http://www.provoce.suntuubi.com/?cat=22
omalla vastuulla ja kriittisellä mielellä, olkaa hyvä.
 
No huh huh... todellakin omalla vastuulla. Meikäläinen ei allekirjoita, mut näkemyksensä ja sananvapaus tietysti jokaisella. Tosin klassisesta laulusta en paljoa tiedä. Suosittelen kyllä ennemminkin kuuntelemaan kevyttä laulua ja klassista laulua, ja oivaltamaan erot sitä kautta, kokeilemalla, testailemalla, matkimalla, omalla äänellä leikkimällä. Väärinymmärtämisen riski on aina olemassa jos vaan lukee asiat jostain teoreettisesti, ilman että kukaan asioihin perehtynyt näyttää malliksi tai selittää asiaa sen enempää. Parhaiten omaksuu asiat pätevässä ohjauksessa oman tekemisen kautta, koska terminologiakin näyttää sekoittavan päätä - varsinkin kun eri metodeilla on eri nimityksiä samoille asioille. Esimerkiksi Complete Vocal Technique ei todellakaan avaudu täysin pelkän kirjan perusteella, vaan asioista saattaa tehdä ihan ihmeellisiä omia tulkintoja...

samainen rouva väitti yleisellä luennolla ihan pokkana että klassisella tekniikalla ei tule laulaa muuta kuin klassista.
 
Tätä henkilöä pidetään(on pidetty) kovana nimenä puheterapian puolella..
Mulla meni vaan arvostus tuon kommentin jälkeen.
 
Sehän on makuasia eikä totuusssss..
 
Kiitos kommenteista.. lisää..?
Klassiset laulajat? Mitäs Tanjuli on havainnoinut?

samainen rouva väitti yleisellä luennolla ihan pokkana että klassisella tekniikalla ei tule laulaa muuta kuin klassista.
 
Tätä henkilöä pidetään(on pidetty) kovana nimenä puheterapian puolella..
Mulla meni vaan arvostus tuon kommentin jälkeen.
 
Sehän on makuasia eikä totuusssss..
 
Kiitos kommenteista.. lisää..?
Klassiset laulajat? Mitäs Tanjuli on havainnoinut?
 
Itse olen muutaman Eerolan luennon kuulleena taas ollut todella vakuuttunut hänen tietämyksestään ja saanut omaan laulamiseen paljon apua ja korjannut _paljon_ vääriä ajatusmalleja äänestä ja äänen fysiologiasta. Itse olen klassisen laulaja ja tuleva laulunopettaja eli hänen tietämykseensä kevyestä puolesta en kyllä osaa kommentoida. Toisin tuo vähän ihmetyttää miksi väite, että klassisella tekniikalla ei lauleta kuin klassista, ärsyttää? Eihän kevyelläkään tekniikalla lauleta klassista. Mielestäni noiden tekniikoiden sekoittaminen on melko mautonta.
 
Omista käsityksistäni noiden tyylien eroista on hankala oikein sanoa mitään. Ainakin olen sitä mieltä, että ne ovat teknisesti niin eri juttuja, että kukaan ei pätevöidy klasariksi kevyttä laulamalla tai kevyen laulajaksi vain hiukan klassisen tekniikkaa muunnellen. Molempien perusasioissa on toki samoja juttuja, esim. kropan oikea, hyvä asento ja tehokas hengitys. Samoin kuin että työ ja tuki on kehossa.
 
Klasarinäkökulmasta kevyellä puolella ihmetyttää välillä CVT tekniikan varaukseton ylistäminen parhaana asiana sitten viipaloidun leivän. Itse olen tottunut siihen että kaikissa tekniikoissa korostetaan, että mikään tekniikka ei ole autuaaksitekevä. En myöskään suostu uskomaan tähänastisen perehtymisen pohjalta että se edes erityisesti soveltuisi klassisen laulun opetukseen vaikka niin kovasti mainostetaan. Uskon kun kuulen.
 
Oliko tarpeeksi off-topic? :D

Ei ollut tarpeeksi ohi :)
 
Sitä juuri tarkoitinkin. Hän on hyvin pätevästi tutkinut ääntä vuosikymmenien ajan.
Siksi ihmettelen että hän alentuu kertomaan totuutena makuasioitaan..
 
Musikaalissa ja hevissä on jo todistettu että raja-aidat on tehty kaadettavaksi.
Minusta on jokaisen laulajan oma asia mitä hän laulaa ja millä tekniikalla. Yleisö sen päättää saako siitä elantonsa.
 
Äänenkäytön luennoilla joissa olet siis kanssani istunut, on kyse tutkitusta tiedosta, siksi maku asiat voisi jättää kahvilakeskusteluihin myös luennoitsijat..

Se tutkimustietokin voi olla joskus vähän niin ja näin. Ystäväni osallistui viime kesänä Tukholmassa ruotsalaisen äänitutkijan Johan Sundbergin kurssille. Sundberg väitti, ettei naisilla ole ns. laulajan formanttia. Ystäväni ei suostunut hyväksymään tätä ja Sundberg kiinnostui siitä niin, että pyysi tätä nauhoittamaan ääntään. Muutamaa erilaista soundia kokeiltuaan ystäväni sai tämän "laulajan formantin" aikaiseksi - Sundbergin suureksi yllätykseksi.
 
Suuri osa laulamiseen liittyvistä tutkimuksista on ylipäänsäkin tehty klassisilla laulajilla, jolloin niitä on mielestäni hankala yleistää muihin laulutyyleihin.
 
Klassinen laulu eroaa eniten kevyestä laulusta mielestäni siinä, että klassinen laulu tyylinä määrittelee aika tarkasti, miltä laulajan tulee kuulostaa. Kevyessä laulussa on sallitumpaa laulaa eri tyylejä haluamallaan tavalla. Ohessa omat muistiinpanoni klassisen soundin tärkeimmistä pointeista ja eroista, joista melkein kaikki taidettiin jo mainita:
- tasaisesti tumma äänenväri
- tiettyjen moodien käyttö tietyissä äänenkorkeuksissa (varsinkin naisilla)
- puristeinen kieli (compressed tongue)
- ei ilmaa äänessä
- vibrato koko nuotin ajan
- tasainen soundi
- roolit tai laulettavat osat luontaisen äänenvärin mukaan
 
Itse lopetin muuten täällä mainitun rouvan kurssin kesken seuraavanlaisten tapahtumien jälkeen: Lauloin tunnilla erästä kappaletta, jonka jälkeen hän ihmetteli, ettei laulaminen sattunut kurkkuuni. Sitten hän totesi, että joskus, kun on laulanut pitkään ihan väärin, ei enää tunne sitä ollenkaan. Hän sitten teetätti minulla harjoituksia, joiden ansiosta lauluni kuulosti hänestä paremmalta. Näiden harjoitusten jälkeen kurkkuun sitten oikeasti sattuikin.
 
Ihmettelin kurssilla usein myös sitä, miksi pitää käyttää hankalia termejä silloinkin, kun suomenkielisiä helppotajuisia sanoja olisi saatavilla. Esimerkiksi iliopsoas ei varmasti sano kovin monelle mitään, mutta lonkankoukistaja jo enemmän.

anteeksi tyhmyyteni mutta mikä on laulajan formantti?
Ei mikään kello kilkata..

anteeksi tyhmyyteni mutta mikä on laulajan formantti?
Ei mikään kello kilkata..
 
Katso vaikka tästä, alaotsikon "Laulajan formantti" alta:
http://www.aanipaa.tamk.fi/taajuu_1.htm
 
Kirjapuolella esim. "Ihmeellinen ihmisääni" käsittelee sekä laulajan että puhujan (esim. näyttelijän) formanttia (n. 2-3000 Hz).
 
Englanniksi voipi googlailla "singer's formant".

kävin lukemassa,kiitos.
Jopa tajusin!
Mitä en tajunnut että miten tämä ruotsissa luentoja seurannut ihminen sen sitten todisti..jollain mittareillako?
 
Laulajan formantti on siis klasaripuolen juttuja koska meidän (rytmimusiikkia laulavien)
ei tarvitse vahvistamatta kuulua orkesterin yli..

Nyt on ihan pakko avautua, vaikka voipi mennäkin vähän ohi varsinaisesta aiheesta... mutta CVT:tä kummasteleville ehkä vähän valaistusta asiaan.
 
CVT-kurssit itsessään ei tee kenestäkään laulajaa, ei edes CVT-termien ja asioiden ymmärtäminen tee kenestäkään laulajaa. Treenaaminen tekee. Nimimerkillä tänäänkin viettänyt 4 tuntia harjoittelun ja laulutekniikan merkeissä, vaikka olevinaan jo olen laulunopettaja ja laulaja... ja kappas vaan, kehitystä tapahtuu eteenpäin koko ajan.
 
Itsestäni on tärkeää, että tiedän mitä kropassani ihan konkreettisesti tapahtuu kun teen tietynlaisia ääniä - miten ne saa aikaan ja mitkä tekijät soundiin vaikuttavat. Sen lisäksi tiedän tarkalleen miten mitäkin juttuja harjoitella, jos en pääse jostain syystä siihen lopputulokseen mihin haluan. Osaan analysoida omasta laulustani ja oppilaiden laulusta mikä on pielessä, ja yleensä myös tiedän miten se korjataan. Silti laulaminen vaatii treeniä, koska kyse on kropan lihasten hienomotoriikan hallinnasta, eikä kaikkea saa haltuun vaikka teoreettisella tasolla asiat ymmärtäisikin.
 
Ihmisillä tuntuu olevan sellainen virheellinen käsitys, että CVT on jokin muotivillitys, joka olevinaan opettaa laulamaan hienosti parissa päivässä. Ei ole. Kaikki oppiminen vaatii työtä. Mutta oppiminen on ihan satavarmasti nopeampaa ja tehokkaampaa, koska ei tarvitse esim. yrittää ymmärtää opettajan omia mielikuvia, jotka ei välttämättä toimi itselle ollenkaan. Omalla aikaisemmalla laulunopiskeluajallani on mennyt niin paljon aikaa hukkaan itselleni merkityksettömiin, outoihin ja tuloksettomiin harjoituksiin, että siinä ajassa olisi CVT:n täsmällisyydellä ja analyyttisellä otteella ehtinyt ottaa haltuun hyvin monta muuta asiaa. CVT siis selittää ja selkiyttää asiat, mutta ei tarjoa mitään hokkuspokkus-temppuja.
 
Moni CVT-esittelykurssin käynyt kokee olevansa valaistunut (kuten minäkin silloin kun ensimmäistä kertaa asiaan tutustuin), koska on löytänyt uusia tapoja käyttää ääntään. Se ei vielä tarkoita sitä, että niitä äänenkäyttötapoja osaisi soveltaa sujuvasti laulamaansa musiikkiin. Innostus kuitenkin antaa varmasti kuvan jostain aivan uudesta ja ihmeellisestä, ja sitten kun kurssin käyneen hurmosta ihmetellään vierestä, se antaa leiman koko metodille. Ihan kuin nyt kyse olisi jostain hörhöilevästä lahkosta, asiaa hieman kärjistäen.
 
Klassisen laulun puolella on vahvat omat perinteet, ja ei CVT:tä minun mielestä ole tehty kumoamaan mitään siitä. Klassinen laulutapa voidaan selittää ja analysoida CVT:n keinoin ihan samoin kuin mikä tahansa ihmisen ääntely vauvan parkumisesta lähtien. Jos haluttuun lopputulokseen päästään, niin sama se on mitä metodia käyttää. Kevyen puolella mitään tällaista metodia (tai hyvää ja selkeää, kattavaa opetusmateriaalia) ei kuitenkaan ole ollut aikaisemmin. Ei kukaan ole osannut opettaa miten laulaa vahvalla, terävällä äänellä ja säröillä jotain g2:sta tai vaikka että miten saa aikaan heviörinää. Nyt kun tyypit on Complete Vocal Institutessa tutkineet asiaa vuosikausia ja metodi on levinnyt tänne meillekin, niin tottakai se puhuttaa. Joitakin se myös pelottaa, koska on ikään kuin löytynyt sellaisia soundimaailmoita ja äänenkäyttötapoja, joita on aikaisemmin pidetty äänelle vaarallisena tai sellaisina, että joku nyt vaan luonnostaan osaa niitä tehdä, ja joidenkin äänelle ne eivät ole luontaisia tai sovi muuten vaan.
 
CVT:stä tietämättömien joukossa myös se herättänee vastustusta metodia kohtaan, että aluksi esim. eri äänimoodit treenataan ikään kuin kärjistäen soundia. Etsitään oikea sointipaikka ja äänensävy sellaisella vokaalilla, jolla se parhaiten löytyy. Lopputulos ei välttämättä ole kauniin tai luontevan kuuloinen (etenkään kauniiseen ja miellyttävään, pehmeään soundiin tottuneen korvissa). Tälle äänimoodien tajuamisen tasolle pääsee ehkä juuri yhden esittelykurssin käytyään. Sen sijaan luonteva ja taiteellisesti miellyttävä äänimoodien käyttö vaatii paljon pidemmälle vietyä sointivärin halllintaa ym. ja siihen pääsee vasta vähän pidempään treenaamalla. Jos siis mielikuva CVT-kurssin laulajista on se, että ne vaan huutaa kovaa terävällä äänellä, niin silloin ei ole vielä kuullut ja ymmärtänyt koko totuutta, koska ollaan ehkä vasta kiipeämässä metodin ensimmäisillä portailla.
 
Ihan varmasti CVT on arka paikka myös monelle vanhemman koulukunnan laulunopettajalle, koska se pitää sisällään hyvin paljon sellaista, mikä heillä itsellään ei ole millään tasolla hallinnassa. Tiede, tutkimus ja kehitys menee eteenpäin koko ajan, ja omaa hölmöyttä on se, jos roikkuu itsepäisesti kiinni omissa luutuneissa käsityksissään ja tuomitsee sen mitä ei osaa tai ymmärrä. Olihan se Maakin joskus pannukakku ja koko taivaankannen keskus...
 
Omalla kohdalla voin nyt sanoa ihan rehellisesti, että ensimmäisiä lauluoppilaitani olen opettanut ihan päin metsikköä (niillä mielikuvilla ja harhakäsityksillä, joilla itseäni on opetettu, ja joita en ole loppujen lopuksi oikein tajunnut itsekään). Toivon sydämeni pohjasta, että heille ei ole aiheutunut mitään sen suurempia ongelmia äänen kanssa. Onneksi nyt osaan jo paljon paremmin ja tiedän oikeasti mitä teen ja miten ääni toimii. Sen lisäksi tajuan nyt CVT:n opetusmetodin mukaisesti kysyä koko ajan oppilaan omia tuntemuksia ja näkemyksiä siitä mihin suuntaan hän haluaa soundiaan viedä, sekä laitan kaikki oppilaani analysoimaan itse omaa laulamistaan, koska se jos mikä kehittää. Näin oppilaani eivät myöskään omaksu minun soundiani tai tapaani laulaa. Haluan sen lisäksi itsekin ymmärtää mahdollisimman tarkasti miten tämä kroppani laulaessa toimii, ja siihen saan selkeimmän vastauksen CVT:sta. Joku muu voi saada vastaukset jostain muusta metodista, kirjasta tai opettajaltaan.

Kiitoksia hannakatriina, tosiaan selvensi tämä sun teksti käsityksiäni. Aikalailla samoilla linjoilla olen asioissa vaikka taidetaan ihan eri koulukunnan tyyppejä olla :D

Hieno kirjoitus.
Ja voin kyllä aika varmasti sanoa että ainakin arabian "vanhan koulukunnan" maikat ovat myös alkaneet lämmitä cvt:lle
 
Esim omaa opettajaani huolestuttaa vain ne yksilöt joilla edes ne perusteet eivät ole hallinnassa ja menevät sitten cvt:m pikakursseille etsimään pika-apuja.
 
Oma opettajani kokee että siinä vaiheessa kun alkaa jo vahvasti ymmärtää kehoaan ja äänensä toimintaa , on maino hetki mennä sinne hakemaan apuja niihin saundi ongelmiin mitä ei ole vielä itse löytänyt.
 
Samaan lopputulokseenhan pääsee myös itse analysoimalla, kuuntelemalla ja kokeilemalla. Onhan se silti niin paljon helpompaa ja miellyttävämpää etsiä niitä vastuksia yhdessä!
 
Olen ilmoittautunut toukokuun pikakurssille mutta tuumaan vaan että en taida osata tarpeeksi perusteitakaan, liekö siitä sitten mitään iloa. Kun ei tuo ääni suostu edessä vieläkään pysymään.. no joo.
 
Mutta siitä klassisesta. Onko suun tilavuudella ja sen käytöllä jotain eroavaisuuksia? Minkälaisia mielikuvia äänen soinnista ja sijainnista teillä on?

Laulajan formantti on siis klasaripuolen juttuja koska meidän (rytmimusiikkia laulavien)
ei tarvitse vahvistamatta kuulua orkesterin yli..
 
Meidän rytmimusiikkia laulavien pitää vaan saada jotenkin pienestä oktaavialastakin lauletut äänet erottumaan siitä äänimassasta, missä samoilla taajuuksilla möyrivät sähkökitarat ja kiipparit, osa basson ja rumpujen taajuuksista, joskus myös puhaltimet ja ties mitä harmonikkoja. Ja sen takia se monen kritisoima terävä ja vähän nasaalikin laulusoundi on paikoitellen erittäin tarpeellinen ;)
 
Vaikka miten ruuvaisi laulua miksauspöydästä lujemmalle tai laittaisi kompressoria väliin, niin silti jos on liian tumma, takasointinen ja pehmeä sävy, ei se vaan kertakaikkiaan erotu tarpeeksi. Ääni ei tule tarpeeksi lähelle kuulijaa, ei tule tarpeeksi intensiiviseksi tai nouse sieltä muusta musiikillisesta informaatiosta pinnalle, ei välity. Ja sitten alkaa helposti puskea ja painaa ääntä väkisin, ja sitten sattuu kurkkuun ja ääni väsyy. Tai sitten miksaaja vääntää EQ:lla lisää yläpäätä, korjaa pistävät s:t jollain limitterillä, ääni alkaa kiertää monitoreista kun volumea joutuu nostamaan liian kovalle, minkä jälkeen operoidaan vähän lisää, ja sitten ollaankin jo aika kaukana luonnollisesta soundista, etenkin jos sattuu vähän epäpätevämpi heppu sinne miksauspöydän taakse...
 
Eli saa kritisoida kyllä ihan vapaasti esim. CVT:n opettamia metallisempia äänensävyjä, mutta on niillä puolensa ja käyttötarkoituksensa. Niin, ja tässähän on vielä sellainen mielenkiintoinen juttu, että metallisemmat äänimoodit ei bändin soundiin sekoitettuna kuulosta yhtään niin teräviltä ja nasaaleilta kuin akustisesti ilman säestystä. Omakohtaisesti täytyy todeta, että pääsee vaan nykyään niin paljon helpommalla ja vähemmällä energian käytöllä kun osuu suoraan sellaiseen soundiin, joka kuuluu ja erottuu. Ei ole enää ääni poissa pitkien rokkikeikkojen jälkeen, ei edes sanottavammin väsynyt. Eikä tarvitse vääntää kättä äänimiesten kanssa.
 
Tässä soundihommassa (ja naisilla keskimääräisessä laulukorkeudessa) on siis ehkä yksi olennaisimmista eroista kevyen ja klassisen välillä. Molemmissa laulutyyleissä soundi-ihanteet kuitenkin muotoutuu sen mukaan, mitä se muu musiikillinen tausta (säestys) ja käyttötarkoitus vaatii.

Oma opettajani kokee että siinä vaiheessa kun alkaa jo vahvasti ymmärtää kehoaan ja äänensä toimintaa , on maino hetki mennä sinne hakemaan apuja niihin saundi ongelmiin mitä ei ole vielä itse löytänyt.
 
Kyllä, juuri näin. Tai sitten pitää mennä koko vuoden kestävälle kurssille, missä asioihin todella syvennytään, ja jossa saa sitä omaa henkilökohtaista opetusta paljon enemmän, äärimmäisen pätevän opettajan ohjauksessa (sekä myös toisten kurssilaisten kanssa yhdessä treenatessa).
Yhden päivän CVT-pikakurssilla saa käsityksen metodista, mutta saa myös itsensä helposti sekaisin. CVT-opettajan ohjauksessa sen oman puolituntisen aikana saattaa esim. löytää jonkun soundihomman, mutta kotona ei enää löydäkään... sitten lähtee opettelemaan ja etsimään sitä soundia väärää tietä, ja kun kukaan ei ole opastamassa oikeaan suuntaan, niin sitten ollaankin jo ihan metsässä, pahemmin pihalla kuin ennen kurssia. Näinhän on monelle valitettavasti käynyt, ja itsekin olen jo joutunut jälkiä korjailemaan, oikomaan oppilaiden vääristyneitä käsityksiä.
 
Eli pitäis ihan oikeesti tietää mitä on tekemässä ja ymmärtää asia, ja sehän vaatii aika hyvää käsitystä omasta kehosta. Sen lisäks kurssit on vielä englanniksi, mikä omalta osaltaan vaatii osallistujalta aika paljon lauluasioiden ja termistön hallintaa. Kurssit on suunnattu ammattilaisille ja puoliammattilaisille, ei aloittelijoille. Aloittelijoiden ja vasta vähän aikaa laulaneiden kanssa voi kyllä ihan hyvin hyödyntää metodin opetusmenetelmiä, ajattelutapaa ja selkeää logiikkaa, mutta asioissa pitää edetä _paljon_ hitaammin kuin sellaisten kanssa, jotka jo tuntevat instrumenttinsa aika hyvin valmiiksi. Myös jatkuva "seuranta" on mielestäni todella olennaista. Omille oppilailleni voin ottaa asioita opeteltavaksi CVT-pohjalta, koska pystyn seuraavalla viikolla tarkistamaan, että onko asia mennyt perille. Jos ei ole, voin selventää sitä lisää ja varmistaa, ettei väärinkäsityksiä pääse syntymään.

jep jep.
Vaikka ammattiopiskelija olenkin musta tuntuu nyt kuitenkin järkevämmältä kuunella omien maikkojen puhetta kuin lähteä kalastelemaan kolmatta..
 
Koska mulle helposti käy niin että kaikki eksyy tai ainakin niin paljon sitä pelkään että ehkä se ei ole silloin järkevää..
 
Tuo oli uusi ja mahtava pointti myös tuo "meidän" formantti.
En ole koskaan tullut ajatelleeksi sitä noin. Eikä sitä ole oikeastaan mulle niin painotettu opetuksessakaan.
 
Hassua on laulun opiskelu. Joskus tuntee itsensä hyvin viisaaksi ja valistuneeksi ja osaavaksi. Toisessa hetkessä tuntuu kuin olisi vasta ensi kertaa" sorvin äärellä"
 
Siksi tää onkin niin hienoa..

Kysellään nyt vielä kun laulajien päivä on niin kaukana.
 
Miten KUULETTE etisyyden?
Oletteko alkaneet havaitsemaan sen muiden äänessä vasta itse löydettyänne vai kuuletteko puheesta ja oppilaiden tai toisten laulajien laulusta kuinka takana se ääni makaa.
 
Olen itse tällä hetkellä vaiheessa jossa kuulen itsessäni nasaaliuden, tunnen etisyyden helppoutena,keveytenä vaikka ääni onkin vahvempi,en silti KUULE sitä. Koska ääni on niin häilyvä en aina "huomaa" kun ääni lipsahtaa taa.
 
Tosin ensi viikolla tilanne on taas toinen.
 
Mä olen opintojeni kanssa tällä hetkellä niin yksin, vertaistutorointi puuttuu..
Ei voi kenenkään kanssa livenä näitä pohtiaa. Oma opettaja on niin valovuosien päässä korviensa ja kuulonsa kanssa että en halua koko ajan kysyä häneltä.